Viiden ottelun kuntopuntari kertoo karua kieltään siitä, että ei ole Kärpillä ollut helppoa. Ylivoimaprosentti on viiden viime pelin osalta jopa Tapparan lukemaa (10,53 %) heikompi 7,14 % ja alivoimaprosentti on alle 60 %, kun Tapparalla alivoima on toiminut tasaisesti koko kauden ja viiden viime pelin osalta lukema on 86,36 %. Koko kauden lukematkaan eivät Kärppiä kumpienkaan erikoistilanteiden osalta mairittele, Tapparan yhteydessä sentään voidaan mainita alivoiman toimivan.

Keskiviikkona Kärpät-Lukko-peli sai tapahtumiensa puolesta jopa Risto Dufvan tukan sekaisin, eikä ihmekään kun joukkueet saivat 10 pelitilannemaalia aikaiseksi ja Lukko voitti lopulta rankkareilla 5-6. Sitä edellisessä pelissä tiistaina Kärpät voitti TPS:n jatkoajalla 3-2 ja sen pelin yhteydessä päävalmentaja Marjamäki tuskaili maalinteon tehokkuuden kanssa. Rosteriongemia on Kärpissäkin, kun todellisuus on iskenyt silmille muun muassa median ennakkoja kohtaan. Ohtamaata ja Pokkaa ei niin vain pakistossa korvattukaan eikä Deschamps tuonut AHL-tehojaan Ouluun asti.

Tapparan parantuneen nykyvireen tiedämme. Maalintekoa toki edelleen pitää petrata, mutta merkkejä sen parantumisesta on saatu. Ylivoiman tehokkuus on toki Liigan yleiseen tasoonkin verrattuna erittäin heikkoa, mutta jokainen peli on senkin kehittämisen saralla uusi mahdollisuus.

Pelissä alkaa olemaan säännöllistä rakennetta. Hyökkäyksiä pyritään avaamaan keskustaan mieluusti oman sinisen kohdille, siitä joko luistelemalla alueelle/vastustajan syliin, päätykiekko tai syöttö laidalle. Hyökkäysalueella peli on epäsäännöllistä ja voi olla, että yhtäkkiä saadaan luotua kova maalipaikka, mutta niiden hyödyntämisessä on vielä ihmeellisiä ongelmia.

Tahtoo sanoa siis sitä, että laukauksia saatiin tässäkin pelissä aikaiseksi vaarallisilta sektoreilta, mutta aikaisemminkin ihmetyksen kohteina olleissa yllättävästi tulleissa paikoissa puuttuu liian usein päättäväisyys sen suhteen, miten ja etenkin minne pitäisi laukoa. Paikkoja tulee paljon ja usein ikään kuin kertarysäyksinä useampi putkeen, mutta niiden hyödyntämisprosentin huonous ei voi johtua vain vastustajan maalivahdin hyvyydestä.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	29,3 %	19,5 %	46,3 %	4,9 %
SaiPa	25,0 %	16,7 %	45,8 %	12,5 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	75,0 %	50,0 %	52,6 %	100,0 %	61,0 %
SaiPa	91,7 %	75,0 %	63,6 %	66,7 %	72,9 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	8,3 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	2,4 %
SaiPa	8,3 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	2,1 %

Laukomisanalyysi 12 pelin jälkeen

Tähän ketjuun enemmän pelillistä näkökulmaa. Tappara on laukonut 556 kertaa ja vastustaja 548 kertaa. Vaaralliselta maalintekoalueelta eli sektoreilta 1 ja 2 Tappara on laukonut 223 kertaa ja vastustaja 252 kertaa, eli vastustaja selvähkösti enemmän. Suurin ero kokonaislaukausmäärässä tulee viivalaukauksista eli sektorin 3 laukauksista, joita Tapparalla on 283 ja vastustajalla 213. Pienestä kulmasta Tappara on laukonut 50 kertaa ja vastustaja 83 kertaa.

Tapparan ja kulloisenkin vastustajan laukomiskäyttäytymisessä on löydettävissä selkeitä eroja. Vastustaja on laukonut Tapparaa enemmän sektoreilta 1 (14 laukausta enemmän), 2 (15 enemmän) ja 4 (33 enemmän), kun taas Tappara on nollannut tuon eron laukomalla 70 laukausta enemmän sektorilta 3. Kaikista laukauksistaan Tappara on laukonut 40,1 % vaaralliselta maalintekoalueelta (sektoreilta 1 ja 2), kun vastustajalla tämä lukema on hieman korkeampi eli 46,0 %.

