Ranari lähti siniviivalta hyvin, tai ainakin tehokkaasti. Jatkoon.

Niin ja jos Makkonen olisi muualle myytynä, ja Lucenius ei olekaan kunnossa, niin peluutamme Peltolaa tai Ahtolaa taas sentterinä...

Eli valoja päälle nyt, tuskin luovutaan Makkosesta tässä kohtaa kautta. Lucenius voi pelata laidassa, sopii itse asiassa paremmin sinne mielestäni. Ja syötöt Ahtolalle on mahdollista jakaa laitahyökkääjän tontilta myös.

Mun mielestä vanhojen kalavelkojen makselun pitäisi olla kategorisesti kiellettyjä, koska siitä seuraa näitä koston kierteitä, kuten Jokerien ja Hifkin välillä, jotka uhkaavat niin pelaajien terveyttä kuin jääkiekon mainettakin.

Jos otetaan mies "vastaamaan teoistaan" tappelemalla, niin sitten saman ottelun sisällä, jossa rike tapahtui. Jos se ei ole enää mahdollista (esim. pelaaja on ajettu ulos), niin sillehän ei voi sitten mitään. Tällöinhän pelaaja on myös periaatteessa saanut rangaistuksen teostaan, ja siihen tulisi tyytyä, vaikka se vaikuttaisikin riittämättömältä. Ei tässä maailmassa muutenkaan oikeus aina toteudu, mutta oman käden oikeuden käyttäminen yleensä vain pahentaa asioita.

Kilpikonnaan vetäytyminen tappeluun haastettaessa voi olla ämmämäistä, mutta yhtä lailla kuukausien mittainen kaunan kantaminen ja viivästyneet kostoiskut on sitä. Välitön palaute, ja jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin sitten on annettava asian olla, vaikka kirvelisikin. Siinä näkemykseni "koodista".

- Tiivis pätkä on menossa, kun neljään päivään on kolme peliä, Metsola alleviivaa.

Vähemmän yllättäen Rautakorpi ei lähtenyt maalivahtia vaihtelemaan, vaikka jollekin muulle valmentajalle sellainen olisi ehkä tullut mieleen, kun maalivahti on jo torjunut 25 ottelua putkeen, ja sitten tulee ottelut peräkkäisinä päivinä...

Mielenkiintoisia ihmiskokeita tässä nyt suoritetaan, mutta toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Nollapeli tuli, joka varmaan entisestään parantaa Metsolan itseluottamusta.

Toisaalta valittu peluutustaktiikka tuntuu niin tyhmänrohkealta (ajatellen esim. mahdollisuutta, että Metsola loukkaantuu vaikka helmikuun alussa, ja on poissa loppukauden), että väkisinkin tulee mieleen, jos nämä huhut Tuokkolan siirtymisestä muualle olisivatkin totta? No, loppukuun aikana nähdään.
 

Maestro Erkinjuntille kolme tähteä illan Blues-ottelusta, ja taisipa mennä ihan oikeaan osoitteeseen. Vaikka koko ketju oli hyvässä vireessä, niin kyllä sieltä EJ:n puolen tusinaa Gretzkymäistä syöttöä pisti erityisesti silmään. Hiukan paremmalla tuurilla syöttöpisteitä olisi  voinut tulla neljä-viisi. Lisäksi vahvaa vääntämistä hyökkäyspäässä.

Esitän ajatuksen, että kannattaisi tehdä sopimus koko Koskirannan kentän kanssa ensi kaudesta, kun yhteispeli sujuu noin hyvin. Nythän taitaa vain ketjun sentterillä olla.

Vapaa-ajallahan sitä jääkiekko-otteluita yleensä käydään katselemassa, ja se on viihdettä. Tai ainakin sitä toivotaan peliin lähtiessä, että ottelu osoittautuisi viihdyttäväksi.

Joten ahkeruudella tai laiskuudella ei ole mitään tekemistä koko jutun kanssa. Peleissä käydään tasan niin usein tai harvoin kun huvittaa, eikä siihen pitäisi kellään olla mitään nokan koputtamista. Tai no, jos pelien takia laiminlyö tärkeämpiä velvollisuuksiaan, niin ehkä sitten on hyvä vähentää.

Tuokkolalle voisi lykätä jonkin valmistavan Leki-pelin tässä heti kun on tilaisuus, ja sitten muutama peli liigassa. Esim. 10. tammikuuta Pelicansia vastaan ja 11. tammikuuta Bluesia vastaan, sekä sitten 18. -19. tammikuuta pari ottelua Jokereita vastaan. Kun kerran Tapparalla on periaatteena, että peräkkäisissä otteluissa pelaa aina sama maalivahti...
Kai se on joku Rautakorven tapa ottaa selville, miten maalivahdin taso kestää tiukassa otteluruuhkassa.

Tuossa selviäisi Tuokkolan taso. Jos menee ok, niin meillä on maalivahtitandemi kunnossa, ja lisäksi kakkosvahtikin on saanut pelituntumaa. Jos menee huonosti, niin uutta pelaajaa ehtii vielä katselemaan ennen markkinoiden sulkeutumista tammikuun lopussa.

