Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu

<< < (2/66) > >>

Väsyneet Kädet:
Mielestäni Blues on tällä hetkellä ehkä paras esimerkki toimivasta pelikirjasta. Muistaakseni on niin, että Bluesissa A-nuoretkin pelaavat samalla sapluunalla kuin liigajoukkue - ja tämähän on näkynyt siinä, että koko kauden ajan on kokoonpano vaihtunut alituiseen loukkaantumisten takia, mutta niin vain junnut pystyvät paikkaamaan aukot ja peli sujuu mallikkaasti. Epäilemättä tämä johtuu siitä, että hekin tietävät miten peliä halutaan pelattavan.

Mielestäni tuo onkin loistava malli, en tiedä kuinka laajalti moinen on käytössä muualla? Mutta se todella pienentää kynnystä pelaajien sopeutua liigajoukkueeseen, kun pelitapa on jo tiedossa ainakin pääpiirteittäin.

Jokereiden sekavuus johtuu mielestäni puhtaasti siitä, ettei siellä ole selvillä miten peliä pitäisi pelata - eri ketjutkin pelaavat eri tavoin! Ja tuossa tilanteessa puolustajilla on mahdoton urakka edessä, ellei sitten jatkuvasti pyöri täydet kolme tai neljä kentällistä.

Rafael:

--- Lainaus käyttäjältä: Anssi - Maaliskuu 04, 2008, 10:38:41 ---Nyt koko ajan keskustellaan siitä missä määrin pelikirja ja sen toteutus vaikuttaa joukkueen lopulliseen menestykseen. Omalla tietämykselläni olen jakanut kärkinelikon siten, että Kärpät ja Blues pelaavat sitä "pelikirja-jääkiekkoa" ja vastaavasti Tappara ja Jokerit enemmän elävät loistavilla pelaajillaan. Tapparankin peli on selkeästi organisoidumpaa kuin Jokereiden vastaava mutta eroja taas vaikkapa Kärppiin löytyy paljon. Kyllä kynnyskysymyksiä on että ratkaiseeko playoff-sarjassa lopulta pelin rakenne, loistavat pelaajat vai näiden yhdistelmä? Tappara ei ainakaan pelaajien taitotasolla ja lahjakkuudella mitaten häviä kuin Kärpille ja Jokerelle. Kärpillä on paremmat kärkihyökkääjät, Jokereilla taas kauttaaltaan kovempi materiaali. Miettii vaikka Jokereitakin, niin voisiko sittenkin pelikirja-asioilla ja Jokereiden alisuorittamisella olla joku yhteys? Kriitikot, anyone?
--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni suuri kysymys on nyt siinä, että mikä kuuluu pelikirjaan? Mitkä asiat kentällä siihen kuuluvat? Kuuluuko siihen esim. se, että Uraman pelitavassa tietyissä tilanteissa jätetään pelaajan/pelaajien henkilökohtaisen luovuuden ja taidon varaan ratkaista tilanne? Kuten esim. Tapparalla monasti käy punaviivan jälkeen. Riippuu tietenkin hyökkäyksen luonteesta, mutta ymmärtääkseni Sihvonen puhui Tapparan hyökkääjien turhista kaistanvaihdoista. Monasti laituri saattaa kiekollisena kurvata keskelle tai puolestaan sentteri saattaa kiekollisena kurvata laidalle. Mielestäni nämä "pielessä olevat nyanssit" ovat Uraman puolelta täysin harkittuja. Pelaajille annetaan tietyissä tapauksissa mahdollisuus omaan luovuuteen, toimiessaan se eittämättä aiheuttaa sen, että vastustajan on erittäin vaikea lukea Tapparan hyökkäyspeliä etenkin hyökkäyspäässä. Mielestäni tästä johtuu mm. se, että Tappara tekee paljon maaleja vastustajan merkkausvirheistä. Jossain Jalosen pelikirjassahan turhat kaistanvaihdot ovat täysin poissuljettu vaihtoehto.  Laituri ei missään nimessä lähde keskelle kiekon kanssa, koska siellä kuuluu olla sentterin, jolla on oma tehtävä hyökkäyspäässä siinä vaiheessa kun kiekko hyökkäyspäähän toimitetaan. Jalosen pelikirjassa turhat kaistanvaihdot vievät välittömästi mahdollisuuden joko ylittää hyökkäyssiniviiva tai vastaavasti voittaa seuraava tilanne hyökkäyspäädyssä.

Jokereilla ongelmia aiheuttaa mielestäni puutteellinen pelitapa, täysin väärin roolitettu joukkue ja mielestäni tuohon roolitukseen liittyen tiettyjen pelaajien saama peliaika.

Anssi:

--- Lainaus käyttäjältä: Rafael - Maaliskuu 04, 2008, 11:26:56 ---Mielestäni suuri kysymys on nyt siinä, että mikä kuuluu pelikirjaan? Mitkä asiat kentällä siihen kuuluvat? Kuuluuko siihen esim. se, että Uraman pelitavassa tietyissä tilanteissa jätetään pelaajan/pelaajien henkilökohtaisen luovuuden ja taidon varaan ratkaista tilanne? Kuten esim. Tapparalla monasti käy punaviivan jälkeen. Riippuu tietenkin hyökkäyksen luonteesta, mutta ymmärtääkseni Sihvonen puhui Tapparan hyökkääjien turhista kaistanvaihdoista. Monasti laituri saattaa kiekollisena kurvata keskelle tai puolestaan sentteri saattaa kiekollisena kurvata laidalle. Mielestäni nämä "pielessä olevat nyanssit" ovat Uraman puolelta täysin harkittuja. Pelaajille annetaan tietyissä tapauksissa mahdollisuus omaan luovuuteen, toimiessaan se eittämättä aiheuttaa sen, että vastustajan on erittäin vaikea lukea Tapparan hyökkäyspeliä etenkin hyökkäyspäässä. Mielestäni tästä johtuu mm. se, että Tappara tekee paljon maaleja vastustajan merkkausvirheistä. Jossain Jalosen pelikirjassahan turhat kaistanvaihdot ovat täysin poissuljettu vaihtoehto.  Laituri ei missään nimessä lähde keskelle kiekon kanssa, koska siellä kuuluu olla sentterin, jolla on oma tehtävä hyökkäyspäässä siinä vaiheessa kun kiekko hyökkäyspäähän toimitetaan. Jalosen pelikirjassa turhat kaistanvaihdot vievät välittömästi mahdollisuuden joko ylittää hyökkäyssiniviiva tai vastaavasti voittaa seuraava tilanne hyökkäyspäädyssä.

Jokereilla ongelmia aiheuttaa mielestäni puutteellinen pelitapa, täysin väärin roolitettu joukkue ja mielestäni tuohon roolitukseen liittyen tiettyjen pelaajien saama peliaika.

--- Lainaus päättyy ---

Jos nyt puhutaan Sihvosen pelikirjakäsitteestä niin siihen tuntuu kuuluvan lähes kaikki maan ja taivaan väliltä. Sittenhän mies vielä erottelee pelisysteemin, pelitavan jne. omiksi kokonaiksuuksikseen. Toit kyllä helvetin hyvän pointin esiin tuosta nyanssista. Kun tuota asiaa miettii tarkemmin, niin siinähän todella samalla on kuitenkin suuri vaara pelin hidastumiseen. Tuollainen kaistanvaihto vaatii sen että myös toinen pelaaja lukee tilanteen juuri samoin, ja tällöin saadaan se etu tilanteessa. Kuitenkin jos puhutaan pelinopeuden säilyttämisestä niin kyllähän tuossa helposti käy niin, että yhtäkkiä peli pysähtyy kuin seinään jos kiekoton pelaaja ei tajua reagoida heti. Tähän varmaan Sihvonenkin kyntensä osittain iski. Ja Jalosen systeemissä nimenomaan pelinopeus pysyy koko ajan korkeana, kun peli etenee suoraan ja kaavamaisesti. Lisäksi silloin säilyy tämä paljon puhuttu puolustusvalmius, joka Tapparan mallissa voi olla niin ja näin.

Palaan edelleen siihen että kumpi on tehokkaampaa pelaamista, kun pelaajalla on yksi tai kaksi vaihtoehtoa esim. mihin toimittaa kiekko, tai kun niitä on vaikka neljä. No moni varmasti sanoo että tietysti neljä. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan miettimään että mikä neljästä vaihtoehdosta on paras, on vastustaja melkein jo iholla. Sen sijaan kahden mallissa päätös on paitsi helpompi, niin myös nopeampi tehdä. Ja mielestäni sama asia pätee myös päätöksiin kiekottomana pelaajana. Siinä on luovuuden ja pelikirja-luovuuden ero.

Mielestäni Ville Leino on esimerkiksi pelaaja joka pystyisi pelaamaan loistavasti molemmilla pelityyleillä, mutta ajatelkaa nyt kuinka hyvä hän oikeasti olisi systeemissä joka pakottaa etsimään syöttöpaikkaa tietystä kohtaa tai sitten tekemään vaikka harhautuksen jos paikkaa ei löydy. Sanoisin että pitelemätön.

Sihvonen jätti pienen takaportin jutussaan, toteamalla lopussa että mikäli Tappara menestyy niin se sotii pelikirjalogiikkaa vastaan. On mielenkiintoista nähdä miten hän suhtautuu, jos Tappara tosiaan nappaa vaikka mitalin kyytiin. Että oliko Urama sittenkin nero joka näki jotain mitä kukaan muu ei nähnyt?

Zanahoria:

--- Lainaus käyttäjältä: axe - Maaliskuu 04, 2008, 09:30:17 ---Sen tarkemmin Sihvosen viimeisimpään turinointiin takertumatta, niin miehen suurin vika on se, että hän peilaa koko sitä analyysiään siihen yhteen ja ainoaan tapaan pelata jääkiekkoa, siihen omaan "pelikirjaansa". Jos pakkien kätisyys onkin erilainen kuin Sihvosen fantasiajääkiekossa tai sentteri koskee kiekkoon väärässä kohdassa kenttää kuin mikä Sihvosen mielestä on ideaalista, niin pelikirja on huono tai vähintäänkin puutteellinen.

Kuitenkin jääkiekkoa tai mitä tahansa pallopeliä voi pelata monella eri tavalla ja olla silti voitokas. Voi olla ihan mahdollista, että Sihvosen prinsiipeillä tulee sitä parasta ja tehokkainta pelaamista, mutta jos jollain toisella tyylillä pystyy eliminoimaan sen pelitavan täysin ja voittaa enemmän pelejä kuin häviää, niin ei kai siinä mitään väärää ole.

--- Lainaus päättyy ---

Olen samoilla linjoilla axen kanssa. Sihvosen ansioksi on laskettava se, mitä hän itsekin korostaa, eli keskustelun kohdistaminen itse peliin. En ole Urheilulehdessä olevia isompia analyysejä lukenut, joten en ole kovin hyvä sanomaan varmasti, mutta kyllähän tuollainen yhden "täydellisen" tavan pelata hehkuttaminen kuulostaa siltä että hänen omissa analysointitaidoissaan on kuitenkin vielä paljon petraamista.

Mielestäni jääkiekon analysoinnissa mielenkiintoista olisi esittää miten joukkue X pelaa, kenties jopa miettien mitkä kyseisen tyylin vahvuudet ja heikkoudet ovat, ja miten se sopii pelaajamateriaaliin, miten joukkueen eri kentälliset onnistuvat toteuttamaan sitä jne. Nyt Sihvonen etsii lähinnä eroavaisuuksia omaan fantasiajääkiekkoonsa (aika hauska termi axelta) ja toteaa että pelitapa on huono noilta osin.

Väitän, että ei ole olemassa universaalia täydellistä pelitapaa, mitä Sihvonen rummuttaa. Monet eri pelitavat toimivat, tärkeintä on kuitenkin että pelaajat tietävät miten pelataan, ja harjoittelulla on saavutettu riittävä varmuus sen toteuttamiseen käytännössä. Tärkeää on myös se, että pelaaminen ei ole liian tiukasti sidottu yhteen ainoaan tapaan, jotta ei altistuta sille tilanteelle, että jos vastustaja pelaakin jonkun elementin selkeästi pois esim. tiukalla prässillä, niin ei olla sormi suussa vaan voidaan muunnella omaa pelaamista dynaamisesti. Mielestäni tällainen pelitapa vs. pelitapa ja jopa niiden muutokset pelin sisällä loistavat poissaolollaan Sihvosen analysoinnista.

