Tapparan epäviralliset jälkipelit
Jääkiekkokeskustelu => Ottelut => Aiheen aloitti: Screamager - Syyskuu 13, 2013, 23:18:50
-
Kauden 2013-14 avaus on takana ja kokonaisuuden kannalta tuli muutama ajatus mieleen. Laajempaa ja tarkempaa analyysia voi suorittaa sitten kuun loppupuolella, mutta nyt oli nähtävillä muutamia aivan selviä heikkouksia kuin myös vahvuuksia.
Jos suhteutetaan tähän mennessä nähty yksi peli siihen missä viime kautena oltiin alkukierroksilla, en näe tilannetta pelillisesti huolestuttavana, en ollenkaan. Yksilötasolla sitten on enemmän työnsarkaa, mutta joukkueena peli ei näyttäytynyt niin heikkona kuin etukäteen itsekseni mietin ns. "worst case"-skenaarioita. Paksunnetulla fontilla on omasta mielestäni ne oleellisimmat kehityksenkohteet sen "ykkössentteri on paska"-yksilökritiikin ulkopuolelta. Osa on pidemmällä aikavälillä jopa luonnostaan korjaantuvia kun taas jotkut ovat ihan jokapäiväistä kauraa ja sitä myöten nopeammin parannettavissa.
Silloin sietäisi pohtia enemmän kehittämisenaiheita, jos Tappara olisi ollut liikkeessä jäljessä ja syötöt menneet minne sattuu koko pelin ajan, mutta ensimmäinen erätauko antoi mielestäni sopivan normalisointiruiskeen Tapparan peliin ja toinen erähän oli mielestäni jo hyvää joukkuepeliä, mutta se ei vaan yksistään auta, jos suoritustaso ailahtelee pelin sisällä noinkin selvästi alas-ylös-alas. Pelinopeus oli kokonaisuudessaan tyydyttävällä tasolla, mutta suorituksiin tarvitaan ehdottomasti terävyyttä ja tylyyttä, varsinkin vastustajan maalin edessä. Pari kertaa oli Kolppanen ulkona, mutta kun tapparalainen oli selkä maalia päin niin kääntymisessä oli semmoista "käännynkö vai syötänkö viereen"-tapaista reagointiviivettä tai sitten ihan normaali epäonnistunut suoritus paineen alla.
Jos miettii Ilves-pelistä tärkeimpiä kehityskohteita pelillisesti, näen ensimmäiseksi ihan selkeästi joukkueen keskittymisen ja yksilön tarkkuuden parantamisen. Kolmas erä ja loppukiri ryssittiin ihan omaan piikkiin, kun lähes naurettavuuteen asti vastustajan karvaus oli avaussyötön tiellä tai syöttö oli "melkein" lapaan. Ei helvetti mitään puolen metrin korkuisia propelliroikkuja omasta päästä vastustajan syliin omalle siniselle niin kuin taisi tyylittömin suoritus olla kolmannessa erässä, vaan tarkasti ja vaikka karvaus tulee päälle, ei mennä vastustajan pillin mukaan. Peli on aina suhteessa vastustajaan, mutta ei alkukaudella ja joukkueen pelitavan sisäistämisvaiheessa saa mennä vastustajan mukaan.
Ja vielä tuo lopun Ilveksen hyökkääjien kierrätys pakkeina! Ei muuta kuin tarkkaa pelaamista niin kuin parhaiten osataan, eikä riskillä omasta päästä mahdollisimman nopeaa suoritusta hakien aina avaussyötöstä lähtien. Kun vastustajalla on heikomman suoritus- ja rutiinitason väärän pelipaikan yksilöt vastassa, ei se tuloksenteko vaadi mitään neljännen asteen yhtälöitä. Omat sooloilut ja epäselvät suoritukset riskeeraavat myös aina omaa pelinopeutta.
Ja tietty tuon tarkkuuden parantamisen alle menevät nuo maalit, jeesus sentään! 0:40 ja 0-2, molemmat kuin muikut isosilmäisestä verkosta läpi keskialueella ja sitten todetaan "ohhoh". Aallon ja Metsolan 2-3-maalin koomailut myös tarkkuuden parannuksessa syytä ottaa huomioon.
Vahvuuksia jos vielä ajattelee, niin vaikka tasakentällispeli välillä puuroutui, oli nähtävissä ihan selkeät elementit nopeaan peliin eikä niitä viime kaudelta tuttuja reagointiviiveitä ollut mielestäni kuin oikeastaan noissa maalinedustilanteissa, joissa tiedä sitten että tuliko selkärangasta vielä paremman paikan haku. Kuusela käänsi peliä todella nopeasti pariin kertaan ja oma viisikko pysyi virtauksen muutoksessa hyvin mukana. Lisäksi erikoistilanteet olivat pelillisesti hyvällä mallilla, vaikka ylivoimalla oli mahdollisuuksia suurempiinkin maalimääriin kuin vain 1/6. Kuusela on Bailenin kanssa viivassa varmasti kova tekijäkaksikko tulevissa koitoksissa ja alivoimakin tuntuu olevan paremmalla mallilla kuin viime syksynä, mikä tekisikin menestymisen jo rutkasti helpommaksi.
***
Laajemmin koko kautta pohtien on ensinnäkin muistettava, että joukkue on kaikkien pelaajamuutoksien lisäksi eri rytmissä kuin viime syksynä.
Viime vuoden keväällä joukkue julkistettiin 2.5. ja sitä ennen oli jo jonkun aikaa treenattu joukkueena ympäri crossfit-saleja jne. Rosteri oli käytännössä valmis jo toukokuun alussa!
Tämän vuoden keväällä hommat alkoivat käytännössä kuukautta myöhemmin, kun joukkueen julkistustilaisuus oli 20.5 ja harkkaleiri alkoi käsittääkseni siittä suoraan Varalassa. Rosteri ei ollut missään nimessä alusta asti valmis, McRaen tulosta ilmoitettiin 12.7, Tabacekista 20.7 ja toinen tärkeä sentteri Plihal julkistettiin 28.7. Se on tällä hetkellä spekuleerauksen varassa miten nuo kolme ovat hommansa ennen joukkueeseen liittymistä hoitaneet, mutta onhan se käytännössä selvää, että parempi olisi ollut olla Rautakorven johtamassa porukassa mukana alusta asti niin kuin 12-13-joukkueen kanssa toimittiin. Pelitapaa ei ole saatu kaikille opetettua yhtä lailla ja onhan se ihan käytännön tasollakin selvä, että kun nuo uudet tulijat ovat kaikki ulkomaalaisia, niin haasteita tulee jo ihan jokapäiväisestä kommunikaatiosta ja sitä myöten psykologinen puolikin valmennuksessa on heitä kohtaan haastavampaa. Nyt oli vain yksinkertaisesti mahdotonta saada porukka kasaan riittävän aikaisessa vaiheessa yhtenä kokonaisuutena.
Sitten kun lisätään vielä nämä yksilötason ongelmat, etunenässä ykkössentteri McRaen, "mystisen kankeuden" muodossa, peli vaikuttaa samantyyppiseltä ainakin alkuunsa kuin viime syksynä. No, huomenna on jo mahdollisuus kirkastaa kilpeä ja eritoten nostaisin esiin porukan pomon eli Rautakorven hyvin realistisen ja rauhallisen suhtautumisen ottelun jälkihaastattelusta. Alkuun pompuilla pari takaiskumaalia, kuin nyrkinisku päähän, mutta toiseen erään tapahtui selvä parannus - ulosajo lamaannutti sitten peliä luonnollisesti, loppua kohden oli paikkoja ja toisaalta virheitäkin. Ei se sen kummempaa ole, prosessi kaudelle 13-14 nytkähti merkittävän askeleen eteenpäin, kun tuli ensimmäiset viralliset merkinnät taulukoihin.
-
-Tällä hetkellä pelataan liian passiivisesti
-Oma ylivoima heikkoa, tällä ylivoimatehokkuudella ei pelejä voiteta
-Alivoimapelikään ei vielä toimi
-Pakit eivät hyökkäyspäässä pidä rohkeasti viivaa vaan peruuttavat heti pois
-Syötöt eivät mene lapaan, vaan sinne päin
-Maalivahtipeli ei ole viime kauden tasolla
-Lisäksi yksittäiset pelaajat ovat alisuorittaneet
Kyllä tämä tästä kuitenkin kääntyy. Vastustajat eivät kahdessa ekassa pelissä ole ihemitä esittäneet.
-
Kyllä tämä tästä kuitenkin kääntyy. Vastustajat eivät kahdessa ekassa pelissä ole ihemitä esittäneet.
Sehän tässä juuri eniten huolestuttaakin. Vastassa ollut kaksi varmaankin liigahistorian paskinta joukkuetta, ja molemmilta tullut pelin joka osa-alueella 6-0 turpaan..
-
Kärsivällisyyttä tässä kauden alussa nyt vaaditaan, mutta hommahan näyttää viime kauden alun toisinnolta. Tosin silloin pelattiin huomattavasti passiivisemmin tukkien keskialuetta ja vastaiskuja kytäten. Silloinkaan ei toiminut ali- tai ylivoimapelaaminen suhteessa vastustajaan, liikkeessä oltiin jäljessä ja vastustajat iski halpoja maaleja. Valmennuksella on tietysti tähtäimessä ajoittaa huippuisku keväälle, tosiasiahan on ettei koko kautta voi olla terävimmillään. Mutta lähinnä on tullut pohdittua eikö valmennuksellisesti voisi alkukauteen ajoittaa edes pientä kuntopiikkiä ja maaottelutauolla vetää sitten vähän tiukemmin kevättä kohdin. Tämä siis näin maallikon silmin.
-
Ihan samaa miettinyt tuon kunnon ajoituksen kanssa. Onko tosiaan ainut konsti kontata eka kolmannes sarjasta ja sitten alkaa pelaamaan? Tähän voisi joku palstan kuntoihme ottaa kantaa. Miten ne änärissä jaksaa vetää yli 80 runkosarjamatsia ja pleijarit päälle ja taatusti täydellä sykkeellä ekasta pelistä lähtien? Siellä jos joukkue konttaa Tapparan lailla alkukauden niin voi sanoa ekan kuukauden jälkeen hyvästit play-offeille. Tietysti sm-liigan kolme pistettä voitosta helpottaa takamatkan kiinniottoa.
-
Ehkä ovelasti koitetaan näin pitää KHL-peikkoa kaukana. Siirtotakarajan mentyä sitten kaikki auki.
-
Ehkä ovelasti koitetaan näin pitää KHL-peikkoa kaukana. Siirtotakarajan mentyä sitten kaikki auki.
Ja samalla kustaan faneja silmiin, niin että kirvelee..tosin se kirvely helpottaa mestaruussamppanjalla huuhtoessa ;D
-
Ehkä ovelasti koitetaan näin pitää KHL-peikkoa kaukana. Siirtotakarajan mentyä sitten kaikki auki.
Kyllä se vain näin on...
