Tapparan epäviralliset jälkipelit
Jääkiekkokeskustelu => Fanitoiminta => Aiheen aloitti: Screamager - Joulukuu 21, 2012, 17:15:00
-
Aiheen ohessa on mahdollisesti virikkeitä tarjoava äänestys, johon toivottavasti ensinnäkin vastataan ja vastataan rehellisesti ja korkealla itsetunnolla valehtelematta itselleen ja muille. Lisäksi pieni sanallinen lisäperustelu, jos mahdollista/tarpeellista.
Näin kauden puolivälissä syntyi ajatus suorittaa omaa empiiristä tutkimusta palstalaisten piirissä Tapparan kannustamisen tavoista ja eri näkemyksistä, miten pelissä kävijä tykkää kannustaa. Ajattelin pohtia asiaa laajemminkin, mutta koin tämän gallupin asettamisen ensimmäiseksi toimenpiteeksi ja olkoon tämä kysely vaikka johdattelua jokaiselle itselleenkin Tappara-faniuden nykytilan pohdintaan, kaikkine uusine fanikatsomosijoitteluineen, katsomonosien yhdistämisineen, kannattajien ikääntymisineen ynnä muine seikkoineen, joiden koetaan vaikuttavan Hakametsän hiljaiseen ja vaisuun tunnelmaan.
Tämä palsta ja tänne kirjoittelu sekä ajatustenvaihto on yksi Tappara-faniuden muoto, mutta helpoiten havaittava kannattamiskulttuurin ilmentymismuoto on otteluiden aikainen kannattaminen ja yleinen oleminen ottelutapahtumassa. Aiheesta on keskusteltu parissa ketjussa Fanitoiminta-osiossa ja ihmisten otteluissa oleminen on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Oma näkemykseni on, että jokainen saa kannustaa tavallaan eikä hiljempaa oleminen tee ihmisestä yhtään alempiarvoista fania.
Vastaukseni äänestykseen on numero 4. En ole huutajatyyppiä, eikä minusta semmoista saakaan niin pitkään kunnes mahdollisesti kolautan pääni keskimääräistä kovemmin ovenkarmiin tms. Hyökkäyspään painostuksen aikana yhdyn lähes aina taputukseen ja maalin syntyminen saa aikaan spontaanin huudahduksen ja erityisessä tunnetilassa seisomaannousun. Koen sen riittävän itselleni.
-
Itse äänestin numeroa kolme. Itselleni paras vaihtoehto olisi ollut varmaankin kolme ja puoli, koska osallistumiseni huutoihin ja lauluihin vaatiin paljon muitakin huutajia/laulajia, mutta tarvittaessa pystyn kyllä niihin osallistumaan. Siksi toivoisin, että fanilaumat, kuten esim. Sinioranssit kasvaisi vielä hieman, jotta itse ja kaltaiseni uskaltaisivat/kehtaisivat osallistua huutoihin ja lauluihin matalammalla kynnyksellä.
Itse osallistuin Sinioranssien toimintaan, kun he olivat C1:n seisomakatsomossa ja sinne oli silloin helppo mennä ja satunnaistenkin osallistua. Nyt osallistumisen kynnys nousi ainakin omalla kohdalla heidän siirtyessään omaan katsomonosaan, jonne olisi pitänyt hankkia kausari. Tietysti kaiteen takana on hieman tilaa, mutta kuitenkin hyvin rajallisesti. Siksi toivoisinkin fanikatsomon siirtoa kokonaisuudessaan C1:een, jolloin olisi seisomakatsomossakin tilaa enemmän satunnaisille ja laumaa seuraaville katsojille/huutajille.
-
Tunnen Tapparafanina velvollisuudekseni auttaa joukkuetta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ostan fanitavaraa, ottelulipun ja kannustan hallilla seisoen, huutaen ja laulaen. Joukkue haluaa kannustusta, joten miksi emme sitä heille antaisi?
-
Kyllä tässä itsekin tulee ehkä tuohon kolmosen ja nelosen väliin sijoituttua. Välillä tosin tuntuu, että taputtaminen on hieman orpoa, kun sitä yksin tekee. Toisinaan tulee huudeltua jotain tyhmää, lähinnä vastustajajoukkueelle ja tuomareille, kun lähtee ns. tunnetila lapasesta. Laulamiseen ei kyllä pysty lähteen, ei jotenkin sovi meikäläiselle. Yleensäkin tuo kannustuksen taso on omalla kohdalla lähes suoraan verrannollinen peliesityksiin kaukalossa. Kyllä sitä pari kertaa on tällä kaudella tullut vain istuttua ja kärsittyä peli läpi sen suuremmin fanittamatta. Syynä tähän voi olla haluton peli-ilme tai muutoin nihkeä peli.
Jotenkin tuo keskieurooppalaistyylinen kannustaminen on nyt kovassa huudossa Suomessa ja sen kaltainen toiminta nostetaan todella korkealle jalustalle, ja tuntuu että sen näyttävyydestä on tullut "ainut oikea tapa" kannustaa. Tai ainakin mittari fanitoiminnalle.
-
Tuli vastattua numero Ykkönen. Olen itse ollut SiniOranssien toiminnassa alusta asti, ja meidän tarkoitushan on luoda tunnelmaa ja väriä katsomoon huutamalla, seisomalla ja hyppimällä koko pelin ajan. Keski-Eurooppalaistyylinen katsomokulttuuri vaan hivelee meikäläisen silmää paremmin kuin suomalainen käsien päällä istumisen meininki... Mielelläni näkisin C-päädyssä enemmänkin tälläistä toimintaa, olen samoilla linjoilla monen tänne foorumille kirjoittavan kanssa siitä, että fanius on jämähtänyt kultaiseen 80-lukuun, istutaan paikallaan ja taputetaan silloin tällöin. Pelaajat taistelevat kaukalossa. Mielestäni kotiyleisön pitäisi antaa kaikki mahdollinen tuki joukkueelle, eritysesti tappioasemassa. Oman näkemykseni mukaan C-päädyn epäkohta on juuri tässä; Taputetaan, ja jopa C3 aloittaa huutoja mm. pelien alussa ja johtoasemassa. Mutta mihin katoavat kannattajien äänet kun joukkue on tappiolla? Ajatelkaa asioita, pallo on teillä. Lähtekää mukaan huutoihin ja kannustakaa, niin saadaan kunnolla tunnelmaa Hakametsään! Kun pelin jälkeen poistutte ääni käheänä ja kurkku kipeänä hallista, se saattaa sattua ja v*tuttaa kun on vaikea puhua. Mutta silloin tiedätte, että olette antaneet joukkueellenne kaiken mahdollisen tuen!
-Mikko
PS. Anteeksi sekava viestini
-
Kohtaan 4 osuu. Nuo pelit jännittää niin ettei alkuun pysty ku puhisemaan :) Ja jotenkin se peli "imaisee" vaan minut, tulostaulusta huolimatta, ja ei vaan tule/pysty muuta kuin katsoa peliä... vieressä istuvan ihan turha sanoa mitään, menee ohi ja lujaa, ei vaan pysty vastaanottamaan. Noihin taputuksiin liki (oma arvioni, ei täysin varma) aina tulee lähdettyä ja maalista spontaani huuto jos on tiukka peli. Toivottavasti minunlaisiani ei ole kovin paljoa vaan enempi niitä jotka antaa kuulua itsestään!
-
Kolmosen vastasin, vaikka 3.5 olis ehkä mullekkin ollut se parempi. Oon koittanut olla nyt aktiivisempi kannustamisessa, mutta se on välillä niin typerää kun muut on hiljaa, ei siinä sit viitti yksin karjua, jotkut viitti minä en :). Ja niinkin 4_TRA tos sanokin, sama juttu tulee seurattua peliä suurimmalti osin aika intensiivisesti ja välil unohtuu muu ympäriltä :P
-
Pari poimintaa Dale Clarke -ketjusta hieman aiheeseen paremmin saksittuina:
Kamalinta oli lukea tänään netistä "Tappara-fanit raivoissaan". Itse tekstissä oli siteerattu jatkoajasta jonkun teksistä "mihin voin oksentaa?". Saman voisin kysyä koskien Tapparan fanien toimintaa? Mihin voin oksentaa? Suoraan sanottuna järkyttävää paskaa on Tapparan fanitoiminta. Sinioranssit on pelkkä vitsi siihen nähden mitä he joskus olivat. C3:sta en viitsi edes mainita. Sitten kun hallissa on kova kannustus päällä läpi ottelun, voi fanit alkaa valittaa näistä hankinnoista. Ja antakaa ny hei kaverin edes näyttää ensin ennen kuin tuomitsette. Helppo se on täällä arvostella hankintoja. Yhtä helppo on katsoa Eliteprospectsin pelaajakortteja ja tulla tänne kirjottaa että täs ois hyvä haku. Omasta mielestä on hyvä että Tapparassa reagoidaan. Sitten kun ketään ei tulis niin täälläkin palstat täyttyy valituksista että miksi Tapparassa ei koskaan reagoida mihinkään. Nyt Tapparassa haetaan menestystä eikä vain puhuta siitä, tähän fanit voisivat reagoida ja antaa oman tukensa kovalla kannustuksella eikä sillä että itketään jostain vuosien takaisista jutuista. Sori offtopic.
Juurikin näin, nyt tuetaan seuraa ja sen päätöksiä. Ei ensimmäisenä pidä kaivaa niitä yltiönegatiivisia esiin, kun kuitenkin positiivinen vaihe seuralla meneillään. Kyllä sen ymmärtää, että tunteita on loukattu ja kiehuu yli, kun Ahtola lähti pois ja Juudas kahdeksan vuoden takaa tuli tilalle.
Fanit sinällään tuovat niitä euroja pelaajien taskuun niin siitä syystä saakin suunsa avata.
No joo-o, kyllä täälläkin saa paikoittain itsekseen ihmetellä, kun kysellään laittomia striimejä kotipeleihin, kun parempi vaihtoehto on mennä sinne hallille, tukea sitä seuraa, olla osa kokonaisuutta ja mielestäni sitä kautta hankkia se mahdollisuus kritisoida. Ei tässä muuta, mutta näitä negatiivisia kommentteja alkaa olla enemmän kuin Tapparan katsojakeskiarvo on. Joo, aina ei pääse hallille, tiedetään.
Kaikkein paras on kuitenkin nämä mielensäpahoittajat, jotka on suurempia kuin Tappara: "en varmasti mene enää hallille tällä kaudella, kun hankittiin Dale Clarke, ni!" Ehkä sitten parempi niin.
Nyt kaikki katse eteenpäin. Lauantaina hallille tarkastamaan nämä tunteita nostaneet turhakkeet ja siinä sivussa vähän jääkiekkoa.
-
Kannattajien tarjoama fanituksen muoto itse ottelutapahtumissa on tunnelman luominen omalla kannustuksella tapahtui se sitten huutamalla, taputtamalla, lippua heiluttamalla tai ihan millä vaan. Tunnelmaa tarvitsisi saada luotua ja joukkuetta kannustettua muutenkin kuin silmämunien pyörityksellä. Tähänkin ketjuun on tullut vastauksia, joissa joko suoraan tai epäsuorasti ollaan valmiita käyttämään omaa ääntään peleissä kannustamiseen. Ketjun kyselyyn vastanneista lähes 40 % olisi valmis ainakin muiden tukemana kannustaa huutamalla, laulamalla ym. taputusta "suuremmilla" tavoilla.
Tapparan kotiotteluita on kritisoitu tunnelman puutteesta niin omien kuin vieraidenkin suunnalta, mutta ilmeisesti Jokerit-pelissä tammikuun tasauksessa oli C3:sta lähtenyt ääntä ihan kiitettävästi. Itse en ollut todistamassa tapahtumaa, mutta se potentiaali on siis olemassa. Olihan Jokerit-vierasottelussakin aiemmin Fan Clubin megafanimatkalla saatu kotiyleisöä haastettua ihan tosissaan myöskin. Kannustuksen aikaansaaminen ja tunnelman luominen on mielestäni se ensimmäinen toimenpide Tapparan fanikulttuurin tasonnostossa, sillä ottelutapahtumassa oleminen on fanituksen näkyvin muoto ja sitä pystyvät ulkopuolisetkin havainnoimaan.
Mielestäni kysymys on siis se, miksi tämä ei onnistu useimmin kotipeleissä? Peleissä, joissa kannustuksen luulisi olevan kaikista helpointa niin kulkemisen kuin ympäristön tuttuudenkin osalta. Vai oliko mainituissa kahdessa Jokerit-pelissä niin erilainen fanijoukkokoostumus, joka selittää äänekkyyden lisääntymisen? En tiedä, joten kysyn!
***********************
Tuohon 3xKILO:n aikaisempaan viestiin kommenttina, että tämä palstahan on kuin suuri konsulttitoimisto. Yritysmaailmassa joillekin konsultti on kirosana ja joillekin apu päätöksenteossa merkittävissäkin asioissa, omasta ja konsultin tasosta riippuen. Ihan sama periaate pätee osittain täälläkin. Toivottavasti kuitenkaan Tapparassa kukaan ei oikeasti tätä konsultaatioapuna käytä, muuta kuin esimerkiksi Fanitoimintaosion ja Yleisen kiekkokeskustelun ottelutapahtumakeskustelun osalta soveltuvin osin.
-
Kyllä se tuohon kohtaan 4 jää jos on perheen kanssa hallissa eikä siten ole nautittu kuperkeikkaöljyä. Eilen taas oli ihan eri meininki, kun sai muutaman bissen alle ja pääsi pitkästä aikaa kaverin kanssa peliin. Kahteen pekkaan kannustettiin koko matsin ajan, sen verran mitä keuhkoista irtosi. Taidettiin saada Tinkekin repeämään siinä loppustudiossa.
-
Vastasin 3. 3,5 olisi itsellenikin lähimpänä. Haluan nauttia kovasti pitämästäni pelistä, enkä voi tehdä sitä itselleni parhaalla tavalla laulamalla/hyppimällä. Sama juttu nuottiöljyn kanssa. Kyllä ihan perinteiset huuto ja taputuskannustukset varmasti siivittävät joukkuetta, kun on paljon porukkaa mukana.
Kukin kannustaa, miten haluaa, kunhan ei häiritse toisen pelinautintoa.
-
Tämä ketju tuntui tähän hätään sopivammalta. Yle Urheilun sivuilla juttu, jossa käsitelty englantilaisista jalkapallokannattajista kirjoitettua kirjaa. Kyllä muutamalla kohdalle tuli itsekin hymähdettyä ääneen ja todettua varsin osuvaksi.
Kirja: Englantilainen jalkapallofani vaarantaa jopa työpaikkansa ja perhesuhteensa jalkapalloilun vuoksi (http://yle.fi/urheilu/kirja_englantilainen_jalkapallofani_vaarantaa_jopa_tyopaikkansa_ja_perhesuhteensa_jalkapalloilun_vuoksi/8407156)
-
Itse osun tuohon kategoriaan nro. 1. Tosin silloin harvoin, kun en seisomakatsomoon mene, olen tuossa perisuomalaisten kannattajien ryhmässä 3,5. Eli kun muut eivät ympärillä laula, niin enkai herranjumala itsekkään! Mutta siihenkin voi seura vaikuttaa, eli turha hokea, että suomalaiset ei lähde mukaan. Eilen Turussa vierapelissä älysin taas kuinka "huonosti" meidän asiat ovat. Tepsillä muutamat fanilaulut pyörivät sanoineen valotaululla ja kaiuttimista. Siihen tavallisten ihmisten oli helpompi lähteä mukaan. Uskallan väittää, että C-päädystä reilusti yli 90% lähtisivät mielellään mukaan lauluihin ja kannustuksiin, jos siihen kannustettaisiin valotaululla, ja useammat lähtisivät mukaan. Nyt suurin ongelma on, kun lähdet yksin laulamaan SO11:n mukana vaikka C3-nurkassa, pidetään sinua heti hulluna.
Ja vinkkinä ihmisille, jotka ovat ujoja, eivätkä kehtaa pitää meteliä hallissa: taputtakaa aina kaikkien huutojen/laulujen mukana, ja tunnusta väriä. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle,
-
Itse osun tuohon kategoriaan nro. 1. Tosin silloin harvoin, kun en seisomakatsomoon mene, olen tuossa perisuomalaisten kannattajien ryhmässä 3,5. Eli kun muut eivät ympärillä laula, niin enkai herranjumala itsekkään! Mutta siihenkin voi seura vaikuttaa, eli turha hokea, että suomalaiset ei lähde mukaan. Eilen Turussa vierapelissä älysin taas kuinka "huonosti" meidän asiat ovat. Tepsillä muutamat fanilaulut pyörivät sanoineen valotaululla ja kaiuttimista. Siihen tavallisten ihmisten oli helpompi lähteä mukaan. Uskallan väittää, että C-päädystä reilusti yli 90% lähtisivät mielellään mukaan lauluihin ja kannustuksiin, jos siihen kannustettaisiin valotaululla, ja useammat lähtisivät mukaan. Nyt suurin ongelma on, kun lähdet yksin laulamaan SO11:n mukana vaikka C3-nurkassa, pidetään sinua heti hulluna.
