Jussi on merkittävä suomalaisen makkarateollisuuden omistaja.
Makkarateollisuus saa voittoja myymällä makkaraa.
Näillä rahoilla voidaan auttaa Bluesia.
Minä en syö makkaraa enkä ole ostanutkaan moneen vuoteen.

Itse asiassa ei ole. Omaisuus on peräisin juuri siitä, että Jussin isoisä (vai oliko isosetä?) myi omistuksensa Helsingin Kauppiassa LSO-Foodsille. Tänä päivänä HK-Ruokatalon suurin omistaja on siis Länsi-Suomalainen osuuskunta, ja "Helsingin Kauppiaiden" pääkonttorikin on turussa. Jääkiekossa HK on sponsoroinut ainakin TPS:ää, Ässiä ja Kiekko-Vantaata - tietääkseni ei Bluesia. Voit siis syödä makkaraa rauhassa...

Mun mielestä tuo on vähän kyseenalaista hehkutusta. Olet oikeassa että Jori on Tapparan mies, mutta ei ole oma kasvatti, ja muutenkin yks kausi Tapparassa takana. Pelasi kyllä hienon kauden, mutta ei tolla musta kauheasti kannata pullustella.

Päinvastoin! Mielestäni Jorin varauksella voi hehkuttaa vähintää yhtä paljon kuin oman kasvatin kohdalla. Kyllähän se kertoo organisaation pelaajahankinnan toimivuudesta, jos on onnistuttu hankkimaan lupaavia junioreita muiden seurojen nenän edestä. Jonkun Lehterän nappaaminen on ollut loistava veto, koska olen varma, että ei Lehterän palkka ole niin suuri, etteikö mikä tahansa muu SM-liigaseura pystyisi sitä maksamaan. Siten Lehterän saaminen Tapparaan on ollut onnistuneen scouttauksen ja sopimushieronnan tulos - todellinen taidonnäyte Leinoselta!

Jaa kyllähän Säterin ja Luceniuksenkin kohdalla seurajohdon "paperityöllä" on ollut suuri merkitys sille, että he ovat tällä hetkellä Tapparan vahvuudessa - hyvä että meillä on sellainen seurajohto...

Täällä taitaa muutamalla ihmisellä olla hieman epärealistiset käsitykset maalivahtipelistä. Juu, onhan Lehdolle mennyt muutamia helppoja maaleja - mutta niin meni jokaiselle liigamaalivahdille! Menikö Lehdolle useammin kuin muille - ei! Kärppien Tarkki päästi Tapparaakin vastaan helppoja siinä missä Lehto, Brücklerille on lipsunut läpi vuoden, Niemelle vasta keväällä... Sitten on näitä yhden kauden ihmeitä, jotka tempovat paskan jengin maalilla kovia tilastoja, kun päästävät 40 laukauksesta vain kolme maalia...

Oman arvioni mukaan aidosti Lehtoa parempia maalivahteja päättymässä olevalla kaudella ovat ollet vain Vehanen, Niemi ja Markkanen. Näistäkin kaksi viimeistä varauksin... (Sinuhekin olisi, mutta se ei Jypiä auttanut)

Mielenkiintoista oli myös Jatkoajassa maalivahtivalmentaja Jukka Ropposen kommentit välieräjoukkueiden maalivahdeista. Hän rankkasi heidät järjestykseen: 1. Brückler, 2. Lehto, 3. Tarkki 4. Puurula. Kaikkien niiden jotka haikailevat Tapparan tekevän sopimuksen jonkun yhden lupaavan kauden pelanneen junnun kanssa, kannattaa huomioida Ropposen kommentiti kokemuksen merkityksestä. Täällä lisää:

http://maalivahtiblogi.blogspot.com/

Lienee kaikille selvää, että Lehto on jo tasonsa vuosien aikana näyttänyt. Hän ei ole tuleva NHL-maalivahti, tuskin maajoukkuemaalivahtikaan, mutta eräs yksiselitteinen fakta meillä on kuitenkin kaiken spekulaation keskellä käsissämme: Lehto on tarpeeksi hyvä maalivahti voittamaan Suomen mestaruuden, jos vain joukkuekin on hyvä. Yksin hän ei sitä pysty tekemään, muttei taida kukaan muukaan...