Ja toisaalta, liiga on rakenteeltaan alkukauden rämpimistä suosiva. Mestaruutta kun ei voi voittaa sysksyn lennolla. Vasta tammikuussa kunnossa olevilla joukkueilla on mestaruus ulottuvilla.
Ja vielä kun lähes kaikki joukkueet pääsevät play-offeihin niin riittää kun pitää heittopussit takanaan runkosarjassa.
-
Siinähän se juttu onkin kun änärissä vain puolet pääsee poffeihin, niin ei ole mahdollista kontata syksyä ja olla varma pääsevänsä kevään peleihin. Taas kuin kotoisassa liigassa suurin osa joukkueista pääsee kevään tosipeleihin niin silloin voi mennä syksyllä vähän heikomminkin mikäli se palkitsee keväällä.
-
Nin. Alkukaudella haetaan asetelmia ja joukkueen kuvioita. Kesän treenin jälkeen on Tapparalla varmasti tiettyä jäykkyytä/kohmeisuutta. Seurataas nyt 10 matsia ja arvioidaan sitte uudelleen. Eikä sekään vielä kerro mitään. Luotto systeemiin ja vamennukseen elää edelleen.
-
Sori vähän offtopic liittyen ainakin otsikkoon. Tuli vain mieleen tuo termi "kunnon ajoitus kiekkokaudella"
Ilmeisesti viimekaudella joukkue oli valmis noin kunnon ja pelitavankin puolesta 27.2 jälkeen. Oliko niitä
nyt 15 peliä joista 14 voittoa ja 1 tappio. :D
Parin seuraavan viikon pelit näyttää ainakin pelitapaa paremmin ja kuinka sitä ollaan saatu eteenpäin.
-
Kunnonajoituksista en tiedä mutta ei joukkueet koko sarjaa vedä illasta toiseen lentokelillä ja fressinä. Kait siellä pari harjoittelutaantumaa on... ja tuo helmikuusta eteenpäin hommat kunnossa ja se sit kullakin riittää johonkin asti.
Onkoha Jukka tahallaan ajanu rosterin jumiin ja tässä kohtaa karaistutaan ja opetellaan nöyryyttä.
-
Yhtään Eht tai treenipeliä nähneenä on pakko todeta, että Ilves-peli oli iso pettymys odotuksiin. Tuli mieleen pelit ennen Rautakorpea. Silloinkin syysi ehdotettiin huonoihin esityksiin kunnon ajoittamista yms. Nyt oli saarinen vaan vastustajan aitiossa :-)
Tuskin tilanne niin huono on, mutta kyllä runkosarjan lopussa näillekin pisteille käyttöä olisi ja jatkossa muut kyllä ilvekseltä ja pelsuilta pisteet ottaa. Jos runkosarjan lopussa on noin 100npistettä, meiltä meni jo 5 ja ei näytä peli siltä että pisteitä helposti lisää tulisi.
Kun ilvespeli saatiin tsempattua 2-2een luotin että ohi mennään. Eipä saatu kirivaihdetta päälle ja villen hölmöiltyä itsensä suihkuun johtajuus pelistä katosi. Päädyttiin aiemminkin tapparaa vaivanneeseen koomaan jossa vastuuta välteltiin ja maalinälkä jotenkin puuttui puristettaessa mailaa.
Hyökkäykset hitaita ja vasstustsjalla 3npelaajaa jo kiekon alla. Hyökkäys jaa hyökkäyssiniselle tai kulmiin. Pörrätään ilman maalipaikkaa. Barkovia oivalluksineen ja avpelaamisineen on ikävä.
No paraneehan tuo. Pakko ...
-
Jos runkosarjan lopussa on noin 100npistettä, meiltä meni jo 5 ja ei näytä peli siltä että pisteitä helposti lisää tulisi.
Lyhensin raskaasti. Ihan näin huono Tapparan tilanne ei ole. Ei ole.
Avausviikonloppuna menetettiin pisteitä. Joo. Kamalaa. Pitäisikö joukkueen miettiä jo tavoitteet uusiksi? Onko tavoite sittenkin välttää jumbosija?
Miten te kehtaatte itkeä palstalla ensimmäisten otteluiden jälkeen tällä tavalla?
Itketään sitten porukalla, jos peli ei marraskuussa näytä paremmalta.
Kuinka vähän täällä palstalla on niitä, jotka ymmärtävät, että liiga ei ole turnaus ja Rautakorpi ei ole koskaan ollut turnausvalmentaja? Runkosarja kestää viikkoa vaille puoli vuotta. Nyt on pelattu noista otteluista jo reilu kolme prosenttia. Paniikkinappula kannattaa runtata jo pohjaan, eihän tästä mitään tule ;-). V...u ...
... meiltä meni jo 5 ja ei näytä peli siltä että helposti lisää tulisi ...
Ei saisi nauraa eikä olla ivallinen, mutta onpahan aikamoista paskaa.
-
Älkää ny viittikö! Viime kauden alku ei paljon parempi ollut. Kyllä ne jalat siitä aukee. Jos ei ala aukeemaan, niin eiköhän Jukka ja Mikki tarvittavat muutokset tee. Oottakaan ny ees 10 pelii. Plihal ja Mcrae paransi jo paljon ipa pelistä.
Plihalin tyrmäsin harkkapelien jälkeen itekki, mut ootellaan nyt. Vasta 2 peliä pelattu.
-
..
Hyökkäykset hitaita ja vasstustsjalla 3npelaajaa jo kiekon alla. Hyökkäys jaa hyökkäyssiniselle tai kulmiin. ...
Nimenomaan tuo 1 vs 3 hyökkääminen juontaa niistä nopeista käännöistä. Muut ei ehdi mukaan, mutta vastustajan tasapainoisen viisikon myötä heillä on kolme alla jo valmiiksi.
Mutta tämä on tätä. Kausi venyi pitkälle, joten aikataulusta ollaan "jäljessä" viime syksyyn nähden - eikä se silloinkaan hyvin kulkenut.
-
Tässä vaiheessa kautta on ehkä jälleen hätäisimpiä muistuttaa seuraavista asioista. Käytetään viime kautta vertailukohtana ja muistellaan tilannetta silloin:
-startti liigaan lähes luokaton/huono. Tappara hävisi järjestäen kaikille joukkueille aina lokakuun puoleen väliin asti. Tappara sijoittui KUITENKIN liigassa runkosarjan toiseksi keväällä
-foorumit täyttyivät välittömästi vahvasti kritiikistä ja "kiireisimmät" olivat jo vaihtamassa joukkueesta mm. Connollyn ja Rautakorven. Rautakorven potkuja huudeltiin niin, että kitarisat näkyi.
-Tappara voitti vain ja ainoastaan heittopussi Ilveksen ja hävisi lähes kaikki muut matsit. Erona Ilveksen kohdalla tänä vuonna on se, että Ilves on vahvistunut todennäköisesti joukkueista eniten eikä enää täytä minkäänlaisia heittopussin kriteerejä ainakaan alkukaudesta.
-"nerot" foorumeilla ehdottivat aika monesti, että malttia nyt pojat ja aika moni sitten hattu kourassa pyyteli hätäisyyttään anteeksi keväällä
-vaikeaa on nytkin, mutta vasta kaksi peliä pelattu. Vaatimustaso on kyllä kova, koska aika monella ilmeisesti on ajatuksissa, että tässä nyt pelaa sama joukkue kuin viime keväänä ja odotetaan ns. välitöntä jatkoa keväällä. Pelillisesti ei olla sillä tasolla kuin oltiin keväällä eikä varmasti olla vielä pitkään aikaa. Lohduttavaa pitäisi olla, ettei meidän tarvitsekaan olla.
-radikaalein esimerkki siitä, että fanit eivät ole oppineet viime vuodesta mitään on se, että McRae ollaan lähettämässä kotiin YHDEN ottelun jälkeen. Aika moni oli laittamassa miehen jo lentokoneeseen ja passittamassa takaisin pohjois-amerikkaan.
=> yhteenveto: MALTTIA ! MALTTIA! ja MALTTIA!
Ymmärrän, että tunteitahan tuo herättää, niin itsekin haluaisin nähdä, että Tappara voittaa joka ilta täydellisellä pelillä. Mutta sellaista joukkuetta ei liigassa tule olemaan nyt eikä koskaan, joka pelaa joka päivä täydellisesti eikä heikompia jaksoja tule missään vaiheessa. Vrt. viime vuosi, että kyllä heikon startinkin jälkeen pystyy taistelemaan ja nousemaan, kunhan heikko startti ei veny liian pitkäksi. (Pelicans 2012-2013)
Hyväkin startti voi muuttua draamaksi, vrt. Blues 2012-2013. Blues johti liigaa 20:n pelatun pelin jälkeen, mutta mistä Blues löysi itsensä? Ei edes sääliplayoffeista.
Joten please, ennen kuin kommentoitte, ottakaa järki käteen ja miettikää hetki. En halua tappaa keskustelua yms. mutta ei odotukset voi olla oikeasti tässä vaiheessa kautta sellaisia, että aina voitetaan ja vielä helposti ja selvin lukemin. Sen sijaan järkeväähän on keskustella pelistä faktat mielessä pitäen. Screamer tekee tältä osin loistavaa työtä, sillä miehen kommenteissa on yleensä lähes ainoastaan faktaa ja kohdennettua tietoa ja tarkkaa analyysia eikä välittömästi lyödä koko joukkuetta kölin alta.
-
Hyviä ajatuksia peterralta ja suurimmilta osin komppaan sinua, pitänee kuitenkin muistaa että viimekaudella odotukset kauden alussa eivät olleet yhtä kovat kuin nyt ovat.
Kauden alussa meillä oli kuitenkin kenttä joka auttoi saamaan niitä satunnaispisteitä (Nieminen - Barkov - Haapala) Nyt tälläistä kenttää ei ole. On vain yksittäisi hyviä pelaajia, jotka eivät vielä ainakaan ole pelanneet kovin hyvin yhteen.
Muistutuksena epäilijöille.
Viimekaudella Syyskuun seitsemästä pelistä voitettiin suoraan 3 ja yksi hävittiin jatkoajalla, loput kolme olivat suoria häviötä, ja nekin tulivat vahvoille Kalpalle ja Jypille, sekä perinteinen häviö Lahdessa. Lokakuussa joukkueella oli vielä vaikeampaa 11 pelatusta ottelusta 6 hävittiin suoraan, ja vain kolme voitettiin suoraan. Loput kolme voitimme jatkoajan jälkeen. Kurssi muuttui Lokakuun jälkeen, sillä lopuissa 52 ottelussa tuli ainoastaan 9 suoraa tappiota. Loput varmaan jo muistanettekin.
