Tällä kaudella ei päästykään sitten edes lokakuulle asti, ennen kuin tämä ansiokas ketju on jälleen kerran nostettu pinnalle. Tätä ketjua alusta asti luettaessa surullisinta on ehkä se, että rakkaassa organisaatiossamme ei juuri mikään ole tänä aikana muuttunut - ainakaan parempaan suuntaan.
Oma toiveeni on edelleen sama kuin mitä se on ollut jo pidemmän aikaa. Adressia mukaillen: Tamhockeyn hallitus on laitettava uuteen uskoon, sillä ilman tätä toimenpidettä sen suurempia muutoksia tuskin tulee tapahtumaan. Erkki Peltosen johtamalla nukketeatterilla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa toiminnan kehittämiseksi, ja loputon nyörien kiristäminen ja säästäminen näyttää vievän seuraamme kohti lopullista tuhoa.
Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa organisaatiossa
nimeltä Tamhockey. Taloudellista tappiotakin voi tehdä niin kovin monella tapaa, ja urheilumaailman lainalaisuudet eivät valitettavasti ole aivan samanlaiset kuin yritysmaailman. Yritysmaailmassa hetkellisen kulukuurin avulla voidaan tasapainottaa taloutta, mutta samanlainen voimien kerääminen ei valitettavasti toimi lätkäbisneksessä. Säästöliekillä pelattaessa Tappara-niminen tuote ei ole kunnossa, jolloin kulukuurin tuomat mahdolliset säästöt tosiasiassa sulavat pienentyneitä tuloina - yhteistyökumppaneita ei kiinnosta, yleisöä ei kiinnosta, ketään ei kiinnosta.
Tappara ei ole mikään rajattomilla resursseilla operoiva Lukko tai konsernin buustista nauttiva Jokerit, mutta on suorastaan naurettavaa, että Suomen toiseksi suurimmalla talousalueella operoiva, maratontaulukon menestynein ja kannattajamäärältään jopa suurin seura on tällä hetkellä tilanteessa, jossa oman organisaation sisällä ei muuta tehdä kuin surkutella ja odotella ehtymätöntä sampoa joskus ja jouluna valmistuvasta suurhallista. Jonkun pitäisi kertoa Erkki Peltoselle, että Tapparan tyylisessä organisaatiossa ei todellakaan pidetä jatkuvasti jotain helvetin välivuosia.
Edellisessä kappaleessa mainitsemani surkuttelu sekä ongelmien vierittäminen oman organisaation ulkopuolelle ovat suurimmat syövät nyky-Tapparassa. Organisaatiosta puuttuu todellinen tekemisen meininki ja intohimo kaikilta tahoilta. Pahiten tämä näkyy siinä, että organisaatiolta tuntuu olevan täysin mahdotonta luoda positiivista virettä sekä kuhinaa seuran ympärille. Jälleen kerran, miten hyödynnettiin vuoden 2003 mestaruus? Tai miten kabineteissa tosiasiassa hyödynnettiin Uraman joukkueen esittämä viihdyttävä pelityyli ja sen hetken joukkueen isot nimet? Vastaan itse molempiin kysymyksiin: ei mitenkään.
Tamhockeyn hallitus tarvitsee nyt uudenlaisen miksauksen lätkäjätkiä sekä talouselämän osaajia. Peltos-Eki ja Sirkka-H näin nopeasti ajateltuna ulos. Penttilän poikien lihaksetkin ovat jääneet sitä Matkapoikien ilmeisesti rahoittamaa suurta lakanaa Hatanpään valtatiellä lukuunottamatta näyttämättä. Markus Mattsson voisi omasta puolestani palata takaisin toimintaan. Joku kovan profiilin markkinointiguru talouselämän puolelta (vrt. IFK:n Timo Everi) olisi myös oiva lisä hallitukseen.