Pidetään otteluketjut vastaisuudessa auki, vuodesta 2006 eli alusta asti ne on pistetty jonkun ajan perästä lukkoon. Seurantaketjut ovat tosiaan seurantaketjuja ja ne lukitaan yleensä aikas piakkoin ottelun jälkeen, tai sitten kun keskustelu on kyseisessä ketjussa selvästi hiljentynyt, jotta keskustelut pysyvät jäsenneltyinä.

Ja jos joku kysymys on jäänytkin kaihertamaan jostain lukitusta ketjusta, niin kyseistä keskustelua voi siirtää johonkin muuhun ketjuun, ei lukitseminen sitä estä.

Laukaukset vaaralliselta maalintekoalueelta tasakentällisin JYPille 19-12. Tämä oli 13.12 HIFK-ottelun jälkeen ensimmäinen kerta, kun vastustaja pääsi tasakentällisin laukomaan noin paljon Tapparaa enemmän vaaralliselta maalintekoalueelta.

Pelistä itsessään on jo asioita todettu, mutta todetaan nyt, että JYP pelasi kuten kotijoukkueen kuuluukin ja sai Tapparan varpailleen alussa. Tempo oli paikoin lähes koohottamista muistuttava, mutta siitä se vähän tasoittui ja Tappara sai toiseen erään oman tehohetkensä, jossa ylivoima tuotti jo tavaksi muodostuneen maalin ja sitten esiin nousi Jormakan tilanteen tunnistamiskyky ja yksilötaito. Niillä päästiin peliin mukaan ja saatiin mahdollisuus taistella voitosta, mutta tällä kertaa ei riittänyt.

Tapparan peli on kuitenkin nyt nopeutunut eikä epävarma hitaus ole enää vaivana. JYP oli toisaalta taas hyvä muistutus tähän väliin, että mitä juttuja pelin sisälle vaaditaan, että pystytään taistelemaan kaikkia joukkueita vastaan voittoisan tuloksen arvoisesti. Kontrollipelaaminen on Tapparan vahvuus ja sitä pitäisi pystyä vaalimaan sekä hyökkäämisessä että puolustamisessa. Hyökkäämisessä korostuu rytmittäminen etenkin paineen alla ja puolustamisessa kurinalaisuus etenkin maalin edessä.

Nyt puolustaminen rakoili kriittisillä alueilla (tasakentällisin laukaukset vaaralliselta maalintekoalueella, joista mainitsin alussa ja näkyy myös alla olevassa 1- ja 2-sektorien laukausten osuuksissa) ja JYP oli tehokas maalin edessä sekä pääsi sinne alussa turhan helposti. Hyökkäämisessä löydettiin kyllä eri rytmejä ja Jormakan painekarvaus oli yksi esimerkki oivasta rytmin muutoksesta ja tilanteen tunnistamisesta. Niitä oikeita tilanteen tunnistamisia vaan tarttis saada enemmän peräkkäin.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	22,9 %	14,6 %	54,2 %	8,3 %
JYP	30,6 %	18,4 %	34,7 %	16,3 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	72,7 %	57,1 %	53,8 %	100,0 %	62,5 %
JYP	80,0 %	55,6 %	47,1 %	75,0 %	63,3 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	9,1 %	14,3 %	0,0 %	0,0 %	4,2 %
JYP	13,3 %	0,0 %	0,0 %	12,5 %	6,1 %

Lainaus käyttäjältä: Ioni - Tammikuu 16, 2015, 22:17:30

Lainaus käyttäjältä: bastardo - Tammikuu 16, 2015, 21:52:06

Oliko Antti tänään kentällä? Tämän kauden jälkeen voisi kyllä antaa lämmintä kättä ja morjensta kun ei sitä kehitystä tapahdu.

Kehitystä? 3 kautta Tapparassa pistein 27, 36 ja 39. Ensimmäisellä kaudellaan Tapparassa pelasi vain 41 ottelua ja kahdella seuraavalla henkilökohtaiset piste-ennätykset. Sen verran on ihan pakko kysyä, että millaisellekohan tasolle EJ:n pitäisi mielestäsi kehittyä ollakseen vahvistus joukkueelle? Joo, tää kausi ei ole mennyt ihan putkeen, mutta eipä siellä kovin moni muukaan missään elämänsä pistetahdissa ole.

Sellaiselle, missä kausien jälkeen maalisarake ei näytä lukuja 6,7 ja 5.