En todellakaan olisi huolissani joukkueen tilasta. Kun hyvien yksilöiden yhteispeli ja kunto alkavat toimimaan halutulla tavalla voi jälki olla osittain jopa murskaavaa. Itselläni aino huolenaihe on Nemo. Miten hän tulee pärjäämään ilman ns "huippusentteriä" kaikki kunnia toki Maliselle mutta hän ei ole millään muotoa Barkovin tapainen sentteri. Jos olisi pelaisi NHL:ää. Nemosta saatiin jo harmittavia viitettä ensimmäisessä ilvespelissä. Toki syöttöpiste tuli, mutta lohduttaako se paljoakaan. Nemo on sen tyyppinen pelaaja että pitää onnistua maalien muodossa, muuten tulee ylilyöntejä. Tällä kaudella olen yllättynyt mikäli Nemo yltää yli 30 pisteen. Samanlaista pistetehtailua ei nähdä kuten viimekaudella. Nemo on arvokas pelaaja tapparralle kunhan ei ala kiehumaan. Kuten surullisen kuuluisalla kaudella 2009-2010 50 ottelussa 142 minuuttia jäähyjä. Edellinen kausi 2008-2009 oli Villeltä kuitenkin huippukausi pisteiden valossa 55 21+20 41. Pelasi silloin Lehterän kanssa samassa kentässä. Ville on loistava pelaaja silloin kun homma toimii. Muulloin tulee valitettavan usein ylilyöntejä ja turhautumista mikä näkyy jäähyjen valossa. Toki viimekausi huippu pisteiden valossa ja silloinki muhkeat 132 minuuttia jäähyjä :)
-
Ihan samaa miettinyt tuon kunnon ajoituksen kanssa. Onko tosiaan ainut konsti kontata eka kolmannes sarjasta ja sitten alkaa pelaamaan? Tähän voisi joku palstan kuntoihme ottaa kantaa. Miten ne änärissä jaksaa vetää yli 80 runkosarjamatsia ja pleijarit päälle ja taatusti täydellä sykkeellä ekasta pelistä lähtien? Siellä jos joukkue konttaa Tapparan lailla alkukauden niin voi sanoa ekan kuukauden jälkeen hyvästit play-offeille. Tietysti sm-liigan kolme pistettä voitosta helpottaa takamatkan kiinniottoa.
NHL:ssä ne vetää millä vetää. Toisaalta täällä ja tällä systeemillä on mahdollisuus rakentaa kuntoa alkukevääseen asti, viimeistellä pelinopeus ja kuviot maaliskuulle ja täräyttää pajatso tyhjäksi huhtikuussa. Sijalta 8. runkosarjassa se taisi olla 2003. Silloin kun Saukkonen oli syönyt meidän eväät. Viime vuonna ehdittiin tasaisessa liigassa jopa toiseksi, vaikka TPS pelin jälkeen risteilyllä lokakuun lopulla oli aika epäuskoinen olo.
Fyysistä optimikuntoa on normipelurin mahdoton pitää yllä puhtain keinoin kuukautta paria pidempään. Kehittyäkseen fyysisesti ei pelaajalle riitä kova kesätreeni, vaan uskon Rautakorven ajattelutavassa kovan fyysisen treenin ajoittuvan koko kaudelle. Sitä kevennetään vain tarpeen tullen ja vuodenvaihteessa ainakin tiukin ruuvi on jo hellätty. Tästä varmaan käsite "kevään joukkue" on saanut pohjansa. Se, joka mainitsee jumin olevan kesätreenin jäljiltä ei ymmärrä, että joukkue treenaa koko ajan kovaa. Uskoisin, että jopa kovempaa kuin kesällä. Juuri sen uskoisin olevan Villenkin tarkoittamaa kärsivällisyyttä ja uskoa tekemiseen. Ei ole helppoa vetää kovaa treeniä ja pelata samalla suht tärkeistä pisteistä. Vaatii uskoa.
Eli kaksi maalin tappiota, vaikkakin jumboehdokkaita vastaan, ei muuta focusta mihinkään. Pikkuhiljaa ja ajoittain nekin kääntyvät jo syksyllä maalin voitoiksi hyvän pelisysteemin ansiosta ja sitten tärkeimmällä hetkellä loppukeväästä otetaan kaikki irti. Ja on mistä ottaa.
-
Viime kaudella tappara lopetti kovan harjoittelun helmikuun lopulla. Ja silloinhan joukkueen peli parani paljon. Ja varsinainen kevään kunto tuli sitten esiin tauon jälkeen kun tosipelit alkoivat. Varsinkin ykkösvitjan liike ja tekeminen oli huikealla tasolla:)
-
Tukossahan poikien on oltava koska mielestäni kukaan ei pelannut edes sillä tasolla mitä harjoitus peleissä.
Mutta toisaalta tiedän että ihan varmasti Oulussakin jätkät on yhtä tukossa, mutta silti taulussa kaks voittoo ja eriluokan joukkueista.
-
Tukossahan poikien on oltava koska mielestäni kukaan ei pelannut edes sillä tasolla mitä harjoitus peleissä.
Mutta toisaalta tiedän että ihan varmasti Oulussakin jätkät on yhtä tukossa, mutta silti taulussa kaks voittoo ja eriluokan joukkueista.
Juuri näin. Kliseiden mukaan "hyvä joukkue ottaa pisteet huonollakin pelillä" ja nyt ei ole otettu, vaikka vastassa on peräpään joukkueiksi veikatut porukat.
Tuossa aiemmassa kirjoituksessani pääasiani oli se, että tuossa Ilves-pelissä ei ollut ketään pelaajaa, joka selkeästi olisi nostanut joukkuetta tai erottunut edukseen. No, ehkä Saravo ja kertoo paljon. Pelissä ei ollut eräitä lyhyitä hetkiä lukuunottamatta sitä tekemisen meininkiä, mitä viime kaudella oli kauden alusta lähtien. Jos nyt mennään ylitreenaamisen/tukkoisuuden taakse, ei se poista sitä tosiasiaa, että pisteitä pitää saada koko kaudella ja alusta lähtien, jotta niitä on riittävästi keväällä. Lisäski jos onnistumisia (voittoja) ei tule tulee suorittaminen kaukalossakin väkinäisemmäksi yksittäisillä pelaajilla ja koko joukkueella. Ville on esimerkki siitä, miten yritetään ja apina tulee selkään.
Joo, toivottavasti olen pessimisti ja voitte viikon päästä nauraa mielipiteilleni - jälleen. :-\
-
Alla olevat lainaukset otettu Tappara - Kalpa- topicista. Sopivat hyvin alustukseksi alla olevaan pohdintaan.
Tänään odotan näkeväni Tapparan, joka tosissaan taistelee voitosta ja omaa jonkinlaisen pelitavan mitä seurata.
Tuota kyllä on odottanut viimeiset viisi vuotta joka pelissä ja tuota pitäisi aina olla.
Rautakorven aikana näin on ollut, mutta Ilves-pelissä ottelun viimeisellä puoliskolla taistelu oli näennäistä puuhastelua ja pelitapa ei ihan wanna-be-valkulle auennut, mutta ei onneksi mitään viivelähtöjä oman maalin takaa aika taikka Summasen äiti- luonto kiekko, mitä se ikinä onkaan.
Tähän alkuun todettava, että tämä kirjoitelma on hieman erilaista pohdintaa peliesityksistä. En tiedä onko kukaan muu samaa mieltä, mutta laitetaanpa kuitenkin näytille.
Mietiskelin tässä pitkään viime pelin tiimellyksessä, että miksi peli ei hirveästi napannut. Muistin tämän samaisen tunteen Rautakorven visiitiltä 10 vuoden takaa. Silloinkaan ei syksyn pelit kiinnostaneet lähes ollenkaan. Syynä oli samainen heikko kauden aloitus ja odotus mitalipeleistä. Odotusarvot kun olivat tuolloinkin kaudelle kovat useamman vuoden putkeen ja aina syksyn koittaessa peli oli enemmän vähemmän sekaisin alkukaudesta. Luotto joukkueeseen ja Rautakorpeen on itsellä suhteellisen kova. Samalla se asettaa näin fanillekin tähtäimen sinne pitkälle kevääseen. Vaikka tätä liigan alkua on taas odottanut vesi kielellä monta kuukautta, niin jotenkin tämä alun lässähdys taas toi realiteetit esiin ja tappoi fiiliksen lähes kokonaan. "Ei me tähdätä kuntopiikkiä syksyyn, me ruvetaan pelaamaan sitten keväällä." "Nyt on vasta reenattu kovaa. Pelilliset asiat tulee myöhemmin. Kattellaan uudestaan joskus joulun tietämissä." "Ei näiden pelaajien otteita kannata vielä ruveta arvioimaan. Kattellaan sitten 15 pelin päästä että miten lähtee käyntiin."
Tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus haukkua joukkuetta, Rautakorpia tai ketään faneja. Tähtäimen pitää ehdottomasti olla keväässä ja tekemisen pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Se on ainut keino menestyä. Kuitenkin näin yksittäisen fanin kannalta tilanne on hieman kaksijakoinen; en ole mikään gloryhuntteri, joka kannattaa joukkuetta vain menestyksen myötä, mutta on erittäin tuskallista katsella kun joukkue lahjoittaa Ilvekselle voiton ja pelaa sunnuntaihöntsää Pelicansia vastaan. Jos joukkue "aloittaa" pelaamisen vasta joulun jälkeen, niin pitäisikö minunkin ruveta seuraamaan kunnolla vasta silloin ? Hain innoissani Nelosen kanavapaketin DNA:lta, jossa joutui vuodeksi sitoutumaan. Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kaduttaa tuo ostos, sillä nyt tuntuu siltä että olisi pitänyt odottaa tammikuulle. Olenko yksin ajatusteni kanssa vai herääkö muille samanlaisia tuntemuksia ? Ja ennen kuin joku kysyy niin vastaan jo; Ei, en todellakaan nauti myöskään siitä, että vedetään syksyn ekat pelit sata lasissa, otetaan sarjajohto 10 pelin jälkeen ja sitten loppukausi voitetaan ainoastaan muutama ottelu sieltä täältä. :)
-
Alla olevat lainaukset otettu Tappara - Kalpa- topicista. Sopivat hyvin alustukseksi alla olevaan pohdintaan.
Tänään odotan näkeväni Tapparan, joka tosissaan taistelee voitosta ja omaa jonkinlaisen pelitavan mitä seurata.
Tuota kyllä on odottanut viimeiset viisi vuotta joka pelissä ja tuota pitäisi aina olla.
Rautakorven aikana näin on ollut, mutta Ilves-pelissä ottelun viimeisellä puoliskolla taistelu oli näennäistä puuhastelua ja pelitapa ei ihan wanna-be-valkulle auennut, mutta ei onneksi mitään viivelähtöjä oman maalin takaa aika taikka Summasen äiti- luonto kiekko, mitä se ikinä onkaan.
Tähän alkuun todettava, että tämä kirjoitelma on hieman erilaista pohdintaa peliesityksistä. En tiedä onko kukaan muu samaa mieltä, mutta laitetaanpa kuitenkin näytille.
Mietiskelin tässä pitkään viime pelin tiimellyksessä, että miksi peli ei hirveästi napannut. Muistin tämän samaisen tunteen Rautakorven visiitiltä 10 vuoden takaa. Silloinkaan ei syksyn pelit kiinnostaneet lähes ollenkaan. Syynä oli samainen heikko kauden aloitus ja odotus mitalipeleistä. Odotusarvot kun olivat tuolloinkin kaudelle kovat useamman vuoden putkeen ja aina syksyn koittaessa peli oli enemmän vähemmän sekaisin alkukaudesta. Luotto joukkueeseen ja Rautakorpeen on itsellä suhteellisen kova. Samalla se asettaa näin fanillekin tähtäimen sinne pitkälle kevääseen. Vaikka tätä liigan alkua on taas odottanut vesi kielellä monta kuukautta, niin jotenkin tämä alun lässähdys taas toi realiteetit esiin ja tappoi fiiliksen lähes kokonaan. "Ei me tähdätä kuntopiikkiä syksyyn, me ruvetaan pelaamaan sitten keväällä." "Nyt on vasta reenattu kovaa. Pelilliset asiat tulee myöhemmin. Kattellaan uudestaan joskus joulun tietämissä." "Ei näiden pelaajien otteita kannata vielä ruveta arvioimaan. Kattellaan sitten 15 pelin päästä että miten lähtee käyntiin."
Tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus haukkua joukkuetta, Rautakorpia tai ketään faneja. Tähtäimen pitää ehdottomasti olla keväässä ja tekemisen pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Se on ainut keino menestyä. Kuitenkin näin yksittäisen fanin kannalta tilanne on hieman kaksijakoinen; en ole mikään gloryhuntteri, joka kannattaa joukkuetta vain menestyksen myötä, mutta on erittäin tuskallista katsella kun joukkue lahjoittaa Ilvekselle voiton ja pelaa sunnuntaihöntsää Pelicansia vastaan. Jos joukkue "aloittaa" pelaamisen vasta joulun jälkeen, niin pitäisikö minunkin ruveta seuraamaan kunnolla vasta silloin ? Hain innoissani Nelosen kanavapaketin DNA:lta, jossa joutui vuodeksi sitoutumaan. Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kaduttaa tuo ostos, sillä nyt tuntuu siltä että olisi pitänyt odottaa tammikuulle. Olenko yksin ajatusteni kanssa vai herääkö muille samanlaisia tuntemuksia ? Ja ennen kuin joku kysyy niin vastaan jo; Ei, en todellakaan nauti myöskään siitä, että vedetään syksyn ekat pelit sata lasissa, otetaan sarjajohto 10 pelin jälkeen ja sitten loppukausi voitetaan ainoastaan muutama ottelu sieltä täältä. :)
Faneilla on oikeus odottaa tulosta myös syksyllä ja faneja ei käy odotuksista syyttäminen. Odotukset kuuluvat tähän hommaan, mutta samaan hengenvetoon täytyy muistaa, että kaikki viisaus on aina siellä, missä hommia ei tehdä. Ja nyt kun otit asian esille niin mielestäni on täysin mahdollista pelata tasapainoinen kausi koko kauden ajan ja voittaa lopuksi mestaruus. JYP ja Kärpät ovat monesti todistaneet, että suoritukset ei tarvitse olla runkosarjassa heikko, jotta voi voittaa finaaleja. Esim. Kärpät aika usein voitti runkosarjan myös niillä kausilla kun mestareiksi selvisivät eikä peli tietääkseni heitellyt juurikaan kauden aikana vaan suoritustaso oli alusta lähtien erittäin korkea. JYP pelasi koko viime kauden ilman suurempia notkahduksia ja pysyivät koko kauden välillä 4-8. Pelasivat siis tasaisesti, mutta kuitenkin selvisivät pronssille, koska JYPillekin hurmos-ässät olivat liikaa. Ässäthän pelasi käytännössä viime kauden todella heikosti koko syksyn ja vielä tammikuunkin. Sijoitus oli muistaakseni tammikuun alussa 12 tai 13. Toisaalta runkosarja oli äärimmäisen tasainen, joten sillä lailla eivät kuitenkaan hirveän kaukana olleet, kun taas esim. Ilves oli ihan toivottoman kaukana vaikka majaili vain kaksi paikkaa alempana. Lukko pelasi KOKO RUNKOSARJAN naurettavan huonosti ja pääsi playoffeihin ja tiputti loistavasti ja ailahtelematta pelanneen jokerit heti pudotuspeleissä.
Mielestäni tällä kaudella on jopa realistista odottaa, että syksyllä ei räpelletä yhtä paljon kuin viime vuonna, koska onhan meillä nyt jo kokeneita miehiä mukana, jotka tuntevat pelitavan, joten sinänsä lähtökohdat viime kauteen ovat erilaiset. Sitten taas toisaalta, uusia palasia joukkueeseen on hypännyt paljon myöhemmin kuin viime vuonna oli tilanne ja ehkä kolme tärkeintä pelaajaa menetettiin (Barkov, Koskiranta, Mäntylä) joten sinänsä taas ei ole yllätys, jos kausi noudattelee suunnilleen viime kauden kaavaa. Odotukset on kuitenkin tänä vuonna vielä rahtusen kovemmat ja sikäli faneilla on täysi oikeus odottaa tulosta nopeasti. Ilves on taas hyvä esimerkki siitä, että he ovat käytännössä lähes identtisessä tilanteessa Tapparan kanssa viime kauteen verrattuna ja heillä on ollut aikaa suunnilleen tuolla ryhmällä laittaa palasia kuntoon ja ajaa pelitapaa sisään jo viime keväästä lähtien, kun taas Tapparan pitkä kevät veloitti tässä aika paljon, kun muut ovat jo todella hyvissä ajoin päässeet sisään treeniin.
En tiedä, mutta imo ei oo puoliksikaan niin suuri yllätys kuin porukka väittää, että Ilveksen peli oli valmiimpaa kuin Tapparan avausottelussa. Sitten taas toisaalta jos mietitte niitä Ilveksen maaleja niin tekemällä tehtyjä maaleja ei ollut yhtään kun kaksi tuli tapparan alkuhorroksesta ja kolmas metsolan ja aallon yhteispelaamisen ongelmista. Ilves ei pelillisesti edes ollut kovin vahva Tapparaa vastaan, mutta valmiimpia he olivat ja heillä luonnollisesti oli myös enemmän näytettävää heti alusta. Ilveksen mahdollisuudet saada pisteitä todennäköisesti huononevat kauden vanhetessa ja Tapparan paranevat. Liian pitkäksi vedetyt johtopäätökset tässä vaiheessa ovat aika murhaavia ja sikäli olisi ihan ehkä jopa järkevää jättää tää puiminen vähemmälle.
-
Tekstiä...
Joo aika samat on fiilikset mitä kirjoitit. Se mikä on mukavaa seurattavaa on kun se peli käy pikku hiljaa loksahtelemaan paikoilleen. Nyt pari ottelua pelattunna ja tunne pelin jälkeen on lähes täyttä ymmärrystä vailla, miten tää voi olla sama jengi viime keväältä? Sitte ne hommat vaan käy syksyn ja talven edetessä pikkuhiljaa (toivottavasti ainakin) onnistumaan. Itelle käy se tyytyväisyys tulemaan kun talvi kääntyy kevääksi ja media ei ole noteerannut Tapparaa ollenkaan vaikka itse on huomannut miten peli luistaa jo pelottavan hyvin ja omassa pienessä mielessään alkaa miettimään olisko tää se kannun nostelu vuosi...
-
Puolustuspelaaminen toimii kauttaaltaan ihan hyvin tällä hetkellä. Isoja paniikkeja ja maalipaikkoja ei peliin vastustajalle anneta. Vaikka Tapparan peliä on paljon kritisoitu niin kannattaa muistaa Aran kehuneen Tapparaa valmiimmaksi ja paremmin pelanneeksi Lahden ottelussa.
Ongelmia on hyökkäyspelaamisessa. Lähtöäkin suurempi ongelma on pelaajien yhteen pelaamattomuus esim. kulma ja rännikiekoissa joissa ei kemiat ja kommunikaatiot ainakaan vielä kohtaa.
Pelaajista moni saa nostaa tasoaan ja paljon. Suurimmat ilonaiheet on oikeastaan Palola ja Peltola. Jatkavat siitä mihin keväällä jäi. JMJ myös kelvollinen joten niiltä osin asit on mallillaan. Erkinjuntti pelaa muuten loistavasti mutta vedoissa ei ole itseluottamusta yhtään, syöttötaito korkealla tasolla.
Pettymyksiä on muutamia ja pelaajia joilla on rahkeita vieläkin parempaan.
Myös mysteeri löytyy ja se on Philip McRae. Ei liene kenellekään auennut missä mennään. Toivottavasti edes valmennukselle.
-
Olen nähnyt tämän kauden Tapparasta kaksi ottelua paikan päällä, Ilves- ja KalPa-pelit. Pelicans-peli kuului vain radion kautta, mutta sekä Ilves- että KalPa-pelit olivat pelillisesti sen verran lähellä toisiaan, että uskallan tehdä arvion ulottuen Pelicans-pelinkin yli. Analyysi tapahtuu nähtyyn perustuen.
Erikoistilannepelaamiselle voisi kehitellä kokonaan omaa ketjuaankin, siitä totean, että ylivoima on tehnyt joka pelissä yhden maalin ja yv-pelin perusrakenne on "kakkosyv:llä" eli Kuuselan porukalla hyvin hallussa. Poikittaissyötöt ovat toistuvia palasia ja onnistuessaan repivät puolustusta ja väsyttävät maalivahtia, mutta toisaalta vaativat kaikkien kentällä olevien hereillä oloa. Malisen ylivoimakentällä tuntui KalPa-pelissä olevan suuria vaikeuksia saada säädyllinen pyöritys aikaan, KalPan alivoima onnistui karvauksissa ja viivalla oli epävarmuutta ainakin Bailenilla.
Alivoimaprosentti on aikalailla 80 % tällä hetkellä ja on syytä ottaa huomioon, että Tappara on pelannut kaksi peliä päästämättä yv-maalia, ainoastaan Pelicans-pelin kolme takaiskumaalia rumentavat tilastoa. Viime kauden av-tilasto tässä vaiheessa oli tismalleen samassa lukemassa. Viime kaudella kolmen pelin jälkeen yv-% oli 23,53 % ja nyt kertaluokkaa heikompi 15 %. Viime kaudella tässä vaiheessa tasakentällispeli oli hivenen heikompaa kuin nyt, kun tarkastelee päästettyjä maaleja, mutta erot ovat vielä niin pieniä, ettei niillä ole lisäarvoa keskusteluun.
Tällä hetkellä puolustus- ja maalivahtipeli ovat sillä tasolla, etten niihin kiinnitä liiallista huomiota. Ne ovat hyvässä kunnossa nähdyn perusteella, mutta tilanne voi muuttua ihan vastustajan mukaan. Tähän mennessä nuo osa-alueet ovat kuitenkin siinä kunnossa, että niihin näin palstaolosuhteissa ei liiallisesti kannata aikaa uhrata, siitä kertovat maalimäärät 3-3-0 ja Metsolan torjuntaprosentti 92,21 %. Sen sijaan hyökkäyspelaamisen maalilukemat 2-2-1 ovat enemmän analysoitavaa aineistoa.
***
Jos ajattelee Ilves- ja KalPa-otteluiden hyökkäyspelillisiä viestejä näin a2/b2-katsomon keskiriveillä oleilevalle kannattajalle, selkeimmin esiin nousee termien avulla muotoiltuna ”pelin pakottaminen”. Hyökkäyspeliä pakotetaan nopeaksi syöttämällä nopea avaus tai puskemalla laidasta läpi kiekon kanssa ja voisi sanoa kauden tässä vaiheessa, että ainakin enimmissä osin tapauksista yritys kallistuu enemmän uhkarohkeaksi kuin järkeväksi. Epäonnistuessaan avaussyöttö katkaistaan ja vastustaja pääsee pahimmassa tapauksessa yksin läpi. Epäonnistuessaan laidasta läpi puskeminen pysähtyy yhden tai useamman vastustajan runtatessa laiturin irti kiekosta ja pahimmassa tapauksessa syntyy omalta kantilta katsoen alivoimainen puolustustilanne. OK! Tilanne on edellä esitetyn kaltainen ja siltä se on näyttänyt kahdessa kotipelissä tähän asti.
Edellytys avaussyötön antamiseen on syötön kohteena olevan pelaajan edes auttava sijoittuminen. Syötön kohteena oleva pelaaja on ollut tähän mennessä keskialueella ”siellä päin”, mutta välissä on korostetun useasti ollut vastustajan karvaaja. Syitä tähän loppuviimeksi epäonnistuneeseen avaussyöttösuoritukseen on oman toiminnan piiristä useampia: 1) Puolustajan avaussuoritus on liian hätäinen – ei ole kunnollista syöttölinjaa, syöttö vain täytyy saada aikaiseksi ylöspäin. 2) Syötön vastaanottaja on väärässä paikassa hyvään syöttölinjaan verraten – riippuu paljon vastustajan karvauksen aktiivisuudesta, mutta eniten riippuu syötön kohteen pelitilanteen tunnistamisesta: osaako syötön kohteena oleva oma pelaaja lukea karvauksen mahdollisuuden etukäteen, jos ei, niin täten syöttölinja mitätöityy menemällä karvaukseen vastustajan tahdon mukaan. Toinen vaihtoehto: haltsaako se avaussyötön kohde karvauksen kiertämisen eri mahdollisuudet – sekä itsensä että karvaajan luistelulinjat, muut eleet, hämäykset? Tämä on hyvin monimutkainen ja erittäin nopeaa reagointia vaativa yhtälö, niin kuin sanallisesta kuvailusta varmasti huomaa. Nopeaan avaukseen pyrittäessä tilanteessa on monta liikkuvaa osaa, ja eri reagointimallit kehittyvät yksinkertaisesti ajan kanssa.
Avauspelaaminen rytmittää hyökkäystä ja parhaimmillaan hyökkäyksiinlähdöissä saadaan pelattua vastustajan puolustus alivoimaiseksi omaa hyökkäystä vastaan. Tähän tilanteeseen pääseminen edellyttää kuitenkin monen palasen loksahtamista tismalleen kohdalleen, niin kentällisen rakennetta, tiiviyttä ja yleisesti muotoiltuna oman pelaamisen paremmuutta SUHTEESSA vastustajaan. Ei riitä, että neljän syötön kuvio toimii paperilla, vaan sen täytyy toimia vastustajaa vastaan kentällä, mutta kun vastustaja on siitä ilkeä osapuoli, että se ei pelaa aina niin kuin itse tahtoisi. Omalla pelillä voidaan parhaimmillaan ohjata vastustajan pelaamista, mutta tässä vaiheessa kautta se on vain märkä uni. Oma hyökkäyspelaaminen täytyy vain jauhamisen kautta saada iskostettua jokaisen yksilön nuppiin ja silloin kun opittu ja sisäistetty hyökkäyspelitapa tukee materiaalia ja toisinpäin, pelitavassa voidaan tehdä pelitilanteen vaatimia hienosäätöjä ja täten lisätä yllätyksellisyyttä.
Hyökkäyspelissä kiinnostavinta on kuitenkin tällä hetkellä itse hyökkäysalueen hyökkäyspeli, koska siellä ne maalit tehdään. Sille osa-alueelle Tapparalla pitäisi olla kiekollista taitoa ja myös kulmapelaamiseen kiekollista taitoa, mutta toisaalta, onko tarpeeksi voimaa vastaamaan fyysiseen puolustukseen? Onko hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen linja kallistumassa enemmän suoraviivaisuuteen vai jatkuuko viime kaudelta tuttu pitkien hyökkäyksien rytmittäminen? Onko Tapparan peli siis enemmän nopean pystysuunnan ja hyökkäyspään kiekkokontrollin yhdistelmä, tähän ei ole vielä selkeää vastausta saatu, koska avauspelaamisen rytmitys on ollut pahasti hakusessa ja täten hyökkäysalueelle edenneiden hyökkäysten määrä ei korreloi hyökkäyksiinlähtöjen kanssa eikä suoraa näkemystä HAHP:sta voi vielä esittää, muuta kuin todeta, että vielä on sekavaa. Pienet ja nopeat laiturit suhteessa isokokoisempiin senttereihin - miten tätä käytetään kentällä?
Avaintermi tässä hyökkäyspelaamisen kokonaisuudessa on, kuten jokaisessa pelin osa-alueessa nykyliigassa, kauden sisäinen kehittyminen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maalivahti- ja puolustuspelaaminen on hyvällä mallilla, kun taas hyökkäyspelaaminen lähtee niihin verrattuna pelillisesti takamatkalta. Kauden ensimmäisissä peleissä on nähty toistuvia samanlaisia avauspelaamisen virheitä selkeiden harhasyöttöjen muodossa ja se kertoo mielestäni yksinkertaisesti siitä, että joukkue pyrkii kohti nopeaa avaamisrytmiä eikä anna siitä periksi, ihan niin kuin viime kaudella hinkattiin kiekkokontrollilla viivelähtöjä kahta kertaa putkeen. Tavoite on kunnioitettava, sillä kaiken osuessa kohdilleen, lähtien liikenopeuden paranemisesta aina pelitavallisen ajattelun sisäistämiseen asti, on Tapparan materiaali suhteessa siihen harjoitettuun nopeaan pelitapaan iskukykyinen. Virheet johtuvat tietysti heikosta syöttösuorituksesta, mutta lähes yhtälailla kentällisen rakenteen ja sijoittumisen eriaikaisuuksista suhteessa nopeaan avauspelaamiseen.
-
Eiköhän tämä tästä! Aikalailla negatiiviset tunteet taas pinnassa osalla porukasta...
Viime kautta kun oli kolme peliä takana, niin montakos pinnaa Tapparalla oli plakkarissa? Vastaus: 4
No, montakos nyt on kolmen pelin jälkeen? Vastaus: 4
Viime kaudella syyskuussa Tappara pelasi 7 peliä, tällä kaudella myös 7 peliä syyskuussa...
Montako pistettä Tapparalla oli viime kaudella syyskuun jälkeen? Vastaus: 10
Vielä olisi 12 jaossa...
Sitten se lokakuu. Viime kaudella "kairattiin" 11 pelistä kaikkiaan 13 pinnaa!!!
Missäs sitten kuitenkin oltiin kauden loputtua? Niin!
Tällä kaudella on lokakuussa 12 peliä, joten olisin huolissani vasta sitten jos lokakuun jälkeen on vähemmän kuin tuo
viime kauden 23 pinnaa???
Eli josko arvon palstaveljet hieman malttia???
Nimim. Poika ja Ville ;D
-
Suurimmat huolenaiheet ovat hyökkäyspelin tehottomuus tasakentällisin ja 5-5-puolustuspelin heikkouden merkit.
Ei viime syksynä alkanut näin huonosti.
Viime syksynä Tapparan tulos 5-5-pelissä oli 12-6 (ilman Ilves-peliä 7-5) viiden pelin jälkeen ja nyt 2-8 neljän pelin jälkeen.
5-5-puolustuspeli toimi hyvin viime kauden alkaessa kunnes kuudennessa Pelicans-matsissa meni 5 omiin tasakentällisin (2 kimposi sopivasti Tapparan pelaajista eli huonoa tuuria oli).
Viime kaudella homma alkoi näyttää huonolta lokakuussa kun tuli näitä niukkoja tappioita ja näytti siltä että pelataan liian hitaasti kiekkokontrollia korostaen.
Lokakuun lopussa tapahtui selvä kurssin kääntyminen kun vaihdettiin maalivahti, surkea alivoima alkoi paranemaan selvästi ja peliä nopeutettiin.
Menestyksen tärkein tekijä 5-5-puolustuspeli näytti alkavan hyvin.
Ilves teki aluksi 3 maalia tasakentällisin jotka olivat "erikoisia" (heti alkuun ja seuraavasta vaihdosta, ja pakin virheestä) mutta sitten Tappara pelasi 8 erää päästämättä maalia tasakentällisin kunnes tuli romahdus HPK-pelin toisessa ja kolmannessa erässä.
Täytyy toivoa että HPK-pelin loppu oli vain hetken painajaisuni.
-
Muutama asia ihmetyttää. Viime kaudella Tappara sai hiottua koko kentän puolustuspelin täydelliseen vormuun. Viisikko asettui kuin juna raiteilleen noppavitoseen heti jos vastustaja vähänkin viivytteli hyökkäykseen lähdössä. Mihin tämä on nyt hävinnyt tai miksi? Vaikka joukkueen pelitavan pitää uudistua niin ei kai kaikkea toimivaa kannata muuttaa. Olisko ollut helpompaa lähteä jos tämä olisi edes kunnossa.
Jos tarkoitus oli muuttaa hyökkäykseen lähdöt nopeiksi näillä uusilla miehillä niin miksei heille pelata kiekkoa. Nykyliigassa Jormakat, Haapalat, Conollyt täydessä vauhdissa on lähes mahdoton pysäyttää laillisin keinoin. Mutta kun ei näille herroille tule sitä kiekkoa täyteen vauhtiin, menee polkeminen hukkaan.
Viime syksynä oli samaa ongelmaa pelitavan kanssa ja vasta marraskuussa alkoi toimia. Tosin silloin oli Barkov ja Koskiranta joiden taito on nykyisiin stuntteihin katsottuna valovuoden edellä. Mäuskon silti että homma alkaa toimia jopa nopeammin kuin viime syksynä, ja uskon myös siihen että uusi sena tulee piakkoin, viimeistään siinä kohtaa kun case Barkov lopullisesti ratkeaa. Joskushan vaikka pelaaja on pelannut täydelliset Änärin harkkapelit on silti laitettu vielä kotiin vuodeksi. Toivon sitä nytkin.
Myös siksi en vielä lopeta uskomasta, vaikka koville ottaakin, että joka pelaaja vetää alle tasonsa. Sille on oma syynsä, joten varmasti lopussa kiitos seisoo. Ellei henkinen tuska joukkueen sisällä ennen sitä romuta koko kuviota.
-
Muutama asia ihmetyttää. Viime kaudella Tappara sai hiottua koko kentän puolustuspelin täydelliseen vormuun. Viisikko asettui kuin juna raiteilleen noppavitoseen heti jos vastustaja vähänkin viivytteli hyökkäykseen lähdössä. Mihin tämä on nyt hävinnyt tai miksi? Vaikka joukkueen pelitavan pitää uudistua niin ei kai kaikkea toimivaa kannata muuttaa. Olisko ollut helpompaa lähteä jos tämä olisi edes kunnossa.
...
Väittäisin sen johtuvan tästä uudesta pelitavasta. Viisikko ei hyökkää koossa, tiiviinä - silloin se ei myöskään ole koossa ja puolustusvalmiudessa menetyksen sattuessa. Nyt hyökätään yhdellä, kahdella ukolla, ja menetettäessä viisikon sisäiset etäisyydet ovat liian suuret.
-
Ei huolta huomisesta, paitsi sentteripelistä.
Tappara pelasi kauden parhaan ottelunsa Jokereita vastaan. Tappio on tietysti aina huono asia, mutta tuloksen takana on paljon myönteisiä asioita. Jos ja kun peli tästä vielä hieman petraantuu, jengi on takuuvarmasti kuuden sakissa.
Yksi asia kuitenkin huolettaa kovasti. Tapparalta puuttuu nyt lähes täysin perinteinen ja tavanomainen sentteripelaaminen. Tällä hetkellä laitahyökkääjät joutuvat tekemään itse hirvittävän määrän töitä päästäkseen maalipaikoille. Tapparan onneksi laiturit ovat liigan parhaimmistoa, jonka ansiosta saadaan edes kohtalaisen hyviä maalipaikkoja.
Tappara avaa peliä lähes ainoastaan laitoihin. Tämä tekee vastustajan puolustuspelaamisen todella helpoksi. Huono keskusta näkyy molemmissa päissä kaukaloa. Nyt vain Plihal pystyy edes auttavasti kunnolliseen kahden suunnan sentteripeliin. Malinen on välillä ok, mutta taso heilahtelee liikaa. McRaesta voisi tulla jotakin, mutta tälle kaudelle herrasta ei voi odottaa ratkaisevaa palasta. Muut sentterit ovatkin sitten enemmän laitahyökkääjiä.
Tappara varmasti pärjää jotenkin myös nykyisillä keskushyökkääjillä, mutta mistään menestyksestä on turha haaveilla. Tällä hetkellä Niclas Lucenius olisi tämän jengin ykkössentteri!
Kausi on tietysti vasta alussa, mutta jotakin tälle asialle pitäisi tehdä.
-
Olen Keymanin kanssa pitkälti samaa mieltä... Tapparassa ei ole tällä hetkellä Ojasen, Barkovien (senior ja junior), Kontiolan tai Lehterän tyylistä johtavaa taitosentteriä, joka pystyisi hallitsemaan peliä ja luomaan paikkoja (ja samalla aikaa) laitureille.
Tämä näkyy paikoitellen myös ylivoimapelissä hätäilynä, kun peliä rauhoittava ja lättyjä jakava ylivoiman moottori tyyliin "helminen" puuttuu...
-
Eikös Se Mikki oo puhunu että haetaan sentteriä.
ite toki uskon että McRae jäädessään olis keväällä kunnossa ja kova jätkä. Ja pakko sanoo ettei Tossa nyt pelkästään senttereistä oo kiinni, enemmänkin pelitavllisia ja henkisen puolen hommia miks luistin ei luista.
-
Viime kautta, jos seuraa ihan kiinnostuksesta vertailukohtana niin viime vuonna rämpien saatiin kokoon syyskuulta 10 pistettä. Nyt jäätiin siitä kaksi. Ja tulos lokakuulta oli ainoastaan 11 pistettä, joten näin ollen tapparalla oli kahden kuukauden jälkeen koossa viime kaudella 21 pistettä.
Eli jos kausi seuraa kaavaa voisi odottaa, että Tapparan kausi alkaa sitten 29.10 Jokereita vastaan. Saapa nähdä.
-
Itsellä kanssa McRaen kanssa meinaa välillä kärsivällisyys loppua. Välillä hyvää toimintaa, sitten häviää taas kuvasta. Anyway sentteriähän me kaivataan. Toinen juttu mikä häiritsee on Jormakan näkymättömyys. Olisiko paikka korkeammalla ketjuhierarkiassa... ehkä. Mutta iso asia mielestäni on että pelissä näkyy ne elementit mitkä siellä pitääkin näkyä. Keväällä ollaan niissä skaboissa missä pitääkin.
-
Nyt kun tässä on katsellut tuota "ykköskentän" peliä niin eniten siinä pistää silmään se seikka,
että Mcrae on todella paljon hitaampi kaikessa tekemisessään kuin Conolly ja EJ.
Ketjun peli tavallaan pysähtyy siihen, kun ei kaikki ole samassa balanssissa. Jos Mcrae olisi nopeampi ihan yleensäkkin
pelaamisessa, niin se ei sekottaisi tuon kentän pakkaa noin paljoa.
Itse olen ihmetellyt myös sitä, että usein joku pelaaja kirmaa paitsioon ihan rintamahyökkäyksissä. Tämä ei ole ollut
kauhean tyypillistä Rautakorven joukkueissa...on vain pistänyt kummallisesti silmään.
Näyttäisi muuten siltä, että nyt ollaan tämän viikonlopun aikana hiukan palattu siihen viimekevään pelitapaan jälleen.
Välillä keskialueen trap kokoontuu loistavasti ja silloin on siitä vaikea mennä vastustajan yli. Toisaalta taas nopeat laiturit
karvaavat enemmän ylempää, kuin viime kaudella ja peliä pystytään kääntämään nopeammin.
Huomionarvoista on muutoin se, että alivoima on huikeasti parempaa kuin viimevuonna näihin aikoihin!!!
Saas nähdä mitä tapahtuu kun ensimmäinen seitsemän ottelun putki ja ensimmäinen kuukausi on saatu pakettiin...mitä aletaan tekemään.
Ihmettelisin suuresti, jos ei mitään alkaisi...
-
Tuo alivoiman hyvyys johtuu ihan siitä, että Plihal ja Peltola ovat siinä vaan niin hemmetin hyviä.
-
On muuten Metsolalla ihan samat statsit kun Tuokkolalla vuosi sitten... Silloin syypää kaikkeen oli alkukaudesta juurikin Peki, nyt se syy onkin jostain kumman syystä monen mielestä ihan kaikissa muissa paitsi Metsolassa. Nämä muitten syyttelijät ovat vielä suurelta osin niitä samoja tyyppejä jotka kaatoivat viimekauden huonon alun veskarin niskaan.
Edelleen, en ole sitä mieltä, että Juha olisi huono maalivahti, mutta ei sitä ole Pekikään. Pelit tällä kaudella KalPassa ovat sen jälleen kerran osoittaneet. Eniten mua vaan kyrsii täällä tämä pelaajien epätasa-arvoinen kohtelu.
Tällä hetkellä suurin osa joukkueesta alisuorittaa isolla kädellä, mutta silti silmätikuiksi on jälleen valikoitunut vain kourallinen pelaajia. Jos joku erehtyy puolustamaan esim. McRaeta, niin hänelle v*ttuillaan isolla kädellä. Sitten kun arvostelun kohteena onkin nyt esimerkiksi Nieminen, niin em. v*ttuilija onkin välittömästi kertomassa kuinka Nemo kyllä parantaa. Jaa miks? No siks kun se on Nemo. Eikö tässä oikeesti kukaan muu nää mitään selkeetä epäkohtaa, kun puhutaan siitä kuinka meidän fanien pitäisi tukea ja uskoa koko joukkueeseen, ei ainoastaan tiettyihin pelaajiin?
Modet voinevat siirtää johonkin toiseen ketjuun jos ei tänne kuulu...
-
Huomenna on saatava JyP.ltä täydet kolme pistettä, jotta ei jäädä viime vuoden vauhdista( joka sekään ei ihan hyvin alkanut) pahasti jälkeen. Viime vuonna oli koossa 13p kahdeksan pelin jälkeen, nyt 8p seitsemästä pelistä. Jos jäädään pisteittä, on ero jo 5p viime vuotisesta, joten pinnoja olisi raavittava jo tässä vaiheessa, ettei suora pleijariraja karkaa turhan kauas.
-
Huomenna on saatava JyP.ltä täydet kolme pistettä, jotta ei jäädä viime vuoden vauhdista( joka sekään ei ihan hyvin alkanut) pahasti jälkeen. Viime vuonna oli koossa 13p kahdeksan pelin jälkeen, nyt 8p seitsemästä pelistä. Jos jäädään pisteittä, on ero jo 5p viime vuotisesta, joten pinnoja olisi raavittava jo tässä vaiheessa, ettei suora pleijariraja karkaa turhan kauas.
Tosin viime vuonna saatiin lokakuussa 11 pelistä vain 13 pistettä, joten seuraavista 11 pelistä jos raavitaan 15p ollaan viime vuoden vauhdissa. Ettei tässä nyt peli vielä ole hävitty, vaikka ankeelta peliesitykset vähän vaikuttaa.
-
Huomenna on saatava JyP.ltä täydet kolme pistettä, jotta ei jäädä viime vuoden vauhdista( joka sekään ei ihan hyvin alkanut) pahasti jälkeen. Viime vuonna oli koossa 13p kahdeksan pelin jälkeen, nyt 8p seitsemästä pelistä. Jos jäädään pisteittä, on ero jo 5p viime vuotisesta, joten pinnoja olisi raavittava jo tässä vaiheessa, ettei suora pleijariraja karkaa turhan kauas.
Sarjataulukko armahtaa aika paljon, 6 pistettä kerhoon, 5 Jokereihin, Jyp ja Kärpät käytännössä tasoissa meidän kanssa. Kärki on hiukan karannut, mutta ei todellakaan mitään hätää. Joulutauolle mentäessä kolmen kärki EI ole Pelicans, Saipa ja Ilves.
-
Nyt Tapparan peli ei enää vaikuta pakotetulta. Enää ei väkisin haeta nopeaa avausta, jos sille ei ole paikkaa, vaan nähdään pakki-pakki-syöttöjä tai jopa palautuksia päättömän pystysyötön sijasta. Viivelähtöjä ei silti vaihtojen ulkopuolella liiemmälti ole, joten siltä osin peli on hivenen nopeampaa kuin mitä viime kaudella. Keskialue ylitetään usein kuljettamalla, mikä tietty sopii nopeille laitureille, mutta ainakin JYP-pelissä nähtiin myös puolustusalueelta lähetettyjä passiivisia roikkukiekkoja ilman pyrkimystäkään organisoituun hyökkäyspeliin - onko tämä sitten sitä viime kaudelta tuttua johtoaseman passivoitumista? Tämän hetken puolustusjoukolla se ei vaan tuota yhtäläistä lopputulosta, mutta onneksi Metsola on hoitanut puolustajien virhemerkkauksista syntyneitä tilanteita. Johtuu tietty myös siitä, että johtoasemassa ei ole vielä paljoa aikaa vietetty, puuttuu rutiini johtoasemapelaamisesta. Olen varma, että siihen kehittyy ajan kanssa toimiva konsepti, mutta toistaiseksi johtoaseman passiivisuus on ollut kokonaisuudessaan heikosti toteutettua.
