Se on hankala tilanne ja ongelmallista perustella katsojille ja faneille että parhaat pelaajat ovat poissa kahdesta erittäin tärkeästä runkosarjapelistä maajoukkue-edustusten takia. Mutta samalla tämä on ollut linjaveto Liigalta ja tiedossa jo kesästä lähtien, että otteluita menee päällekkäin maajoukkueen kanssa. Kankea on kyllä tämä Liigan otteluohjelma siinä mielessä, että Tapparalla on nyt kummallisesti pelit kahtena viikkona pe-la, eli viikkopelipäivät jäävät kokonaan käyttämättä.

Toivottavasti tapparalaisia valitaan maajoukkueeseen mahdollisimman vähän.

Tottakai on mahdollisuus voittaa, ja vielä parempi yksittäisessä pelissä. Oletko peterra ruotsalainen vai mistä tuollainen jumalointi frölundoja ja luulajoita kohtaan kumpuaa? Tapparakin voitti Luulajan kotona, ja hävisi vieraissa kun meni pelaamaan sinne kuin Liigaa Hämeenlinnaan. Katselin pelin ja suorittaminen oli Tapparalta juuri sellaista näennäistä, millä hävitään lähes poikkeuksetta oli vastassa kuka tahansa.

Kakkosviulun soittelijana Hirso on ainakin ennen vetänyt ihan vihkoon mm. Jokereissa. Mites sitten kolmossentterinä, en uskalla edes ajatella. Ykkössentterin statuksen ja peliajan tarvitsee, joten Tapparan kannattaa laittaa pelimerkit johonkin muualle, esim. siihen tämän kauden tömmernesiin. Hommataan sitten halvempi nelossentteri kevääksi jostain sen kädellisen pakin lisäksi, niin rosteri alkaa olla kunnossa.

Ei kai ylivoimaisesti, kun meilläkin nelosen keskellä on ihan hiljattain vetäneet Plihal ja Green.

Toisaalta mihin joukkueeseen tuollaiset menetykset eivät vaikuta? Voidaan tietysti hommata kattava reservi loukkaantumisia varten, mutta se maksaa ja sitten on mahdollista tehdä satojen tuhansien eurojen tappiot yhdellä aikaisella putoamisella. Joku kirjoitti että Kaksonen-Rauhala-Heikkilä voi pelata 10 minuuttia rikkovassa roolissa, mutta niinhän nelosketju tekee joka joukkueessa. Ja siis, Tapparaahan on viime vuosina joka kausi vahvistettu siirtorajalle asti, enkä usko että nyt nähdään poikkeusta tähän. Mutta ei nämä tärkeiden pelaajien loukkaantumiset nähdäkseni paljastaneet mitään sellaista mikä ei ollut jo valmiiksi tiedossa. Loukkaantumisiin voi mestaruuden hävitä, ja ikävä kyllä se kuuluu lajin luonteeseen.

Hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä mutta ei sentään noin huonolla. Aika hyvin Tappara roikkui johdossa lähes loppuun saakka, mutta yksilövirheet olivat tänään sitä luokkaa että Pelicans päästettiin väkisin ohi. Tapparaa vastaan on tehty tällä kaudella paljon kolmannen erän tasoitusmaaleja, ja valitettavasti tänäänkin sellainen nähtiin. Kertooko se sitten siitä ettei joukkue osaa puolustaa johtoasemaa yhtä hyvin kuin aiempina kausina, vai siitä että joukkue on sen verran hyvä että on usein hankkiutunut johtoasemaan ennen päätöserää, vai ongelmista back-to-back-peleissä, varmaan kaikki nämä yhdessä vaikuttavat asiaan.

