Eli alkuunsa menny ok mutta 2005 paikkeilla kadonnut tuloksenteko.
Tämä ei ole mikään Leinosen puolustuspuhe ja olen kirjoittanut tämän ties kuinka monta kertaa. Kertaus lienee opintojen äiti.
Urheilubisneksessä on se ongelma, että liiketaloudellisen riskin päälle tulee myös urheilullinen riski. Vaikka sinun joukkueellasi olisi kova rosteri ja "Erkka" valmentamassa, niin silti on mahdollista että se häviää "SaiPalle" playoffien ensimmäisellä kierroksella. Tai sitten voi tulla loukkaantumisia jne. ja urheilullinen tavoite ei täyty. Jos taas taloudellinen tavoite on sidottu urheilulliseen tavoitteeseen, tulee herkästi tappiota.
Sitten suosikkiaiheeseeni, eli Tapparan puolustuspään hankitoihin tuossa vuosikymmenen puolivälin nurkilla:
Mäntylä (Elitserien), Grönvall (Elitserien), Aalto (Elitserien), Kauppinen (Elitserien), Benoit (AHL/NHL), White (DEL), Henry (Itävalta), Clarke (DEL).
Siinä on hemmetin monta hyvässä iässä olevaa puolustajaa jotka hankittiin Euroopan pääsarjoista (pl Benoit). Tämäkään panostus ei kuitenkaan johtanut urheilulliseen menestykseen. Ensin törmättiin Porin unelmakevääseen, sitten tiukasti puolustaneeseen Bluesiin, mutta lopulta saatiin pronssia.
Näkemykseni on, että tästä ajanjaksosta jäi melkoiset laskut maksettavaksi ja sen jälkeen onkin lähinnä menty säästöliekillä. Onko säästäminen sitten ollu oikea ratkaisu on kokonaan toinen kysymys, sillä sehän on johtanut niin urheilulliseen kuin taloudelliseenkin tappioon.
Leinosen isoin virhe on mielestäni ollut se ettei valmennukseen panosteta. Parhaita pelaajia Tapparalla ei tule olemaan, joten kilpailuetua pitää saada muualta. Kuten on nähty nyt, hyvä koutsi saa keskinkertaisen ja väärin kasatun joukkueenkin taistelemaan pisteistä.