Eli jos ajatellaan jo ihan laukomisen teoreettista tehokkuutta, niin yli kymmenestä metristä laukominen ei ole läheskään yhtä tehokasta kuin laukominen lähempää maalia teoreettisestikin paremmalta laukomissektorilta. Vielä kun huomioidaan siniviivan entisestään kasvanut etäisyys maalista, on maalinteon teoreettinen tehokkuus viivan tuntumasta (josta suurin osa 3-sektorin laukauksista tulee) lauottaessa entistä heikompaa. Toki tällöin mukaan astuu maalineduspelaaminen ripareiden ja irtokiekkojen toivossa, mutta menestyvän joukkueen ei näihin asioihin pelissään pidä luottaa pitkällä tähtäimellä.

Laukausten tehokkuus on laukausprosentti-taulukon mukaan Tapparalla ja vastustajalla lähestulkoon samaa tasoa. Laukaustarkkuudessa Tappara on kuitenkin ollut jopa selvästi vastustajaa heikompi kaikilla muilla sektoreilla kuin maalinedustalla sektorilla 1. Lisäksi on huomattavaa, että Tappara laukoo paljon ja epätarkasti 3-sektorista.

Tapparan pitäisikin saada laukomisen painopistettään enemmän vaaralliselle maalintekoalueelle ja lisää tarkkuutta laukauksiinsa.

Eli kuten otsikko kertoo, onko mahdollista tallentaa tuota "Palaa viestiketjuun" asetusta niin, ettei sitä tarvitsisi joka kerta valita erikseen? Tai onko mahdollista säätää sitä koko palstan oletusasetukseksi, jos enemmistö käyttäjistä niin haluaa? Ite tykkään enemmän siitä että näen postaukseni heti sen postattuani, keskustelualueen etusivulle palaaminen tuntuu jotenkin oudolta. 

Saat sen oletusasetukseksi seuraavaa polkua:

Oma profiili -> Profiilin "Yhteenveto"-tekstin yläpuolelta "Muokkaa profiilia"-valikosta valitset alakohdan "Keskustelualueen asetukset" -> sieltä täppä ruutuun "Palaa aina viestiin lähettämisen jälkeen."

Eipä se nyt oikeasti kulkenut, ei se kyllä kulkenut sillä ekallakaan kympillä. Hyvää jos pitää hakea niin ei tainnut Ässillä oikeasti olla kuin yksi kunnon veto joten oma pää pidettiin hyvin kurissa mutta oli se kyllä täyttä shaipakkaa ennen tuota n.viis min kestänyttä rulettia Ässien päässä mistä tuo maalikin tuli.

Aika hedelmätöntä todeta vain, että "eipä se nyt oikeasti kulkenut". Totesin mielipiteeni yhdestä kymmenminuuttisesta, ja siinä oli nähtävissä sellaista syöttöpeliä, jota ei ole Tapparalta noin hyvin toteutettuna mielestäni nähty. Sen pelihetken tuloksena oli maalikin, joten jos otetaan ihan realistinen ja neutraali näkökulma asiaan, niin peli kulki siinä määrin kuin sen siinä hetkessä oli tarkoituskin kulkea. Peli tuotti laadukkaita hyökkäyksiä ja maalinkin, sen pitäisi ruveta riittämään.

Ässiä vastaan on ainakin pelattu kauden tähän asti paras peli ja siihen päälle Trinec-voitto, niin luottavaisin mielin voi peliä lähestyä. Tappara sai taannoisessa Ässät-pelissään kiekkokontrollilla ja syöttöketjuilla luotua oivia tekopaikkoja. Semmoinenkin kuriositeetti voidaan ko. pelistä mainita, että se on ollut ainoa liigapeli, jossa on "saatu" viivavetojen osuus kaikista laukauksista alle 30 % - muuten viivavetoja on ollut keskiarvoisesti 50 %. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaaralliselle maalintekoalueelle päästiin tehokkaasti, eivätkä kauempaa lauotut laukaukset olleet enemmistössä, kuten ne normaalisti ovat tällä kaudella olleet.

Rinteen sijasta Ässien maalilla on Riksman, eikä hänellä ole kuin yksi liigapeli tältä kaudelta alla.

Vaihtoehto 1: Pikavoitto - menestystä saavutettava tällä kaudella
Tässä vaihtoehdossa looginen toimenpide olisi pistää valmentaja tylysti vaihtoon mahdollisimman pian, heti kun on joku varma suorittaja löydetty tilalle.

Vaihtoehto 2: Pitkäjänteinen projekti, joka lopulta tuottaa hedelmää
Tässä vaihtoehdossa voi olla kärsivällinen ja odottaa vielä, jos vaikka palaset maagisesti loksahtaisivat kohdalleen ja peli avautuisi - silläkin riskillä, että tämä kausi on menetetty.