Raikkaus ja intohimo puuttuivat tänään pelistä, ja paljon hävinneelle Pelicansille tämä oli erittäin tärkeä peli johon olivat saaneet valmistautua paremmista asetelmista. Meidän lähtö peliin oli poikkeuksellisen huono, ja vain Hrachovinan vire piti joukkueen mukana pelissä avauserässä. Pelaaminen kyllä parani hiljalleen ja maalit auttoivat asiaan, mutta kolmannessa erässä väsymys näytti hiipivän monen tapparalaisen takaraivoon ja -reisiin. Bonsaksenin henkilökohtaiset virheet ja Dixonin loputtomat turhat jäähyt on helppo nostaa esille, noin ei vaan voi pelata enää jatkossa. Joukkueessa oli liikaa alisuorittajia, ja vain muutama onnistuja joista nyt voidaan nimetä Hrachovina, Kuusela ja Karjalainen, jolta ei näytä jaloista loppuvan virta enää ollenkaan.

Aika vähän näitä v-tutuksen aiheuttavia pelejä on Tapparalla tällä kaudella ollut, ja ilta illan perään taistellaan voitosta oli lähtökohdat peliin mitä tahansa. Hienon joukkueen merkkejä vaikkei se oikein lämmitäkään tällaisen lopputuloksen jälkimainingeissa. Tappioista on opittava jotain, toki virheet olivat tänään niin selviä ja tyhmiä että pelaajat tietävät varmasti ilman sen kummempaa saarnaamistakin ettei näin voi jatkua. Nyt muutama lepopäivä ja lauantaina hirvittävällä intensiteetillä otteluruuhkan väsyttämä HIFK kumoon. Asetelma on nyt käytettävä eduksi kun kerrankin näin päin että päästään huilanneena peräkkäispeliin tulevaa vastustajaa vastaan - ja vielä kotona juhlapelissä.

Erikoista muuten ettei Nelosella taida olla mitään linjavetoa selostajien värilaseihin. Tampereella ei ole ketään kotiselostajaa, joten on rasittavaa kun joudutaan vieraspeleissä usein kuuntelemaan näitä oman kylän poikien hehkuttajia, jollainen tämä Lahden kaverikin selvästi on.

Tapparalta kyllä ihan kohtuullista vieraspelaamista, vaikka peliin lähtö olikin ala-arvoinen. Hrachovina kuitenkin ollut kentän paras pelaaja ja taannut sen että kolmanteen erään päästään johtoasemassa. Vähän samantyyppistä peliä kuin Hämeenlinnassa viime viikolla, eli hampaat irvessä saadaan taistella pisteistä hieman repaleisella kokoonpanolla. Saas nähdä montako joukkue saa kaivettua mukaan Tampereelle.

Eikä se nyt edes niin yksipuolinen pelaaja (snaipperiksi) ollut, toki laukaus on ainoa asia, joka on maailmanluokkaa. Mutta syöttö- ja kiekonkäsittelytaidot oli vähintäänkin hyvällä SM-liigatasolla, lisäksi yritteliäisyyttä ja röyhkeyttä hyökkäyspäässä löytyi mukavasti.

Sanotaanko niin että ei ole yksipuolinen jos ei halua olla, mutta oli yksipuolinen sen jälkeen kun hommaksi muodostui latoa kiekkoa verkkoon. Silloin kun tuli Tapparaan Dufvan aikana kaudella 11-12, pelasi nelosketjun laidassa pienemmässä roolissa ja taklasikin mallikkaasti. Ja kyllähän Palola toisaalta taklauksia haki viime keväänäkin, jopa niin innolla että meinasi taklata itsensä kokonaan ulos playoffeista Lukko-sarjassa. Ehkä sekin vähensi taklaushaluja myöhemmissä peleissä. Täydellä sydämellään pelaava Palola on kyllä koska tahansa tervetullut takaisin Tapparaan, ei siinä mitään. Mutta pidän myös meidän nykyisistä kärkiketjun pelaajista juuri siksi, että kaikki ovat helkkarin monipuolisia pelaajia jotka voi heittää kentälle tilanteessa kuin tilanteessa.