Lyön tiskiin semmoisen väitteen, että Kärppiä on ylihehkutettu sen vuoksi, että kausi on ollut heiltä suht tasainen alusta asti ja rosterin nimekkyys/yksilötaito on jo sinällään ollut vahva ase keskikastin joukkueita vastaan. Kärpät on päässyt loistamaan parista ei-pelillisestäkin syystä:

A) Nimilista on ylivertainen hyökkäyksen osalta -> sumentaa kokonaisuuden arvostelukykyä ja kun tarpeeksi monta sumentunutta (etenkin mediassa ja palstoilla) toistaa näkemystään, muodostuu totuus.

B) Kärppien materiaalin epätasaisuus hyökkäyksen ja puolustuksen osalta ei välttämättä näy jotain Ässiä tai SaiPaa vastaan (nollapelit tällä viikolla), koska puolustus on näitä vastaan "riittävällä tasolla" ja hyökkäys on toki pelistä toiseen vaarallinen tarjoten mahdollisuuden voittoon. Mutta kun vastaan asettuu Tapparan kaltainen kontrolloitu ja peli-iloa huokuva tasapainoinen kokonaisuus, alkaa rosterin epäsuhtaisuus näkyä.

Kärppien puolustuksen yksilöiden heikkous näkyy etenkin Tapparaa vastaan. Tapparalla puolustus on ollut tiivis huipentuen Metsolaan yksilönä ja Tappara on päässyt rokottamaan Kärppien virheistä (karvaustilanteista tulleet maalit, ainakin Kuusela 2-0 17.10, Malinen 2-3 13.2). Nämä ovat kaksi elintärkeää asiaa, mitä pidemmälle kevättä ja prosenttikikkailussa edetään: Puolustuksen tiiviys ja vastustajan virheiden hyödyntäminen.

Näiden lisäksi ylivoimapeli on tuottanut tarvittavia maaleja juuri Kärppiä vastaan, kun taas Tapparan alivoima on nollannut Kärppien ylivoiman kauden avausta lukuun ottamatta täydellisesti. Tapparan eduksi keskinäisissä otteluissa on muodostunut siis myös erikoistilannepelaaminen, kolmas tärkeä asia prosenttipelaamisessa.

Tämän kauden keskinäisissä kohtaamisissa lukuun ottamatta kauden avausherättelyä on Tappara niskan päällä voitoin 3-0 ja maalierolla 10-4 (tyhjät maalit pois niin 8-4). Keskinäisissä kohtaamisissa Kärppiä vastaan Tappara on ollut paras paikallaolevista ja se on ainakin omasta mielestäni semmoinen pohtimista aiheuttava asia, että missä oikeasti mennään. Kärpät on kova joukkue, mutta Tapparaa vastaan ei tule tulosta.

Se on pirun mielenkiintoinen asia, että vahvalla nimilistalla Kärpät ei ole päässyt Tapparan niskan päälle, vaan Tappara on hyödyntänyt Kärppien puolustuksen yksilövirheet esim. karvatessa. Tätä on kauden alusta toisteltu jopa väsymykseen asti, mutta Kärppien puolustus on heikentynyt yksilötasolla eikä sitä korjattu siirtorajallakaan, vaan keskityttiin hyökkäyksen vahvistamiseen. Tappara on onnistunut hyödyntämään yksilötaidon heikkenemisen ja rokottamaan virheistä.

Viime kauden finaalisarjasta opimme kuitenkin sen, että yksittäisessä sarjassa mitä vaan voi tapahtua suuntaan ja toiseen, kun paikalla on asiansa osaavat valmentajat ja taidokkaat pelaajat tasapainoisena kokonaisuutena. Kärpät onnistui muutoksessa 3-1-sarjatilanteessa ja kampesi itselleen kolme voittoa peräkkäin loppuun. Toki ihan ensimmäiseksi tänä keväänä pitää voittaa pari muutakin joukkuetta ennen sitä viimeistä sarjaa, mutta Kärppäkoitokset ovat olleet niin mielenkiintoinen palanen runkosarjan matkaa, että niiden asemaa pitää korostaa. Jotain poikkeuksellista tämän kauden Tapparassa on, etenkin verrattuna viime vuoteen. Se poikkeuksellisuus huokuu peli-ilona ja yksittäisinä suorituksina ja suoritusketjuina, kuten Palolan kääntölämäri, hyökkäysaluetta sahaavat syöttöketjut ja alivoimahyökkäykset.

