Se mikä ihmetyttää niin herrat Lehterä ja Enlund ois ollut halukkaita jäämään Tapparaa mutta kunnon palkankorotusta ei tarjottu.

Jos tilanne todella näin on ollut, niin on täysin käsittämätöntä, että ei edes hieman kilpailukykyistä sopimusta tarjottu. Jos näiden kanssa sopimus olisi saatu aikaiseksi ei nyt puhuttaisi markkinointiongelmista eikä Tapparan vetovoimaisuuden puutteesta. Medianäkyvyyskin olisi ollut eriluokkaa mitä nyt.  Vosin kuvitella, että kaikkien muiden liigaseurojen pomot olisivat vastaavassa tilanteessa yrittäneet pitää pelaajat itsellään.

Ja ennenki maininnu mut kannattaa kuiteski muistaa että Tappara on menestyny paremmin 2000-luvulla kun puolet enemmän pelaajiin käyttävät Hifk, Jokerit ja Lukko. Mutta kuka noita haluaa muistella?

Näin saattaa olla, mutta tuossa ajattelumallissa piilee tamperelainen ongelma. Olkoon se sitten vaikka Tampere-syndrooma. Tuijotellaan menneseen ja hallin kattoon. Oletetaan, että menestystä tulee kuitenkin, ei ehkä niin paljon kuin 80-luvulla, mutta jonkin verran kuitenkin. Sama syndrooma leimaa jollakin tavalla juniori tuotantoa. Mukaudutaan siihen kuvitelmaan, että enää ei voi tulla uusia kuuskaseja ja tyydytään siihen, että juonioreista tulee kelpo liigajyriä. Ajattelumalli on sikäli outo, että se ei sovi yhteen vanhan työläiskaupungin kanssa ja punatiilirakennusten, joissa on totuttu tekemään työtä.

Kieltämättä Byfuglienin +8 on erinomainen, vaikka hän jatkuvasti ylipelaa ja sijoittuu väärin. Lidström, joka on tehnyt puolustuspelaamisesta taidetta on vain +2:ssa.
Ehkä parasta kauttaan pelaavan Lydmanin sarake näyttää peräti +21 pojoa. Ilmeisesti hän tietää milloin kaukaloon kannattaa hypätä ja milloin on syytä istua vaihdossa.

Muistaakseni jääkiekkolehden haastettelussa Leimu kertoi joutuneensa puolustajaksi pelatessaan Koo-Vee:ssa, joka kärsi puolustaja pulaa. Ja kun pohdittiin kuka menee pakiksi, niin jokkueen irvileuka ehdotti Leimua, jota ei silloin puolustuspelaamien kiinnostanut ja hänet oli totuttu näkemään vain punaviivan hyökkäyspuolella. Kuitenkin Leimu puolusjaksi laitettiin ja sille tielle hän jäi.

Harmi, että ei saatu paikkallisderbyjä uinuvaan kiekkokaupunkiin Ilmeisen saunasopimuksen mukaan Ilves olisi valinnut Tapparan vastustajakseen, jos olisi päässyt valitsemaan. Tammikuussa olisi ollut mahdollisuus hyvään piristysruiskeeseen tamperelaiselle kiekolle edellyttäen tietenkin, että seurat olisivat pelanneet jääkiekkoa. Nyt mahdollisuus jää käyttämättä.

Kovin paljon Turkulaista palstalla parjataan. Osa kritiikistä voi olla paikallaan, mutta puolelle kritiikistä ei löydy perusteluja. Turkulaisen ongelmana on ollut "kiekon polttaminen lavassa" ja paniikissa tehdyt avaussyötöt ovat menneet milloin minnekkin. Tosin tämä sama ongelma vaivaa kokonaisuudessaan Tapparan puolustustuspelaamista! Tapparan puolustus kaipaakin valmentajakseen muuan Teppo Nummista!

Tappara hukkasi Miko Malkamäen, josta on kehittymässä varsin luotettava liigapelaaja ja hän pelaa nyt  läpimurtoaan Ässien ykkösparissa. Jussi Halmetta oltiin potkimassa ulos n. 3 vuotta sitten, mutta nyt hän kuuluu luottopelaajiin.
Turkulainen on kuitenkin syntynyt vasta vuonna 1990, eikä Tapparassa ole pelaajia hukattavaksi tuossa ikäluokassa. Tilastoissa Turkulaisen -1 saldo on kohtuullinen. Annetaan siis Åbon kehittyä.

Salaatti Säteri aloittaa maalissa. Onkohan San Josella painava sopimustekninen sana maalivahtien peluuttamisessa? Voittavaa rosteria kun ei pidä muutella.

Viivapelaaminen on erikoismiesten työtä, eikä kaikista ole siihen. Itseluottamus ja kokemus on tässäkin kaiken a ja o. Jos laukomaan viivasta ei pysty, puolustajan täytyisi heittää kiekko kulmaan tai antaa kaverille viereen (edellyttäen, että kaveri on pelannut itsensä vapaaksi) tai vetää pokerinaamalla "leimut" ja harhauttaa muutama blokkaaja  
Turkulainen on tonttinsa ansainnut kehittymällä selvästi viime kaudesta. Pelisilmää hän osoitti koukkaamalla Tyrväisen kumoon mokansa jälkeen, tosin Tyrväinen koukkuun helposti kaatui. Kaikista puolustajista kun ei ole edes päättämään koukkaako vai ei vastaavassa tilanteessa.