Juha Leimu

[Kankaantaan profeetta]

Hyvät ja asialliset kirjoitukset colyltä ja Jukka823:lta. Muidenkaan ei pitäisi provosoitua vaan koittaa pysyä faktoissa, joita em. herroilla on kirjoituksissaan. Lainasin vain keskeisimmät faktat:

Leimu on tällä hetkellä kuin pelokas A-juniori jonka kaikki tietää huikeaksi kiekolliseksi potentiaaliksi, nyt on annettava myös Leimulle aikaa ja mahdollisuus.

Erittäin kuvaava luonnehdinta Leimusta. Pelokas on osuva adjektiivi. Näkyy katsomoon ainakin riville 15 saakka niin että silmiä kirvelee. Lammas.

Mielestäni Leimu on ollut kokoajan yliarvostettu.
Koska hänen kiekolliset taitonsa ja luistelu on aika huonoa. Ainut mikä Leimusta teki Tapparalle kovan niin oli hänen laukaisunsa, mutta nyt vastustajat on osanneet lukea senkin pois... Viime kaudella sattui ahkeraan kans hasardeja mutta niistä ei vaan tehty numeroa koska Leimu teki myös maaleja..

Niin totta niin totta.

Ensin muutama sana tuosta luistelusta. Jos joku on sitä mieltä, että Leimun heikkous EI ole luistelu, niin ihmettelen. Mielestäni hän on Tapparan heikoin luistelija ja koko liigassakin huonommasta päästä. Tällä hetkellä Tapparasta samanlaisen kankean liikkeen miehiä ovat Makkonen ja Barkov, ensinmainittu huonon tekniikkansa ja hitaan luistelutemponsa takia ja jälkimmäinen ihan vaan nuoruuttaan. Leimun osalta en keksi mistä homma johtuu. Asento on aika pysty. Puuttuuko jerkkua?

Sitten laukaisusta. Asia on juuri näin, kuten Jukka823 toteaa. Mies on ollut joidenkin suosikki, kun on paukuttanut helkkarin komeita maaleja viivalta. Laukaus on aidosti hyvä. Viiva-Leimu on scoutattu pois jo aikoja sitten ja tällä hetkellä Leimun peluuttaminen ylivoimassa kannattaa korkeintaan siitä syystä, että Juha sitoo aina yhden alivoimapelaajan itseensä. Muuta apua ei ole juuri näkynyt, ei ainakaan kotipeleissä. Miehen muut avut ovat niin vaatimattomia, ettei ilman laukaustaan olisi koskaan päässyt pelaamaan näin korkealla sarjatasolla.

Kokonaisuutena arvioituna Leimu on Tapparan heikoin puolustaja. Sanon tämän suoraan, vaikka lempääläläisiä ja varmaan muitakin Leimu-faneja asia harmittaakin. Sinänsä asia on itselleni aika helppo sanoa, että mun ei tarvitse kääntää takkia tämänkään asian kanssa. Olen tietenkin hekumoinut joskus Leimun tekemillä maaleilla minäkin, mutta muuten kyseinen pelaaja ei ole ikinä kuulunut minun suosikkeihini yleisen pehmeytensä ja epäfyysisyytensä takia.

Jos niin pääsee käymään, että joku provosoituu, perustelkaa mitä muuta erinomaista Leimussa on kuin se joskus nähty laukaus.

[Börje]

Miten voikin nähdä jonkun pelaajan noin erilaisessa valossa?

Omasta mielestäni ei ole mitään epäilystä Leimun kiekollisista taidoista, jos on nähnyt hänen parin viime kauden esityksiä. Hän on paljon muutakin kuin laukaus, joka ei sinänsä edes ole mikään varsinainen tykki (vrt esim. Aalto), mutta Leimun pelisilmä tekee siitä yhden liigan vaarallisimmista. Leimu osaa ajoittaa laukauksensa loisteliaasti. Erinomaiset kädet yhdistettynä tuohon ajoituksen mestarillisuuteen tekevät Leimusta yhden liigan vaarallisimmista viivapakeista. Tasakentällisin Leimu teki nousuja kiekkoa erinomaisesti suojaten parhaimmillaan joka toisessa vaihdossa eikä näistä syntynyt vaarallisia vastaiskuja kuin harvoin. Avauksissa mies välillä kuskaili liikaa, mutta osasyynä tähän oli varmasti pelisysteemin sekavuus tai suoranainen puute. Tarvittaessa Leimun avaussyöttö napsahti suoraan vauhdissa olleelle hyökkääjälle.