Joillain taitaa olla aika vankkumaton usko Leinosen kykyihin löytää jostain ihmeestä Lehtoa parempi maalivahti Tapparan resursseilla? Siellä on myös muutama Tapparaa rikkaampi organisaatio etsimässä maalivahtia...

Sen verran ovat muistikuvat jo vanhoja (tarvitaan siis uusi viiri kattoon!), että en pysty kuvailemaan miten peli muuttui kaudelle jolloin kaikki natsasi

Itse muistan suurimman eron tapahtuneen oman pään kiekollisessa pelissä. Aikaisemmilla kausilla Rautakorven Tappara syyllistyi herkästi paineen alla purkamaan "hätärin" - eli sokkona keskialueelle tai pitkäksi. Syynä tähän oli varmasti pyrkimys virheiden välttelemiseen. Toki tätä kautta aukesi myös joskus nopeita vastahyökkäyksiä.

Keväällä 2002 Jokerit tuli Tapparaa vastaan poikkeuksellisen agressiivisella karvauksella. Erityisesti tämä näkyi loppuottelusarjan toisessa ja kolmannessa ottelussa, joissa Tappara teki käsittämättömän määrän pitkiä kiekkoja ja ylipäänsä luopui hyökkäysmahdollisuuksista aivan liian herkästi. Siten Tappara ei päässyt edes hyödyntämään parasta asettaan - eli hyökkäysalueen kulmapelaamistaan - niin usein kuin muita joukkueita vastaan. Summaselta agressiivinen "ajokoirakiekko" oli varmasti tarkkaan harkittu taktinen veto Tapparan pelinrakennusta vastaan.

Seuraavana syksynä Tapparan pelissä oli tapahtunut silminnähtävä muutos: omalta alueelta pyrittiin aina tulemaan kuljettamalla. Jopa epätoivoisissa tilanteissa Kangasniemenkin tapainen puukätinen peruspakki yritti suojata ja tuoda kiekkoa  jalalla keskialueelle. Ilmeisesti Rautakorpi näki oman alueen syöttelyn riskialttiina, mutta ei halunnut joukkueen luopuvan kiekosta yhtä helposti kuin aiemmilla kausilla. Alkukaudella tämä johti usein hölmöltä tuntuviin kiekonmenetyksiin, sekä toisaalta hyökkäyspelin hidastumiseen. Ei ihme että maalinteko tökki ja omissa tuntui soivan turhan usein...

Pikkuhiljaa kauden edetessä alkoi löytyä jonkinlainen tasapaino sen suhteen, milloin kannattaa heittää pleksin kautta keskialueelle ja milloin järkevästi pitää kiekko omalla joukkueella. Pudotuspeleissä sekä Bluesin että HPK:n agressiivisen karvauksen alla Tapparan uusi harkitsevampi (ja hitaampi) pelitapa näytti toimivuutensa: Tappara pääsi itse säännöllisesti kiekon kanssa omalta alueelta ylös eikä vastustaja kuitenkaan päässyt kiekonriistoihin, koska nyt varman päälle pelaaminen ja rakentava kiekon ylöstuonti olivat tasapainossa.

Finaalisarja Kärppiä vastaan olikin sitten läpihuutojuttu, koska hyökkäävästä maineestaan huolimatta Kärpät karvasi passiiviisesti ja siten antoi Tapparalle kaikki avaimet pelata haluamallaan tavalla. Ainostaan Kärppien muutamat huikeat yksilöt pitivät pelit näennäisesti tasaisina, vaikka nyt Tapparan täydelliseksi hiottu "90-lukulainen pelikirja" käänsi kaikki ottelut Tapparan eduksi.

Eli summa summarum: aluksi Rautakorven Tappara luopui liian helposti kiekosta paineen alla. Harva joukkue kuitenkaan uskalsi antaa painetta Tapparan pakeille. (Mussutettiin vain kärkikarvaajan estämisestä, vaikka ratkaisu olisi ollut rohkeampi  karvaus!) Syksyllä 2002 Tappara opetteli virheidenkin kautta pitämään kiekkoa enemmän, ja siten parannettiin hyökkäyspelaamista ilman että puolustus kärsi.

