Vaikka kausi päättyi tappioon, jättivät Jokereiden kaato ja KalPan hyvä haasto vähän positiivisemman jälkimaun tästä kaudesta.
Mielestäni kautta pitää kuitenkin tarkastella kriittisesti, sillä faktahan on ettei säälijoukkue ole koskaan näistä peleistä jatkoon mennyt (Kärpillä on huomenna mahdollisuutensa). Siten tätä kautta ei suinkaan hävitty tänään, vaan se hävittiin kauden heikkoina jaksoina - pelkkä syöksykierteen pysäytys pitkissä tappioputkissa olisi nostanut Tapparan suoraksi playoff-joukkueeksi, tai vaikkapa yksi voitto enemmän liigan huonoimmasta joukkueesta.
Playoff-pelit näyttivät että joukkeessa on hyviä palasia, myös Lehterän ketjun ulkopuolella. Tapparan ns. oma taso jäi kuitenkin arvoitukseksi, koska skaala oli tällä(kin) kaudella uskomattoman laaja, vaihdellen umpisurkean ja jopa erittäin hyvän välillä. Kevään loppua kohden Tappara kunnostautui vaarallisena vastaiskujoukkueena, mutta omassa pelin rakentamisessa oli ongelmia alusta loppuun asti. Puolutuspeli loksahti osittain kohdalleen kevään loppupuolella, mutta merkkauspeliongelmista ei täysin päästy eroon missään vaiheessa.
KalPa oli mielenkiintoinen mittari, sillä tietyllä tapaa Tapparalla oli jopa parempia yksilöitä kentällä, mutta KalPa oli kokonaisuutena parempi joukkue, joka pelasi oman pelisysteeminsä mukaisesti.
Oma rajani Saarisen jatkosopimukselle oli kuudes sija runkosarjassa, joka jäi niukasti saavuttamatta, mutta playoff-peleillä Saarinen mielestäni ansaitsi jatkonsa, joskin aivan rimaa hipoen. Sijoitus kuitenkin nousi monta pykälää ja nyt oli havaittavissa sitä kaivattua kehitystä ja eteenpäin menemistä, joka edelliseltä kaudelta puuttui.