Hyökkäyspelissä tunnusomaista oli alkukaudesta taipumus omaehtoiseen kiekosta luopumiseen keskialueen ränniroiskaisujen muodossa ja nihilistisesti muotoiltuna pyrkimys kiekon menettämiseen, kun YLInopean pakin avauksen jälkeen hyökkääjä menee keskialueella kuljettaen ja yrittää yksin saada tilanteen aikaan. Tästä myös osa ränniroiskaisuista juontaa juurensa, kun ei ole tilaa edetä ja pistetään kiekko vain kauemmas omasta maalista vastustajan päätyyn. Pelissä oli alkukaudesta siis voimakas pyrkimys tilan voittamiseen luistelemalla, kun taas esimerkiksi nyttemmin nähdyn lyhytsyöttöpelin suuntauksen ideahan on luoda lyhyemmillä syötöillä jatkuvasti tilaa, jossa oma joukkue on ylivoimaisena vastustajaa vastaan, jolloin tilan voittaminen on huomattavasti helpompaa kuin selkeän alivoimaisella luisteluhaastolla. On niitä luisteluhaastoja vieläkin, mutta ne saavat alkunsa organisoidummasta hyökkäykseenlähdöstä, jolloin oma järjestelmällisempi pelaaminen asettaa puolustavalle joukkueelle enemmän haasteita kuin hajanainen hyökkäysryhmitys.
Jos vielä syvennetään hyökkäyspelin tarkastelua ja jaotellaan se alueittain puolustusalueen (PAHP), keskialueen (KAHP) ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliin (HAHP) ja ajatellaan pelitavan tähtäävän 5vs5-pelin voittamiseen, niin suurimmat ongelmat tällä hetkellä kohdistuvat edelleen yleisesti kuvailtuna maalintekoon ja hyökkäyspelillisesti ongelma on mielestäni ”alussa ja lopussa”. PAHP alkaa paineen alla sakata, kiekon kanssa tulee korostettu kiire ja huono ratkaisu. No, sehän vastustajan korkean karvauksen tarkoitus onkin, mutta ei hyökkäykseenlähtö saa jäädä polkemaan paikalleen niin montaa kertaa kuin esim. JYP-pelissä oli nähtävissä. Missä ongelma sitten on, hyökkääjät tai toinen pakki ei saa tehtyä itseään pelattavaksi vai avaajalta puuttuu rohkeutta pelata kiekkoa ylös mokaamisen pelossa? No, alkukaudella sitä pelkoa ei tippaakaan ollut, kun kiekko lähti heti ylöspäin haltuunsaamisen jälkeen – tätä käskyä on ilmiselvästi muutettu kontrolloidumman avaamisen suuntaan ja luoko se sitten vielä prosessin tässä vaiheessa ylivarovaisuutta virheitä kohtaan? Paineetta lähtiessä lähdöt onnistuvat sitten jo paremmin ja silloin lyhytsyöttöpeli pääsee esille.
Keskialueen ylitykset ovat nyt ensimmäisiä pelejä kontrolloidumpia ja kun ei olla johtoasemassa, ylityksissä on selkeämmin tavoite kohti maalia kuin passiivisissa johtoaseman toivotaantoivotaan-roikuissa. Ylitykset kuljettamalla tai korkeintaan yhdellä syötöllä tuntuvat tällä hetkellä yleisimmiltä hallittuja ylityksiä pohdittaessa ja silloin, kun tämä KAHP pyrkii maalintekoon passiivisuuden sijasta, on se riittävässä kunnossa.
HAHP on suoraviivaisuuden ja kiekkokontrollin sekoitus tällä hetkellä. Suoralla hyökkäyksellä puolustusalueelta lähtien on viime peleissä tehty suhteessa paljon maaleja kun taas tasakentällispyöritykset viime kauden mallilla ovat jääneet torsoiksi. Potentiaalia pyörityksiin on, muun muassa Järvinen on kehittynyt kiekonsuojauksessa ja Erkinjuntti oli jo viime kaudella tässä loistava, mutta toistaiseksi pyöritykset ovat olleet melko tuottamattomia. Se on nykyrosterilla positiivista, että sieltä löytyy pelaajia, jotka oikeasti osaavat ja tahtovat laukoa (Kuusela, Jormakka ja Palola) ja toisaalta löytyy näitä pyörittäjiä (Järvinen ja Erkinjuntti). Muut täydentävät näitä palasia ketjukohtaisesti ja esimerkiksi Peltola on ottanut suoraviivaisuudessa askeleen eteenpäin. Temput palvelevat joukkuetta ja tuottavat tulosta, mikä on ”pitkän linjan tapparalaisella” kuten Peltola on, hyvinkin positiivista ja itse arvostan kovasti Peltolan pitkäjänteisyyttä pysyä Tampereella.
Ongelmat HAHP:ssa liittyvät siis toisaalta vahvalta vaikuttavaan, mutta kuitenkin tuloksettomaan kiekkokontrollipelaamisen. Laukojia on, mutta laadukkaita laukauksia ei ole tullut riittävästi jolloin maalinteko on hankalampaa. Tässä tasakentällisin maalintekoa pohdittaessa voisi luoda katsauksen tuonne Tilastoketjuun (http://tappara.info/index.php/topic,5242.msg166624.html#msg166624) seuraamaani erikoistilannepelaamisen käppyrään ja eritoten noihin kuvan laatikoissa oleviin prosenttilukuihin. Ne siis kuvaavat ylivoimalla tehtyjen maalien osuutta kaikista tehdyistä maaleista ja toisaalta alivoimalla päästettyjen maalien suhdetta kaikista päästetyistä maaleista.
Tällä kaudella 41,18 % maaleista on tehty ylivoimalla, kun viime kauden alkutaaperruksessa oli tässä vaiheessa tehty 25,93 % maaleista ylivoimalla. Selvääkin selvempää on, että tasakentällispelin pitää tehostua, sillä ylivoima on tässä vaiheessa prosentuaalisesti kuitenkin heikompaa kuin viime kaudella, minkä huomaa noista käyristä, tämän kauden prosentti on noin 2 %-yksikköä viime kautta heikompaa. Alivoima taas ei aiheuta puolustuspelaamiselle läheskään yhtä paljon harmaita hiuksia nyt kuin viime kaudella tässä vaiheessa, alivoimalla on päästetty nyt 22,73 % kaikista maaleista kun viime kaudella vastaava luku oli kahdeksan pelin jälkeen 36,36 %, lisäksi av-% on nyt vajaa 8 %-yksikköä parempaa kuin viime kaudella.
***
Liigan tilastoinnista on avauduttu tarpeeksi, mutta olisi näin uusitun pelitavan kannalta erittäin mielenkiintoista nähdä alkukauden laukauskarttoja ja yleisemminkin laukomistilastoja tarkemmin kuin vain joukkuetasolla vastustajan maalivahdin torjunnoista kääntäen laskien. Sen verran olen tietoa onkinut (laskenut pelaajatilastosta pelaajien laukaukset yhteen, niissä on ohi menneet ja blokatut mukana, maalivahtien torjunnoista saa maalia kohti menneet laukaukset) ja ulkomuistista muistaen, että Tapparan kokonaislaukaustarkkuus oli ennen JYP-peliä kaavalla (laukaukset maalivahdille)/(kaikki laukaukset) n. 63 %, kun ennen Jokerit-peliä tarkkuus oli n. 70 % eli rutkasti parempi. Jokerit- ja Ässät-peleissä laukominen oli siis epätarkkaa, kun kahden pelin perusteella kokonaisprosentti laski 7 %-yksikköä.
Sen verran mitä Liigan tilastoilla on tilastointia pystynyt tähän mennessä pitämään yllä, joka pelissä vastustaja on laukonut noin viisi laukausta enemmän maalia kohti kuin Tappara ja sekä Tapparan että vastustajan otteet ovat tuloksellisesti parantuneet mitä pidemmällä ottelu on edennyt. Ne kokoamani tilastot ovat kuitenkin vielä niin lapsenkengissä, ettei niillä ole kummempaa lisäarvoa niin kauan kuin Liigan tilastointi on retuperällä eikä laukaustarkkuuksien ja laukomissektorien määrittely laukauskartoista onnistu.
-
On muuten Metsolalla ihan samat statsit kun Tuokkolalla vuosi sitten... Silloin syypää kaikkeen oli alkukaudesta juurikin Peki, nyt se syy onkin jostain kumman syystä monen mielestä ihan kaikissa muissa paitsi Metsolassa. Nämä muitten syyttelijät ovat vielä suurelta osin niitä samoja tyyppejä jotka kaatoivat viimekauden huonon alun veskarin niskaan.
Edelleen, en ole sitä mieltä, että Juha olisi huono maalivahti, mutta ei sitä ole Pekikään. Pelit tällä kaudella KalPassa ovat sen jälleen kerran osoittaneet. Eniten mua vaan kyrsii täällä tämä pelaajien epätasa-arvoinen kohtelu.
Vuosi sitten suurimmat ongelmat olivat alivoimapeli (liigan huonointa) ja maalivahtipeli (torjuntaprosentit selvästi alle keskitason).
Vuosi sitten Tapparan tulos 5-5-pelissä oli 20-12 kahdeksan pelin jälkeen ja nyt 10-17.
Onhan pelissä hyviäkin merkkejä kun Tappara pelasi 8 erää putkeen päästämättä maaliakaan tasakentällisin mutta homma ei toimi vielä koko ajan.
Välillä puolustuspeli ei toimi kunnolla ja vastustajia tulee läpi.
Kahdessa viimeisessä pelissä Tappara on tehnyt 4 maalia tasakentällisin joten ehkä tässäkin aletaan päästä eroon tehottomuudesta.
Maalivahdin hyvyys mitataan torjuntaprosentilla ja virheiden vähyydellä.
Viimeisen neljän ottelun yhtäkään vastustajan maalia ei voi laittaa kovin paljon Metsolan piikkiin.
Tuokkola ei ollut kovin hyvä vuosi sitten.
Kahdessa peräkkäisessä ottelussa (Saipa, TPS) Tuokkolaa vastaan tehtiin kaikki 5 maalia reboundeista mikä on harvinaista.
Tuokkolan viimeisessä HPK-pelissä HPK teki 4 maalia vaikka sillä oli vain 4 laukausta vaaralliselta maalintekoalueelta mikä on harvinaisen vähän.
Kun Metsola tuli ykkösvahdiksi niin tuli selvä parannus maalivahtipeliin.
Tappara pelasi 3 ottelua peräkkäin päästämättä maaliakaan tasakentällisin.
Neljässä ottelussa ennen maaottelutaukoa Metsolan torjuntaprosentti oli huippuluokkaa (94).
Tuokkolan torjuntaprosentit olivat noin 90.
