Mennään ensimmäistä Liigan mainoskatkoa ja nyt vasta näki Tapparan avausmaalin, kun livenä kuvattiin jäähyaitiota. Lähetyksellä taitaa olla joku oto-ohjaaja..

Tappara saanut muutaman pidemmän hyökkäyksen ja Blues pyrkii antamaan painetta. Mitään suurempaa hätää ei vielä ole Tapparalla ollut.

Koko päivä kuhistu Raymond Sawadasta, mutta virallinen tiedote tullut Johan Larssonista: Tappara: Puolustaja Johan Larsson Tapparaan

Enemmän olisin odottanut leveyspakkia, mutta jos Bailenilla on pahempi loukkaantuminen tai joku lähtee, on siirto ymmärrettävämpi. Kyseessä kuitenkin viime kaudella HPK:ssa hyvin pelannut hyväraaminen puolustaja, joten jos ei alkukaudesta mitään suurempia hämminkejä ollut, joidenka tähden HV-sopimus purettiin, toivotan Larssonin ilomielin Tapparaan. EP kehuu kokonaisvaltaiseksi puolustajaksi, jolla on kova laukaus. Ehkä pakkien yv-hyödyntäminenkin tästä saataisiin tehokkaammaksi? Pakeilla ei muuta kuin 2 yv-maalia.

Larssonin tilastot

Kauden 2013-14 avaus on takana ja kokonaisuuden kannalta tuli muutama ajatus mieleen. Laajempaa ja tarkempaa analyysia voi suorittaa sitten kuun loppupuolella, mutta nyt oli nähtävillä muutamia aivan selviä heikkouksia kuin myös vahvuuksia.

Jos suhteutetaan tähän mennessä nähty yksi peli siihen missä viime kautena oltiin alkukierroksilla, en näe tilannetta pelillisesti huolestuttavana, en ollenkaan. Yksilötasolla sitten on enemmän työnsarkaa, mutta joukkueena peli ei näyttäytynyt niin heikkona kuin etukäteen itsekseni mietin ns. "worst case"-skenaarioita. Paksunnetulla fontilla on omasta mielestäni ne oleellisimmat kehityksenkohteet sen "ykkössentteri on paska"-yksilökritiikin ulkopuolelta. Osa on pidemmällä aikavälillä jopa luonnostaan korjaantuvia kun taas jotkut ovat ihan jokapäiväistä kauraa ja sitä myöten nopeammin parannettavissa.

Silloin sietäisi pohtia enemmän kehittämisenaiheita, jos Tappara olisi ollut liikkeessä jäljessä ja syötöt menneet minne sattuu koko pelin ajan, mutta ensimmäinen erätauko antoi mielestäni sopivan normalisointiruiskeen Tapparan peliin ja toinen erähän oli mielestäni jo hyvää joukkuepeliä, mutta se ei vaan yksistään auta, jos suoritustaso ailahtelee pelin sisällä noinkin selvästi alas-ylös-alas. Pelinopeus oli kokonaisuudessaan tyydyttävällä tasolla, mutta suorituksiin tarvitaan ehdottomasti terävyyttä ja tylyyttä, varsinkin vastustajan maalin edessä. Pari kertaa oli Kolppanen ulkona, mutta kun tapparalainen oli selkä maalia päin niin kääntymisessä oli semmoista "käännynkö vai syötänkö viereen"-tapaista reagointiviivettä tai sitten ihan normaali epäonnistunut suoritus paineen alla.

Jos miettii Ilves-pelistä tärkeimpiä kehityskohteita pelillisesti, näen ensimmäiseksi ihan selkeästi joukkueen keskittymisen ja yksilön tarkkuuden parantamisen. Kolmas erä ja loppukiri ryssittiin ihan omaan piikkiin, kun lähes naurettavuuteen asti vastustajan karvaus oli avaussyötön tiellä tai syöttö oli "melkein" lapaan. Ei helvetti mitään puolen metrin korkuisia propelliroikkuja omasta päästä vastustajan syliin omalle siniselle niin kuin taisi tyylittömin suoritus olla kolmannessa erässä, vaan tarkasti ja vaikka karvaus tulee päälle, ei mennä vastustajan pillin mukaan. Peli on aina suhteessa vastustajaan, mutta ei alkukaudella ja joukkueen pelitavan sisäistämisvaiheessa saa mennä vastustajan mukaan.

Ja vielä tuo lopun Ilveksen hyökkääjien kierrätys pakkeina! Ei muuta kuin tarkkaa pelaamista niin kuin parhaiten osataan, eikä riskillä omasta päästä mahdollisimman nopeaa suoritusta hakien aina avaussyötöstä lähtien. Kun vastustajalla on heikomman suoritus- ja rutiinitason väärän pelipaikan yksilöt vastassa, ei se tuloksenteko vaadi mitään neljännen asteen yhtälöitä. Omat sooloilut ja epäselvät suoritukset riskeeraavat myös aina omaa pelinopeutta.

Ja tietty tuon tarkkuuden parantamisen alle menevät nuo maalit, jeesus sentään! 0:40 ja 0-2, molemmat kuin muikut isosilmäisestä verkosta läpi keskialueella ja sitten todetaan "ohhoh". Aallon ja Metsolan 2-3-maalin koomailut myös tarkkuuden parannuksessa syytä ottaa huomioon.

Vahvuuksia jos vielä ajattelee, niin vaikka tasakentällispeli välillä puuroutui, oli nähtävissä ihan selkeät elementit nopeaan peliin eikä niitä viime kaudelta tuttuja reagointiviiveitä ollut mielestäni kuin oikeastaan noissa maalinedustilanteissa, joissa tiedä sitten että tuliko selkärangasta vielä paremman paikan haku. Kuusela käänsi peliä todella nopeasti pariin kertaan ja oma viisikko pysyi virtauksen muutoksessa hyvin mukana. Lisäksi erikoistilanteet olivat pelillisesti hyvällä mallilla, vaikka ylivoimalla oli mahdollisuuksia suurempiinkin maalimääriin kuin vain 1/6. Kuusela on Bailenin kanssa viivassa varmasti kova tekijäkaksikko tulevissa koitoksissa ja alivoimakin tuntuu olevan paremmalla mallilla kuin viime syksynä, mikä tekisikin menestymisen jo rutkasti helpommaksi.

***

Laajemmin koko kautta pohtien on ensinnäkin muistettava, että joukkue on kaikkien pelaajamuutoksien lisäksi eri rytmissä kuin viime syksynä.

Viime vuoden keväällä joukkue julkistettiin 2.5. ja sitä ennen oli jo jonkun aikaa treenattu joukkueena ympäri crossfit-saleja jne. Rosteri oli käytännössä valmis jo toukokuun alussa!

Tämän vuoden keväällä hommat alkoivat käytännössä kuukautta myöhemmin, kun joukkueen julkistustilaisuus oli 20.5 ja harkkaleiri alkoi käsittääkseni siittä suoraan Varalassa. Rosteri ei ollut missään nimessä alusta asti valmis, McRaen tulosta ilmoitettiin 12.7, Tabacekista 20.7 ja toinen tärkeä sentteri Plihal julkistettiin 28.7. Se on tällä hetkellä spekuleerauksen varassa miten nuo kolme ovat hommansa ennen joukkueeseen liittymistä hoitaneet, mutta onhan se käytännössä selvää, että parempi olisi ollut olla Rautakorven johtamassa porukassa mukana alusta asti niin kuin 12-13-joukkueen kanssa toimittiin. Pelitapaa ei ole saatu kaikille opetettua yhtä lailla ja onhan se ihan käytännön tasollakin selvä, että kun nuo uudet tulijat ovat kaikki ulkomaalaisia, niin haasteita tulee jo ihan jokapäiväisestä kommunikaatiosta ja sitä myöten psykologinen puolikin valmennuksessa on heitä kohtaan haastavampaa. Nyt oli vain yksinkertaisesti mahdotonta saada porukka kasaan riittävän aikaisessa vaiheessa yhtenä kokonaisuutena.

Sitten kun lisätään vielä nämä yksilötason ongelmat, etunenässä ykkössentteri McRaen, "mystisen kankeuden" muodossa, peli vaikuttaa samantyyppiseltä ainakin alkuunsa kuin viime syksynä. No, huomenna on jo mahdollisuus kirkastaa kilpeä ja eritoten nostaisin esiin porukan pomon eli Rautakorven hyvin realistisen ja rauhallisen suhtautumisen ottelun jälkihaastattelusta. Alkuun pompuilla pari takaiskumaalia, kuin nyrkinisku päähän, mutta toiseen erään tapahtui selvä parannus - ulosajo lamaannutti sitten peliä luonnollisesti, loppua kohden oli paikkoja ja toisaalta virheitäkin. Ei se sen kummempaa ole, prosessi kaudelle 13-14 nytkähti merkittävän askeleen eteenpäin, kun tuli ensimmäiset viralliset merkinnät taulukoihin.

Kerkesin mukaan hetki sitten ja ainakin nämä viimeiset muutama minuutti ennen nyt kahden miehen alivoimaa erittäin hyvää peliä ainakin ykkösen laitureilta hyökkäyspäässä. Nyt tosiaan koetetaan alivoimaa, mutta ei tunnu haittaa siitä meitille syntyvän.

Avaan tämän ketjun, johon voi tuoda keskitetysti tilastotietoa, joko itsekoottua tai muista lähteistä kerättyä, joukkue- tai yksilötasolta. En odota, että tilastotiedon kerääjien määrä kasvaa suureksi, mutta ne, jotka tietoja keräävät, saavat keskitetyn väylän tilastojensa julkistamiseksi ja tilastojen kommentointi helpottuu. Tässä ketjussa voi myös haastaa jotakin tilastoitavaa asiaa, jos kokee tarvetta. Peliesityksiin keskittyvä ketju viime kauden tapaan varmasti täyttää edelleen paikkansa, mutta mielestäni viime kauden tapaiset tilastot eivät sinne parhaiten sovi, vaan omaan ketjuunsa.

Viime kauden lopulla keräsin tietoa Tapparan laukomisesta ja erityisesti sen laadusta tarkkuudella mitattuna. Myös iroj keräsi laadukasta tietoa Tapparan laukomisetäisyyksistä ja viime kauden tilastot löytyvät Tapparan peliesitykset kaudella 2012-13-ketjusta lähtien tästä viestistä. Haastankin iroj:n jatkamaan omaa laukomisetäisyysanalyysiaan tulevalla kaudella, mikäli vain aikaa ja intoa riittää. Jos ei joka pelistä erikseen, ainakin joillain tarkasteluväleillä!

Alla vielä pohjaksi tulevalle kaudelle pelaajien laukaustarkkuustilastot runkosarjasta ja lyhyet pikatulkinnat yksittäisistä onnistujista ja kehittämistarpeita omaavista pelaajista laukomistarkkuuden saralla. Mukana ei ole tehtyjä maaleja, mutta ne huomioin tämän viestin tilastokohdassa 5), jossa on siis kyseessä tietynlainen pelaajien rankkaus laukaustarkkuuden ja maalinteon yhteisvaikutuksella kolmen ensimmäisen tarkkailujakson osalta.

1. jakso pelit 1-16, 2. jakso 17-33, 3. jakso 34-49 ja 4. jakso 50-60. Pelit ovat jaoteltuna joukkueen suorittamisen suhdanteiden mukaan. 1. jakso oli tuloksellisesti heikko, toiseen jaksoon alkoi hienoinen nousu, kolmas jakso oli tammikuun voittokulkua ja neljäs jakso oli loppukiri runkosarjassa Koskirannan ja Metsolan maajoukkuereissun jälkeen.

Pelaajan nimen perässä on yksi kolmesta symbolista: ^ tarkoittaa keskimääräistä parempaa laukaustarkkuutta, - tarkoittaa keskimääräistä ja v keskimääräistä heikompaa laukaustarkkuutta suhteessa pelipaikan keskiarvoon. Jos parempi/heikompi-symboli on kahteen kertaan, on lukema paljon parempi/heikompi. Keskimääräisen laukaustarkkuuden vaihteluväliksi valitsin pakeilla +/- 2 %-yksikköä ja hyökkääjillä +/- 4 %-yksikköä.

Ja vielä muistutuksena, laukaustarkkuuden laskemisessa kaikista laukauksista on miinustettu sekä ohi menneet että blokatut laukaukset, eikä maalia kohti menneitä ole omana kohtanaan erikseen merkitty, on merkitty vain kaikkien laukausten määrä ja laukaustarkkuus suoraan.

Pakit (keskimääräinen laukaustarkkuus koko kaudella 56,3 %)

Nimi	Kaikki laukaukset jaksottain	Laukaustarkkuus jaksottain	Kaikki laukaukset	Laukaustarkkuus (koko kausi)
Teemu Aalto -	93  83  80  53	51,6 %  54,2 %  60,0 %  56,6 %	309	55,3%
Justin Braun ^^	-  29  -  -	-  69,0 %  -  -	29	69,0 %
Dale Clarke -	-  -  22  38	-  -  59,1 %  55,3 %	60	56,7 %
Kurtis Foster -	7  35  8  -	14,3 %  68,6 %  50,0 %  -	50	58,0 %
Jussi Halme ^	-  3  10  6	-  66,7 %  60,0 %  66,7 %	19	63,2 %
Jesse Jyrkkiö vv	15  4  1  1	40,0 %  75,0 %  100,0 %  0,0 %	21	47,6 %
Kalle Kaijomaa ^	39  -  -  -	59,0 %  -  -  -	39	59,0 %
Markus Kankaanperä ^	14  22  23  19	35,7 %  72,7 %  60,9 %  57,9 %	78	59,0 %
Juha Leimu vv	79  42  39  32	51,9 %  54,8 %  46,2 %  50,0 %	192	51,0 %
Tuukka Mäntylä ^^	38  52  40  30	60,5 %  65,4 %  57,5 %  60,0 %	160	61,3 %
Pekka Saravo v	29  24  9  9	41,4 %  62,5 %  55,6 %  66,7 %	71	53,5 %

Pakiston tarkimmat laukojat Mäntylä ja Kankaanperä (Braun, Halme), huonoimmat sihdit Jyrkkiöllä ja Leimulla. Mäntylä tasaisin suorittaja tarkasteluväleillä.

Hyökkääjät (keskimääräinen laukaustarkkuus koko kaudella 70,4 %)

Nimi	Kaikki laukaukset jaksottain	Laukaustarkkuus jaksottain	Kaikki laukaukset	Laukaustarkkuus (koko kausi)
Jerry Ahtola  v	33 24  7  -	69,7 %  50,0 %  57,1 %  -	64	60,9%
Aleksander Barkov jr.  -	53  46  37  31	64,2 %  87,0 %  75,7 %  61,3 %	167	72,5 %
Chris Connolly  -	29  53  37  38	55,2 %  77,4 %  62,2 %  78,9 %	157	70,1 %
Antti Erkinjuntti  v	62  41  36  37	58,1 %  61,0 %  77,8 %  67,6 %	176	64,8 %
Henrik Haapala  -	42  17  -  -	81,0 %  52,9 %  -  -	59	72,9 %
Jannik Hansen  v	-  78  17  -	-  62,8 %  70,6 %  -	95	64,2 %
Jan-Mikael Järvinen  ^	-  -  4  6	-  -  75,0 %  83,3 %	10	80,0 %
Elmeri Kaksonen  -	16  27  13  13	68,8 %  77,8 %  76,9 %  61,5 %	69	72,5 %
Jarno Koskiranta  ^	56  67  44  53	69,6 %  74,6 %  75,0 %  77,4 %	220	74,1 %
Niclas Lucenius  ^^	9  -  24  11	88,9 %  -  75,0 %  72,7 %	44	77,3 %
Jussi Makkonen  ^^	61  22 20  15	73,8 %  77,3%  80,0 %  93,3 %	118	78,0 %
Jarkko Malinen  -	12  28  15  8	75,0 %  71,4 %  73,3 %  62,5 %	63	71,4 %
Ville Nieminen  -	65  59  35  34	75,4 %  67,8 %  68,6 %  73,5 %	193	71,5 %
Olli Palola  v	2  11  30  21	-  90,9 %  63,3 %  52,4 %	64	62,5 %
Jukka Peltola  -	17  21  13	82,4 %  61,9 %  61,5 %  75,0 %	67	70,1 %
Jeff Ulmer  ^^	-  -  14  -	-  -  85,7 %  -	14	85,7 %
Dragan Umicevic vv	-  -  1  37	-  -  100,0 %  54,1 %	38	55,3 %
Sami Venäläinen  ^	35  21  3  -	74,3 %  71,4 %  100,0 %  -	59	74,6 %

Hyökkääjistön tarkimmat laukojat Makkonen, Lucenius, Venäläinen ja Koskiranta (Ulmer, Järvinen), huonoimmat sihdit Umicevicilla, Palolalla ja Erkinjuntilla. Erkinjuntti laukoi alkukaudella paljon ja heikolla sihdillä, paransi loppukauteen.

Ne oli viime kauden asioita ne ja samalla mallilla seuraan tulevalla kaudellakin pelaajien suoritteita. Otin tarkoituksella laskuihin mukaan sekä blokatut että ohi menneet laukaukset, koska miellän pelitavallisesti vastustajalle vaarallisimmiksi ne laukaukset, jotka menevät maalivahdille asti eivätkä jää kenttäpelaajaan tai mene itsestään ohi. Osasyy oli myös se, etten ollut varma SM-liigan laukauskarttojen tilastointitavasta eli siitä, että tilastoidaanko oikeasti kaikki blokatut laukaukset laukauskarttoihin blokatuiksi. Esimerkiksi jossain pelissä oli suuri määrä ohi menneitä laukauksia eikä yhden yhtä blokattua, mikä sai epäilyni aikanaan heräämään tilastoinnin eksaktiutta vastaan.

Toisaalta, esimerkiksi paljon ylivoima-aikaa saavat pakit laukovat yleensä paljon ja viivasta lauottaessa laukauksen riski jäädä blokatuksi kasvaa, jolloin tilasto voi vääristyä. Miellän tämän kuitenkin enemmän niin, että pelitapa pyrkii tuottamaan tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisimman laadukkaita laukomispaikkoja eli maalintekoyrityksiä eikä laukominen ole aina ja joka tilanteessa paras vaihtoehto. Rakennetaan mieluummin paikka, jossa tarkoituksellisen blokkaamisen riski on minimoitu. Maskin takaa laukominen on tottakai potentiaalinen maalintekotilanne, mutta ei läheskään aina paras mahdollinen ratkaisu.

Yksi markkinoinnillinen seikka, jota tässä pitkin kevättä olen päässäni pyöritellyt, on Tapparan brändi. Se ei ole tämän palstan keskusteluissa terminä liiemmin esiintynyt, vaikka onkin ilmeisen tärkeä osa urheilu-viihdebisnestä. Avaan sille oman ketjun, koska asia on mielestäni sellainen, josta soisi puhuttavan enemmänkin, varsinkin nyt kiekottomana aikana.

Pelitapa ja brändi liittyvät jääkiekossa kiinteästi toisiinsa, pelitavalla luodaan omalta osaltaan brändiä. Pelkkä pelitapa ei kuitenkaan ole brändi – KalPaan mielletään äärikiekollinen peli, mutta ei KalPa ole sitä brändännyt, vaan esimerkiksi mainoksissa on milloin taistelevia lohikäärmeitä ja pelaajasotureita, milloin metsässä kiekkotamineissa käyskenteleviä pelaajia. JYPillä oli robottikiekko-aikakautensa, mutta ei siinä ole myyvän brändin aineksia.

Puhutaan esimerkiksi HIFKin brändistä, fyysisestä kiekosta, vaikka oikea pelaaminen olisikin kaukana siitä – HIFK on kuitenkin aikoinaan onnistunut brändäämään itsensä Stadin jenginä suurelle yleisölle ja HIFKin brändistä puhutaan, vaikka ei olisi varsinaisesti aihettakaan.

Brändi ei rakennu hetkessä ja siihen vaaditaan oikeita tekoja kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella, seuran sisällä ja seurasta ulospäin. Myynti, markkinointi ja kaikki toiminta ulospäin täytyy olla sidoksissa bränditavoitteeseen ja tärkeä vaatimus on myös pitkäjänteisyys – kärsivällisyyttä täytyy löytyä kaikessa tekemisessä, kuten myös luottamusta tehtyihin perusteltuihin päätöksiin sekä linjauksiin brändäyksen tavoitteista. Myös kohdeyleisön pitää olla ns. brändille altis, brändin on oltava ymmärrettävä, sisäistettävä sekä myyvä. Brändin perimmäinen sisältöhän on tuotteeseen liittyvät mielleyhtymät ja brändinhallinta pyrkii niitä hallitsemaan/muokkaamaan.

Alla muutaman otsikon kautta analysoituna brändiä ja sen rakentumista ihan yleisen brändikäsityksen mukaan:

Brändin tunnettuus
Tuotteena ja tuotemerkkinä Tappara on pitkäaikainen, tunnettu sekä perinteinen. Logoa ei ole menty sörkkimään eikä sille ole ollut tarvettakaan – älä korjaa, jos ei ole rikki. Viime vuosina itse toiminta on kuitenkin ollut poukkoilevaa ja osin talouden rajojen sanelemaa, jolloin hallittu brändin rakentaminen on ollut vaikeaa, kun ei ole ollut edes sitä brändiäkään, ja sitä myöten brändi ei ole tunnettu, vaikka itse tuote sitä olisikin. Brändin tunnettuus ei siis ole vielä kunnossa, koska brändi ei ole vielä vakiintunut käsite Tapparassa.

Viime kaudella luotiin lupaavia perusteita ja Tappara opittiin tuntemaan pelitavallisesti ehkä liigan parhaimpana joukkueena. Onko siinä kuitenkaan aineksia myyvään brändiin – ”pelaamme tarpeen tullen viivelähtöjä ja palautuksia, hyökkäämme tiiviinä viisikkona ja rakennamme laadukkaita paikkoja! Muokkaudumme vastustajan mukaan – tule todistamaan!” No, ei näin, mutta onhan siinä tiettyjä aineksia: monipuolinen pelitapa, joka tuottaa menestystä sekä Tappara-sydämen omaavia yksilöitä – nämä tunnetaan jo, mutta ne pitäisi osata hyödyntää markkinoinnissa ja myynnissä, eri tapahtumissa ja itse pelissä.

Tuotteen laatu
Viime kaudella Tappara kuitenkin palasi kaikin tavoin liigan huipulle ja pelitapa opittiin tuntemaan kiekkokontrollia painottavana läpi kauden. Pelitapa jousti tarpeen tullen ja Tapparaa tituleerattiin liigan pelitavallisesti parhaimmaksi joukkueeksi – sama vaikuttaisi jatkuvan ensi kaudellakin. Pelaajamateriaali on ennakkoon ajateltuna liigan kärkikastia ja mikä tärkeintä materiaali ja pelitapa oletettavasti sopivat toisilleen kuin nakutettu. Laatu suhteessa muihin on kiitettävää, ellei parasta. Tappara koetaan laadukkaaksi, vaikkakin paikoin epäviihdyttäväksi pelin passivoituessa – tulosta kuitenkin tulee. SM-liiga on paitsi urheilua myös viihdebisnestä eikä peli saisi olla liian kliinistä, mutta voitto ja tulos on tärkeintä ja nehän kannattajiin viime kädessä parhaiten vetoavat.

Brändin mielleyhtymät
Kiekollisuus, taito, Barkov, Tappara-taustaiset yksilöt, laadukas puolustus, Barkov, osaava valmennus, kehittymismahdollisuudet, Barkov, hiljainen kotiyleisö, siitä seuraava joskus heikko kotipelitunnelma, näitä voisi listailla ajatuksenvirtatekniikalla monta riviä. Mielleyhtymiä on niin positiivis- kuin negatiivissävytteisiäkin, jotkut suoraan seuran hallinnassa (pelaajahankinnat, perusolosuhteet kannattajatoiminnalle) ja jotkut välillisesti seuran hallinnassa yksilöiden suorittamisen kautta. Kannattajatoimintaan soisi seuran puolelta panostettavan aidosti omaehtoisesti enemmän, mutta liekö syy haluttomuudessa, näköalattomuudessa vai hallinvaihdon odottelussa – brändiä voitaisiin tältä osin viilata paremmaksi, koska seuran luomat puitteet kannattajatoiminnalle on asiakkaiden palvelua ja laadukas kannattajatoiminta tuottaa hyvää sekä seuralle itselleen että on hyvää mainosta ulospäin. Mielleyhtymiin perustuvalla mainonnalla pystytään koviin tuloksiin kohdistettuna suurelle massalle, joka on asiasta tietoinen.

Brändiuskollisuus
Tampereella on selkeä vastakkainasettelu Tappara-Ilves eikä puoluekantaa vaihdeta. Maakunnissa ilmenee enemmän puolueettomuutta ja ns. vapaata kannattajariistaa, jolla perinteet eivät välttämättä kulje ns. suvussa. Yleisesti ottaen brändiuskollisuus on joukkueurheilussa melko stabiilia eikä joukkuetta aleta vaihtamaan edes kesken rospuuttokauden, vaan kannatetaan entistä enemmän. Satunnaiskatsojien ja suuren yleisön huomiointi on kuitenkin viihdebisneksessä erittäin tärkeää ja siihen voidaan vaikuttaa monella tavoin – millainen on yleisfiilis ottelutapahtumassa (musiikit, videot, tulisinko viihtymään ottelutapahtumaan?), oikea tapa suorittaa markkinointia ja seuran tuomista ihmisen lähelle. Yhteistyötä firmojen, kannattajien ja kannattajaryhmien kanssa vaaditaan myös, koska sitäkin kautta voidaan vaikuttaa esim. asiakas- ja jäsenyysalennuksilla lippujen ja oheiskrääsän menekkiin.

Fanitoiminta-osiossa on ketjut Fan Clubille/SiniOransseille ja ehdotelmaketju Tapparan seurajäsenyysmallista - nämä yhteisöt ovat/olisivat keinoja sitouttaa kannattajia seuran toimintaan, luoda yhteisöllisyyttä ja tuoda seura lähemmäs ihmistä sekä viime kädessä olla peruskiviä seurauskollisuudelle.

Tärkeä seikka seuran puolelta huomioitavaksi olisi myös se, että miten Tappara näkyy muussa elämässä, ottelutapahtuman ulkopuolella? Fanikaupassa on ostettavissa vaatetusta ynnä muuta fanitarviketta jokapäiväiseenkin käyttöön! T-paitaa ja pikeepaitaa logolla, autotarraa ja kaiken näköistä pienempää kilkettä on tarjolla fanipaitojen lisäksi. Kannustaako Tappara käyttämään näitä ottelutapahtuman ulkopuolella, jolloin esim. t-paitaan pukeutunut kannattaja olisi periaatteessa ilmainen mainos seuralle kaupungilla kävellessään? Tampere on nyt niin sanotusti otettavissa Tapparan haltuun ensi kaudesta lähtien ja kannustankin jokaista kannattajaa itseään miettimään, miten itse voisi tätä asiaa toteuttaa. Itseltäni löytyy t-paitaa, autotarraa sun muuta tavaraa ja kannan niitä ylpeydellä julkisesti - ei niillä tietenkään kuuhun mennä, mutta hyvä alku.

Tällaisen brändinhallinnan kautta Tappara saisi pikkuhiljaa aikaan positiivista pöhinää entistä enemmän ja esimerkiksi katunäkyvyyden kerrannaisvaikutukset myyntiin sun muualle ovat melko mahdottomia arvioitavia, mutta eivät ne ainakaan negatiivisia tuppaa olemaan.

Tässä ketjussa seurataan ja pohditaan SM-liigan kehitystä ammattilaissarjana. Tämä kausi on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että liigamme ympärillä on ollut poikkeuksellisen paljon negatiivista ilmaa ja ensimmäistä kertaa käsittääkseni koko maailmankin mittakaavassa kaukalon tapahtumiin on puututtu "täysin ulkopuolisten" eli lajiin mitenkään liittymättömien tahojen puolelta. Alkusyksyllä poliisitutkinnat ja nyt viimeisimpänä lastensuojeluilmoitus 17-vuotiaaseen Artturi Lehkoseen kohdistuneesta aivotärähdykseen johtaneesta taklauksesta.

Alkupohjustusta ja -pohdintaa:

Pelaajien välisen kunnioituksen puutetta on ihmetelty usealta taholta ja varmasti aiheellisestikin. Mitään yksittäistä syytä "pelaajien välisen kunnioituksen" vähenemiseen on vaikea yksilöidä, vaan uskoakseni se on useamman pienen asian summa. Vauhdit ovat lisääntyneet, itse peli on muuttunut ja sitä on jalostettu eri tarkoituksiin (pelikirjat, pelitavat, taktisuuden yleinen lisääntyminen), sukupolvet ovat vaihtuneet ja ehkä pohja-asenne sen mukana. Pelaajien lähtökohdat ovat eriäväisiä kuin ennen, pelaajat ovat varttuneet erilaisissa ympäristöissä kuin ennen ja vaatimukset muuttuvat ajan kuluessa. Esimerkiksi henkinen kasvuympäristö korostaa niin teknologian kuin asenteiden muuttumisen vuoksi erilaisia asioita kuin ennen.

Itse laji eli jääkiekko on pohjimmiltaan edelleen sama laji kuin se on aina ollut. Nykypäivänä korostetaan erilaisia asioita kuin ennen ja asioiden painotukset ovat muuttuneet, pelkällä fyysisyydellä ja sen peliosa-alueen osaamisella ei enää pärjää, vaan täytyy olla monipuolisuutta. Jääkiekossa täytyy, tai olisi ainakin hyväksi, edelleen olla kykyä antaa takaisin tarpeen vaatiessa, niin verbaalisesti kuin fyysisestikin. Harvassa ovat ne oikeat taiturit noilla aloilla, mutta toki niitäkin löytyy edelleen, meiltä esimerkkinä Kankaanperä ja Nieminen. "Muistutuksia jakavilla" pelaajilla on pakko olla muutakin osaamista nykypäivänä kuin pelkkä fyysinen olemus ja sen oikea käyttötaito.

Fyysisen pelin vastuu on siis osittain luonnollisesta kehityksestä johtuen jakautunut laajemmalle alalle ja sen pelin osa-alueelle on "ajautunut" sellaista pelaaja-ainesta, joka pystyisi paremmin hoitamaan jotakin muuta osa-aluetta pelistä, tai sitten yksinkertaisesti sen pelaaja-aineksen fyysisen pelin osaaminen fiksulla tavalla on vain liian alhaisella tasolla, mikä johtaa vääriin suoritteisiin ja "annetaan väärällä tavalla takaisin". Fyysinen peli vaatii fiksuutta ja pelisilmää tunnistaa tilanne sekä kyky valita oikea toimintatapa "antaa takaisin", ihan periaatteiltaan samoin kuin kiekollinen peli vaatii tilanteen tunnistamisen ja oikean ratkaisun valinnan. Vaatimukset fyysistä ja kiekollista peliä suorittavilla pelaajilla ovat vain tyystin erilaisia, kun puhutaan todellisesta huipputasosta kummassakin pelin osa-alueessa.

Kiekollinen peli on nykyään muodissa ja fyysinen peli jäämässä taka-alalle, mutta silti molempia ehdottomasti tarvitaan niin kauan kuin jääkiekko on kontaktipeli. Kiekollisia taitoja korostetaan nykypäivänä, hienot kiekolliset suoritukset keräävät kiinnostusta todella laajalta alalta varsinkin kehittyvän nuorison joukossa ja niitä on trendikästä pyrkiä matkimaan ja opettelemaan. Kiekollista taitopeliä siis ihannoidaan enemmän kuin ennen muodissa ollutta fyysistä takaisinantopeliä. Kiekollisia taitoja on sinällään helpompaa harjoitella ja kehittää kuin oikeaa pohja-asennetta ja pinnan alla piilevää fiksuutta vaativaa fyysistä peliä. Kärjistetysti sanottuna, kiekon pyörittely vaatii vähemmän verta, hikeä ja kyyneleitä kuin fyysisen pelin valmiuksien harjoittaminen pitkäjänteisesti punttisalilla, lenkillä ym. vaaditun fyysisen pelin pelisilmän lisäksi. Ihminen pyrkii nykyaikana mukavuusalueelleen ja jos ei oikeata intohimoa ole fyysisen pelin suorittamiseen ja sen valmiuksien harjoittamiseen, pyritään mieluummin puhtaan taidon kehittämiseen.

Onhan ennenkin kyynärpäätaklattu ja pelaajia on loukkaantunut, mutta väitän, että pohjalla oleva peruskivi eli pelaajien ajattelumallit pelistä ja "pelaajien pelin sisäinen fiksuus" on jääkiekon periaatteet huomioiden päässyt kärsimään. Siihen johtanut prosessi ei ole suoraan ollut minkään yksittäisen liigan vaikutusvallan alla, se on enemmänkin yhteiskuntaelämän ja maailman yleisen asennoitumisen muutoksen tulosta ja muutos korostuu pienemmän kokoluokan maissa, varsinkin jos esim. nyt SM-liigan tapauksessa ollaan vain seurattu sivusta. Siihen oltaisiin liigan tasolta voitu vaikuttaa, että asennemuutokset ja muut asiat olisi havainnoitu ajoissa ja niihin olisi oikeasti reagoitu systeeminsisäisesti ajoissa. Nyt esimerkiksi SM-liigan tapauksessa täysin ulkopuolisten tahojen on täytynyt tavalla tai toisella puuttua tapahtumiin, mikä on avannut niin laji-ihmisten kuin ulkopuolisten silmät.

Alla on linkki tiedotteeseen, jonka perusteella voi tulkita, että laji-ihmiset ottavat viimein asian tosissaan myös tekojen tasolla. Niitä tekoja ja niiden suorittamista voidaan tässä ketjussa nyt seurata yleisen asiaan liittyvän pohdinnan lisäksi.

SM-liiga: Jääkiekon SM-liigan ja Suomen Jääkiekkoilijat ry:n tiedote