Blokkitilastot oli alkukaudesta liiga.fin pelaajatilastoissa näkyvillä, mutta ne vedettiin pois. Blokkaajahan näkyy laukauskartan yhteydessä kun vie hiiren sen blokatun laukauksen päälle, mutta niitä ei kootusti löydä enää mistään. Syyksi ilmoitettiin yksinkertaistaen se, että tilastoijat eivät osaa olla yksimielisiä siitä mikä on tarkoituksellinen blokki ja mikä ei.

En sitten tiedä, että pitäisikö sen blokin tilastoimiseksi kiekon syöneen pelaajan aina huutaa että "saatana kun sattu ja ihan tarkotuksella jäin siihen eteen!!" Tilastointitavat on niin kirjavia paikkakuntien välillä, että joissain peleissä ei ole blokattuja kuteja ollenkaan, joissakin on molemmilla yksi jostain viivan tuntumasta tai sitten on molemmilla yli viisi, ja on tuolla mun tilastoissani yksi Tapparalaisen blokkaama kuti ihan jostain alle viidestäkin metristä.. Tilastollinen vaihtelu ok, mutta ainakin Porissa oltiin alkukaudesta armeliaampina siinä mikä on blokki ja mikä on ohi.

Voi helvetti sentään. Toivottavasti ei ole Malisella mitään vakavaa ja kivahan se olisi Haapalakin taas kehissä nähdä. Yritän ymmärtää, mitä valmennus näillä muutoksilla hakee, mutten vain saa päähäni! Todella surkean näköiset ketjulliset paperilla ja kun Jyväskylä on muutenkin ollut Tapparalle paha paikka, niin pisteodotukset tippuivat melkoisesti. Pariin kysymykseen olisi mukava saada vastaus:

- Miksi helvetisä uransa parasta kiekkoa pelaava Peltola laitetaan jälleen sentteriksi, kun homma ei vain toimi keskellä?
- Miksi hyvin toiminut kolmosketju rikottiin mieluummin kuin heikommin pelannut kakkosketju?

Mää näen ihan osuvan logiikan ketjuissa.

Ykkösen eli isoimman syömähampaan sentteri sivussa -> nostetaan tilalle todennäköisimmin samalla paikalla onnistuva
Kolmosen peli perustuu paljolti kykyyn luoda pitkiä hyökkäyksiä, joista valmennus tykkää -> nostetaan Dixonin tilalle isokokoinen Heikkilä ja Peltola keskelle, jolloin muut ketjut säilyvät mahdollisimman muuttumattomina

Kakkosketjun Jormakka ja Järvinen ovat aikalailla erityyppisiä pelaajia muihin verrattuna, joten on ihan järkevää pitää se koostumus samoilla sijoilla eikä sotkea roolitusta sen enempää kuin on pakko.

Green on roolitettu pitkälti erikoistilannemieheksi reilun 10 min peliajalla, joten yhtäkkinen nosto 1-ketjuun sekoittaisi roolituksen. No, ehkä se roolituksen sekoaminen pelin pari toki kestäisi, mutta kun ei ole pakko. Rauhalalla taasen on hyvin vähäinen kokemus tästä Tapparan voittavasta pelistä, ja se onkin mielestäni ainoa kyseenalaisempi homma, että Heikkilä vai Rauhala kolmoseen. Heikkilän puolesta puhuu se, että hän on Tapolalle tuttu ja mielestäni paremmin fyysisempään peliin sopiva kuin Rauhala. "Uransa parasta kiekkoa pelaavan" Peltolan sentteripelaamista ei olla nyt voittoisan jakson aikana nähty, joten ei sitä kannata todeta toimimattomaksi siitä vain. On nähty, että flow-tila tuottaa ihmeellisiäkin asioita. Kyse on paljolti myös valmennuksen luottamuksesta siihen, että pystyykö pelaaja täyttämään halutun roolin halutulla tasolla, joukkueen edun nimissä.