Esim. olisi todella mielenkiintoista analysoida mitkä pelilliset elementit edesauttoivat sitä, että Tappara oli tällä kaudella HIFKiä vastaan melko aseeton, vaikka muita vastaan peli rullasi. Sihvosen mielestä varmaan sattumalta, sillä Uraman ja Baxterin joukkueet pelaavat huonolla, epätäydellisellä pelikirjalla.

Ja kyllähän Tapparalla nähdäkseni oma, ilmeisesti Uraman käsialaa oleva uudenaikainen nollatoleranssiin sopiva "pelikirja" on. Ja monien matsien soljuvaa hyökkäyspeliä katsellessa voisin todeta että ihan hienosti näyttää toimivan, on jäänyt täydellisellä pelikirjalla pelaava Pelicanskin kotihallissaan täysin jalkoihin. Myöskin Kärpät on omalla lähes täydellisyyttä hipovalla pelitavallaan ja ylivertaisella pelaajamateriaalillaan ollut Tapparan keskinkertaisen pelikirjattoman joukkueen kanssa tiukoilla pelien ratketessa aina ihan loppuhetkillä.

Erityisesti jonkin aikaa sitten itsellenikin harmaita hiuksia aiheuttanut oman pään peli jossa kiekkoa ei roiskita vaan pelataan oikeastaan aina painottomalle pakille/muulle omalle pelaajalle hallitusti ja pidetään kiekko, on toiminut mielestäni todella sujuvan näköisesti. Luulisi siinäkin olevan analysoitavaa kerrakseen. Tuo lienee ainakin uudenlaista ajattelua kun pyritään kiekonhallintaan ylikorostetustikin ja säästetään energiaa sillä ettei aina luovuta pelivälineestä ja jouduta sitten juoksemaan vastustajan perässä.

Tulihan sekavaa tekstiä, mutta sopiipahan topikkiin...

Väsyneet Kädet:
Onhan siinä selvä logiikka miksi nopea keskialueen/hyökkäyssinisen ylitys niin, että jokaisella kaistalla on pelaaja, on järkevää. Leveys; puolustukselle on huomattavasti vaikeampi pelata leveää rintamaa vastaan, koska väkisinkin syntyy välejä, joihin kiekon pystyy pelaamaan tai heittämään päätyyn. Nopeus; jokainen poikittaiskuljetus antaa puolustukselle enemmän aikaa ryhmittyä ja päästää takakarvauksen lähemmäksi. Jos kiekko heitetään päätyyn, pystytään kiekkoon pyrkimään tehokkaasti, kun joka kohdalta on mies tulossa vauhdilla - ja mikäli pakki ehtii ensin, on hänenkin tehtävä vaikea, koska periaatteessa sekä rännit että keskusta on kiinni, jolloin nopeaa avausta ei päästä tekemään. Tämä puolestaan antaa hyvän mahdollisuuden kiekon karvaamiseen pois.

Toisaalta taas hyökkäysalueella on luovuudelle sijaa, mutta silloinkin on hyvä pitää järki päässä liikkeissä - esimerkiksi juuri Anssin esilletuoman puolustusvalmiuden takia. Mikäli ylipelataan jokin alue, on suuri vaara, että siitä kääntyykin ylivoimahyökkäys omaan päähän.

Hyökkäyksiinlähtö keskustan kautta on myös varsin järkeenkäypää. Ihan looginen ajatus - missä on eniten ratkaisumahdollisuuksia? Keskustassa. Eikä kiekkoa tarvitse kuin käyttää siinä, niin avautuu useampia ratkaisumahdollisuuksia ja se ei anna puolustuksellekaan mahdollisuutta estää hyökkäystä niin tehokkaasti, kuin esimerkiksi laidan kautta pelatessa.
Eli vaikka Sihvonen orjallisesti näistä asioista jankkaakin, eikä varmaankaan yhtä suurta totuutta ole, niin kyllä noissakin asioissa järkevä peruste on.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu