Sen verran täytyy kyllä sanoa, että maalintekoon noilla sektoreilla ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Tilastoista voi toki katsoa, että maalinedestä tehdään valtaosa maaleista. Tuo tilasto kuitenkin valehtelee jo siinä, että laukaus viivalta joka ohjataan maalin edestä maaliin merkitään 1-sektorilta tehdyksi. Valtaosa peleissä 1-sektorista ammuttavista laukauksista monesti ovatkin näitä ohjureita tai sitten puolustajan puristuksessa rääpäistyjä rannareita. Suoraan syötöstä ammutut suorat laukaukset, usein 2 sektorista, ja maskin takaa viivasta tulevat laukaukset ovat maalivahdin kannalta vähintään yhtä vaarallisia. Tilastot eivät kerro millaisesta tilanteesta kukin laukaus on ammuttu, se kertoo vain, että kiekko on mennyt siitä kohtaa maalia kohti.

Aika vahvoja oletuksia ohjurien määrästä ja rääpäistyistä rannareista. Täytyy sanoa, että oikeastaan todella raakaa aliarviointia. Ohjaus on pelitilanneteko siinä missä mailan lavalla suoritettu laukaus. Semmoisia Greenin naamasta tai paidanhelmasta menneitä ohjureitakin joskus on, mutta ne hukkuvat massaan.

Se nyt vaan on totta, että mitä lähempää ja isommasta kulmasta lauot, sitä todennäköisempää maalinteko on. Suorituksen laatuun on vaikea ottaa objektiivisesti kantaa muuta kuin laukausten onnistumisprosentin kautta. Myös pitemmän aikavälin laukomistarkkuuden tarkastelusta saa osviittaa laukomisen laadusta.

Laukausten jakaantumisesta eri sektoreihin saa myös osviittaa pelaamisen laadusta. Tarkastelin joku aika sitten Kärppien viimeisen kymmenen pelin laukauksia, ja niiden mukaan Kärppien vastustajat olivat saaneet vain 33,6 % laukauksista 1- ja 2-sektoreilta ja Kärpillä lukema oli 42,8 %. Vertailun vuoksi joulutauon jälkeen Tapparan vastustajat ovat laukoneet 1- ja 2-sektoreilta 40,1 % laukauksistaan ja Tappara 50,1 %. Kärppien vastustajien lukema 33,6 % on todella alhainen ja kertoo Kärppien loistavasta puolustamisesta. Tapparan lukema 50,1 % yhdistettynä kokonaislaukusmäärään (vastustajaa noin 100 laukausta alhaisempi) taas kertoo siitä, että Tappara ei pyri laukomaan kuin TPS (70 kutia per peli), vaan pyrkii korostetusti paremmille paikoille. Hyvin on viime aikoina onnistunutkin.

Tapparan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 7,1 laukausta (tarkkuus 78,1 %) (laukausprosentti 14,1 %)
2-sektorilta 17,1 laukausta (tarkkuus 55,6 %) (laukausprosentti 5,9 %)
3-sektorilta 66,1 laukausta (tarkkuus 49,4 %) (laukausprosentti 1,5 %)
4-sektorilta 187 laukausta (tarkkuus 63,6 %) (laukausprosentti 0,5 %)
Yhteensä 19,7 laukausta (tarkkuus 58,4 %) (laukausprosentti 5,1 %)

Tapparan vastustajan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 9,0 laukausta (tarkkuus 78,2 %) (laukausprosentti 11,1 %)
2-sektorilta 22,4 laukausta (tarkkuus 62,0 %) (laukausprosentti 4,5 %)
3-sektorilta 129,9 laukausta (tarkkuus 54,0 %) (laukausprosentti 0,8 %)
4-sektorilta 29,2 laukausta (tarkkuus 70,9 %) (laukausprosentti 3,4 %)
Yhteensä 24,7 laukausta (tarkkuus 63,1 %) (laukausprosentti 4,1 %)

Tapparan 2- ja 3-sektorin laukaukset eivät ole olleet kovin tarkkoja, mutta 2-sektorin tarkkuudessa korostuu marraskuun huono lukema, jolloin jopa viivalaukominen oli 2-sektoria tarkempaa. 3-sektorin laukaustarkkuus on ollut koko kauden samoissa lukemissa, eikä siinä silloin mikään maski auta, jos veto menee seinille tai jää matkalle. Irtokiekosta toki voi tulla uusi parempi tilanne, mutta sittenhän tulee ja se kirjataan ylös. Se kuuluu jääkiekon jatkumoluonteeseen. Jokainen tilanne periytyy ja tietyistä tilanteista seuraa paremia ja joistakin huonompia tilanteita.

Eivät nämä ole mitään satunnaisista ohjureista tai rääpäistyistä rannareista johtuvia lukuja, vaan joukkueen pelistä kertovia lukuja. Mitä paremmilta paikoilta päästään laukomaan, sitä todennäköisempää maalinteko on. Sitten päälle tulevat kaikenmaailman tukitoimet, joista maskipelaaminen on hyvä esimerkki. Aika monta kutia sieltä viivasta silti saa yhden maalin eteen edelleen vetää, eli läheskään aina ne tukitoimet eivät ole tarpeeksi kunnossa. Tällöin auttaa, kun pyrkii lähemmäs maalia eikä tee kuten TPS, että roiskii yhdessä ottelussa viivalta tasakentällisin 25 kutia ja maalin edestä vain 2.

Ja jos vielä miettii realistisesti, että kumpi on yleisempi: 1-sektorista ilman härdelliä tullut veto vai 3-sektorista härdellin kanssa tullut veto? Yleensä siinä 1-sektorilla on vähemmän vapaata tilaa kuin viivasta lauottaessa eli yleensä siinä tuppaa enemmän sitä härdelliä ja kaikenmoista ylimääräistä olemaan maalivahtia haittaamassa. Sitten ne 1-sektorin ilman härdelliä tulleet vedot, niin yleensä niissä ollaan joko läpiajossa tai poikkeuksellisesti päästy purjehtimaan maalille. Kyllä maalivahti silloin käsittääkseni on pitkässä juoksussa heikommilla kuin jonkunmoisen kunnollisen reagointiajan sisältävissä kauempaa tulleissa vedoissa, joissa ei pahimmillaan ole mitään maskia tai härdelliä.

Tervemenoa Tepsiin. En ikinä halua nähdä tätä miestä ainakaan Tapparan penkin takana.

No, onpa raakaa.

Sinällään kyllä pohdinnan arvoinen juttu, että paljonko Rautakorpi toisi enää mitään uutta nimenomaan Tapparaan? Menestys on toki aina kivaa ja menestys, tai ainakin joukkueen suoritusten paraneminen edelliskauteen verrattuna, on JR:ää seurannut minne hän kulloinkin menee. Jos Tappara ja Rautakorpi vielä yhteen päätyvät, niin Rautakorven vaihtoehdot lienevät A) päävalmentajan pesti tai B) urheilutoimenjohtajan pesti.

Rautakorpi on kokeillut päävalmentajan hommia Tapparassa jo moneen otteeseen ja periaatteessa ihan kivasti on aina mennyt sarjasijoitusten suhteen. Joskus se raja vaan tulee vastaan jokaisen kohdalla. Tässä tapauksessa kyse olisi siitä, että onko organisaation kannalta mielekästä ottaa päävalmentajan paikalle herra, jonka kanssa palautettiin organisaatioon ryhti kautta linjan ja samalla suunniteltiin vahvaa jatkumoa, jossa nimenomaan Rautakorpi oli ensimmäisenä päävalmentajana ja seuraaja oli jo "tiedossa" (Tapola).

Tapparan organisaation kannalta asiaa mietittäessä, vielä kerran päävalmentajan paikalle mahdollisesti tullessaan Rautakorpi käytännössä aloittaisi taas uuden jatkumon, jossa seuraajan pitäisi mielestäni olla vahvasti tiedossa jonkun verran jo taustalla kasvaneena. Homma vähän niin kuin palautuisi lähtöruutuunsa ja otettaisiin uusi startti, vaikkakin taustalla oleva liigaseura olisi paremmassa jamassa kuin ennen edellistä starttia. No, mahdollistahan tämä olisi, mutta mielestäni tämä polku on jo kuljettu loppuun, ainakin nykyisten tietojen valossa.

Jotenkin on vaikea kuvitella Rautakorpea kokoaikaisesti toimiston puolelle, tai ainakin käytännössä irti käytännön hommista vaikka suunnitelma aikanaan tämmöinen olikin. Valmentaminen, pelaajien kehittäminen ja oikeastaan kehittyminen sanana sekä kehittämisessä käytännön vallanpito kuvaavat mielestäni Rautakorven filosofiaa aika vahvasti. Toki esimerkiksi urheilutoimenjohtajana pääsee kehittämään toimintaa, mutta ei käytännön tasolla. Joku muu valmentaa silloin, eikä Rautakorvella olisi tällöin suoraa valtaa siihen, että miten käytännössä kehitytään.

No, Rautakorpi ja Tappara ei liene ihan tämän hetken asia ja tilanteet joka tapauksessa muuttuvat ajan saatossa. Ehkä vuoden päästä tilanne on jo suotuisampi paluulle, tai sitten Rautakorpi on taas ottanut uuden haasteen esim. TPS:n kartalle palauttamisen kanssa.

Veikkaustasauskierrokset saatiin selätettyä ja käteen jäi maalisuhde 12-1 ja 6/6 pistettä. Ennen näitä pelejä oli puhetta siitä, että ei saa sortua luulemiseen ja kurin pitää säilyä heikompaakin joukkuetta vastaan pelatessa. Turun näytöstä en päässyt seuraamaan, mutta jos tulos on 1-8, niin en mää maalintekopelissä siitä oikein pahaa sanottavaa löydä. Otteluketjussa oli jotain puhetta pitkistä vaihdoista ja sitä kautta ilmenneestä kurittomuudesta, mutta tulos on taululla ja maalit olivat ihan tehtyjä kaikki. Hyvät asiat tuppaavat kertautumaan onnistuneina suorituksina tulevaisuudessa, flow-tila lienee melko lähellä juuri nyt.

Tapparan viiden viime ottelun maalisuhde 25-6 ja 12/15 pistettä. Yv 31,58 % ja av 85,19 %. Tällä hetkellä joulutauolla askarruttanut peli on näyttänyt auenneen ja kentällä saadaan toteutettua niitä asioita joihin pyritään. Ja eritoten tuloksellisesti. Peliin on ilmiselvästi tullut puheissakin ilmennyttä luonnetta mukaan, karvaaminen iskee tehokkaasti kiinni ja riistoista rokotetaan nopeilla käännöillä.

Ensi viikolla vielä vastassa HPK, HIFK ja Lukko ennen mj-hengähdystaukoa. Niissä saadaan mitattua joukkueen luulemisen taso, eli onko näistä viimeisimmistä otteluista ja etenkin TPS-tasauksista nousseet hyvät asiat saatu iskostettua luihin ja ytimiin paremmaksi rutiinitasoksi ja onnistumisia edesauttaviksi näytteiksi siitä, että maaleja tosiaan osataan tehdä.

Vastaan tulee myös rehellisesti sanottuna parempia puolustuksia, kuin nyt nähdyt TPS-Elomolaiset. Saako Tappara vielä luotua näyttäviä syöttöketjuja ja toteutettua haluamaansa kiekkokontrollia, kuten nyt on viime otteluissa ihailtavasti saanut aikaan? Hyökkäysalueen pyörityksissä alkaa taas olemaan luovuutta ja iloa, mistä voi yhdessä vapautuneemman maalinteon kanssa muodostua kiva tarina kevääksi. Kunhan vain puolustuksen tiiviys säilyy organisoidumpiakin joukkueita vastaan, se on nyt avainasemassa tulevissa koitoksissa.

Yksilöistä Jormakka on ilahduttavasti päässyt hyödyntämään nopeuttaan juuri noissa karvauksesta saaduissa riistoissa sekä muissa nopeasti syntyneissä tilanteissa, ja Haapala sopii Jormakan laituripariksi erinomaisesti, kun heidän pelissään on hieman samoja piirteitä. Järvinen täydentää ketjun hyvin ja siinä vaikuttaisi olevan kova ketju ainakin loppurunkosarjaan. "Ainakin" siksi, että vaikka Haapala pelaa vähän isompana kuin onkaan, saattaa ketjun pienikokoisuudessa olla yksi Särkänniemi-ketjuun verrattava riskitekijä kevättä varten. Sitten jos/kun Dixon vielä saadaan ykkösketjuun Kuuselan ja Palolan keskelle koko joukkueen peli-ilon ja kurin säilyessä, niin resepti keväälle alkaa olla kasassa.

Joo, ei se meitin pakilta ihan kunnon hanskaus ollut, kun toinen hanska oli vielä pihalle lähtiessäkin kädessä. Vähän Elorinne vaikutti yllättyneen taklauksen jälkeisestä Seigon reaktiosta, mutta ensi kerralla paremmin.

Meni ihan odotusten mukaan. TPS jaksoi alkuunsa ja Tappara oli epävarma, mutta jo ensimmäisen erän loppua kohden hallinta siirtyi Tapparalle ja mentiin isät vs pojat-mallilla loppuun. TPS oli vaan niin luokattoman kehno ja sisuton, että Tappara sai taiteilla huolellisuutensa rajoissa kiekon kanssa lähes mielin määrin. Tappara sai kiekonriistoja solkenaan TPS:n yksinyrittämisen seurauksina ja toisesta erästä eteenpäin aloitteellinen kiekkokontrollikin toteutui taiteen sääntöjen mukaan. Keskialueen ylityksiin saatiin kontrollia ja pelinopeutta, mutta vastassa ollut puolustus oli suoraan sanoen paska.

Greenin kentän onnistumisista plussaa, Greenillä ja Marjamäellä tuntui käyvän ajatukset aika hyvin yhteen. Maliselta myös hyviä väläytyksiä, mutta jahka Dixon saa tuntumansa takaisin, niin eiköhän siellä tapahdu Malisen ja Dixonin paikkojen vaihto.

Huomenna voitaneen jatkaa samoilla pohjilla kurinalaisuus säilyttäen, mutta TPS asettaa riman vastustajana niin alas, että kun nämä pakkopullat on tästä selätetty, niin luuleminen pitää saada minimiin. Elomollakin vaikuttaa olevan ote joukkueeseen hukassa pahemman kerran ykköskentän penkityksineen kolmoserän tappioasemassa. Vähän semmoiselta näennäisen auktoriteetin kalastelulta vaikuttaa.

Jos joku sentteri pistetään laitaan, niin mielestäni se on ehdottomasti Järvinen. Green on pelannut isossa kaukalossa käsittääkseni vain sentterinä, mutta Järvisellä on jotain kaikuja siitä, minkälaiset liikeradat laiturilla on isommalla kentällä. En sinänsä kannata sentterin pistämistä laituriksi ylipäätäänsäkään, ainakaan parhaimman aloittajan pistämistä toisen hyvän aloittajan vierelle (Green-Dixon).

Laren edellä esittämä Jormakka-Green-Järvinen tosin loi ihan hyviä fiboja. En tiedä, että riittääkö nyky-Järvisen aiempi kokemus laitoja pitkin menemisestä tähän hetkeen, mutta Greenin sentteröidessä voisi olla sopivan rohkea kokeilu. Tokkopa kuitenkaan valmennuksen kantti riittää tässä tilanteessa moiseen.

Paljon surkutellaan sitä, että kun nyt päästettiin lupaava pelaaja pois. Tahtoisin kuitenkin pienessä päässäni uskoa siihen, että pelaajaa läheltä arvioivat tahot ja erityisesti valmentajat näkevät sen, että onko juuri tällä kaverilla mahdollisuuksia nimen omaan meillä.

On totta, että viime kaudella Kallela teki Tapparassa 14 ottelussa tehot 4+2 ja sisääntulo ekoissa peleissä oli ihan lupauksia herättävä. Sisääntulo oli ikään kuin nuorelle pelaajalle ominainen - intoa piukassa ja flow-tilassa onnistumisia, mutta sitten paluu maan pinnalle karuun urheiluarkeen. Onnistumisia seuraa väistämättä epäonnistuminen jossain kohtaa, ja vastoinkäymiset pitää osata käsitellä.

Ihan yhtä totta on myös se, että jos olet tarpeeksi hyvä, niin saat tarpeeksi hyvän pelipaikan. LeKin kautta on noussut muun muassa JMJ ja Palola, tosin Kallelaa vielä vanhempina. Toiset nousee ja toiset ei.

Pohjimmiltaan on kyse pelaajasta itsestään, että onko valmis isompaan vastuuseen. Näyttöpaikka ylempänä tulee ihan varmasti, jos pelaaja on sen ansainnut, kehittynyt tarpeeksi ja pystyy pelaamaan huonoimpinakin päivinä siedettävästi. Kehityksessä myös kärsivällisyys on hyvästä, eli pitää olla valmis siihen, että tulee huonoja päiviä ja sitä kautta muilla kestää ehkä pelaajaa itseä kauemmin vakuuttua siitä, että kyseessä on hyvä pelaaja. Muiden vakuuttumiseen pelaajalta vaaditaan pitempiaikaisia hyviä näyttöjä oikealla sarjatasolla. Yleensä "muut" ovat objektiivisempia arvioijia kuin pelaaja itse. Realismi ja idealismi siis erikseen.

Alla vielä Betonileuan kommentti parin sivun takaa. Sopii hyvin tähänkin yhteyteen.

Kovin moni on parjannut Tapparaa, kun Kallelaa ei ole peluutettu ja nytkin kitistään kun kokoonpanoon mahtumaton mies päästetään pois. Yksikään näistä valittajista ei varmasti ole nähnyt montaakaan Lekin ottelua tällä kaudella. Itse olen nähnyt niistä noin 90 % ja voin todeta, että mitään ei menetetty. Todella näkymätön pelaaja myös mestiksessä. Teki ihan ok tehot kyllä, mutta pelasikin todella isoja minuutteja ja paljon yv:tä. Tarvitsee paljon aikaa ja tilaa - sitä liigassa on huomattavasti mestistä vähemmän. Kokonaisvaltaisessa pelaamisessa todella pahoja puutteita, puolustaminen heikkoa ja on todella voimaton. Ero esim Henkka Haapalaan on valtava, niin asenteessa, fysiikassa kuin kaikessa tekemisessä. Moni muu liigalaina, vaikkapa Da Costa, on pelannut Lekissä paljon paremmin ja ns. näyttänyt jääkiekkoilijalta. Kallela on selvästi hyökkäävä pelaaja, mutta ei tarpeeksi hyvä siihen rooliin liigassa.

Eiköhän tämä ole win-win -tilanne kaikille. Pelaaja pääsee pelaamaan, Tappara säästää hieman kun pääse turhakkeestaan eroon ja Ilves saa paikattua pahasti vajaata rosteriaan.

Niin, ja Kallelan saldo tänään: 0+0 ja -2. Lisäksi useasti rähmällään taklauksen tai väännön yhteydessä.