Eiköhän Nordikselle saa lippuja ovelta, ja jotenkin arvelisin, että tuskin on edes numeroidut paikat, vaan istumaan saisi mennä minne haluaa - tämä tosin on vain arvaus. Enköhän minäkin sinne perjantaina vaivaudu. En kyllä tiedä missä tulen istumaan, kun ei ole varmuutta millä porukalla olen liikkeellä - ties vaikka mukana seurueessa olisi joku HIFK:n kannattajakin...

Tällä kommentilla osoitat, ettet ymmärrä koko asiasta yhtään mitään. Toki on hyvä että Mika Saukkosiakin löytyy palstoille asti keskustelemaan. Jos Hölli ja Lähde olisivat halunneet joukkuemenestystä, olisivat he toki jääneet Ilvekseen, jolla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet A:n mestaruuteen seuraavina kausina (ainakin kahtena seuraavana kautena).

Jotain uussisälukutaidottomuutta lienee sieläkin päässä, koska itsehän en missään nimessä puhunut pelaajista vaan seuroista. Itse tunnuit olevan kovin vakuuttunut, että Tappara lopulta itse kärsii valitsemastaa toimintatavasta. Jos näin käy, niin sen menettylytavat tuskin leviävät laajemmalti käyttöön liigajoukkueiden keskuudessa. Jos kuitenkin kaikesta huolimatta Tapparan valitsema linja saavuttaa menestystä, niin vastaava toiminta tulee yleistymään muihinkin joukkueisiin. Se on tietty totta, että kaikki kulminoituu siihen, mitä kyseisille pelaajille tapahtuu seuraavien vuosien aikana...

Jos nyt vielä huvikseni esittäisin skenaarion, niin luulen että osa pelaajista onnistuu - joillekin siirto Tapparaan osoittautuu edistysaskeleeksi urallaan, toiset jäävät taka-alalle ja heille olisi saattanut olla parempi pysyä vanhoissa joukkueissaan. En siis usko kovin mustavalkoiseen lopputulokseen, vaan jonkinlaiseen välimuotoon. Suurinta osaa en ole nähnyt itse pelaamassa, joten en heidän kohdaltaan lähde ennustelemaan ketkä kehittyvät enemmän ja ketkä vähemmän. Toki huiput pärjäisivät ja ottaisivat paikkansa lähes missä tahansa joukkueessa, kun taas joistain ei tule pelimiehiä minkäänlaisissa ympyröissä. Avainkysymys onkin siinä pystyykö joku joukkue oikeasti kasvattamaan pelaajia sellaisista kavereista, joista ei olisi tullut mitään jossain toisessa organisaatioissa?

Ilves on valinnut oman strategiansa, ja on tähän mennessä niittänyt mainetta junioripuolella. Aika näyttää kantaako se joskus hedelmää edustusjoukkueessa? Tapparan linja on ollut tähänkin saakka erilainen, eikä näytä jatkossakaan olevan menossa samaan suuntaan Ilveksen kanssa. Leinonen on kuitenkin yhden mestaruuden ja pari himmeämpää mitalia Tapparalle seurajohtajan kyvyillään ollut hankkimassa, joten uskoa löytyy tulevaisuuteenkin. Ja omassa ajattelussani edustusjoukkueen menestys on kaikkein tärkein onnistumisen mittari.

ilvesläisiä on nhl:ään lähtenyt enemmän, kuin tapparalaisia

Täytyy vielä palata sen verran, että itse luettelet aiemmin 13 ilveksestä lähtenyttä NHL:ssä pelannutta. Keymanin listassa on jo saman verran Tapparasta lähteneitä, ja siihen kun lisätään vielä Ville Nieminen, niin yllä oleva väitteesi jää epätodeksi (ellet sitten tarkoittanut vain puhtaita omia kasvatteja - miten se sitten määritelläänkään). Minusta mukaan pitää ottaa myös junantuomat, koska tottakai heidät täytyy sisällyttää, jos halutaan selvittää kumpi on parempi ponnahduslauta uralla. Näiden lukujen valossa en siis yritä väittää että Tappara olisi tässä asiassa parempi, vaan aika tasan on mennyt Ilveksen suuremmasta varausmäärästä huolimatta.

Tässä muuten tilastoa nhl:ään varatuista pelaajista kautta aikojen ja ainakin minusta tämä näyttää siltä, että varauksen saaminen on Ilveksessä todennäköisempää.

Ihan mielenkiintoinen tilasto. Minkähänlainen tilasto syntyisi, jos verrattaisiin joukkueista NHL:ään lähteneitä pelaajia, sekä kautta historian että tällä ylhäällä pelaavista? Ihan kuin Ilveksestä varatuilla olisi vaikeampaa päästä lopulliseen tavoitteeseensa - varsinkin kun suhteuttaa tuohon Ilveksen kieltämättä poikkeuksellisen suureen varattujen määrään...

No kertokaapa nyt kun ilmeisesti paremmin tiedätte, että millaista taktiikkaa Dufvan joukkueissa on noudatettu? Robottikiekosta on jo kuultu, mutta mitä sillä tarkoitetaan. Mielestäni myös Rautakorven kiekko varsinkin silloin kun Tappara pelasi kirkkaimmista mitaleista oli melko robottikiekkoa, mutta kelpasi kun menestystä kerran tuli (vaikka olisi toki voinut kauniimpaakin olla).

Se mitä Jukureista ja nuorten maajoukkueesta toissakisoista voi päätellä, niin erona Rautakorven "robottikiekkoon" on se, että aktiiviinen karvaus on puuttunut lähes kokonaan, ja on pelattu aika passiivisella 1-2-2 kuviolla, keskialueella vastustajan hyökkäystä odotellen. Olen myös ymmärtänyt, että Dufva on korostanut virheiden välttelemistä sekä kiekollisissa että kiekottomissa ratkaisuissa. Ja D oli se valmentaja, joka jätti aikanaan Juha-Matti Aaltosen valitsematta junnumaajoukkueeseen! Joku voisi sanoa, että edellä kuvattu pelitapa sopii myös Hannu Jortikan sapluunaan, ja sekin on ainakin joskus tuonut menestystä!?

On toki mahdollista, että Dufvakin on korjannut pelikirjaansa (anteeksi muotisana) modernimmaksi ja hyökkäyspainotteisemmaksi - onhan hän ollut mukana maajoukkueessakin sekä viimevuotisessa MM-mahalaskussa että myöhemmin seuranneessa olympiamenestyksessä. En ole kuitenkaan kauhean innostunut Dufvan nimen esiintymisestä tässä yhteydessä, mutta paljon parempiakaan ei taida olla vapaana...

Minkätasoinen lupas on tämä Niclas Lucenius?

Yhden kerran olen nähnyt Luceniuksen pelaavan (keväällä Helsingissä voitto-ottelussa Jokereita vastaan), ja silloin teki erittäin positiivisen vaikutelman: oli sekä taitoa pitää kiekkoa että halua taistella kiekottomana irtokiekoista. Siis peräti yhden ottelun perusteella sanoisin, että hänessä on kombinaatio taitoa ja asennetta.

Jotenkin tuntuu, että Tapparan menestys junnuissa on perustunut samaan kuin liigassakin, eli pikemminkin tasaiseen suoritukseen kuin huippuyksilöihin. Vaikea sanoa onko jotain, mitä olisi voinut tehdä toisin, että olisi saatu enemmän kehitettyä todellisia huippuja? Vähän epäilen ettei... Ei Tappara ole "menettänyt" omista kasvateistaan kuin Kuuselan, Vallinin ja tietyin varauksin Männikön - ja aika helvetin kauan kesti ensimainitultakin huipulle nousu. (Juu, tiedän että K.K. on alunperin S:joelta)