Ylläkuvailtua Leimua ei ole tällä kaudella nähty. Se ei tarkoita sitä, että Leimu olisi menetetty tapaus ja hänet kannattaa päästää pois. Parhaimmillaan Leimu ei ole omassakaan päässä erityisen virhealtis, vaan yksi liigan johtavista kiekollisista puolustajista, jonka taidot ja tehot hyökkäyspäässä vievät kokonaisuuden roimasti plussalle.

[Tapparan näköinen mies]

Parhaimmillaan Leimu ei ole omassakaan päässä erityisen virhealtis, vaan yksi liigan johtavista kiekollisista puolustajista, jonka taidot ja tehot hyökkäyspäässä vievät kokonaisuuden roimasti plussalle.

Näin se on. Maalithan ottelun ratkaisevat, ja puolustajan tekemä maali on yhtä arvokas kuin hyökkääjänkin, joten tämä ideologia "puolustajan tehtävä on puolustaa" on hiukka vanhanaikaista. Leimu on tällä kaudella mitä on, mutta parilla edellisellä kaudella on ollut Tapparan Top-2 pakki (Mäntylän kanssa). Muut ovat olleet vähemmän hyödyllisiä joukkueelle, vaikka oman pään pelaaminen olisi ollut aavistuksen varmemman oloista.

Eikä edes ole ollut sellaisia varmoja pakkeja (pl. Mäntylä), vaan puukäsipakit ovat tehneet oman osuutensa puolustuspään virheistä kanssa.

Mutta on se Leimu-tietysti Ilves-kasvatti, joten ei se voinut olla hyvä edellisillä kausillakaan.

[Harald]

laukaukset menee nykyään ja meni myös viimekaudella todella usein ekan vastustajan polviin.

Käsittämätön kommentti. Niin kuin Börje viittasi, Leimun silmiinpistävin ja paras ominaisuus oli hänen kaksi ensimmäistä liigakauttaan juuri loistavasti ajoitetut laukaukset, jotka löysivät harvinaislaatuisella varmuudella tiensä lihamuurin läpi maalille.

[#51]

laukaukset menee nykyään ja meni myös viimekaudella todella usein ekan vastustajan polviin.

Käsittämätön kommentti. Niin kuin Börje viittasi, Leimun silmiinpistävin ja paras ominaisuus oli hänen kaksi ensimmäistä liigakauttaan juuri loistavasti ajoitetut laukaukset, jotka löysivät harvinaislaatuisella varmuudella tiensä lihamuurin läpi maalille.

Kyllä minä muistan todella monta tapausta, jossa ylivoima kuivui siihen kun Leimu vetäsi päin ensimmäistä miestä ja sitten haettiin vauhtia yhä uudestaan omalta alueelta. Yleensä asia toki oli kuten Börje sanoi, että laukaus oli loistavasti ajoitettu, mutta toisaalta kun ylivoimassa suurin osa laukauksista tuli Leimulta, niin loogisesti sekä virheitä, että onnistuneita laukauksia tulee. Kuitenkin tällä hetkellä nuo ajoitukset ovat yksi Leimun suurimmista ongelmista, etenkin syötöissä.

[jukka823]

Tässä faktoja
Oli Tapparan +- tilaston toiseksi huonoin -14 viimekaudella
Eli Leimu laukoi viimekaudella 292 kertaa. Maaliin meni 12 vetoa ja laukaisu prosentti oli 4,1% ja nämä tilastot ovat runkosarjan osalta ja sm-liigan sivuilta..
Ja esimerkkinä Peksin samat viimekaudelta. Laukoi 123 kertaa, maaleja 7 ja laukaisuprosentti oli 5,7%

Ja samalla maalimäärällä oleva Tillu tarvitsi 12 maalinsa laukauksia 161kpl ja laukaisuprosentti oli 7,5%(hyökkääjä)

Eli noi toin esille pelkästään sen takia että huomaatte faktat. Ei se Leimu ole/ollut niin kova kuin puhutaan..Ja itse en voi mitenkään mainostaa Leimun vetoja koska noi laukaisu määrät ovat ihan omaa luokkaansa. Ymmärrän että kaikilla on mielipiteensä ja niin pitääkin olla

Ja jos noiden prosenttien valossa katsoo ja ajattelee pelaajille samat laukaukset niin jopa Syväsalmi oli lähes yhtä tehokas suhteutettuna vetojen määrään.. Eli laukoi 26 kertaa ja teki yhden maalin ja laukaisu prosentti oli 3,8%

[Harald]

Tässä faktoja
Oli Tapparan +- tilaston toiseksi huonoin -14 viimekaudella
Eli Leimu laukoi viimekaudella 292 kertaa. Maaliin meni 12 vetoa ja laukaisu prosentti oli 4,1% ja nämä tilastot ovat runkosarjan osalta ja sm-liigan sivuilta..
Ja esimerkkinä Peksin samat viimekaudelta. Laukoi 123 kertaa, maaleja 7 ja laukaisuprosentti oli 5,7%

Ja samalla maalimäärällä oleva Tillu tarvitsi 12 maalinsa laukauksia 161kpl ja laukaisuprosentti oli 7,5%(hyökkääjä)

Eli noi toin esille pelkästään sen takia että huomaatte faktat. Ei se Leimu ole/ollut niin kova kuin puhutaan..Ja itse en voi mitenkään mainostaa Leimun vetoja koska noi laukaisu määrät ovat ihan omaa luokkaansa. Ymmärrän että kaikilla on mielipiteensä ja niin pitääkin olla

Ja jos noiden prosenttien valossa katsoo ja ajattelee pelaajille samat laukaukset niin jopa Syväsalmi oli lähes yhtä tehokas suhteutettuna vetojen määrään.. Eli laukoi 26 kertaa ja teki yhden maalin ja laukaisu prosentti oli 3,8%

Uuh... Tässä sulle lisää faktoja. Viime kaudella Sami Vatasen laukaisuprosentti 3,9 ja Olli Malmivaaran 5,5. Tai kautta aiemmin Markus Seikola 3,5 % ja Miliisi Honkanen 8,3 %. Ja siitä taas vuosi taaksepäin Seikola 4,6 % ja Kari Haakana 11,1 %. Eli tuosta huomannet faktan, että Honkanen-Haakana muodostaisi kaksi kertaa tehokkaamman parin kuin Vatanen-Seikola.

Ja jos kelailet noita prosentteja vähän pidempään, saatat huomata, että tehokkaimpien hyökkääjien onnistumisprosentit todellakin ovat järjestelmällisesti yli kaksinkertaiset verrattuna tehokkaimpiin pakkeihin, mikä johtuu tietenkin siitä, että pakkien laukaukset lähtevät tyypillisesti kaukaa viivasta ja hyökkääjien merkittävästi lähempää.

[Tapparan näköinen mies]

Mielenkiintoisia tilastoja, mutta miten tulkitaan?

Pakkien laukaukset tulee pääasiassa siniviivalta, hyökkääjien lähempää maalia, väittäisin. Tilastoista näkee mielestäni pikaisellakin silmäyksellä, että hyökkääjien prosentit ovat pääsääntöisesti puolustajia paremmat. Siis kun hyökkääjä saadaan pelattua hyvään vetopaikkaan omalta tontiltaan, niin maali syntyy todennäköisemmin kuin puolustajan siniviivalaukauksesta. Kääntöpuoli on sitten, että puolustajan siniviivavedolle on ehkä helpompi pelata paikka (varsinkin ylivoimalla), kuin pelata hyökkääjä vapaaseen vetopaikkaan lähelle maalia.

Saravolla on puolustajalla hyvä laukaisuprosentti, vähemmän laukauksia. Niin kai se onkin, ettei Saravo ole erityisen ahkera siniviivapommittaja (koska tietää, ettei se mene kumminkaan?). Sen sijaan muistelisin Saravon olleen joitakin kertoja sellaisen ylivoimakuvion päättäjänä, jossa pakki hiipii siniviivalta takatolpalle, jonne pelataan syöttö, ja Saravo pääsee nostamaan kiekon tyhjiin.

Saravon parempi prosentti ei siis välttämättä kerro, että Saravo olisi ollut Leimua vaarallisempi siniviivalta laukoja, mutta vaarallisempi takatolpalle hiipijä on ehkä ollut?

Vertaillaan Leimua mieluummin muihin ahkerasti laukoviin puolustajiin, SM-liigan runkosarjan 2010-2011 eniten laukoneet puolustajat, maalit ja osumaprosentti:

1.   Masuhr, Adam,   KalPa,  laukauksia 313,    maaleja 6, LP 1,9 %
2.   Leimu, Juha,   Tappara, laukauksia 292, maaleja 12, LP 4,1 %
3.   Lajunen, Ville   Blues, laukauksia 288, maaleja 7, LP 2,4 %
4.   Aalto, Teemu   Lukko, laukauksia 285, maaleja 8, LP 2,8 %
5.   Vatanen, Sami   JYP, laukauksia 281, maaleja 11, LP 3, 9 %
6.   Nordlund, Markus   TPS, laukauksia 280, maaleja 16, LP 5,7 %
7.   Järventie, Martti   HIFK, laukauksia 273, maaleja 8 , LP 2,9 %
8.   Brocklehurst, Aaron   Pelicans, laukauksia 256, maaleja 7, LP 2,7 %
9.   Karalahti, Jere   Blues, laukauksia 245, maaleja 11, LP 4,5 %
10.   Porseland, Mathias   HPK, laukauksia 242, maaleja 7, LP 2,9 %

Ahkerien laukojien TOP-10:ssä Leimua paremmalla prosentilla ovat osuneet vain Markus Nordlund (hankittiinkin heti kauden jälkeen Jokereiden) ja tunnettu siniviivapelote Jere Karalahti. Sami Vatanen jäi hiukan Leimusta. Teemu Aalto hirmulaukauksineen jo selvemmin. Huonoin on Adam Masuhr, jonka laukausmäärä on 7 % isompi kuin Leimulla, mutta maalimäärä 50 % pienempi. Melkoinen nallipyssy ilmeisesti?

Ei välttämättä, koska kaudella 2009-2010 Adamilla meni selvästi paremmin: laukauksia 267 ja maaleja peräti 16, LP 6,0 %. Sillä kaudella Masuhr oli kuitenkin vasta 6. ahkerin laukoja. Ykkösenä oli:
1.   Seikola, Markus   Ilves, laukauksia 489, maaleja 17, LP 3,5 %

Muita poimintoja kauden 2009-2010 puolustajien laukaisuprosenteista:
Sami Vatanen 2,2 %, Jukka Laamanen 4,1 %, Dale Clarke 2,9 %, Tommi Kovanen 3,7 %, Teemu Aalto 5,5 %, Martti Järventie 3,5 %, Jan Latvala 1,4 %, Kalle Kaijomaa 1,8 %, Markus Nordlund 2,8 %, Charlie Cook 4,8 %, Tuukka Mäntylä 2,4 %, Lee Sweatt 5,8 %.

Leimulla sillä kaudella 168 laukausta (36 ottelussa) ja 7 maalia. Se ainoa mittari: 4,2 %.

Saravo myös sillä kaudella laukonut harvemmin, mutta osunut Leimua tehokkaammin: 150 laukausta (50 ottelussa), 7 maalia ja prosentit 4,7.

Melko paljon vaihtelua prosenteissa joillakin pelaajilla kausien välillä, esim. Masuhr 6,0 -> 1,9; Aalto 5,5 -> 2,8; Nordlund 2,8 -> 5,7.

Eivät tietysti nämä paljon laukovat puolustajatkaan ole yhdestä puusta veistettyjä, on sellaisia perinteisiä siniviivapommittajia, suoraan syötöstä laukojia, salakavalia ranneleijoja heitteleviä, ja vielä "välihyökkääjiäkin". Joten tilastot eivät kerro koko totuutta. Sanoisin kuitenkin tilastojen tarkastelun jälkeen, että tuollainen 4 %, mihin Leimu on kahtena kautena pystynyt, on ihan hyvä lukema geneeriselle "siniviivapelotteelle". 5-6 % on paljon laukovalle pakille huippusuoritus, joka tietää helposti ~15 maalia, ja sellainen pakki pelaa ihan hirmukautta (ja mahdollisesti viedään kohta rahakkaampiin liigoihin). Joku 2 % on sitten peruspakille hyvää luokkaa, mutta hyökkäyspeliin erikoistuneen pakin kohdalla kertoo, että sinä kautena ei ole uponnut ihan parhaaseen mahdolliseen tapaan.

[jukka823]

Niin ja se tärkein tilasto joka Leimulla oli viimekaudella niin toi +- tilasto.. Pakkasella -14 jolla hän pääsee puolustajien +- tilastossa sijalle 146!
Tilastoissa oli 151 puolustajan +- tilastot.

No väitän edelleen sitä että todella moni muukin Tapparan pakki ois noilla laukauksilla tehny maaleja enemmän kuin teki..

Ite ottasin Tapparaan pakin joka ois +- tilastoissa sentään plussan puolella.. Kuitenkin pakin tehtävä on puolustaa omaa maalia ja siihen Leimusta ei ole liiga tasolla.