Tämän ottelun yltiöpäinen moittiminen tai vertaaminen alkukauteen ei kyllä tee oikeutta pelille itselleen. Varmasti olisi voinut olla näyttävämpää peliä, mutta molemmat puolustivat tarkasti ja ottelu kääntyi pienten nyanssien taisteluksi. Näitä mahtuu pitkään runkosarjaan varsinkin nyt, kun aletaan rustata lopullisia marssijärjestyksiä, vastustaja tunnetaan suht tarkkaan ja aletaan pelaamaan prosenteilla.

Tämän kauden Tappara on siitä hyvä, että sillä on monipuolisuutta enemmän kuin tässä "modernissa ajassa" on saanut tottua. Tasakentällispeli on ollut jo pitkään hyvällä tasolla, ylivoimapeli on alkanut tuottamaan tarvittavia maaleja ja uusimpana Rautakorven ajoista eniten eroavana seikkana ja nykyisen monipuolisuuden ehkä parhaimpana yksittäisenä kuvastimena on jatkuva uhka alivoimalla. Alivoima on paitsi kovalla prosentilla jäähyjä tappavaa, mutta myös paremmin tilanteita tunnistavaa. Oikea-aikainen paineistus tuottaa lisääntyviä irtokiekkotilanteita, joista nopealla tilanteen tunnistamisella isketään parhaimmillaan jopa ylivoimahyökkäyksellä vastaan. Kontrolloituina nämä vastaiskut ovat pieni, mutta arvokas lisä prosenttipelaamisen lisääntyessä, kuten tänäänkin vallan hyvin nähtiin.

Molemmilla joukkueilla oli jopa korostetusti omat hetkensä, Tapparalla ensimmäisen erän loppupuolella ja Ässillä toisen erän alkupuolella. Ässät sai ensimmäiset laukauksensa muusta kuin pienestä kulmasta käytännössä vasta ensimmäisen ylivoimansa loppupuolella Tapparan av-maalin jälkeen ja Tappara oli kohtalaisessa purjeessa Ässien koventuneen paineistuksen kanssa toisen erän alussa. Oli kuitenkin jälleen joukkueelta kova osoitus venymiskyvystä, että hyvistä paikoista huolimatta tilanne säilyi 1-0:ssa, kun omaan peliin ei tahdottu saada jatkumoa hyökkäyksen ja puolustuksen välille.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	18,9 %	15,1 %	58,5 %	7,5 %
Ässät	17,4 %	17,4 %	34,8 %	30,4 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	80,0 %	37,5 %	54,8 %	75,0 %	58,5 %
Ässät	75,0 %	75,0 %	56,3 %	78,6 %	69,6 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	20,0 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	3,8 %
Ässät	12,5 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	2,2 %

Tömmerin veto taisi olla ainut kunnollinen yritys. Vähän tuntui ettei edes kätisyydet ollut kunnossa.

Mun mielestä kyse oli siitä, että Ässät pelasi vähän leveämmällä alivoimaa eikä varsinkaan ykkös-yv saanut syöttölinjoja kuntoon. Heti kun kiekko tuli Järviselle pelintekijän paikalle, Ässien alivoima meni kasaan, mutta kun kiekko sahasi Aalto-Palola-Kuusela-akselilla, oli alivoima leveämmällä ja vaikutti vähän siltä että ei oltu oikein osattu varautua siihen. Ja Ässien alivoima on liigan parasta.

Tässä pelissä ei ollut mistään muusta kysymys kuin Tappara pelasi toisen pelin kahteen päivään levännyttä Saipaa vastaan ja Saipa nyt sattui pomputtamaan aika erikoisella tavalla kaikki maalit.

Väärin. Mitä maaleihin tulee, niin tässä pelissä oli kysymys Tapparan poikkeuksellisen heikosta puolustamisesta varsinkin suorissa hyökkäyksissä. Ne eivät olleet mitään pomppumaaleja, vaan SaiPan tehtyjä maaleja joissa hyödynnettiin Tapparan heikkoa 1vs1-puolustamista.

Näitäkin iltoja toki tulee ja voitto oli kaikesta huolimatta tosi lähellä, mutta nyt kävi näin. Tapparan puolustuspeli oli tässä ottelussa heikolla tasolla, mutta hyökkäys auttoi pysymään pelissä mukana. Palolan 4-3-maalia kelpaa katsoa useampaan kertaan, loistava taidonnäyte koko kolmikolta. Loppuun asti ei vastuunkanto vapauksien käytössä riittänyt, kun Malinen teki poikkeuksellisen virheen ajamalla sumppuun hyökkäyssinisellä eikä saanut tehtyä yksinkertaista ratkaisua (esim. kiekko päätyyn, kun peli ei etene).

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	33,3 %	25,0 %	35,4 %	6,3 %
SaiPa	38,6 %	10,5 %	35,1 %	15,8 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	68,8 %	41,7 %	47,1 %	33,3 %	52,1 %
SaiPa	81,8 %	50,0 %	65,0 %	66,7 %	70,2 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	12,5 %	16,7 %	0,0 %	0,0 %	8,3 %
SaiPa	22,7 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	8,8 %

Tapparan hyökkääminen oli hiukan saamatonta, mutta parantunut ylivoima tuo onneksi kompensaatiota. Tasakentällisin Tapparalla ei ollut yhtä lailla asiaa vaaralliselle maalintekoalueelle kuin HPK:lla, mutta ylivoima toi tärkeän avausmaalin heti toisen erän alkuun, mikä oli erittäin tärkeää HPK:n vahvan ensimmäisen erän jälkeen.

Tämä oli jälleen yksi tapa voittaa vähämaalinen kiekkopeli. Tehokas ylivoima, laadukas alivoima ja yksi paskamaali toivat voiton yhdessä suht hallitun tasakentällispelin kanssa.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	27,3 %	12,1 %	45,5 %	15,2 %
HPK	20,3 %	15,3 %	57,6 %	6,8 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	77,8 %	50,0 %	46,7 %	80,0 %	60,6 %
HPK	75,0 %	88,9 %	35,3 %	50,0 %	52,5 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	33,3 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	9,1 %
HPK	8,3 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	1,7 %

Harvinainen kausi. Kaksi valmentajaa vaihdettu ja molemmat samasta joukkueesta.

Viime äänestyksen tapaan selvän ykköspaikan vallanneen Jussi Tapolan 46 äänen saalis toi palstan mielipiteen selvästi esille, mutta potkuihin asti lähes 2/3-osan äänisaalis ei nyt riittänyt. Tapola on nyt tuplavoittaja, sillä viime kerrallakin ykköspaikka meni 20 äänen saaliilla päävalmentajallemme.

Äänestyksessä oli yksi ainut tietäjä eli Miika Elomoa veikannut. Onnittelut oikein veikanneelle, palkinnoksi tästä voittaja saa hakea omakustanteisesti vapaavalintaisen tuotteen Hervannan Siwasta.

Kuka kauden 2014-15 päävalmentajista vaihdetaan toisena-äänestyksen tulokset:

1.	Jussi Tapola, Tappara	46 (63,9 %)
2.	Tomi Lämsä, Pelicans	8 (11,1 %)
3	Pekka Rautakallio, Ässät	6 (8,3 %)
4.	Jyrki Aho, Blues	3 (4,2 %)
	Tomek Valtonen, Sport	3 (4,2 %)
6.	Antti Törmänen, HIFK	2 (2,8 %)
	Ei lähteviä/erotettuja valmentajia	2 (2,8 %)
8.	Tuomas Tuokkola, Ilves	1 (1,4 %)
	Miika Elomo, TPS	1 (1,4 %)
10.	Lauri Marjamäki, Kärpät	0
	Pasi Arvonen, HPK	0
	Marko Virtanen, JYP	0
	Risto Dufva, Lukko	0
	Pekka Tirkkonen, SaiPa	0
	Pekka Virta, KalPa	0

Toteutuneet valmentajavaihdokset 2014-15:

1. TPS: Kai Suikkanen -> Miika Elomo 7.11.2014
2. TPS: Miika Elomo -> Jarno Pikkarainen 17.2.2015