Toinen juttu on taas, kuinka paljon nykyisissä junioreissa pelaa potentiaalisia liigapelaajia? Sellaisia jotka pystyisivät tulevaisuudessa pelaamaan isossa roolissa ja kantamaan vastuuta, eikä vain "pärjäämään" nelosketjussa? Kyllähän Hietakangaskin hyvin selvisi liigadebyytistään, mutta tämän kauden valossa on selvää, että hän ei olisi pystynyt syrjäyttämään ketään nykyisestä joukkueesta. Lupaavasta juniorista on todella pitkä matka vakituiseksi liigapelaajaksi, eikä sen takia jokaiseen lupaukseen voi ripustautua, vaan jossain vaiheessa täytyy tehdä valintoja kenelle annetaan enemmän mahdollisuuksia ja kenestä luovutaan. Ei kai Tappara halua pelkäksi kasvattajaseuraksi ryhtyä, jolloin 15 omaa junioria taistelee hyvänä vuonna pleijaripaikasta ja huonona pyörii häntäpäässä häpeämässä suoritustaan?

Luulen, että nuorten maajoukkue-edustukset korreloivat aika hyvin pelaajan todellisen potentiaalin kanssa. Kokonaan maajoukkuekuvioiden ulkopuolelta liigapelaajia tulee hyvin vähän. Pikemminkin monesta nuorena lahjakkaasta ei tule myöhemmin yhtään mitään. Täytyy myöntää, että hieman olen pettynyt Tapparajunioreiden määrään nuorisomaajoukkueissa. Ja vieläpä harva heistä on joukkueen kantavia voimia, vaan pikemminkin pienen rooliin duunareita - kuten Koistinen MM-kisoissa. En kyllä tiedä mitä asialle voisi tehdä? Kyllä Kärpissä omia kasvatteja riittää, mutta Kärppäjunnuja on myös nuorisomaajoukkueessa pilvin pimein.

Niiden harvojen junnupelien perusteella mitä itse olen nähnyt, lupaavimmalta on vaikuttanut Niclas Lucenius. Suhteessa omaan ikäänsä, hän näyttää sekä taitavalta että pelaa hyvällä asenteella. En siis tiedä hänen harjoitteluasenteestaan mitään, mutta pelissä hän ainakin yrittää paljon ja tekee myön kiekottomana hyviä ratkaisuja, eikä siis "elä" pelkästään kiekollisena. Se että Mäntymaa ja Nurmi ovat junnuissa lähes suvereeneja, osoittaa hyvin kuinka pitkä matka keskiverto a-juniorilla on liigapelaajaksi, kun sekä Nurmella että Mäntymaalla on ollut vaikeuksia vakiinnuttaa pelipaikkaansa miehissä.

Ainakin itselleni edustusjoukkueen menestys on tärkein tavoite. Juniorityön tarkoitus on ennenkaikkea tuottaa lisää pelaajia liigajoukkueelle, jotta kaikkia ei tarvitse rahalla ostaa. Vaikka periaatteessa pelaajista kilpaillaan vapailla markkinoilla, on selvää, että oman junnun saa halvemmalla kuin ulkopuolisen. Siten onnistunut juniorityö on lisäresurssi, mutta ei itseisarvo. Liigajoukkueen menestystä ei siis saa uhrata omien kasvattien uran edistämiseksi, vaan omia junioreita kehitetään vain suurempaa menestystä silmällä pitäen.

Katselin tuossa Nelosen aamulähetystä ja täytyy sanoa, että tuossa Luomalan maalissa Lehdon mokan lisäksi pisti silmään Grönvallin velttoilu. Mikäli Grönvall olisi heittäytynyt tilanteeseen, niin olisi helposti pystynyt estämään maalin syntymisen.

Kyllä. Ja Grönvall olisi myös voinut huutaa Lehdolle varoituksen takaa lähestyvästä pelaajasta.