Eilettäin lyötiin Pohjolan Ykkönen ja sitä ennen on lyöty vaikka mitä.
Tämän hetken totuus on se, että Tappara on liigan ehdotonta eliittiä. Siitä ei pääse mihinkään. Eli me ollaan tehty keskimäärin enemmän maaleja kuin vastustaja on tehnyt meille. Ei sitä oikein tuossa tilanteessa oikeastaan edes viitsi lähteä hakemaan joukkueesta, joka voittaa, heikkoja lenkkejä. Ei se ole reilua omaa joukkuetta kohtaan. Meistä jokainen tietää, että Rautakorpi on aika hyvä roolittaja. Tuossa joukkueessa on jokaisella oma panoksensa, niin ykkösen laiturilla kuin nelosen sentterilläkin. Mielummin minä katson pelejä, jotka voitetaan 1-0 kuin 7-6. Tällä hetkellä kuusikon, niin parjattu, puolustuspeli toimiin niin, että pelit tosiaa voidaan voittaa 1-0. On niin, että makeimmalta tuntuu voittaa juuri noilla luvuilla, koska peli on ollut yleensä kovin tasainen ja on vaatinut koko ajan focuksen omaan tekemiseen. Sen jälkeen voitto tuntuu hyvin ansaitulta ja siitä sitä saa vaikka mitä. Ja mitä tulee Erkinjunttiin, niin hän täyttää tällä hetkellä ruutunsa siinä missä muutkin. Se on niin, että aina kun voitetaan, niin vastustajaa ottaa päähän paljon enemmän, vaikka oltaisiinkin voitettu "väärin". Voitto on voitto ja yleensä 3 pojoa. Vaihteeksi tällainen joukkoja kasaava lähestymiskanta ja sitä paitsi tuntuu paljon paremmalta