Tapsa34,
Kiekkoviisaat väittävät että pelitavan (en tykkää sanasta -kirja) merkitys korostuu erityisesti silloin kun joukkue on vaikeuksissa, peli ei kulje ja jalka ei liiku. Tällöin selkäytimeen toistoilla hakatut kuviot helpottavat ratkaisujen tekemistä - viisikko on sijoittunut paremmin joka helpottaa puolustuksen alue- tai miesvartiointia, ja toisaalta syöttökaistat löytyvät helpommin jos kiekottomat pelaajat sijoittuvat kuten on sovittu ja harjoiteltu. Teoriassa (vain teoriassa) syötön voisi heittää vaikka silmät, koska tietää missä mahdolliset vastaanottajat ovat.
Tätähän Tapparan peli on ollut jo kolmatta kautta: kun joukkue pelaa huonosti, niin se on todella huono. Mikään ei näytä onnistuvan, puolustuksessa vastustajia jää vapaaksi, omia syöttöpaikkoja ei löydy. Ammattimiehet ovat kuitenkin sen verran kovia tekijöitä tässäkin pelissä, että kun joukkueella on henki ja "hurmos" (trendikkäämmin: flow-tila) päällä, niin kyllä siitä kelvollista jääkiekkoa syntyy vaikkei se sovittujen kuvioiden mukaan menisikään, vaan puhtaasti intuitiolla. Pelaajat kuitenkin ovat pelanneet ja harjoitelleet 15-25 vuotta joten perus lajiosaaminen on kovalla tasolla kaikilla jotka ovat liigaan asti päässeet.
Vuosituhannen alussahan tilanne oli ihan päin vastainen. Vaikka joukkueella oli huono ilta ja homma oli varsinaista diesel-kiekkoa, niin melko hyvällä varmuudella huonoistakin päivistä kaivettiin pisteitä.
Loppuun todella vanha pallopeliviisaus: Hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä.