Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu

[Ljpp]

Jotenkin alkaa hahmottumaan Tapparan tämän kauden peli-idea, mutta hyökkäyspelaaminen on vielä sellaista jonka punainen lanka ei ole itselleni täysin auennut. Eikä ilmeisesti osalle pelaajistakaan, tai sitten toteutus ontuu.

Tapparan perusilme tällä kaudella näyttäisi olevan astetta puolustavampi ja koko pelaaminen perustuu vahvasti keskialueen sulkemiseen trapilla. Karvaus kahdella syvälle on edelleen vaihtoehto, mutta sitä käytetään melko harvakseltaan ja lähinnä JMJ:n kentän toimesta.

Pakistossa on haettu tasaisesti hyvää kiekollista taitoa ja Tapparan hyökkäyksiin lähdöissä on sekä kiekkokontrollin (nk. meidän peli) elementtejä, mutta joukkue hakee myös nopeita vastaiskuja pystysuuntaan. Isoilla senttereillä (Plihal, Green) haetaan pakeille tukea kamppailupelaamiseen laidoissa ja ns. sota-alueella maalin edessä.

Hyökkäysalueella ajatus tuntuu olevan usein voittaa kulmapeli kiekollisena ja hakea syöttöä keskelle. Tämä toistuu usein jälleen Järvisen kentän pelissä ja ajoittain myös Malinen-Erkinjuntti kaksikolla, mutta vain Järvisen kentän sähäkkyys ja taito luo tällä hetkellä riittävän paljon tekopaikkoja. Puolustajia ei syystä tai toisesta saada pelattua vetopaikkaan kovinkaan usein, vaikka tulivoimaa kyllä löytyisi. Kulmien kautta pyörähtäminen tuntuu usein myös johtavan siihen, että hyökkäykset eivät suuntaudu maalille vaan tukahtuvat nurkkiin. Aivan oma lukunsa on sitten nelos ja kolmoskentän peli, jotka eivät kulmapelaamisiin läheskään niin hyvin pääse raskasjalkaisempien pelaajien johdosta.

Yksilötaidolla on tietysti iso merkitys ja juuri nyt näyttääkin siltä, että hyökkäyspelissä on kovin rajallisesti juonikkuutta muilla kuin Järvisen ketjulla. Toisaalta hyökkäyspelissä on aika vähän tässä vaiheessa kautta vielä havaittavissa kaavamaista säännönmukaisuuttakaan. Ketjut ovat koostumukseltaan hyvin erilaiset ja pelaavatkin siten kovin erilaista peliä. Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei etukäteen hehkutettujen sähäköiden laitahyökkääjien potentiaalia saada vastahyökkäyksissä täysin hyödynnettyä (kiekkoa vauhtiin, yli- tai tasavoimaiseen hyökkäykseen) ja toisaalta tarjonta-syöttöpelaaminen hyökkäys siniviivalle on heikkous.

Materiaalissa on selkeät heikkoudet ja vahvuudet jotka pitää pystyä kevättä ajatellen hyödyntämään entistä paremmin. Senttereiden puutteellinen luovuus ja kiekollinen taito on kieltämättä iso haaste, mutta laitoja paremmin hyödyntämällä se olisi paremmin kompensoitavissa. Rautakorpi puheli ennen kautta, että tunne-elementtiä on saatava paremmin esiin, mutta pääpiirteittään varsin puolustusvoittoinen kiekoton pelaaminen ei kyllä tue tätä. Pikemminkin peli menee helposti hieman puuduttavaksi vääntämiseksi.

[Ljpp]

Hiljaista ollut tässä ketjussa, vaikka kentällä tapahtuu mielenkiintoisia.

Tappara on kevätkaudella vähitellen luopunut lähes kaikista kiekonhallinnan elementeistä ja juuri nähty HIFK-peli vedettiin äärimmilleen yksinkertaistetulla pystysuunnan jääkiekolla. Puolustaja kuskaa kiekon jalalla keskialueelle, jossa vaihtoehtoina on keskialueen ylittäminen syötöllä jompaan kumpaan laitaan hyökkäyssinisellä. Jos syöttökaistaa ei ole, pakki heittää kiekon päätyyn. Vanhanaikaista, erittäin yksinkertaista, "tyhmää" jääkiekkoa.

