Peli-ilon puute, kurittomuus jne. Kaikki tämä on viimekädessä Saarisen vastuulla. Pelkkä toteaminen ei riitä. Jos ei itse pysty tai ehdi, niin silloin pitää hoitaa asia muuten. Vaikka "terapeutti" paikalle, jos ei muu auta.
Tulipa torstaina käytyä toivorikkaana katsomassa tällä kaudella hyvin pärjänneitä A-junnuja. Mutta turpiin tuli komeasti sarjajumbo Pelicansilta. Sitä vaan ihmettelin, että mistä se sarjajumbokin ammensi sen kaiken peli-ilon. Onnistumisista tottakai riemuittiin, mutta koko pelaaja-aitiota myöten. Toisia myös kannustettiin aivan eri tavalla kuin mitä olen Tapparassa nähnyt viimevuosina. Tapparan meno näytti A-junnuissa aivan yhtä flegmaattiselta kuin liigassakin, peli-ilon, rohkeuden ja itseluottamuksen sijaan yleensä sellaista ihmejunnausta. Kai siellä vaan monet pelkää tekevänsä mokan ja odottelevat/siirtävät vastuuta. Tuolla tavalla ei tulosta tule. En tiedä millaisella "liimalla" tuo mentaliteetti on kiinni. Mutta jotain pitää tehdä. Muuten alkaa maksava yleisö keksiä muita juttuja kuin kärvistellä Hakametsässä.
Itse kyllä ihmettelen mistä asioista ja millä äänenpainolla Saarinen puhuu pelaajille ennen peliä ja pelin kestäessä (ainakin erätauoilla). Tuukan kanssakin sais joku muutaman sanan vaihtaa, kun nyt näitä kymppejä ja muita näyttää tulevan aivan liikaa. Joskus on vaan pakko ottaa asia esille, jollei se kohtuuajassa muuten hoidu. Jos Saarinen hoitaa hommat OK, niin miksei viestit mene vieläkään perille. Johan tässä viime kausi joukkueen kanssa harjoiteltiin tätä hommaa.