Bumpsista!
Sainpa vihdoinkin täydennettyä omat ennusteeni, joten nostetaan ketjua ylös sen kunniaksi. Vielä ehtii ennustelemaan, kauden alkuun on vielä aikaa, hopi hopi.

Jereä koskeva ennustukseni tosin ehti toteutua jo ennen kauden alkua...

En ihan ehtinyt varttua 30-vuotiaaksi Tampereella, kun työ vei Etelä-Suomeen. Tampereella asuin 5 minsan kävelymatkan päässä keskustorista. Nyt asustan raukoilla rannikkorajoilla, kävelymatkan päässä saastuneesta Itä-Merestä, kaikkien kehien (I, III ja II:n tynkä) "sisäpuolella" takapajuisessa ruotsinkielisessä kylässä, josta suomenkielinen vähemmistö (johon minäkin kuulun) käyttää nimeä Helsinki.

No niin, tulihan se sieltä. Rainer tiesi/veikkasi ihan oikein. Selitykset (muihin kuin ei-ilmeisiin kohtiin):

-Yhdessä näistä on yhtä paljon kitaristeja kuin niissä kahdessa muussa yhteensä.
2 (Metallica) + 1 (Sabbath) = 3 (Maiden)
-Kaikissa kolmessa bändissä on jollain kitaristilla ainakin jossain vaiheessa ollut ykköskitarana Gibson-tyylinen kitara. Tosin kahdessa näistä tapauksista kyseessä oli Gibson-tyylisen kitaran kopio, ei aito Gibson. Mallit ovat Les Paul, SG ja Explorer.
Les Paul: Dennis Stratton, mutta myös Adrian Smith (kun tuli bändiin)
SG: Tony Iommi (käsintehty musta 24-nauhainen custom ristiupotuksilla)
Explorer: James Hetfield (valkoinen ESP Explorer)
-Kaikilla bändeillä on jokin yhtymäkohta erääseen amerikkalaisen horror-kirjallisuuden klassikkoon. ("That is not dead which can eternal lie, and with strange aeons even death may die.")
Klassikko oli siis tässä tapauksessa kirjailija, eli H.P. Lovecraft. Yhtymäkohdat:
Black Sabbath: Ekan levyn biisi "Behind the Wall of Sleep", idea & nimi mukailtu novellista Beyond the Wall of Sleep.
Iron Maiden: Teksti Eddien hautakivessä Live After Deathin kannessa.
Metallica: Useita, selvimmät "The Call of Ktulu" ja "The Thing That Should Not Be".

Kuten todettu, muita nuoruudessa diggailtuja bändejä en paljon enää kuuntele. Noilta ylläoleviltakin melko iso osa tuotannosta on aika epämääräistä & nykykorvin kuultuja vain marginaalisesti kiinnostavaa: Maidenilta 90-luvun tuotanto melkein kokonaan, Sabbathilta kaikki Live Evilin jälkeiset tuotokset yksittäisiä biisejä lukuunottamatta, Metalicalta oikeastaan kaikki Master of Puppetsin jälkeiset tuotokset yksittäisiä biisejä lukuunottamatta, tai ehkä Justicen voisi vielä kelpuuttaa tietyin varauksin.
Jaa että millaista musaa sitten nykyään kuuntelen & soitan itse? Ne jotka tuntevat minut livenä, tietävät...

Satuin viikonloppuna juttusille erään Ilveksen palkoissa olevan henkilön kanssa (jätän nimeämättä hänen omasta pyynnöstään). Häneltä tuli yllättävänkin paljon juttua Uramasta. Aivan kaikkea en nyt tässä toista. Pitkän vuodatuksen pääkohdat olivat kuitenkin:
-Uramalla ei ole mitään näkemystä tai pelisysteemiä. Tapparan meno on yhtä kohellusta.
-Uramalla ei ole auktoriteettia pelaajiin. Pelaajat eivät kuuntele Uramaa. Erityisesti muutama tietty pelaaja ei luota Uramaan.
Tämän lisäksi tuli tietysti normaalia suitsutusta siitä, kuinka Ilves iskee vihdoin menestyssuoneen tällä kaudella. Eli kaikean kaikkiaan sellainen tyypillinen palopuhe siitä, kuinka kannattaa fanittaa Ilvestä ja FUDia siitä, kuinka Tappara on jo ennalta tuomittu sukeltamaan tällä kaudella. Miksi siis oikein postaan mokoman? No, tyypin aseman takia en usko että hän on ihan kaikkea keksinyt omasta päästään, vaikka onkin värittänyt ja liioitellut kaikkea keltamustavihreällä pensselillä. Oikeastaan toivon, että joku (katse kohdistuu tässä lähinnä axeen) tulisi ja ampuisi väitteet alas julkisesti. Tai sitten viimeistään joukkue itse näyttäisi ne potaskaksi, kun kausi alkaa.
Korostan, että kyseessä siis Ilves-väritetty kuulopuhe.

Vaikka pääasiallisesti vaikutan vähän erityylisessä musiikkiskenessä, kyllä sitä nuoruudessa kolme bändiä kolahti sen verran kovaa, että niitä tulee yhä kuunneltua (& soiteltuakin). Tai nuoruudessa kolahti monta muutakin, mutta vain nämä kolme ovat säilyttäneet statuksensa vielä aikuisiälläkin.

Enpäs kuitenkaan nimeä bändejä suoraan vaan annan vinkkejä:
-Kaikkien kolmen nimessä on a-kirjain.
-On koko joukko kirjaimia, joita ei ole yhdenkään nimessä, mm. f, g, j, p, u.
-Yhdessä näistä on yhtä paljon kitaristeja kuin niissä kahdessa muussa yhteensä.
-Kaikissa kolmessa bändissä on jollain kitaristilla ainakin jossain vaiheessa ollut ykköskitarana Gibson-tyylinen kitara. Tosin kahdessa näistä tapauksista kyseessä oli Gibson-tyylisen kitaran kopio, ei aito Gibson.
-Kaikilla bändeillä on jokin yhtymäkohta erääseen amerikkalaisen horror-kirjallisuuden klassikkoon.
-Kaikki bändit on jo mainittu tässä keskustelussa.

Kuka keksii bändit ja osaa selittää kaikki vinkit?

Henkilökohtaisesti en sentään menisi vertaamaan Tapparan ja Jokerien materiaalia potentiaalisina mestarimateriaaleina. Mielestäni Kärpät ja Jokerit ovat tälläkin kaudella materiaalisesti kovinta huippua ja Tapparan materiaalia pitää lähinnä verrata toiseen tamperelaisseuraan.

Miksi? Ei se Jokerien ensi kauden pelaajalista niin kummoinen ole. Minusta Tapparan pelaajalista kestää hyvinkin vertailun siihen. Kiekollista osaamista Tapparalta voisi sanoa löytyvän (värilasein katsottuna) jopa hieman enemmän. Ainakin pelaajamateriaalin puolesta Tappara on tällä hetkellä huomattavasti lähempänä Jokerien tasoa kuin Ilveksen. Vertailua Kärppiin Tappara sen sijaan ei kestä.

Tietysti Jokerien ulkkispaikat ovat auki, ja tuolla budjetilla joukkueeseen tulee melko varmasti kauden aikana vahvistuksia, jollaisista tamperelaiset voivat vain uneksia. Mutta kuinkahan ison kakun palkkabudjetista Shedden mahtoi ahmaista? Jos julkisuudessa esiintynyt luku pitää paikkansa (vaikka Hjallis sen tuoreeltaan kiistikin kuten myös Sheddenin palkkaamisenkin), niin siihen meni jo useamman tähtivahvistuksen hinta.

Taloudellisilta toimintaedellytyksiltään Tapparan ja Ilveksen pitäisi olla jotakuinkin samalla lähtöviivalla. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan näy pelaajarostereissa.

Kun Jukan lähtö tuli ilmi kauden jälkeen

Tarkalleen ottaen se taisi kuitenkin olla Tamhockeyn johtohenkilöiden tiedossa jo playoffien alkaessa. Julkisesti asia ilmoitettiin vasta kauden jälkeen. Joka tapauksessa kuitenkin liian myöhään valmentajamarkkinoiden kannalta, totta.

Sitä vieläkin ihmettelen että jos Tapparan talous kerta on Leinosen johdolla niin upeassa vedossa kuin täällä vakuutetaan, niin miks ihmeessä valittiin Urama?

Eli jos Mikki osaa hyvin tarkan-euron-politiikan, miksei lähdetty kertaheitolla törsäämään valmentajakysymyksessä? Kysymys sisältää jo vastauksen. Kallista valmentajahankintaa ei tehty siksi, että Tapparan talous halutaan pitää vahvana jatkossakin. Ja Tapparan talous pidetään vahvana sillä, että ei lähdetä törsäämään kalliisiin riskihankintoihin. Fakta: kaikki vapaana olleet valmentajat olisivat sisältäneet riskin. Onko sellaisessa tilanteessa järkevämpää maksaa paljon vai vähän?

Duvfa, Kake, Reksa, Urama... kaikenlaisia ehdokkaita sitä nouseekin esiin. Ilmeisesti Duvfa vahvimpana, jos tuota axe:n kirjoitusta lukee vähän "rivien välistä". Kaikilla näillä vaihtoehdoilla omat hyvät ja huonot puolensa, mikään ei minun mielestäni selkeä ykkönen. Toki siis hyviäkin kaikilla. Liigavalmennuksen puute kuitenkin aika iso riskitekijä joillakin, vaikka melko keltanokkanahan Rautakorpikin tuli tänne alkujaan. Kakella on näyttöjä sekä menestyksestä (toisaalta voidaan laittaa Kärppien ison budjetin ja ylihyvän matskun piikkiin) että kömpimisestä (toisaalta voidaan laittaa Bluesin jinxin ja ikuisen alisuorittamisen piikkiin).

Yksi juttu mitä tässä tarvitsee miettiä on tietysti se, hankitaanko nyt vain jotain hätäpaikkaajaa JR:n hypättyä laivasta kesken kauden ja todellinen pitkän aikavälin valmentajasuunnitelma on jossain aivan muualla. Vai tuleeko uusi valmentaja aloittamaan "oman" pitkäjänteisen projektinsa. Runkohan on toisaalta suhteellisen valmis, eli ihan nollapisteestä ei sikäli jouduta aloittamaan. Tarvittaisiin valmentaja, joka ymmärtää nykyisten pelaajien vahvuudet ja heikkoudet ja osaa kehittää pelitavan, jossa niitä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Jos taas olisi kyseessä aivan uuden pelaajasukupolven sisäänajo, olisi tärkeätä saada valmentaja, jolla erityisesti silmää nouseville lahjakkuuksille ja taito kehittää heistä kunnon pelaajia.

Uuden valmentajan nimi voi myös olla tärkeä myyntivaltti houkuteltaessa uusia pelimiehiä Tapparaan. Esimerkiksi Saarisen ja Rautakorven välillä tämä tuli hyvin esiin - ero oli aika selkeä Rautakorven hyväksi. Se on yleensä hyvä merkki, jos pelaajat tulevat mieluummin pelaamaan pienemmällä palkalla jonkun tietyn valmentajan alaisuuteen kuin mitä olisivat ehkä saaneet Helsingin/Espoon/Oulun rahaseuroilta. Etenkin kun Tapparalla ei ole realistisesti varaa lähteä kilpalaulantaan noiden rahaseurojen kanssa. Valmentajan on myös tärkeä saavuttaa pelaajien arvostus ja luottamus siihen, että hänen systeemillään joukkue voi menestyä. Jos tämä yhteys puuttuu ja valmentajalla ei ole auktoriteettia pelaajien silmissä, tuloksena on syöksykierre, jollaisia näkyy liigassa aina silloin tällöin (Helsingissä pariinkin otteeseen tällä vuosituhannella).

