Number7:n tapaan en itsekään ole yksinomaan syyttämässä Saarista tästä tilanteesta. Puolustajakaarti oli jo ennen kauden alkua sellainen, että koko ajan oli odotus päällä sen suhteen, milloin hankitaan kiekollinen liideri joukkueeseen. Silloin ei oikein ottanut uskoakseen, että ei sellaista taida tulla tapahtumaankaan. Usko oli olemassa, vaikka pelaajamarkkinat kuivat olivatkin. Kaiken kukkuraksi tärkeitä pelaajia on loukkaantunut tämän tästä (Nurmi, Vertala, Ojanen, Kangasniemi). Ei Mikon harteille voi näitä laittaa.
Mutta... Mitä sillä valmentajalla ylipäänsä tehdään, jos hänen voidaan katsoa olevan vain olosuhteiden armoilla? Eivätkö hyvät valmentajat erotu nimenomaan sillä, että he saavat materiaalista irti sen, mitä siitä irti on saatavissa, ja ehkä vielä vähän enemmänkin? Osavastuun Saarinenkin saa kantaa. Eikä se osavastuu ole ihan olemattoman pieni.
Mitä tulee valmentajanvaihdoksiin, niin tavaksi on tullut toppuutella hätiköiviä intressiryhmiä (lähinnä faneja) hokemalla sitä, miten valmentajanvaihdoksista ei pitkässä juoksussa mitään hyötyä ole kesken kautta toteutettuina. En ole valmis uskomaan tähän jokaisessa yksittäisessä tilanteessa. TPS-kannattajien joukosta ei varmaankaan ole löydettävissä niitä, jotka tällä hetkellä kaipaisivat Hannu Virtaa takaisin. Päinvastoin, he iloitsevat oman toivonsa ja joukkueen kauden mahdollisen pelastumisen puolesta. TPS on ainakin toistaiseksi kääntänyt kurssinsa, minkä lasken Suikkasen ansioksi enkä usko, että vastaavaa olisi tapahtunut Hannu Virran alaisuudessa. Venäläisenkin kommentista voi löytää tukea tälle näkemykselle. Uusi valmentaja, uudet kujeet.
Totta kai on erinomaista, että Tappara haluaa antaa tukensa valitsemalleen valmentajalle tässä tukalassa tilanteessa. Jossain vaiheessa kuitenkin kamelin selän on katkettava. Peliesitykset eivät ole viime aikoina ainakaan kotikaukalossa olleet omiaan antamaan aihetta uskoa Tapparan pelilliseen ihmetoipumiseen. Yhtäkkiä pitäisi jostain löytyä järjestelmällinen pelitapa ja vankkumaton usko omaan tekemiseen. Toivottavasti ketsuppipulloilmiö toistuu Tapparankin kohdalla ja yksi vaikkapa ruma ja täysin ansaitsematon maali poikii toisen - ja mieluiten vielä Saarisen aikana. Eikä yhden ottelun voittaminen riitä. Toipumisen pitäisi olla pysyvä. Tällöin voitaisiin osoittaa seurajohdonkin toimineen oikein. Kritiikki voitaisiin vaihtaa ylistyspuheenvuoroihin viisaudesta, kaukonäköisyydestä ja ammattimaisuudesta. Muutosta kentällä on kuitenkin tapahduttava varsin pian. Montaa ottelua ei tämä meno enää saa kestää.