Aiheen olisi voinut liittää aiempiin ketjuihinkin, mutta mielestäni ansaitsee oman keskustelunsa. Joskus monta vuotta sitten Tapparassa julkistettiin tavoite seuraavan kymmenen vuoden aikana x määrästä mitaleja joista määrä y on kultaa. En tiedä kuka on jaksanut laskea missä tuohon tavoitteeseen nähden mennään, mutta sen verran tiedän lienee selvää, että suuntaviivat ovat olleet sitä sun tätä. Jos edes kumpaakaan niistä.

En henkilökohtaisesti lämpeä ajatukselle, että organisaatio suo itselleen välivuosia mitalin tavottelusta. Enkä pidä kymmenen vuoden ohjelmaa mitään dynaamista, tämän päivän ja tämän kauden tavoitetta tukevana - yksinkertaisesti siksi, että kymmenen vuoden jänne on liian pitkä. Enkä varsinkaan silloin, mikäli sitä ei pätkitä konkreettisiin mitä halutaan missäkin vaiheessa välietappeihin.

Minä aloin seuraamaan jääkiekkoa vuonna 1975, jolloin Tappara kantoi hopeaa ja kultaa palkintokaappiin likipitäen seuraavat 15 vuotta. Minusta Tapparalla ei organisaationa ole koskaan voinutkaan olla mitään muuta päämäärää kuin pelata joka ikinen kausi voitosta. Jos organisaatio suo itselleen päämäärän ajatella, että kymmenen sakkiin selviäminen on riittävää, niin ammutaan liian alas, ilman kunnianhimoa, ilman haasteiden ottamista, ilman tervettä riskiä kasvattaa toiminta sellaiseksi, joka poikii menestystä.

Lamavuodet 90-luvulla oli todellinen suonenisku, mutta niistä ajoista on kohta 20 vuotta. Jos Oulussa, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Raumalla ollaan kehitytty ja kasvettu, mikä voi estää kasvun Tampereella, joka talousalueena on kaikkia mainittuja isompi vaikka Ouluun lukisi talousalueena koko Lapin? Mihin on jäänyt Tapparan tavoite olla Suomen ensimmäinen, vaurain ja tehokkain organisaatio - sellainen jota hoidetaan jämäkästi, roolitetaan älykkäästi ja johdetaan ammattimaisesti?

Ai niin, ei sellaista tavoitetta ole. Eihän me voida kilpailla Jokereiden kanssa. Eihän.

Alistuva nyyhkiminen ja seuran "taloudellisista realiteeteista" muistuttaminen suhteessa kilpaileviin organisaatioihin on kunniatonta ja kunnianhimotonta puuhaamista, joka on johtanut seuran tilanteeseen jossa nyt ollaan. Urheilullinen menestys on maksimissaan sija kymmenen ja tyydyttävää, mikäli sija ei ole 14. Koko likellä on, että näissäkään "tavoitteissa" ei pysytä.

En tiedä mitä kenkäkauppiasta, merkanttia, tsupparia tai entistä osastopäällikköä seuran hallituksen ja organisaation tekijäpaikoilla pyörii. Mutta sen tiedän, että aivan takaraivoon tärähtäen minua on alkanut vituttamaan se, että seuraa pyöritetään urheilullisesti siten että muut pidättävät naurua ja taloudellisesti niin pienellä ja näköalattomalla liekillä, että itku tulee. Nyt on aika kääriä hihat saatana ja lopettaa pienenä olemisen leikkiminen.

Tapparan organisaatioon on tuotava nyt joitakuita muita kuin pölynimurikauppiaita kehittämään strategia ja seuranta, joka kasvattaa seuran talouden vuoteen 2015 mennessä suuremmaksi kuin muiden maan kärkiorganisaatioiden budjetit ovat (poislukien Narrit, joiden etumatka on tällä aikatavoitteella liian iso). Rahaa ei kasva puissa, mutta jos joku luulee, ettei sitä muuten ole Tampereella tai Pirkanmaalla ja jopa pidemmällä - ja etteikö sitä olisi saatavissa sijoitettuna Tapparaan, jos vaan sijoittajalle esitetään järkevä liiketoimintamalli, niin luulija on tasan väärässä.

Tämä asia tarvitsee tekijät. Seuran avainpaikoille täytyy löytyä tinkimättömät urheiluliiketoiminnan ammattilaiset. Sen lisäksi seuran urheilupuoli on reivattava kovalla kädellä kuntoon. Päävalmentajaksi voitaisiin hannkia esimerkiksi Pekka Virta pitkällä sopimuksella ja antaa hänelle asianmukaiset avut. Juniorivalmennuksen puolella on vuoteen 2015 mennessä huolehdittava siitä, että omista a-junioreista löytyy vuosittain huippulupaukset tyyliin Lehterä, Vatanen ja Granlund valmiina vastuuseen. Siihen päästään kehittämällä Tapparalle juniorivalmennusjärjestelmä, johon halutaan tulla, jota johtaa kovimmat mahdolliset ammattilaiset. Rahalla ja ammattimaisella kehittämisellä sellaisenkin nimittäin saa. Ilman rahaa ja ilman osaajia ei saa.

Tappara tarvitsee hallituksen joka haluaa nähdä tämän vision ja palkata sille tekijät. Muutos on aloitettava nyt.

Tällä nappien pyörittämisellä on yksi ainoa ja vääjäämätön päämäärä. Organisaation alasajo ja Mestis.