Toisaalta Leimun yksiulotteisuus pelaajana on Tapparan onni. Jos pistetahti olisi tuo ja puolustuskin sujuisi, ei miestä tarvitsisi Tapparassa katsella.
Kuitenkin näkisin että Leimun paikka on nimenomaan pakkina. Hän ei ole erityisen nopea luistimilla eteenpäinkään, joten saisiko hän laidassa riitävästi tilaa ja aikaa? Samoin Jukka Koivun mukaan Teemu Lassila oli kehunut Leimun viivapelin erityisen vaaralliseksi, koska tämä osaa peittää laukauksensa lähtöhetken ja suunnan, saaden kiekkoja maalille ahtaistakin väleistä. Yksikään meidän pakeista ei ole lähellekkään Leimun tasoa viivassa, ja koko liigassakin haastajia on todella vähän (Nordlund, Porseland, Vatanen).
Leimulla on hyvät kädet, pelisilmä ja riittävä ulottuvuus - uskon että puolustuspeli paranee hitaasti mutta varmasti. Luistelu kehittyy sulavammaksi, ammattimaista harjoittelua on takana vasta vuosi, kuten myös uraa liigapelaajana. Kokemuksen myötä Leimu oppii fiksuna pelaajana lukemaan syöttölinjat paremmin ja napsimaan hyvillä käsillä kiekot itselleen. Otan esimerkiksi Barkovin, vaikka tämä onkin hyökkääjä, mutta Sasha oli erittäin hyvä kahden suunan sentteri ja puolustuspelaaminen aliarvostettua. Barkov ei puolustanut nopeudella ja voimalla, vaan katkoi syötöt ja riisti kiekot näkemyksellä ja mailatekniikalla - toki iso mies osasi myös vääntää, mutta kuitenkin.
