Ensinnäkin: mielestäni ketjun otsikko on vanhentunut jo kuukausia sitten. Kriisistä ei todellakaan ole enää kevään jälkeen voitu puhua, vaikka hyssyttelyhengessä niin on yhä välillä mediassa tehty. Kriisi on eskaloitunut sisällissodaksi jo aikoja sitten, ja ruumiita on tiettävästi jo yli 2 000. Nykyisellään Ukrainan sisällissotakin olisi surkea otsikko, sillä osapuolet ovat selvästi kahden suvereenin valtion armeijat, vaikkakin toinen leikkii naurettavaa teatteria ja länsi näyttelee puolittain uskovansa, jottei tarvitse tehdä mitään, vaikka kansainvälistä oikeutta rikotaan räikeästi. Mutta asiaan:
Ja mikähän mahtoi olla Jenkkien motiivi puolustaa Suomea? Jos täällä ei oo mitään mikä neukkuja kiinnostaa, ni vielä vähemmän täällä on mitään jenkkejä kiinnostavaa (öljyä). Älkää olko naiveja ja lapsellisia, maailma on tyly, täällä on opittava olemaan yksin. Ei oo aina isoveli tai äiti auttamassa...
Maamiinoista ei ois koskaan pitäny luopua, koska samalla luovuttiin uskottavasta puolustuksesta. Tieverkoston rakentaminen on suunniteltu sillon, ku miehistön maakuljetuksilla ja panssarivaunuilla oli vielä jotain suurta merkitystä. Ilmaherruus on edelleen se päätekijä, ja sitä ei voiteta n. 50 Hornetilla ja satunnaisilla ilmantorjunta pattereilla. Ilmapommituksien lisäks pehmitetään viikkoja kestävällä epäsuorallatulella, ni avoimessa sodankäynnissä pieni, mutta pippurinen Suomikin on valitettavasti helisemässä.... että ei tässä kauheesti kannata sapeleita kalistella idän suuntaan
Turha on tosiaan kuvitella, että liittymällä Natoon voidaan vaan sluibata kerrostalokämpissämme ja odottaa että jenkkien maavoimat taistelevat yhdessä marginaalisen palkka-armeijamme kanssa meidän puolestamme venäläisiä vastaan. Ei kukaan lähetä merkittävää sotilasjoukkoa kuolemaan tätä mitätöntä länttiä puolustaakseen. Jos halutaan tällä kohdalla elää vapaasti, itse meidän on sen puolesta oltava valmiit taistelemaan, nyt ja aina. Jos jotain positiivista Ukrainan tilanteesta haetaan, ainakin kaikki asevelvollisuuden lakkauttamista vaativat aseistakieltäytyjähipit ovat kadonneet kuvista, toivottavasti pysyvästi.
Olen kuitenkin Natoon liittymisen kannalla, ja syyhynkin viitataan yllä lainauksessa: ilmaherruus. Siihen taistoon meillä olisi hyvä mahdollisuus saada apua muilta. Ja jos siinä pärjätään, meidän uskottavat maavoimat vahvan tykistömme tuella pystyy hyvinkin pistämään kampoihin Leningradin sotilaspiirille. Lisäksi Suomen ja Venäjän välisen yksittäiskonfliktin riski pienenisi huomattavasti, kun olisi viidennen artiklan tuki: olisi Venäjältä typerää lähteä koettelemaan sen pitävyyttä. Olisihan niin, että mikäli muut maat antaisivat Venäjän miehittää Nato-Suomen, se olisi koko Naton loppu: sotilaallisella puolustusliitolla ei ole mitään virkaa, jos kaveria ei auteta sotilaallisesti.
Mitä maamiinoihin tulee, olen vieläkin pöyristynyt siitä, että niistä luovuttiin, ja vieläpä porvarihallituksen aikakaudella! Aivan käsittämätöntä perseilyä. Ne suunnitellut korvaavat "turvalliset" järjestelmät olivat ihan täyttä Kummeli-huumoria jo alusta alkaen. Seuraavissa vaaleissa erinomainen tapa kalastella ääntäni onkin ilmoittaa, että ajaa Ottawan sopimuksesta eroamista ja miinojen tuhoamisen pysäyttämistä. Lisäksi uusia on ostettava jostain jos mahdollista, ja mikäli ei ole, niitä on alettava valmistaa itse. Sen verran osaamistahan täytyy tästä maasta löytyä, että johonkin tyhjään teollisuushalliin saadaan tehdas pystyyn hetkessä. Joo, ollaan sen jälkeen vähän outolintu länsimaiden joukossa tämän jälkeen, mutta eiköhän ne ulkomailla meitä ymmärrä, kun katsovat karttapalloa. Ymmärretäänhän Etelä-Koreaakin: heilläkin on raja arvaamattoman militantin diktatuurin kanssa.
Koko tässä showssa ei ole kyse vain Krimistä. Itä-Ukrainassa on sotatarviketeollisuutta ja osaamista, jota Venäjän armeija tarvitsee. Eli kunhan nämä ja Sevastopolin laivastotukikohta (lue: Krim) on Venäjän hallussa, loput Ukrainasta voisi hyvinkin joutaa Putinilta.
01.05. IS: Tällaista miljardibisnestä Venäjän ja Ukrainan asekauppa on
Oikeassa olet siinä, ettei todellakaan ole kyse pelkästä Krimistä. Uskon kuitenkin, ettei Venäjälle riitä Donetskin ja Luhanskin alueetkaan, joista nyt siis taistellaan, vaan tämäkin on vasta alkusoittoa. Itse asiassa seuraava kohde on jo maalattu: Moldovaan kuuluva Transnistrian alue Ukrainan lounaisrajalla, ja kuka tietää mitä sen jälkeen. Lienee niin, että Länsi-Ukraina on itsenäinen valtio jatkossakin, mutta isoveli valvoo, etteivät EU- ja Nato-mieliset nouse koloistaan. Valko-Venäjä ja Kazakstan ovat vielä astetta tukalammassa asemassa: vaikka Lukashenko tai Nazarbayev kaatuisikin, tulliliitosta / Euraasian unionista mailla ei ole oikeutta haaveilla eroavansa: muuten ilmaantuu kohteliaita miehiä katukuvaan silmänräpäyksessä. Tältä kohtalolta Euromaidan sentään pelasti Ukrainan, sillä Janukovitshin johdolla maa oli luisumassa samanlaiseksi diktatuuriksi kuin kaksi edellä mainittua.
Baltian maat, Romania, Bulgaria ynnä muut ehtivät onnekseen Naton ydinsateenvarjon alle suojiin, joten nähtäväksi jää, uskaltaako Venäjä alkaa uhitella niille. Luulen ja toivon että ei, mutta on mahdollista, että niitäkin painostetaan lähivuosina voimakkaasti. Erityisen mielenkiintoinen on meidän näkökulmasta itäisessä Virossa sijaitsevan Narvan alueen kohtalo: Kaupungin asukkaista noin 94% puhuu Venäjää, ja kun heitä sopivin keinoin rohkaistaan, saattaa kansa haluta yhtäkkiä liittyä äiti-Venäjän hellään huomaan.