Entä mihin suuntaan SM-liigan pelityyli on kehittymässä? Tuleeko "nollatoleranssista" todellisuutta? Saako pelata "kovaa" fyysistä kiekkoa? Kuinka hyvin valmentaja osaa haistaa nämä muutokset ja sovittaa joukkueen pelityylin siten, että se hyödyntää de-facto-tuomarilinjaa mahdollisimman tehokkaasti? Osaako hän mukautua liigan muuttuessa (tai jopa ennakoida muutokset eli olla edelläkävijä) vai onko hän kaavoihinsa kangistunut?

Tai mitäpä minä näitä täällä turisen, kyllä varmaan ammattilaiset (Mikki & co) ovat jo samat jutut käyneet läpi moneen kertaan. Ja varmaan sitten siivilöineet ehdokkaat vielä palkkapyyntösihdin läpi, mitä minä en pysty tekemään. Täytyy vain luottaa hemmojen ammattitaitoon eli siihen, että haaviin jää oikeasti paras vaihtoehto. Mielellään vielä sellainen, joka voi auttaa saavuttamaan niitä 10-vuotissuunnitelman tavoitteita. Menestyksellähän se kilpaurheilussa viime kädessä mitataan, kuka on onnistunut ja kuka ei.

Kuten muuan brittiläinen sikarimies aikoinaan tokaisi, kukaan ei voi taata menestystä sodassa vaan ainoastaan ansaita sen.

Ja Shedden on taas onnistunu ihan kohtuullisesti.

Kohtuullisesti? Jos katsoo, millaisella rosterilla IFK lähti kauteen, niin Sheddenhän on onnistunut ihan järjettömän hyvin. Kaikki (minä myös) veikkailivat IFK:ta lähinnä säälipleijareihin rämpimään, mutta runkosarja päättyi kakkossijaan, ja nyt on finaalipaikkakin enää yhdestä voitosta kiinni. Tosin eilisen jälkeen näyttäisi vaaka kallistuvan hitusen HPK:n suuntaan.

Toivola ja Summanen on ainoat kotimaiset jotka ihan heti kelpais mulle.

No kelpaisivathan nuo minullekin, ja sen lisäksi ainakin kaksi muutakin suomalaista - joilla on kuitenkin kaikilla sellainen pieni ongelma, että heillä on tiettävästi jo soppari jonnekin muualle, ja sen ulos ostaminen maksaisi varmaan parin kolmen Janne Ojasen palkan. Jos halvalla päästäisiin. Eli nyt pitäisi unelmoida lähinnä sellaisesta valmentajasta, joka on mahdollinen. Jos ei suomalaisia kaloja kerran liiku vapailla vesillä, sitten katseet ulkomaille. (Ja jos joku vielä laukoo tosissaan jotain saarisia, lehkosia tai muita kirosanoja, niin minä tulen ja pesen suunne saippualla.)
 

Ja tähän hommaan ny ei voi ketään ottaa harjoittelemaan valmennusta tai ens kausi rämmitään ja syvällä.

Ensi kauden suhteellinen "rämpiminen" olisi sinänsä mielestäni ihan ok (kunhan ne kuuluisat karsinnat vältetään sikäli kuin ne palaavat keväälle 2007) jos samalla panostetaan joukkueen pitkäjänteiseen kehittämiseen niin, että työ alkaa kantaa hedelmää seuraavilla kausilla. Mestaruus 2003 tuli pitkän projektin päätteeksi. Ässien nykyinen menestys on Toivolan projektin huipennus. Vastaavasti tämän kauden piti olla Rautakorven uuden 2-vuotisprojektin startti, mutta nyt projekti lässähti kesken, mistä kieltämättä jäi vähän paska maku.