Ei Ojanen laita Tapparan peliä kuntoon. Tuo aimo annoksen johtajuutta ja kokemusta, mutta pelitavan yms. tekee valmentaja. Ja oikeasti jos katsotaan nykykiekon suuntausta niin joka joukkue pyrkii nopeilla avauksilla ja lyhytsyöttöpelillä pois omista. Lisäksi nopea suunnanmuutospeli ja aktiivinen karvaus rikkoo vastustajan ryhmityksen. Sorry vaan mutta Jannen jaloilla ei tuota taktiikkaa enää harjoiteta, ja varsinkin kun ei sitä meidän valmennus edes halua pelattavan niin räpellys jatkuu.
Ojanen nykykunnossa ja nykykiekossa on loistava lisä kokemuksellaan mihin tahansa joukkueeseen. En kuitenkaan jaksa uskoa, vaikka toivonkin, että hän yksin pystyisi muuttamaan kaiken. Jos olisi kyse yhden kentän pelistä, niin asia olisi toisin. Tällä hetkellä niin moni osa-alue on niin sekaisin, että oikeasti pelottaa todella paljon.
Onhan tuossa viestissäsi asiaa, mm. se ettei Janne meidän pelisysteemiä paremmaksi muuta, mutta mielestäni sitä ei Jannelta kuulu odottaakaan. Se mitä Jannen paluu tuo tähän joukkueeseen on auktoriteettia, johtajuutta ja kokemusta, ei välttämättä mitään erikoisia pistemääriä. Mutta juuri näitä kolmea ominaisuutta nuori joukkueemme enemmän kuin tarvitsee, sillä niin päävalmentaja kuin joukkueen tämänhetkinen "seniori"kin (Nimo 32 vuotta) ovat vielä kuitenkin kohtalaisen nuoria miehiä. Janne on joukkueelle ns. isähahmo, joka varmasti rauhoittaa koko porukan tekemisiä ja tarvittaessa valistaa muita vankalla kokemuksellaan. Lisäksi Jannea kunnioittavat joukkueessa kaikki; niin pelaajat, valmentajat kuin varmasti koko huoltoporukkakin. Tämähän nyt ei tietysti ole mitään uutta, mutta kohtalaisen ajankohtaista kuitenkin.
Mielestäni Saarinen on osoittanut, että hänenkin pelisysteemillään voidaan voittaa ja silloin kun roolit ovat kaikille selvät ja homma ns. pelittää, Tappara pelaa varsin mallikasta kiekkoa. Elikkäs ydinasioita eivät mielestäni juuri nyt ole niinkään pelillisten asioiden kehittäminen (lukuunottamatta avauspeliä ja ylivoimaa) vaan pikemminkin oikeanlaisen asenteen löytyminen joukkueeseen ja peli-ilon palauttaminen. Etenkin kotipeleihin. Eilenhän kaikki katsomossa näkivät kuinka haluton ja saamaton koko joukkue oli, ja siitä on todellakin ensiksi päästävä eroon. Vielä tässä vaiheessa ei kuitenkaan kannata olla liian pessimistinen tulevaisuuden suhteen tyyliin kuinka ikuinen lama alkaa tästä Saarisen ajanjaksosta, ei, sillä vielähän ei ole mitään menetetty. Saumat kuuden joukkoon ovat edelleen hyvät ja kympin joukossa ollaan oltu koko kausi. Ja jo se sälliplayoff-paikkakin umpisurkean viime kauden jälkeen olisi kohtalaisen tyydyttävä suoritus. Ei hyvä, mutta tyydyttävä. Vaikka joukkue onkin viime kaudesta paperilla vahvistunut, löytyy porukasta edelleen turhan paljon heikkoja lenkkejä.
Kuten sanottua, vaikkei koko hommaa olla vielä suinkaan menetetty, niin nyt tässä ensimmäisen neljänneksen loppuvaiheilla aletaan olemaan ns. vedenjakajalla. Tämänpäiväinen JYP-ottelu on äärimmäisen tärkeä, ja se täytyy voittaa. Myöskin ensi viikolta pisteitä täytyy napsia hyvään tahtiin, jotta pysytään kelkassa. Mikäli näissä onnistutaan, saanee Saarinen jälleen hieman paremman työrauhan.