Tälläkin pelillä saadaan hyökkäystilanteita luotua ainakin heikompia joukkueita vastaan, koska joukkueessa on useita sähäköitä hyökkääjiä joiden liike ja taidot riittävät puskemaan kiekollisena viivasta yli (Juntti, JMJ, Palola, Kuusela..). HIFK-pelissä vain muutaman kerran käännyttiin takaisin omalle alueelle, jos vapaita pelaajia ei ole. "Meidän Pelissä" perusideahan on, että alivoimaisena ei hyökätä, vaan palautetaan ja rakennetaan uudestaan kunnes päästää vähintään tasavoimaiseen hyökkäystilanteeseen organisoidusti - pelivälineestä ei luovuta turhaan, koska kiekon ollessa omilla se ei ole vastustajalla.

Kiekoton pelaaminen on edelleen enemmän keskialueen sulkemista kuin korkealta prässäämistä. IFK pelissä muutaman kerran käytettiin korkealta karvausta. Tappara ei siis kuitenkaan pelaa viime vuosien JYPille tyypillisitä kiekkoa, jossa joukkuen on kiekollisena suoraviivainen ja kiekottomana erittäin aktiivinen karvaaja (ns. kolmioprässi).

Mistä moinen täyskäännös pelifilosofiassa? Niemisen Villestäkin on kommenttiensa perusteella tullut kiekkokontrollifani, mutta nyt siitä on luovuttu.

Arvaus: Kyseessä on jonkinlainen oppimisprosessi. Kuten tiedämme Bailenin syksyisestä haastattelusta, on JR pilkkonut runkosarjan viiteen osaan. Uskallan veikata, että olympiatauon tuoman harjoittelumahdollisuuden aikana pelitapaa palautetaan kiekollisempaan suuntaan ja "Meidän Pelin" elementit palaavat Tapparan repertuaariin. Ei hallitsevana, kuten viime vuonna, mutta jossain määrin. Tämän jälkeen playoff-peleissä joukkue pystyy varioimaan pelaamistaan huomattavasti, jopa erästä toiseen (myös viime kauden tavaramerkkejä).

[Maikki]

Todellakin tuosta kuskaamisesta ja tyhmästä pystysuunnan kiekosta on Sihvonen ja moni muu, oikea ammattilainen sanonut, että miksi ihmeessä Tappara on luopunut kiekkokont. ja pelaa nyt jotain viidakkoa?

Ennen kuin alkasin kirjoittamaan tätä, niin mietin, että aivan hyvin on tullut pisteitä tällä pystysuunnallakin.. Joku tämän päivän pelin aikaan heitti, että eikö erien aikana voisi jo muuttaa taktiikkaa tai tehdä jotain, kun puskettiin vain sekä painittiin - ei saatu paikkoja: vaikka Rautakorpi olikin eri mieltä; näki pelin hyvänä ja kiekkoa pidettiin 70-80%..

Mitkähän on mahtanut olla ne J.Rautakorven viisi osaa? Mitä' ne ovat, mitä ne pitää sisällä?

On mielestäni viisasta opetella eri variaatioita, mutta aivan että lähdetään opettelemaan ja pelaamaan seitsemää eri pelikirjaa; sitten pleijareissa pelataan kiinan pelikirjalla: luistele ja taklaa ilmat pihalle.. Vastustajat menevät kyllä sekaisin, mutta pahimmassa tapauksessa Jukka on haukannut liian riskin palan; ja sekoittaa kaikki pelaajat.. Olisiko sen takia, että J.Malinen on ajoittain ollut aivan kuutamolla.. Ja vastaavasti jotkut alussa unessa olleet, ovat heränneet, kun joillekin sopii joku pelikirja/tapa paremmin kuin muille..

Näkisin jotenkin enemmän sitä kiekkokont: ja parempia variaatioita miten murtaa vastustajan puolustus: hyökkäyksiin lähdöt.. tuntuu, että joskus vain kytätään minuutti - lähdetään hyökkäykseen, jossa rännikiekko hävitään: ei ole koko kentän ylhäältä paineistusta ja siitä johtuen vastustaja tulee hyökkäykseen.. Pelataan liian turvallista.. Ehkä tämäkin on ollut sitten pleijaria varten opettelua..

