Minä ihmettelen sitä, että kukaan ei tunnu ottavan minkään näköistä johtajanroolia pelaajista. Nyt kun joukkue konttaa, olisi helppo todella kovalla taistelulla jonkun 3-4 ketjunkin hyökkääjän painaa täysiä illasta toiseen ja kun muut eivät näytä onnistuvan, nousta vaikka ykköseen tai kakkoseen. Tässä joukkueessa kuitenkin yritys ja taistelu tuntuu nyt tärkeämmältä, kun pelaajistosta taidoiltaan kukaan ei oikein erotu. Jollain pelaajalla olisi hyvä sauma lähteä nostamaan uraansa. Tässä joukkueessa meinaan pelkkä raivoisa taistelu nostaa pelaajan osakkeita todella paljon. Älkää luovuttako!
Tappara ei kuitenkaan ole missään nimessä yhtä pahassa jamassa kuin täällä nyt näytetään mieltävän sen olevan. Kuinka monta peliä Tappara onkaan hävinnyt yhdellä maalilla lokakuusta tähän päivään? Vastaus: 6 peliä. Muut tappiot: 7 peliä. Voitot: 10. Eli yhteensä tappioita 13 ja voittoja 10. Jatkoaikoja/rankkareita yms. en laskenut mitenkään mukaan. Joko voitto tai tappio.
Miettikääpä, jos noista kuudesta pelistä vaikkapa puolet olisikin kääntynyt Tapparan eduksi (mm. KalPa -peli ja pari muuta hyvinkin mahdollisesti olisivat kääntyneetkin), meillä olisi yhdeksän pojoo enemmän ja sijoitus sarjataulukossa 10 ja 41 pistettä kasassa nykyisen 32 sijaan. Olisimme tyytyväisiä.
Mutta se, mikä on ongelma, on nuo viime hetken takaiskut. Joukkue ei pysty taistelemaan ihan loppuun asti. Se saattaa johtua Mäntylän tapaisen johtajan puuttumisen takia ja monessa tilanteessa on ollut huono säkäkin. Ja lisäksi, viime aikoina on tullut noita konttaustappioita, mikä mielestäni johtuu siitä, että ollaan vähän luovutettu.
Yhdessä vaiheessa porskutettiin 5 kotiottelun voittoputkessa. Miettikääpä, jos tuossa välissä olisi tullut edes yksi vierasvoitto? Miten paljonkaan se olisi tuonut jälleen itseluottamusta. Noh, taidettiin vähän asennoitua, että kotona täysillä, vieraissa katsotaan mihin riittää. Se ei riittänyt.
Maajoukkuetauon jälkeen kaksi ensimmäistä peliä meni hyvin. Mutta johtuiko se siitä, että oltiin saatu levätä niin kauan? Eikö yksinkertaisesti voimat riitä "tavis"peleihin, mitä pitäisi tahkota lähes joka toinen ilta? Sarjakärjen päänahan vienti oli enemmän kuin lähellä 16.11, tai ainakin pisteiden ottaminen. Sen jälkeen sisuuntunut Ässä -voitto. Silloin näytti, että mehän haastetaan ihan kaikki!
Mutta, pahaan saumaan napsahti Hartwallin reissu. Vaikea ottelu ja pataan 6-1. Lopussa taas napsahti, muuten peli ei olisi noin rumissa lukemissa. Sen jälkeinen HPK -matsi näytti huonolta, mutta siitä saatiin voitto. Tuolla pelillä arvasin, että seuraavat ottelut eivät ole helppoja. Turpiin Kärpiltä, Tepsiltä ja JYPiltä selvin luvuin. SaiPalta sentään saatiin kaksi pistettä. Kolme olisi ollut tarpeen.
Nyt tarvitaan taistelua ja johtajatyyppi, joka haluaa kaivaa sen voiton ja voittoja väkisin! Ässistä jo kauden 3. voitto kotona, jos sitä ei tule niin seuraava TPS -peli on hankala. Mutta, vaikka molemmista turpiin tulisi, tilanne ei ole vielä pahin mahdollinen. Joulutauko on vielä aikaa. Joulutauon kaksi ensimmäistä kotipeliä olisi voitettava, mutta todellisen suunnan näyttää koko tammikuu. Tammikuussa on peräti 10 matsia, ja jos ne jaksetaan painaa ja voittaa kaikki pelit Hakametsässä ja vaikka yksi vieraspeli päälle, niin 7 voittoa kuuloistaisi hyvältä. Jos playoff-paikkaa vielä haetaan jota toivon että haetaan, sanoisin että tammikuusta on vähintään kaivettava tuo 6-7 voittoa ja helmikuu ja maaliskuu vaikka sitten joka toinen voitto, joka toinen tappio. Tällä voisi juuri kyetä tuohon viimeiseen playoffpaikkaan.
Mielenkiintoista nähdä, kenellä on parhaat rahkeet yrittää sitä nousua playoffrajan yläpuolelle. Taistoa ja luonnetta se vaatii. Tällä hetkellä näkisin, että jomman kumman tamperelaisseuran rahkeet riittäisivät. Toivottavasti Tapparan.