Edit: Jaa, Lekillä näköjään seuraava ottelu 9. 1., joten ei sitten ihan näin... mutta periaatteessa jollakin aikataululle Tuokkolalle olisi pelejä saatava alle, jos tätä on vielä tarkoitus kakkosmaalivahtina Tapparassa käyttää.

Olihan Suomella kerrankin liuta jo teeveestä
tuttuja pelimiehiä mutta oliko heidät peluutettu omissa seuroissa loppuun? OLI. Yhtäkaikki Suomi on pudonnut
palloilulajeissa jälleen kerran kauas mitalipeleistä joten nyt olis keskustelun paikka ja se mistä pitäis keskustella
olis mun mielestä se että yksilötaitoon pitää keskittyä nyt todella voimakkaasti vaikka joukkueharjoitusten kustannuksella
sillä tänäänkin huomasi selvästi kuinka paljon taitavampia Ruotsalaiset olivat kiekon kanssa. Sääli ettei meiltä löydy
tietotaitoa ja resulsseja jolla juttuja voitetaan.
Lopuksi haluaisin esittää toiveen jo vaikka tulevia aikuisten jääkiekko kisoja varten. EI KEHUTA KETÄÄN OMAA PELAAJAA.
Vaan aina pitäis päästä ikäänkuin altavastaajana yllättään.

Kyllä tuossa joukkueessa yksilötaitoa oli monellakin pelaajalla siinä missä parhailla ruotsalaisillakin. Hävittiin ihan eri asioihin, eli kuritonta pelaamista (hyökkäyspään jäähyjä), puolustus vuotaa jne.

Ruotsilla toki yleensä on parempi pelaajamateriaali, niin aikuisten kuin nuortenkin kisoissa. Voitot tulee jos on tullakseen, tiiviillä joukkuepelillä, hyvällä maalivahtipelillä ja jos vielä muutama kärkipelaajamme on kuumempana kuin vastustajan vastaavat, niin Ruotsikin voi kaatua kuten on monta kertaa kaatunutkin. Tällä kertaa mikään noista ei oikein natsannut. Sitten kun vielä oli Tsekki-tappio rasitteena, niin tie jatkopeleihin nousi aikaisin pystyyn, vaikka pari peliä voitettiinkin. Totta kai esitys oli huono, mutta ei Tsekille ja Ruotsille häviäminen nyt kai mikään ennen kuulumaton katastrofi ole. Ei sentään jääkiekkokääpiöille hävitty.

Suomen kannalta rohkaisevaa on, että nuoria tähtiä ilmaantuu nyt kohtalaisen hyvin, ja NHL-draftissakin saattaa mennä useampi suomalainen ensimmäisellä kierroksella. Joten eipä lannistuta tästä takaiskusta. Valmentaja vaihtoon, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se vielä joskus onnistuu.

Altavastaajana on tietysti mukavampi lähteä, kun tappiossa ei ole häpeää, mutta voiton mahdollisuus innostaa, kun huomataan, että ennakkosuosikki ei olekaan lyömätön. Sitä asennetta ehkä pyritään hakemaan silloinkin, kun ei selvästi olla altavastaajia, sanomalla "teemme parhaamme, ja katsotaan mihin se riittää", ja sysäämällä ennakkosuosikin viittaa vastustajalle. Voihan se toimia joskus, mutta kyllä joukkueen pitää pystyä pelaamaan hyvin silloinkin, kun se ei ole selkeästi altavastaajana. Pelko häviämisestä pitää pystyä pitämään kurissa ja ajattelemaan enemmän voiton mahdollisuutta.

Jos on terve itseluottamus, voi tunnustaa sen, että joukkue on hyvä ja lähdemme taistelemaan mestaruudesta, eikä paine silti kangista ajatusta ratkaisutilanteissa. Mutta tietysti, jos asiat lähtevät menemään huonosti, niin tuollaisista lausunnoista voi tulla nopeasti painolastikin. Sikäli on hyvä pitää yleensä matalaa profiilia.

Varmaan yleisellä ilmapiirilläkin on vaikutusta. Suomalaisella penkkiurheilijalla valitettavan usein pää ei kestä ratkaisuvaiheessa. Televisio lentää ikkunasta, ja oma joukkue kirotaan alimpaan helvettiin. Olisihan se pitänyt arvata, ettei niistä paskahousuista mihinkään ole. Stereotypian mukaan Ruotsissa vastaavassa tilanteessa ajatellaan, että ihme juttu kun hävisimme, vaikka olemmehan maailman parhaita kaikessa. Täytyy olla kyse huonosta tuurista. No, ehkei se ole ihan totta, mutta kannustavampi asenne Suomalaisessa urheilukulttuurissa ei kyllä varmaan pahaakaan tekisi. Unohtamatta analyyttisyyttäkään, eihän pelkällä positiivisella asenteella vielä pärjätä, vaan täytyy yrittää selvittää, mikä meni vikaan ja mitä ensi kerralla voitaisiin tehdä paremmin.