[Mailavirtuoosi]

Sihvonenhan on sitä mieltä että yhdellä valitulla pelitavalla joko noustaan tai kaadutaan, ja kuten kaikki tietää Sihvosen mielestä kiekkokontrolli on se oikea tapa. Mutta omasta mielestä mestaruutta ei ole voitettu enää vähään aikaan nimenomaan jommalla kummalla tavalla vaan varsinkin pleijareissa on hallittava riittävästi molempia. Itse olen kanssa enemmän kiekkokontrollin puolella mutta hyvä toi pystysuunnanpainikin on opetella. Siks toisekseen se sujuu tällä hetkellä selvästi paremmin kun syyskaudella, syytä tietysti onkin.
Onhan tämmönen jatkuva miksailu vähän arveluttavaa mutta ilmeisesti Jukka ja kumppanit luottaa että pisteitä ropisee tasaisesti pelkällä rutiinilla ja näin on varaa kokeilla kaikenlaista. Kädet ristissä täytyy toivoa että pleijareissa pystytään sitten vastaamaan vastustajien variaatioihin.
Itse haluan uskoa että esimerkiksi Kärpät voi olla aika yllätyksetön loppujen lopuksi ja joku tiiviisti puolustava ja hyvin painimaan pystyvä jengi (Jokerit, Jyp) pystyy heidät puodottamaan

[soosi]

Sihvonenhan on sitä mieltä että yhdellä valitulla pelitavalla joko noustaan tai kaadutaan, ja kuten kaikki tietää Sihvosen mielestä kiekkokontrolli on se oikea tapa. Mutta omasta mielestä mestaruutta ei ole voitettu enää vähään aikaan nimenomaan jommalla kummalla tavalla vaan varsinkin pleijareissa on hallittava riittävästi molempia. Itse olen kanssa enemmän kiekkokontrollin puolella mutta hyvä toi pystysuunnanpainikin on opetella. Siks toisekseen se sujuu tällä hetkellä selvästi paremmin kun syyskaudella, syytä tietysti onkin.
Onhan tämmönen jatkuva miksailu vähän arveluttavaa mutta ilmeisesti Jukka ja kumppanit luottaa että pisteitä ropisee tasaisesti pelkällä rutiinilla ja näin on varaa kokeilla kaikenlaista. Kädet ristissä täytyy toivoa että pleijareissa pystytään sitten vastaamaan vastustajien variaatioihin.
Itse haluan uskoa että esimerkiksi Kärpät voi olla aika yllätyksetön loppujen lopuksi ja joku tiiviisti puolustava ja hyvin painimaan pystyvä jengi (Jokerit, Jyp) pystyy heidät puodottamaan

Kyllähän Sihvosenkin rikukasaan aurinko paistaa, koska kiekollinen joukkue tekee maalin todennäköisemmin kuin joukkue jolla kiekkoa ei ole 
Viimeaikaisia pelejä katsoneena on tunne, että Tappara ei montaakaan selkeää maalipaikkaa peleissä luo, mutta ei vastustajakaan. Mielestäni enemmän maalipaikkoja pitäisi Tapparalle runkosarjassa tulla, koska ne kuitenkin vähenee pelien koventuessa.

Mielenkiintoista nähdä miten yli- ja alivoimapelissä saadaan tehoja aikaan. Runkosarjassa ei kannata "paljastaa" kuvioita. Muistan erään kauden, kun Tapparan ylivoima analysoitiin IS:ssa ja sitten vastustajat osasi pelata yvn pois.

Kärppien roosteri on kyllä pelottavan kova ja toivottavasti saa vastaansa sekä Jokerit että JYPin.

[Ljpp]

Sihvonen perkaa Sotshin Leijonien pelitapaa hyvässä kirjoituksessaa. Tätä on hyvä rinnastaa Tapparan/Rautakorven tekemisiin ja sanomisiin:

http://blog.paf.com/petterisihvonen/2014/02/16/sotshi-osa-11-leijonat-vastaan-kanada-westerlund-versus-jalonen/

[Z-16]

Entä Kärpät-Tappara peli

lainaus Sihvoselta:
Kärppien luvuissa huomio kiinnittyy viivelähtöjen isoon määrään. Niiden turvin Kärpät dominoi pelivälinettä ottelun vallanvälineenä tasaviisikoin. Tappara oli hieman alakynnessä viidellä viittä vastaan, mutta käänsi ottelun tasoihin erikoistilanneosaamisella ja kovalla luonteella ynnä lopulta voitoksi 4-3 rankkareilla.

"""Kärpät vei Meidän Pelin sikäli uusiin ulottuvuuksiin, että sillä oli käytössään uusia syöttösuuntia ja pelaajien asemointeja. Kärpät lähti innovatiivisesti Tapparan keskialueen 0-5-trapia vastaan niin kutsutusta ”Parikan ja Vainion toimistosta”. Valtteri Parikka pelaa nykyään Liigaa Ässissä, Juuso Vainio HPK:ssa.  Heidän ”toimistonsa” käsite syntyi 2010 HPK:n B-junioreissa. ”Parikan ja Vainion toimisto” sijaitsee hieman oman siniviivan alla. Siitä on hyvä lähteä viivelähtöjä 0-5-trapeja vastaan."""

Siis tä, uusia syöttösuuntia
Innovatiivisesti kimppuun

koko juttu siis myös>>http://blog.paf.com/petterisihvonen/2014/02/11/karpat-tappara-historian-parasta-runkosarjalatkaa/

[Corkscrew]

Täällä osa kirjoittajista on ollut huolissaan Tapparan pystysuunnan jääkiekosta, mutta Sihvosen mukaan se on tyylipuhdasta Meidän peliä. Itse vierasta tuota termiä kun puhutaan Tapparasta, koska Rautakorpi on sanonut haastatteluissa ettei Meidän peli tarkoita hänen katsantokantansa mukaan mitään yksittäistä pelitapaa tai pelikirjaa. Termeistä viis, Sihvosen tilastointi kuitenkin osoittaa ettei Tapparasta ole tullut pelkkää pystysuunnan joukkuetta, vaan monipuolisesti eri tavoilla omista lähtevä joukkue. Tiedä sitten miksi jotkut täällä ovat kategorisoineet Tapparan pystysuunnan joukkueeksi, kun se ei sellainen missään tapauksessa ole. Ehkä viime kauden viivelähtöjen suuri määrä ja niiden vähentyminen tälle kaudella on aiheuttanut tällaisen johtopäätöksen?

[Axe Boobs]

Täällä osa kirjoittajista on ollut huolissaan Tapparan pystysuunnan jääkiekosta, mutta Sihvosen mukaan se on tyylipuhdasta Meidän peliä. Itse vierasta tuota termiä kun puhutaan Tapparasta, koska Rautakorpi on sanonut haastatteluissa ettei Meidän peli tarkoita hänen katsantokantansa mukaan mitään yksittäistä pelitapaa tai pelikirjaa. Termeistä viis, Sihvosen tilastointi kuitenkin osoittaa ettei Tapparasta ole tullut pelkkää pystysuunnan joukkuetta, vaan monipuolisesti eri tavoilla omista lähtevä joukkue. Tiedä sitten miksi jotkut täällä ovat kategorisoineet Tapparan pystysuunnan joukkueeksi, kun se ei sellainen missään tapauksessa ole. Ehkä viime kauden viivelähtöjen suuri määrä ja niiden vähentyminen tälle kaudella on aiheuttanut tällaisen johtopäätöksen?

Sihvoselle mikä vain on Meidän peliä niin kauan kuin voittoja tulee, on se sitten Pekka Virran aikaisen KalPan jätönjätönjättöä tai viime keväistä Ässä-kiekkoa. Sitten kun tappio tulee, syy on aina se, ettei valmentaja uskaltanut pysyä Meidän pelin tiellä - näin kävi muun muassa Tapparalle viime keväänä ja käy tänäkin keväänä, jollei kannua näy eikä kuulu. Sihvonen on jääkiekon asiantuntija, mutta tykkää trollaamisesta niin paljon, että jutut kannattaa käyttää vahvan suodattimen läpi.

Sihvonenkin tietää, että tämän kauden Tapparan peli on kaukana Meidän pelistä. Mielestäni se on sääli, mutta hyvin tämä on tähän asti toiminut. Luotan siis Rautakorpeen, jota pidän vielä kovempana asiantuntijana kuin vakavissaan olevaa Sihvosta.