[iroj]

Mielenkiintoisia tilastoja, mutta miten tulkitaan?
Pakkien laukaukset tulee pääasiassa siniviivalta, hyökkääjien lähempää maalia, väittäisin. Tilastoista näkee mielestäni pikaisellakin silmäyksellä, että hyökkääjien prosentit ovat pääsääntöisesti puolustajia paremmat. Siis kun hyökkääjä saadaan pelattua hyvään vetopaikkaan omalta tontiltaan, niin maali syntyy todennäköisemmin kuin puolustajan siniviivalaukauksesta. Kääntöpuoli on sitten, että puolustajan siniviivavedolle on ehkä helpompi pelata paikka (varsinkin ylivoimalla), kuin pelata hyökkääjä vapaaseen vetopaikkaan lähelle maalia.
Saravon parempi prosentti ei siis välttämättä kerro, että Saravo olisi ollut Leimua vaarallisempi siniviivalta laukoja, mutta vaarallisempi takatolpalle hiipijä on ehkä ollut?
Vertaillaan Leimua mieluummin muihin ahkerasti laukoviin puolustajiin, SM-liigan runkosarjan 2010-2011 eniten laukoneet puolustajat, maalit ja osumaprosentti:
1.   Masuhr, Adam,   KalPa,  laukauksia 313,    maaleja 6, LP 1,9 %
2.   Leimu, Juha,   Tappara, laukauksia 292, maaleja 12, LP 4,1 %
3.   Lajunen, Ville   Blues, laukauksia 288, maaleja 7, LP 2,4 %
4.   Aalto, Teemu   Lukko, laukauksia 285, maaleja 8, LP 2,8 %
5.   Vatanen, Sami   JYP, laukauksia 281, maaleja 11, LP 3, 9 %
6.   Nordlund, Markus   TPS, laukauksia 280, maaleja 16, LP 5,7 %
7.   Järventie, Martti   HIFK, laukauksia 273, maaleja 8 , LP 2,9 %
8.   Brocklehurst, Aaron   Pelicans, laukauksia 256, maaleja 7, LP 2,7 %
9.   Karalahti, Jere   Blues, laukauksia 245, maaleja 11, LP 4,5 %
10.   Porseland, Mathias   HPK, laukauksia 242, maaleja 7, LP 2,9 %
Melko paljon vaihtelua prosenteissa joillakin pelaajilla kausien välillä, esim. Masuhr 6,0 -> 1,9; Aalto 5,5 -> 2,8; Nordlund 2,8 -> 5,7.

En kyllä paljon noteeraa tätä laukausten onnistumisprosenttia arvioitaessa pelaajan hyvyyttä.
Miksiköhän nämä pelaajat ovat siellä viivalla jos laukausten onnistumisprosentti on huono?
Kaikilla pelaajilla joilla laukausmäärät ovat nousseet suuriksi onnistumisprosentti on aina mennyt alhaiseksi.
Kun laukoo paljon niin vastustajat ottaa sinut tarkemmin ja on vaikeampi onnistua.
Monet pakit laukoo paljon koska heillä on se rooli joukkueessa.
Ja siniviivalaukauksista tulee joskus rebound-tilanteita, joista syntyy maaleja.

Raimo Mikkola on kirjoittanut tieteellisen analyysin Maalinteko (löytyy Metsosta) jossa analysoidaan jääkiekon maalintekoa.
Yli 80% maaleista tehdään läheltä (alle 6 metriä) maalia niin että laukaisukulma on yleensä mahdollisimman suuri (yli 45 astetta).
Pienestä kulmasta ja läheltä siniviivaa on monta kertaa huonommat mahdollisuudet tehdä maali.
Puolustajien maalinteon onnistumisprosentti on selvästi huonompi kuin hyökkääjillä koska he joutuvat laukomaan selvästi huonommista paikoista.

Ainahan puolustuspeliä on pidetty Leimun heikkoutena.
Ehkä se ei Leimun 1.kaudella tullut niin selvästi näkyviin kun Lehterä ja kumppanit pyöritti peliä yleensä vastustajan päädyssä.
Kyllä se on käytännössä nähty että Leimu on nykyisistä pakeista vaarallisin laukoja.

[Tapparan näköinen mies]

Niin ja se tärkein tilasto joka Leimulla oli viimekaudella niin toi +- tilasto.. Pakkasella -14 jolla hän pääsee puolustajien +- tilastossa sijalle 146!
Tilastoissa oli 151 puolustajan +- tilastot.