Näin sen minä näin.

Lähtisikö miesten joukkue pelkästään "konkarien" kanssa Helsinkiin ja jättäisi kaikki junnut nuorten avuksi?

Ja näinhän siinä kävi, että Helsingissä pelaavat mm. Koistinen ja Lehtonen - ja kaikki ali-ikäiset ovat juniorijoukkueessa!

Liigassa on kuitenkin seuroja, joilla on sellaisia ihmisiä, jotka tuovat enemmän rahaa seuralleen kuin Tapparan vastaavat. Se on Fakta!!

Jos nyt tarkkaillaan niitä faktoja hieman enemmän, niin Bluesilla ja Lukolla on omistaja, joka on valmis harrastusluonteisesti sijoittamaan rahaa seuraan omaksi tappiokseen. Jokerit ja HIFK operoivat Suomen väkirikkaimmalla alueella, johon on keskittynyt suurin osa elinkeinoelämästä. Kärpät ja TPS ova oman kaupunkinsa yksinäisiä valtiaita. Tapparan tilannetta ei voi siis suoraan verrata niihin. Tampereella ei yksinkertaisesti ole sellaisia pääomia, jotka Tappara voisi saada käyttöönsä - jo siksi, että Ilves nielee puolet rahavirroista!

Ja jos Ilvekseen verrataan, niin Leinosen aikana Tappara on ollut jatkuvasti taloudessa Ipan edellä. Väitän faktana, että sellaista fakiiria ei ole olemassa, joka taikoisi Tapparalle merkittävästi enemmän varoja pelaajabudjettiin! Sen sijaan huono toimitusjohtaja saattaisi kyllä menettää tähänkin mennessä saavutetut asemat...

Varmaan on asioita, joita Leinonen olisi voinut tehdä paremminkin, mutta en kyllä usko että tosiasiassa parempaa toimitusjohtajaa olisi saatavilla. SM-liigan toimareista, vain Junno ja HPK:n vahvat miehet voivat kilpailla saavutuksissa. Heistäkin Junnolla on ylivertaiset resurssit käytössään (ts. jääkiekkomonopoli suuressa vauraassa kaupungissa) ja Hämeenlinnassa toisaalta todellinen menestys on jäänyt selvästi Tapparaa vaatimattomammaksi, vaikka pienen kaupungin seuralle täytyykin nostaa hattua.

Eli Leinosen aikana Tappara on selvästi ylisuorittanut lähes vuodesta toiseen - ja vastapainoksi romahduksia ei ole tapahtunut kertaakaan! Mutta vaikka meillä olisi maailman paras TJ, niin kärsimättömimmät täällä vaatisivat hänen vaihtamistaan...

Kukaan ei ole vielä esittänyt Kari Makkosta? Ei mulla mitään tietoa ole asiasta, mutta on kuitenkin pitkän linjan kakkosvalmentaja, ja nyttemmin ehtinyt jo kokeilla ykkösenäkin. Onko kukaan kuullut kommentteja Mestiksestä?

Minäkin ottaisin kuitenkin mieluiten I. Lehkosen, jos saisin valita. Rautakorven viimeaikaiset puheet ovat hieman nostaneet hänen arvoaan uudelleen silmissäni, mutta uskoisin Kulta-Jukan olevan kallis!? Nenä-Jalonen taitaa olla Leinosen pelikavereita, mutta jotenkin en osaa kuvitella häntä Tapparan valmentajana - ei olisi varmasti huono kuitenkaan. Ai niin, ja onhan Ruotsalaisen Reksakin Leinosen kaveri, ja joskus ollut jopa huhujen kohteena. Reksa vaikuttaa tätä nykyä Itävallassa kakkosvalkkuna.

Tässä on kuitenkin Tapparaa rikkaammatkin seurat vaihtamassa valmentajaa ensi kaudeksi, joten ei ihan päästä valitsemaan parasta päältä, vaan saatetaan joutua tyytymään sellaiseen, josta Hifk tai Kärpät ei lähde kilpalaulantaan...