[Corkscrew]

Voisitko Axe Boobs kertoa sitten mitä se Meidän peli on mitä Tappara mielestäsi ei pelaa? Tai pelaako Tappara mielestäsi puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa?

Sihvonen on usein ärsyttävä ja omahyväinen provokaattori, mutta en usko että nuo tilastot joukkueiden erilaisista hyökkäyksiinlähdöistä valehtelevat ainakaan kovin paljon. Olen ihmetellyt täällä kun jotkut puhuvat Tapparan hukanneen kaikki kiekkokontrollielementit pelistään, kun omat silmät kertovat pelejä seuratessa ihan muuta. Joinain iltoina Tappara kyllä on yrittänyt pelata nopeammin kuin toisina, mutta lasken sen enemmän kokeilujen piikkiin, niitä kun hyvin mennnyt runkosarja on sallinut tänä vuonna tehdä. Rautakorpi puhui jo syksyllä 2011 että tulevan kauden (12-13) Tappara pyrkii olemaan monipuolinen joukkue joka pelaa eri iltoina vähän erilaista kiekkoa, johon vastustajan ei ole niin helppo vastata omilla siirroillaan. Tätä ei kuitenkaan viime kaudella ollut niin paljon havaittavissa, ehkä vaikea alkukausi teki sen ettei kokeiluille oikein runkosarjassa ollut varaa. Nyt on eri tilanne ja mielestäni tällä kaudella on toteutunut tuo illasta toiseen varioituva Tappara, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole hukannut pelistään kiekkokontrollielementtejä vaikka viivelähtöjä onkin vähennetty.

[Axe Boobs]

Voisitko Axe Boobs kertoa sitten mitä se Meidän peli on mitä Tappara mielestäsi ei pelaa? Tai pelaako Tappara mielestäsi puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa?

Sihvonen on usein ärsyttävä ja omahyväinen provokaattori, mutta en usko että nuo tilastot joukkueiden erilaisista hyökkäyksiinlähdöistä valehtelevat ainakaan kovin paljon. Olen ihmetellyt täällä kun jotkut puhuvat Tapparan hukanneen kaikki kiekkokontrollielementit pelistään, kun omat silmät kertovat pelejä seuratessa ihan muuta. Joinain iltoina Tappara kyllä on yrittänyt pelata nopeammin kuin toisina, mutta lasken sen enemmän kokeilujen piikkiin, niitä kun hyvin mennnyt runkosarja on sallinut tänä vuonna tehdä. Rautakorpi puhui jo syksyllä 2011 että tulevan kauden (12-13) Tappara pyrkii olemaan monipuolinen joukkue joka pelaa eri iltoina vähän erilaista kiekkoa, johon vastustajan ei ole niin helppo vastata omilla siirroillaan. Tätä ei kuitenkaan viime kaudella ollut niin paljon havaittavissa, ehkä vaikea alkukausi teki sen ettei kokeiluille oikein runkosarjassa ollut varaa. Nyt on eri tilanne ja mielestäni tällä kaudella on toteutunut tuo illasta toiseen varioituva Tappara, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole hukannut pelistään kiekkokontrollielementtejä vaikka viivelähtöjä onkin vähennetty.

Nuo luvut ovat sellaiset, että tulee väkisin mieleen että niitä on Tapparan osalta pyöristelty sopiviksi. Millään en usko Tapparan käyttäneen kahtatoista viivelähtöä Kärpät-ottelussa, mutta sehän selviää vain katsomalla pelin uudelleen. Saatanpa tehdä niin illalla.

Sihvonen muuten hokee joka yhteydessä, että optimaalinen viivelähtöjen määrä on seitsemän per erä. Tätä tunnusmerkkiä Tappara ei ainakaan täyttänyt, kun sai kasaan alle 60% tarvittamasta määrästä tuon kyseenalaisenkin tilaston mukaan.

[Corkscrew]

Viivelähdötkö pelkästään ovat kiekkokontrollin ja/tai Meidän pelin mittari? Ja edelleen mitä se Meidän peli on, se pitäisi määritellä jotenkin täällä että siitä voidaan keskustella. Tai miksi Tapparan pitäisi pelata sitä?