No väitän edelleen sitä että todella moni muukin Tapparan pakki ois noilla laukauksilla tehny maaleja enemmän kuin teki..

Ite ottasin Tapparaan pakin joka ois +- tilastoissa sentään plussan puolella.. Kuitenkin pakin tehtävä on puolustaa omaa maalia ja siihen Leimusta ei ole liiga tasolla.

No kaudella 2009-2010 Leimulla +- tilastossa +10, Tapparan pakeista ykkönen ja liigassakin sijalla 10.

Eli tilastoja on moneen lähtöön. Jos nyt katsottaisiin kuitenkin sitä totuutta silmiin, eli peliä. Leimu ei ehkä tällä kaudella ole ollut liigatasoa, mutta edellisillä kausilla Tapparan parhaita pelaajia.

Parin kauden ajan Leimu oli Tapparan paras mies liikuttamaan kiekkoa viivassa ja toimittamaan sen maalille (ei tilastoa tähän, muttei tarvikaan, ilmeinen tosiasia - tosin kyllähän Mäntyläkin pystyi pitämään kiekkoa viivassa, mutta laukaus ei ole kovin vaarallinen). Ihan hyvällä prosentilla niistä laukauksista tuli myös maaleja, ja jos ei sattunut tulemaan, niin riparin saattoi joku lyödä sisään. Kyllä siinä oli selvä järki, miksi Tappara pelasi sillä tavalla.

Syy siihen, miksi Leimulla oli 292 laukausta kaudessa, kun Jussi Halmeella vain 90 (vaikka peliaikaa tuli saman verran), lienee ilmeinen. Halme olisi saanut hyvin vähän hyödyllistä aikaan, jos olisi yrittänyt pelata niin kuin Leimu, kiekot olisivat menneet ohi/menetetty ennen laukausta suuremmalla prosentilla kuin Leimun yrityksissä. Jos Leimua ei olisi ollut, niin tuskinpa jostain Halmeesta tai Honkasesta olisi pyritty leipomaan 300 laukausta kaudessa tykittävää pakkia, vaan olisi haeskeltu toista hyökkäävää pakkia, tai muutettu pelitapaa niin, että laukaisupaikkaa ei niinkään edes haeta siniviivalta.

[isokasi]

Tänään jätti jään 2 erässä Keräsen melko siistin, mutta kovan taklauksen jälkeen. Tässä taklaustilanteessa tiivistyy Leimun tilanne tällä hetkellä. Viime hetken hutaisu, kun on aina kiire. Huono tasapaino ja valmistautuminen yhtään mihinkään. Tästä seurauksen mies katolleen normitilanteesta ja taisi sattua aika pahasti. Tuo aikaisempi junnuvertaus kuvastaa Leimun tasoa tällä hetkellä. Siis keskitason junnun tasoa. Räty ja Liimatainen menivät ohi jo. Valitettavasti. Tulevaisuutta voi vain arvailla..

[Andy]

Laukaisumäärät kertovat vain sen, että paikat pelataan ylivoimalla tietyille pelaajille. Lisäksi Leimun 292 kudista on varmaan puolet ranteella/pienellä lämärillä vedettyjä kuteja päätypleksiin ahtaassa tilassa, parempi sekin että kokeilee, kun menettää kiekon viivassa. Veikkaisin, että noista kudeista on n. 100 mennyt maalia kohti ja silloin ne ovat veskalle hankalia Leimun tapauksessa.

Jotkut Saravot ja Halmeet saavat ne harvat vetonsa lähes aina kunnon vetopaikasta. Harvoin kokeilevat onneaan rannevedoilla.

[polvitaklaaja]

Leimun tavaramerkkihän on ollut viivalla ja ylipäänsä laidan vieressä se, että kaveri puskee ohi ja vie kiekon mukanaan joten vähän hölmö ratkaisu kostautui sitten sillä että sai ottaa taklauksen huonossa asennossa vastaan ja pää kolahti jäähän.

[marjaliisa]

Nyt kyllä... Mietitääs? Miksi haukumme Leimua? eihän hän ole ylimielinen? hänellä vaan sattu olemaan yksi hyvä kausi... Ja meidänhän ei ole pakko pitää häntä? emme voi muuttaa pelaajan taitoa haukkumisella... Eise tarkota että pelaaja on joku supersankari jos latoo yhtenä kautena maaleja siniviivalta?