Tuossa peliaika-ajatuksessa on varmasti perää. Ainahan käy niin, että kun löydetään jokin toimiva kuvio, sitä pyritään toistamaan. Tällöin käy nopeasti niin, että se onkin yhtäkkiä ainoa kuvio, jonka vastustaja oppii pelaamaan pois. Kalpalla Masuhrin kuviot skoutattiin tarkasti vastustajan toimesta, Ilveksen osalta sama kävi Seikolan kanssa, jne.
Leimun tueksi pitäisikin löytää muilta pakeilta tasonnostoa hyökkäyspelin ja ylivoiman tukemisessa. Valitettavasti mitään laukaisupelotetta ei oikein muilta pakeilta löydy, mutta sekään ei saisi olla ongelma. Jutilankin bravuureja ei ollut laukauksen voima, vaan ajoitus. Kiekko pitää saada maalille asti ja siten, että se voidaan joko ohjata, se synnyttää reboundin tai maski on ehtinyt maalivahdin näkökentän eteen.
Tapparan vahvuuksia on (mutu) vuosikaudet ollut hyvä ylivoimapeli ja toimiihan se nytkin kohtuullisesti. Silti näen tämän osa-alueen yhtenä avaintekijöistä, joilla sarjasijoitusta voitaisiin parantaa, koska kiekkovarmuutta viivalta löytyy eli tässä ei olla materiaalin puolesta altavastaajia. Nyt pitäisikin löytää enemmänkin hieman innovatiivisuutta ylivoimaratkaisuihin ja enemmän halukkuutta mustelmien keräämiseen maskipelissä.