Tämän kauden Tappara ei ole läheskään niin ennalta-arvattava kuin viime kauden viivelähtöjä viivelähtöjen perään viljellyt joukkue. Mä en oikein ymmärrä miksi sitä viime kautta haikaillaan niin paljon, mikä auktoriteetti on määrittänyt että vain ja ainoastaan viivelähtöjä pelaamalla on mahdollista päästä parhaaseen lopputulokseen. Kun kiekollisesti tämän kauden joukkue kuitenkin on ihan loistava eikä häviä siinä ehkä kuin Kärpille. Puolustusta on myös kauden mittaan vahvistettu yhä pelaavampaan suuntaan (Larsson, Kauppinen) nähdäkseni siksi että monella päävastustajalla taktiikkana on iskeä ylhäältä kiinni pakkeihin. Kun joukkue on täysin keskittynyt ja fyysisesti terävimmillään, uskon että nämä siirrot edesauttavat sitä että playoffeissa Tapparan puolustusta ja pelinrakentelua ei pystytä horjuttamaan yhtä hyvin kuin joissain runkosarjamatseissa.

[Axe Boobs]

Viivelähdötkö pelkästään ovat kiekkokontrollin ja/tai Meidän pelin mittari? Ja edelleen mitä se Meidän peli on, se pitäisi määritellä jotenkin täällä että siitä voidaan keskustella. Tai miksi Tapparan pitäisi pelata sitä?

Tämän kauden Tappara ei ole läheskään niin ennalta-arvattava kuin viime kauden viivelähtöjä viivelähtöjen perään viljellyt joukkue. Mä en oikein ymmärrä miksi sitä viime kautta haikaillaan niin paljon, mikä auktoriteetti on määrittänyt että vain ja ainoastaan viivelähtöjä pelaamalla on mahdollista päästä parhaaseen lopputulokseen. Kun kiekollisesti tämän kauden joukkue kuitenkin on ihan loistava eikä häviä siinä ehkä kuin Kärpille. Puolustusta on myös kauden mittaan vahvistettu yhä pelaavampaan suuntaan (Larsson, Kauppinen) nähdäkseni siksi että monella päävastustajalla taktiikkana on iskeä ylhäältä kiinni pakkeihin. Kun joukkue on täysin keskittynyt ja fyysisesti terävimmillään, uskon että nämä siirrot edesauttavat sitä että playoffeissa Tapparan puolustusta ja pelinrakentelua ei pystytä horjuttamaan yhtä hyvin kuin joissain runkosarjamatseissa.

Eivät voi minunkaan mielestä olla, kun Meidän pelissä kun lähdetään aina ensisijaisesti nopeasti. Toisaalta nämä pelitapakeskustelun airueet muun muassa ikiliikkuj... Jatkoajan pelitapakeskustelussa korostavat noiden kiekkokontrollitekojen määrää Meidän pelin mittarina. Niin ja niin monta viivelähtöä ja sen verran palautuksia, ai että kun oli hienoa kiekkokontrollijääkiekkoa. Kaikki hyökkäykset kylläkin pysähtyivät vastustajan träppiin tai lipuivat pitkiksi kiekoiksi ja peli hävittiin, mutta se on analyytikolle toissijaista.

Itse ymmärrän Meidän pelin rintamahyökkäysten kautta: keskialue ylitetään suunnitellun näköisesti siten, että omia miehiä on mukana hyökkäyksessä vähintään sama määrä kuin vastustajiakin. Jos tässä ei onnistuta, on luultavasti tehty väärä valinta hyökkäykseen lähdettäessä. Kärppien peli on tässä suhteessa hienoa katseltavaa, Tapparan ei niinkään. Vaan kuten sanoin, myös Tapparan tyyli on toiminut sarjatalukon mukaan loistavasti, joten mielenkiinnolla jään katsomaan kuinka käy.

[Screamager]

Ensinnäkin, kukaan ei tiedä Sihvosen otantaa Tapparan pelityylistä, onko se vain tuo Kärpät-peli, jossa Tappara käytti voimakasta hyökkäyksien rytmittämistä. Mielestäni hyökkääminen puolustusalueelta eteenpäin ei vieläkään ollut sitä perinteistä Meidän peliä eli kiekkokontrollipelaamista lyhytsyöttöpelin muodossa. En tiedä, miksi Sihvonen ei tätä havainnoinut. Keskustelua edistävämpää olisi puhua pystysuunnan pelaamisesta.

Meidän pelin perusluonne ei selviä täältä palstalta kenenkään toimesta, se täytyy kysyä sitä kehittäneiltä suoraan (esim. Rautakorvelta). Tosiasia on kuitenkin se, että tällä kaudella suurimmaksi osaksi Tappara ei ole ollut aloitteellinen peliä kohtaan siinä mielessä, kuin se kiekkokontrollilla ja perinteisillä Meidän pelin teeseillä ymmärretään. Peli oli puskemista ja rännikiekkoheittoja, joissa ei nähty kiekkokontrollia. Meidän peli pohjaa käsittääkseni siihen, että kun voittoon pyritään, ollaan peliä kohtaan aloitteellisia, mikä onnistuu parhaiten kiekkokontrollilla läpi kentän.

Meidän peli ei ideologisena terminä ole vielä mielestäni iskostunut suomalaiseen kiekkokeskusteluun siinä mielessä kuin se olisi ideologisena terminä ymmärrettävä, eli eri rytmisiä vaihtoehtoja eri tilanteisiin tilanteen mukaan. Se käsitetään helposti väärin ja siitä provosoidutaan helposti (ei jääkiekkoa tarvitse keksiä uudelleen jne.). Se ei ole pelkkä yksittäinen pelikirja, jossa on x määrä sivuja, vaan ennemmin suomalaista jääkiekkoa ("meitä") voittamisessa auttava peli-ideologia.

Edistääkö se sitten keskustelua, jos suurin osa joukkueista pystytään määrittämään Meidän peliä pelaavaksi? Termi Meidän peli liitetään turhan vahvastikin kiekkokontrollipelaamiseen, vaikka vaihtoehtona olisikin Meidän pelissä myös pystysuunnan peli - keskustelussa pitäisi nimenomaan osata jakaa termit mustavalkoiseksi kokonaisuuksiksi, joissa ääripäinä ovat kiekkokontrolli ja pystysuunta, joista lähdetään lähentymään. Tätä taustaa vasten olisi Tapparan osalta oikeampaa puhua hybridipelikirjasta, jossa yhdistetään kiekkokontrollia ja pystysuuntaa, pääpaino kuitenkin selvästi pystysuunnan puolella. Pystysuunnan pelaaminen lisäksi altistaa enemmän kamppailupelaamiselle kuin kliininen kiekkokontrollipelaaminen ja tämäkin on ollut Rautakorven mielessä, kun on maininnut viime kevään jäljiltä sen, että oman pelaamisen pitäisi tuottaa enemmän tunnetta oman pelin sisään.

[Ljpp]

Täällä osa kirjoittajista on ollut huolissaan Tapparan pystysuunnan jääkiekosta, mutta Sihvosen mukaan se on tyylipuhdasta Meidän peliä....Termeistä viis, Sihvosen tilastointi kuitenkin osoittaa ettei Tapparasta ole tullut pelkkää pystysuunnan joukkuetta, vaan monipuolisesti eri tavoilla omista lähtevä joukkue.

En katsonut Kärpät-peliä huolellisesti/kokonaan, mutta itselleni jäi siitä sellainen jälkimaku, että kritisoitua "pystypuskemista" nähtiin vähemmän kuin heikompia seuroja vastaan, ja peli oli lähempänä odotettua tyyliä.

Pelin jälkeen keskustelin lyhyesti erään oululaisen Kärppä-kannattajan kanssa, ja yllättäin hän puhui tismalleen samasta asiasta kuin me täällä: Hänen mukaan Kärpät oli pelannut yksipuolisen näköistä pystysuunnan puskemista heikompia joukkueita vastaan ja palasi niinikään normaalimpaan peliin kun vastassa oli Tappara.

En ole Kärppien pelejä nähnyt, mutta jos tuo pitää paikkansa niin Rautakorvella ja Marjamäellä tuntuu olevan samanlainen logiikka siinä miten tätä pitkää sarjaa viedään.