Tästähän on juuri kyse. Eletäänkö hetkessä vai pidetäänkö kiinni suunnitelmasta? Toki jos henkilökemiat osoittautuvat toimimattomiksi, niin sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto, mutta kun tästä ei ole meillä mitään faktaa.

Faktat, joita meillä on käytössämme, perustuvat siihen mitä nähdään. En nähnyt viikonlopun pelejä, mutta sitä edelliset suurelta osin näin. Lainaan tähän väliin Tapolan omasta ketjusta osuvan kirjoituksen:

Tapola yrittää liikaa todistella olevansa jotenkin taktinen valmentaja, ainakin siltä se vaikuttaa. Pelaajille pitää antaa tilaa ja rauhaa, mutta etenkin pelille pitää muistaa antaa aikaa. Mestaruutta ei voiteta ensimmäisten runkosarjakierrosten aikana, mutta peli-identiteetti voidaan hukata jo ensimmäisissä vaihdoissa mikäli siihen ei uskota. Se tässä varmaan kaikkia eniten kaihertaakin, että joukkueella ei tunnu olevan minkäänlaista pelillistä identiteettiä. Rautakouran aikana vaikka peli ei kulkenutkaan heti, niin siitä näki kuuhun asti, että jokainen ketju yritti pelata peliä tietyllä sapluunalla. "Peli on prosessi", sen omaksuminen vie aikaa ja sitä ei opi kuin pelaamalla. MUTTA nyt näyttää siltä ettei Tapola itsekään usko omaan peliinsä, vaan sotkee ja hämmentää sitä hätääntyneenä. Pelillisen paniikin luominen joukkueeseen tässä vaiheessa kautta erinäisillä kriisipalavereilla ja ketjuruleteilla on ammatillinen itsemurha.

Mä olen valmis antamaan Tapolalle vielä aikaa jos hän tajuaa antaa sitä itse. Ketjut kasaan, roolit selviks, selkeä pelikirja, miestä ja kiekkoa maalille, median edessä kliininen esiintyminen ja 5 pelin jälkeen katsotaan tilanne uudestaan. Jos kehitystä ei tapahdu, niin joukkueenjohdon tulee reagoida hankinnoin ja muutoksin.

Suomeksi sanottuna, niin näkemissäni peleissä pelitapa vaihtelee liikaa. Toki vastustajakin vaikuttaa, mutta mielestäni sen ei pitäisi antaa vaikuttaa niin paljoa vielä alkukaudesta, kun kaikki on nimenomaisesti kesän jäljiltä vasta alussa. Pelissä pitäisi keskittyä yhteen pääteemaan kerrallaan, ei niin että yhdessä erässä lähdetään jo tässä vaiheessa pystysuunnan kiekolla ja toisessa enemmän kiekkokontrollilla. Tämä pelitavallinen vaihtelu oli viime kaudelta tuttua, mutta tässä vaiheessa se saa toiminnan näyttämään tempoilulta.

Viime kauden alussakin keskityttiin pitkä pätkä pelkästään siihen pystysuunnan puskemiseen, joka totta vie näytti tyhmältä kun oli kamala tempo koko ajan päällä, viisikko oli levällään eikä palautuksia tunnettu. Ketjuja toki silloinkin muuteltiin pelien välillä ahkeraan. Mutta kausi oli silloin vasta alussa, niin kuin on nytkin. En muista tarkkaa hetkeä, jolloin palattiin kontrolloidumpaan pelitapaan, mutta palattiin kuitenkin ja sitäkin vedettiin yhtäjaksoisesti jonkun aikaa. Pelillinen pääteema säilyi kuitenkin koko tietyn jakson ajan, eikä sitä lähdetty muuttamaan jopa kesken pelin.

Eli nyt pelitapa selkeäksi joksikin aikaa ja siitä sitten pidetään kiinni. Taktinen kikkelimiekkailu ei kuulu tähän vaiheeseen kautta, vaan pysyvämpi pelillinen linja luo pohjaa henkisten vaikeuksienkin voittamiselle, kun pelaajat tietävät varmasti miten pelataan eikä tarvitse koko ajan ajatella ratkaisujen tekemistä eri pelitapojen sisällä. Viimeksimainitun aika on sitten myöhemmin, kun nyt on jo ihan perusmaalipaikkojen hyödyntämisessä ja laukomistarkkuudessakin ongelmia, mitkä eivät mielestäni pitäisi tuon pelaajamateriaalin mitään perusheikkouksia olla.