Tulevaisuudessa on ihan turha syyttää Leinosta, valmentajaa, junnutuotantoa tai mitään, sillä faktahan on vaan, että pojat lähtee muuaalle heti kun rahaa lyödään tiskiin tai taidot riittää (NHL).
Eihän se ole mikään seuran kannalta paha juttu, jos jostakin kasvatista tulee NHL-tason peluri. Korvausta kilahtaa kassaan kivasti ja todennäköisesti tätä ennen on ehditty pari kautta nauttia pelaajan hyvistä otteista.
Pelkkä raha ei näissä nuorten pelaajien houkuttelussa enää jatkossa ole niin isossa roolissa kuin hetki sitten. SM-liiga palannee tässä juurilleen ja aikaan, jolloin ensin Jursin kouluun hakeuduttiin alle markkinahintaan ja sen jälkeen Jalosen Kerhokin pääsi noukkimaan pk-seudulta peliaikaa hakeneita nuoria puoli-ilmaiseksi. Lukko on esimerkiksi imuroinut vuosikausia muiden juniorityön helmiä, mutta tulokset ovat heikkoja, kun samaan aikaan pukukopissa pyöritetään maahanmuuttokeskusta, eikä kärsivällisyys riitä kasvatustyöhön. Nuoret lahjakkuudet lienevätkin jatkossa tarkempia siitä, että saavat uransa ratkaiseville kausilleen todellisen mahdollisuuden ja sellaista valmennusta, joka on maineeltaan nuoria pelaajia kehittävää.
Nythän kasvattajaseuroillakin on trendinä sitoa pienellä riskilläkin omia kasvattejaan pitkiin sopimuksiin, jottei näitä menetettäisi muiden haaviin. Tätä mallia on vauhdittanut yleinen kyllästyminen ulkomaalaispelaajien löysäilyyn monessakin rahaseurassa ja on myös ymmärretty "oman pojan" markkina-arvo verrattuna näihin saintpierreihin.
Kuten aiemmin on todettu, Lehterän Jori oli niitä nuoria, joista jouduttiin kilpalaulantaan, mutta Tapparan riskinotto kannatti. Enlund ja Lucenius saatiin halvemmalla, koska heidätjän rekrytoitiin epävarmempina tapauksina. Jälkimmäiseen hankintapolitiikkaan kuuluu myös Karjalainen, jonka sisäänajo onkin alkanut hyvin.
