Tällä kaudella Jannen pisteet nyt siis 22, kerätty 25 ottelusta. Oikeuttaa pistepörssin 14. sijaan, taakse jäävät mm. sellaiset "nobodyt" kuin Kimmo Kuhta, Jani Rita, Marko Kivenmäki, Jani Hassinen, JP Laamanen, Tomas Kurka ja meidän oma Konna. Melkein piste/peli-tahdilla mennään (0,88 pistettä per peli ihan tarkalleen tällä hetkellä). Ei mitenkään ihan huonosti mieheltä, joka on joidenkin tännekin kirjoittaneiden mielestä on pelkkää kuollutta painoa joukkueelle ja jonka olisi pitänyt lopettaa jo kolme kautta sitten tai jotain. Joukkueen sisäisessä pistepörssissä Iso-8 onkin muuten toisena, vain kaksi pistettä Stefania perässä. Oudosti ovat nuo Jannen arvostelijat nyt menneet hiljaisiksi.
Minulla on itse asiassa hyvin yksinkertainen teoria: Jannen äänekkäimmät arvostelijat eivät ole vielä kovin montaa vuotta olleet Tappara-faneja. Pidempään Tapparan kohtaloita seuranneet ovat nähneet niin monenlaisia vaiheita Jannenkin uralla, että tietävät etteivät yksi tai kaksi vaisumpaa jaksoa vähennä Jannen arvoa. Eihän kukaan (täysjärkinen) ollut Jannea potkimassa pois silloinkaan kaudella 2000-2001, kun Janne oli välillä täysin hukassa (taisi "vajota" kolmosketjun sentteriksi jossain välissä? - vaikka JR:n joukkueissa tietenkään niillä ketjunumeroilla ei nyt ollut niin hirveästi väliä). Niin, seuraavalla kaudella Janne sitten voittikin pistepörssin. Tai entä silloin kun Janne missasi sen legendaarisen rankkarin Espoota vastaan? Ja muutama kausi myöhemmin upotti sitäkin ikimuistoisemman jatkoaikamaalin Norrenan selän taakse ("oli tarkotus vaan vetää kohti maalia, ettei vastustaja saisi vastahyökkäystä", jotenkin näinhän Janne itse sanaili tuolloin). Näitähän riittää, sitä enemmän mitä kauemmas mennään. Janne ja Juti. Janne ja Timi. Jannen pistehistorian lueskelu herätti minussa samankaltaisia tuntoja ja muistoja kuin Rompassakin (viesti sivulla 13). Jotenkin on vain hankala uskoa, että kukaan joka on ollut todistamassa tuota kaikkea (1980-luvun loistoa, 1990-luvun rämpimistä ja vuosituhannen vaihteen uutta nousua) voisi vakavissaan edes puhua Jannen lähettämisestä kilometritehtaalle. Eikä se loppujen lopuksi tosi-Tapparalaiselle ole edes Jannen pisteistä kiinni. Vaikka Jannen tehot olisivat 0 + 0 ja +/- pakkasella, niin Janne jatkakoon minun puolestani Tapparassa niin kauan kuin maila pysyy kädessä! Romppa sanaili: "Yksinkertaisesti, Janne on mulle yhtä kuin Tappara." Siinähän se on pähkinänkuoressa. Viimeinen Suuri Tappara. Kun Janne vihdoin sai nostaa Kanada-maljan keväällä 2003 Tapparan PITKÄN korpivaelluksen jälkeen, silloin jos koskaan meni kylmät väreet selkäpiissä. Siinä oli mies joka oli sen pytyn ansainnut, verellä, hiellä ja kyynelillä. Ja jos hän tahtoo vielä kerran päästä nostamaan Kanada-maljan uransa kruunuksi, kuka (Tappara-faniksi itseään kutsuva!) haluaisi kieltää sen häneltä?
Minulla onkin hyvin vahva aavistus, että eräs sisilialainen kummisetä ei yksinkertaisesti ole VOINUT olla Tappara-fani ennen viimeisintä mestaruuskautta. Samapa se, nuoretkin Tappara-fanit ovat toki tervetulleita remmiin, mutta voisivat silti nuoremmatkin opetella osoittamaan hieman rispektiä Jannelle. Janne on sen ansainnut.