Erkinjuntti teki viime kaudella tasakentällisin tehot 7+18=25 ja ylivoimalla 0+14=14. Tuolla tasakentällissaldolla hän oli joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja tasakentällisin Kuuselan (10+18=28) jälkeen ja edellä esim. Palolaa (18+6=24). Lisäksi, vaikkei maaleja osaakaan tehdä, niin tasakentällismaaleissakin oli neljänneksi paras.

On vähän vanhanaikaista arvottaa pelaajien kehittymistä vain maalien muodossa. Toisen ylivoimakentän pelintekijän rooli viime kaudella oli EJ:ltä kova suoritus, toinen pelintekijä Järvinen saavutti yv-tehot 4+14=18. Tällä kaudella on ollut vähän hiljaisempaa, mutta niin ollut joillain muillakin.

Syntyi eilisen ottelun aikana semmoinen hajatelma, että mikään ei ole koskaan hyvin. Viime kaudella Tappara oli kärkikahinoissa syksystä kevääseen, mutta se oli huono, kun sitten viimeisissä peleissä ei ollut panosta ja pelaajat eivät löytäneet kiimaa. Tällä kaudella on huonosti, kun ei olla kärkikahinoissa Tapolan johdolla syksystä asti ja nyt menee kuulemma kamalasti energiaa playoff-paikan metsästykseen.

Mikä sitten olisi sopiva tappioiden ja voittojen suhde? No, kysymys on täysin tyhmä, koska pelin kehittyminen on se, mikä ratkaisee. Runkosarjan sijoituksilla ei saa yhtään playoff-voittoa, ja kuten on niin moneen kertaan nähty, on kyseessä täysin eri maailma, kun runkosarjamuotoinen pelaaminen vaihtuu kahden joukkueen välisiksi taisteluiksi.

Tällä hetkellä Tappara on käytännössä suorassa playoff-paikassa kiinni ja suorittanut joulutauon jälkeen 8 pelin aikana pistekeskiarvolla 2,25. Suoraan playoff-paikkaan riittänee pistekeskiarvo 1,60 ja siitä Tappara on tällä hetkellä jäljessä 0,06 pistettä. Peli on viime otteluissa kehittynyt huimasti ja tuloskin on kiittänyt sitä mukaa. Tällä tahdilla ei kyllä kulu mitenkään kamalasti ylimääräistä energiaa playoff-paikan metsästykseen.

Niin joo, mutta jos on runkosarjassa nelkku, niin sitten saa helpomman vastuksen kuin jos olisi kutosena. No niin no, muiden joukkueiden tekemiset kun eivät ole omissa käsissä. Joku joukkue sopii toki paremmin vastustajaksi kuin toinen ja se paremmin sopiva joukkue voi päätyä omaa joukkuetta ylemmäs tai alemmas, mutta turha sillä on tässä vaiheessa päätään rassata. Tehdään oma homma niin hyvin kuin osataan ja katsotaan lopuksi, että mitä muut ovat saaneet aikaiseksi ja tutkitaan vastustajat vielä perinpohjaisemmin kun tiedetään ketä vastaan pelataan.

Palstalla sanottiin, että nyt pitää kitinä valmennuksesta lopettaa koska Tapparaan hankittiin Tapolan pelitapaa tukemaan mm. Dixon. Kuitenkin vielä Dixoninkin tulon jälkeen Tapola itse astuu median eteen ja käytännössä myöntää ettei onnistunut luomaan tälle joukkueelle toimivaa pelitapaa. Tässä mielessä hän on tällä kaudella epäonnistunut Tapparan päävalmentajana, vaikka kausi päättyisi mestaruuteen.

Se, onko Tapparan tuloksellisesti viisasta jatkaa Tapolalla myös ensi kaudella on mahdotonta kenenkään sanoa. Jatkakoon, mutta toista kertaa peräkkäin hän ei voi kesken kautta julkisesti ilmoittaa käyneensä pelaajien kanssa pelitavallisia keskusteluja joissa hänen yli puoli kautta sisään ajama pelitapa käytännössä hylätään ja vaihdetaan johonkin muuhun.

Se että Tapola avoimesti tunnustaa virheensä on mielestäni kuitenkin kunnioitettava teko. MUTTA, seuraavaksi päästäänkin sitten väittelemään siitä voitetaanko Tapolan ansiosta, vai hänestä huolimatta. Siihen keskusteluun en jaksa itse enää niin paljoa ottaa osaa kuin tämän mitä nyt sanoin.

Päävalmentaja on epäonnistunut, vaikka voittaisi mestaruuden? Täytyy ihan avoimesti kysyä, että miten ammattilaissarjassa voisi käydä niin, että joukkue on pitkän kauden jäljiltä paras, mutta samalla päävalmentaja on epäonnistunut? Tässä on nyt joku syvempi logiikka, joka ei mulle aukene. Lisäksi "voitetaanko Tapolan ansiosta vai hänestä huolimatta" on kysymyksenä joukkueurheilu-konteksti huomioiden jotenkin naiivi. Miksi se pitää olla joko-tai? Joukkue voittaa ja häviää yhdessä. Joukkue kehittää peliään yhdessä, mutta edelleen päävalmentajalla on viimeinen sana.

Jotta pelitapa toimii, kaikkien sekä valmentajien että pelaajien pitää pystyä seisomaan sen takana. Ei voi olla maailman taktisimmaksi jääkiekkosarjaksi nimitetyn Liigan missään menestyvässä joukkueessa niin, että pelaajat sanelisivat miten pelataan ja päävalmentaja katsoo vierestä. Ei missään eikä koskaan. Päävalmentajan pitää pystyä johtamaan pelitapaa ja näyttämään, että tämä toimii ja tuo ei. Nyt ollaan ottelussa tässä asemassa, nyt tehdään näin. Nyt tämä näyttää olevan vastustajan heikko kohta, tehdään yhdessä näin niin pystytään hyödyntämään se. Joukkueen kokoonpanossa on parikymmentä pelaajaa, joilla jokaisella pitää olla käsitys siitä, että mitä ollaan tekemässä ja miten. Jos joukkue voittaa, on viesti mennyt riittävästi perille ja jos ei voita, niin perillemenossa on kehitettävää. Viesti välittyy helpoiten ja tehokkaimmin, kun sen välittäjänä on pelitavan takana seisova päävalmentaja.

Ei voida millään, edes komiikan varjolla, sanoa että Tapolan pelitapa olisi "käytännössä hylätty". Kun ei ole! Päävalmentajan pitää aina pystyä johtamaan pelitapaa ja ohjeistamaan, missä parannetaan ja mikä menee hyvin. Ei voi olla niin, että päävalmentaja vaihtaa pelitavan tuosta noin vaan. Jos on niin kuin julkisuudessa on ollut esillä, niin Tapparan pelitavalle on yhdessä luodut, päävalmentajan näkemystä vastaavat raamit ja sitten ne nyanssit (luonnepelaaminen, tökkiminen jne. à la Kankaanperä), joiden avulla tuetaan pelaajien ja pelitavan symbioosia on käyty yhdessä läpi. Pelin rakenteiden ja nyanssien kautta saavutetaan pelitapaa tukeva tunne, joka on noussut viimeisissä otteluissa Tapparan osalta hyvin esiin.

Sitten kun vielä tosiaan mietitään, että mitä kentällä on tapahtunut sen sijaan, että vedettäisiin johtopäätöksiä pelkästään jonkun verkkolehden haastattelusta, niin Tapparalla on edelleen käytössä samat viivelähdöt, samat sentterille avaamiset ja samat päätykiekot kuin ennen, mutta homma käy nopeammin, tempo on korkeampi ja karvaus sekä paineenanto on aktiivisempaa. Pelaamisen tempo on kasvanut, mutta rakenteet ovat edelleen hyvin samoja kuin aiemmin. Joskus se vaan voi olla pienestä kiinni, hieman enemmän vapauksia esimerkiksi karvaamiseen sekä aktiiviseempaan ja enemmän aggrea tuottavaan puolustamiseen, niin koko peli saa uusia ulottuvuuksia. Kun pelissä on enemmän tunnetta mukana, tulee jokaiselle luontainen tarve "auttaa kaveria" olemalla enemmän pelissä sisällä pelkän hiihtelyn sijasta. Tästä seuraa tiiviimpi viisikko, kun kaikki ajattelevat samalla tavalla. Edelleen on siis populismia väittää, että aiempi pelitapa olisi "käytännössä hylätty".

Mielestäni inhimilliset odotukset ovat myös ihan mukavia. Laskettaisiinko vain se Tapolan kohdalla onnistumiseksi, että joukkue olisi pelannut syksystä kevääseen kärjessä ilman vaikeuksia? Vaatimustaso on tietysti hyvä olla, mutta semmoisella vaatimustasolla ei tee mitään, jonka nyt vaan on sattunut henkilökohtaisesti päättämään, että sinä tulokaspäävalmentaja et saa tehdä virheitä vaan hoidat homman alusta loppuun asti niin kuin edeltäjäsi.

Et kehity, vaan olet paras alusta asti. Mitä ihmeen odotusarvo tuommoinen on? Mulle riittäisi oikein hyvin, että Tappara on paras lopussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että peli kehittyy oikeaan suuntaan ihmistoiminnalle luontaisten virheiden ja niistä oppimisen jälkeen.

Visiothan ovat hyvästä ja toiminnan perustahan on se, että toimintaa johtavalla päävalmentajalla on vahva visio eli näkemys siitä, miten juuri tämä joukkue voittaa. Kuitenkin se peli mitä marras-joulukuussa nähtiin ei ollut minkään valtakunnan ammatilaisliigan vision mukaista, koska se ei toiminut. Tällöin osaava valmentaja ei loputtomiin jumputa sellaista visiota, mikä ei edes välity kentälle vaan jää puheen asteelle. Näitä on nähty, että jumputetaan näennäisesti omaa visiotaan ja lopulta löydetään itsensä sieltä, missä menestysedellytyksiä ei ole. Kun ei ole edellytyksiä sen vision toteuttamiselle.

Pelaajien pelihän tämä viime kädessä on, mutta ihan yhtä totta ellei todempaakin on se, että ilman yhdessä sovittua yhteistyön jääkiekkoon pohjautuvaa tapaa pelata nykyliigassa minkälaiset puheet tahansa ovat vain puhetta, usein ilman varsinaisia tekoja. Jos Tapola on yhtään aiempien meriittiensä veroinen, hän tiedostaa tämän yhteistyön vahvuuden itsekin. Varmasti hän itsekin loppuviimeksi ymmärtää ja näkee, että mikä toimii ja mikä ei. Sehän on muutoksen perusta, että seisoo itse muutoksen takana ja pystyy johtamaan sitä tuloksekkaasti. Toistaiseksi johtaminen on ollut huomattavasti tuloksekkaampaa kuin joskus syksyllä.

Pelitavan roskiin laittaminen on silkkaa populismia, kyllä sen sellainen peruskiekkokuluttajakin ymmärtää. Ilmeisesti myös nämä puheet luokkaa "luottamus voi mennä vain kerran" voidaan tällä(kin) kertaa todeta kiireessä tehtyjen yhteisöllisen kriisiytymisen tuloksiksi. Luottamus ei mene, jos osoittaa pyrkimystä sen palauttamiseksi myöntämällä virheensä. Ainakin niin pitkään, kun ollaan ammatissa, jossa joskus intohimo ajaa järjen edelle ja ollaan ihmisten kanssa joka päivä tekemisissä.

Toivotaan, että tämä tästä lähtee todenteolla, nyt kun virheet on myönnetty ja siltä osin kehitytty. Syksyllä ei varmasti mitään menetetty, kertoohan sen sarjataulukkokin kun katsoo sitä sillain neutraalisti ja ymmärtää asettaa vaatimuksensa inhimillisesti lähtökohdat huomioiden.

Jos ei faneilla ole luottoa Tapolaan, niin toisin on Tapparan sisällä.

Tältä vahvasti vaikuttaa, kun ensin tuli Marjamäki, sitten Mäntylän lähdön jälkeen hankitaan Bonsaksen ja puolen kauden maissa hankitaan kaksikko Dixon-Tömmernes. Tarkan markan toimitusjohtajamme ei luulisi riskeeraavan taloutta suht nimekkäiden kesken kauden tehtyjen pelaajahankintojen ja joidenkin poistumisten myötä, jos A) Tapolaan ei olisi todellista luottoa ja tietoa "pintaa syvemmältä" miehen oikeista kyvyistä, B) budjetissa ei olisi näihin varaa (oliko puhetta, että budjetti olisi jo käytetty ennen kautta?) tai C) persettä ei olisi jotenkin turvattu.

Oli sitten A, B tai C, niin Tappara ei näytä liigaorganisaationa luovuttaneen tuleviakin kausia, kuten jotkut kannattajat tekivät ainakin jokunen aika sitten. Koko ajan toimitaan, way to go!

Neljän pelin rypistysviikko tuotti pisteitä 8/12 eli mentiin keskiarvolla 2,00 ja koko kauden pistekeskiarvo on noussut lukemaan 1,50.

Aiemmissa viesteissä laskettiin tilannetta 30 pelin jälkeen ja nyt kun on 38 peliä pelattu, on tilannekatsauksen jälkeen pelattu siis 8 peliä pisteillä 17/24 eli keskiarvolla 2,13.

Kuuden joukkoon todennäköisesti riittävä pistekeskiarvo runkosarjan lopussa 1,60 vaatisi lopuista runkosarjan peleistä keskiarvon 1,77. Tämän hetkisellä vireellä tavoite ei enää vaikuta kovin hankalalta, mutta odotellaan mitä tuleman pitää.