Ja vinkkinä ihmisille, jotka ovat ujoja, eivätkä kehtaa pitää meteliä hallissa: taputtakaa aina kaikkien huutojen/laulujen mukana, ja tunnusta väriä. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle,
Tähän täytyy kommentoida kuitenkin, että meidän fanit voittaa metelissä silti Tepsin vastaavat 100-0 ainakin eilisen perusteella. Aika hiljasta oli nakkikattilassa alusta lähtien, ennen Tapparan maalejakin.
-
Käyn jokaisessa Tapparan kotipelissä. Olen kuulunut Sinioransseihin lähes perustamisesta asti. Olen seisomakatsomossa tietenkin.
-
Itselläni Tapparan kannatus ja urheilun seuraaminen on sellainen inspiraatiokanava, jota tykkään seurata nimenomaan inspiraation kautta. Monet seuraavat jääkiekkoa (mm. kuten montaa muutakin lajia) nimenomaan tuon yhteisöllisyyden vuoksi, mutta itselleni yhteisöllisyys ei ole koskaan ollut se ykkösjuttu eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Tappara on aina tuntunut omalta joukkueelta ja näin myöhäisheränneenä jääkiekkoseuraajana voin sanoa, että itselläni joukkue on vaan valikoitunut summittaisesti.
Fanina olen jopa yllättävän passiivinen siihen nähden, kuinka intohimoisesti elän joukkueen mukana. Ilakoin aidosti katsomossa, kun joukkue tekee maalin ja suren aidosti, kun pelit eivät kulje. Mieleni oli todella matala viime kaudella, kun syksyllä peli ei kulkenut ollenkaan. Mutta huutaa en tykkää ja ylipäätään hirveä huutaminen katsomossa ei vaan sovi omaan suuhun, vaikka nautin siitä, kun muut luovat esim. seisomakatsomossa loistavaa tunnelmaa. Tykkään nauttia ja aistia tunnelman, mutta itse en kyllä oikein osaa osallistua tuottamiseen lukuun ottamatta maalintekohetkiä.
Mielestäni urheilussa on paljon sellaisia arvoja, joista on ihan aitoa hyötyä myös muussa elämässäni. Monet ystäväni eivät esimerkiksi käsitä, mitä sellaista Tappara minulle tuo, mitä en muualta saa, mutta olen esim. omissa opintovaikeuksissani yms. saanut aivan käsittämättömän määrän inspiraatiota nimenomaan Tapparasta. Käyn pelissä nimenomaan inspiroituakseni omaan arkeeni, koska olen jonkin verran utopistinen persoona ja tykkään aina tavoitella hienoja asioita ja nähdä pienissä asioissa paljon suurempia asioita kuin niissä oikeasti on.
Olen monesti opiskeluissani ollut ns. todella hankalassa paikassa ja välillä on ollut töiden ja opiskelun keskellä sellainen olo, että nyt voisi oikeasti vaan luovuttaa ja pari kertaa olenkin meinannut jättää opintoni kokonaan kesken. Esim. viime kaudella Tappara inspiroi minua läpi kauden omissa opinnoissani, että heikoistakin lähtökohdista voi saavuttaa hienoja asioita, kun uskoo omaan itseensä ja omaan tekemiseensä. Joutavia höpölöpö-juttuja, sanoo monet kaverit, mutta ainakin omassa elämässäni olen ottanut monet "lätkäjargonian" perusopetukset käyttöön: usko itseesi, tee työtä ja saavuta hienoja asioita.
Syvin aallonpohja opiskeluissani sattui vuodelle 2011-2012 ja voisin sanoa, että opiskeluissani ahdingosta pääseminen oli melkoisen henkisen työn takana. Se oli itse asiassa useamman vuoden prosessi, mutta kummasti se vaan prosessi kulki Tapparan mukana vuodesta toiseen eteenpäin. Nyt koen, että olen ottanut kaikista vuosien virheistä opikseni ja olen omassa elämässäni saavuttanut aivan uuden tason, jolle pystyy rakentamaan hienoja asioita. Olen myös saanut melkoisen mittavan palkinnon "elämänkokemuksen" muodossa niistä monista virheistä. En usko, että olisin ikinä ilman palauttavaa, inspiroivaa ja kasvattavaa harrastustani jääkiekon seuraamisen saralla päässyt tähän pisteeseen. Uskon, että Tappara ja Tapparan kannattaminen tulevat jatkossakin merkitsemään minulle erittäin paljon myös henkilökohtaisessa elämässä, koska samoilla resepteillä ja "lätkäjargonialla" oon saanut paljon muutakin hyvää aikaan omassa elämässäni. Suosittelen kaikille!