Metsola ei ole ollut yhtä hyvä kuin viime kaudella runkosarjassa mutta se ei kovin paljon selitä Tapparan ongelmia.
-
Jos vielä syvennetään hyökkäyspelin tarkastelua ja jaotellaan se alueittain puolustusalueen (PAHP), keskialueen (KAHP) ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliin (HAHP) ja ajatellaan pelitavan tähtäävän 5vs5-pelin voittamiseen, niin suurimmat ongelmat tällä hetkellä kohdistuvat edelleen yleisesti kuvailtuna maalintekoon ja hyökkäyspelillisesti ongelma on mielestäni ”alussa ja lopussa”. PAHP alkaa paineen alla sakata, kiekon kanssa tulee korostettu kiire ja huono ratkaisu. No, sehän vastustajan korkean karvauksen tarkoitus onkin, mutta ei hyökkäykseenlähtö saa jäädä polkemaan paikalleen niin montaa kertaa kuin esim. JYP-pelissä oli nähtävissä. Missä ongelma sitten on, hyökkääjät tai toinen pakki ei saa tehtyä itseään pelattavaksi vai avaajalta puuttuu rohkeutta pelata kiekkoa ylös mokaamisen pelossa? No, alkukaudella sitä pelkoa ei tippaakaan ollut, kun kiekko lähti heti ylöspäin haltuunsaamisen jälkeen – tätä käskyä on ilmiselvästi muutettu kontrolloidumman avaamisen suuntaan ja luoko se sitten vielä prosessin tässä vaiheessa ylivarovaisuutta virheitä kohtaan? Paineetta lähtiessä lähdöt onnistuvat sitten jo paremmin ja silloin lyhytsyöttöpeli pääsee esille.
Tässä ollaan asian ytimessä kun ajatellaan Tapparan menestymistä. 1)Jos ja kun Tappara saa joukkuepuolustamisen kasaan niin alamme voittamaan kiekkoja isolla prosentilla omassa päässä.
2)Pelisysteemi tahi pelaajat ei tällä hetkellä pysty tukemaan eritäin tärkeää hetkeä, voitetetun kiekon jälkeista sekunttia. Kiekollinen pelaaja jätetään yksin eikä tukipelaamista löydy(ne pelaajat, jotka pärjäävät ilman tukipelaamista pelaavat muissa sarjoissa).
Kun nuo kaksi asiaa saadaan kohdalleen niin meidän taitavat hyökkääjät saavat sen pienen edun ja pääsevät tekemään tuhoa epäorganisoitua puolustusta vastaan, eikä meitä sen jälkeen pysäytä kukaan tässä sarjassa.
-
Jonkun pitäisi sanoa joukkueelle ja valmentajalle, että kausi on alkanut. Ne eivät ole välttämättä sitä huomanneet. Tapparalla ei ole vieläkään ainuttakaan kunnon matsia pelattuna. On kuulemma harjoiteltu kovaa, joopa joo. Kyllä ne muutkin on harjoitellut, nyt pitäisi pelata. Kuvaavaa oli kauden avausottelu, 40 sekuntia kellossa ja ILVES johtaa 2-0! Ässiä ja Kärppiä vastaan myös pikamaalit omiin. Kauden avaus on mennyt jälleen kerran persiilleen. Joukkue pelaa älyttömän hitaasti, vaikka se on täynnä näitä mikki hiiriä, joiden luulisi pääsevän hyvin liikkeelle. Taklauksia ei ole ollenkaan, peli on jotain ihmeellistä odottelua, siitä puuttuu oikeastaan kaikki. Keskialueen "puolustaminen" on aivan järkyttävää: 5 äijää peruuttaa kohti omaa maalia etanan nopeudella. Laidasta mennään heittämällä ohi, jos on hiukankin vauhtia. Ja siitä kohti maalia, pieni nosto ja siellä on.
Puolustajat riplaavat omissa tuttuun tyylinsä ja tilanteita tulee omiin turhan paljon. Vastustajat päästetään maalin eteen huseeraamaan, ei muuta puutu kuin punainen matto. Siellä on olevinansa kovia ja hyviä puolustajia. Vanhoja ne ainakin on. Mitään jäähyjä on ihan turha pelätä, niitä tulee joka tapauksessa. Maalivahti seikkailee milloin missäkin, parempi olis pysyä maalissa, oli kuin pieni hyvänsä. On se hirveää katteltavaa, kun monta kertaa pelissä on koko maali tyhjänä. Ja silloin harvoin, kun päästään jollain ihmeellä johtoon, niin sitten lopetetaan pelaaminen, kuten TPS- ja JYP -otteluissa tapahtui. Peli on sellaista antikiekkoa, joten ei ole kauhean ihmeellistä, ettei ekan pelin jälkeen hallissa ole juuri ketään käynytkään.
Nyt täytyy lopultakin alkaa pelaamaan. Pitäisi antaa faneillekin jotain. Ei kai tommoseen peliin voi ketään olla tyytyväinen? Jos tulee häviö, niin sitten tulee, mutta pitää ainakin yrittää. Pelkällä odottelulla ja kyttäämisellä ei tule yhtään mitään. Täytyy ruveta luistelemaan, hyökkäämään, karvaamaan ja taklaamaan. Enkä tarkoita mitään sellaisia taklauksia, että joku loukkaantuu. Taklauksen ideahan on se, että saadaan vastustajan tasapainoa järkytettyä, jotta saadaan a) kiekko omille heti tai b) vastustaja tekemään hätäisiä syöttöjä. Kevyt kontaktikin riittää, niistä ei edes tule jäähyjä. Pelirohkeutta myös toivoisin, kiekkoa voi pitää tai hakea lyhyttä syöttöä. Parasta puolustamista joukkueen kannalta on, kun itse pitää kiekkoa (mieluummin muualla kuin oman maalin tuntumassa).
Kausi on toki vielä alkutekijöissä, joten ei tässä mitään paniikkia ole. Mutta tulee olemaan hankalaa päästä katsojatavoitteesseen, kun pelissä ei tapahdu yhtään mitään.
-
Ihmeellistä on tuo että vastustajat ovat tehneet 5 maalia erien 2 ensimmäisen minuutin aikana.
Viime kaudella tilanne oli päinvastainen ja Tappara teki usein tällaisia maaleja.
Toisaalta Tappara on päästänyt selvästi eniten maaleja kolmansissa erissä.
Erittäin joukkueen tulokset ovat 4-8, 6-5 ja 8-12.
Melkein puolet maaleista on tehty kolmansissa erissä mutta viime kaudella toiset erät olivat maalirikkaimpia.
Viime kaudella joukkue oli vahvimmillaan ensimmäisissä erissä mutta nyt on oltu selvästi tehottomampia alussa.
-
Toivon mukaan tasakentällispeli alkaa pikkuhiljaa asettua, mutta se täytyy tässä vaiheessa erikseen nostaa esiin, että alivoimapelaaminen on tällä hetkellä erinomaista luokkaa. Tilastoketjun erikoistilannekäppyröiden (http://tappara.info/index.php/topic,5242.msg166624.html#msg166624) kehityksestä huomaa huiman eron viime kauden vastaavaan, tällä kaudella av on prosentuaalisesti noin 20 %-yksikköä parempaa kuin viime kaudella 10 pelin jälkeen. Erikoistilanteiden osalta peli siis toimii, kun ylivoimakaan ei niin heikkoa ole.
Alivoima on ollut 100 % jo seitsemässä pelissä ja suurin prosentin lasku tuleekin Pelicans-pelin kolmesta päästetystä yv-maalista. Ylivoimalla on jääty maalitta vain kahdessa pelissä ja muuten on tehty aina yksi yv-maali, tässä yv:ssä on toki vielä varaa parantaa, mutta kokonaisuudessaan tässä erikoistilannepelaamisessa on erinomainen taso tulevaisuutta ajatellen.
Edit. Muokattu erikoistilannekäppyrät viime kauden osalta "ajan tasalle"
-
Toivon mukaan tasakentällispeli alkaa pikkuhiljaa asettua, mutta se täytyy tässä vaiheessa erikseen nostaa esiin, että alivoimapelaaminen on tällä hetkellä erinomaista luokkaa. Tilastoketjun erikoistilannekäppyröiden (http://tappara.info/index.php/topic,5242.msg166624.html#msg166624) kehityksestä huomaa huiman eron viime kauden vastaavaan, tällä kaudella av on prosentuaalisesti noin 13 %-yksikköä parempaa kuin viime kaudella 10 pelin jälkeen. Erikoistilanteiden osalta peli siis toimii, kun ylivoimakaan ei heikkoa ole.
Alivoima on ollut 100 % jo seitsemässä pelissä ja suurin prosentin lasku tuleekin Pelicans-pelin kolmesta päästetystä yv-maalista. Ylivoimalla on jääty maalitta vain kahdessa pelissä ja muuten on tehty aina yksi yv-maali, tässä yv:ssä on toki vielä varaa parantaa, mutta kokonaisuudessaan tässä erikoistilannepelaamisessa on erinomainen taso tulevaisuutta ajatellen.
Kyllä tuo tukee täysin sitä mitä täälläkin on monella suulla sanottu, että ongelma on eniten 5-5 pelissä, täydessä ehjässä 60minuuttisessa. Ja toisaalta kangertelevassa maalinteossa ja liian isossa virheiden määrässä omilla
Uskon, että kun saadaan se peruspaketti 60min edes auttavan hyvälle tasolle niin alkaa pisteitä tulemaan ihan ok tahtiin.
Uskon, että avainasemassa tähän on ketjukoostumusten vakiintuminen jollain aikataululla. Ja siihen uskon tarvittavan 1-2 pelaajahankintaa
Tämä jatkuva koostumusten eläminen on sekä oire, että syy. Vaikeuttaa todella paljon rutiinitason vakiintumista kun ollaan jatkuvassa murroksessa. Lisäksi meillä on nyt rightin laitureita joille selkeästi on ollut vaikemapaa pakkien saada avauksia lapaan...
-
Päätin käydä viime kauden erikoistilanneaineiston tarkemmin läpi ja sieltähän löytyi isojakin eroja, kuten Tilastoketjun päivitetyistä käppyröistä huomaa. Nyt viime kauden tilanteeseen verraten on alivoimaprosentti siis jopa 20 %-yksikköä parempi ja ylivoimaprosentissa ollaan viime kautta jäljessä noin 7 %-yksikköä. Nämä yksityiskohdat vain korostavat ongelmakohtia ja kehityksenkohteita tällä hetkellä: alivoima on parhaimmassa kunnossa, ylivoima on kohtalaisessa kunnossa ja tasakentällispeli vaatii eniten kehitystyötä. Termien paikkoja vaihtamalla saadaan yhtymäkohdat viime kauteen: viime kaudella ylivoima oli parhaimmassa kunnossa, tasakentällispeli oli kohtalaisessa kunnossa ja alivoima vaati selvästi eniten kehitystyötä.
-
Nythän näyttää siltä että puolustuksellisesti pelataan viime kauden systeemin mukaan. Viisikko asettuu vastustajan hitaassa lähdössä noppavitoseen kutakuinkin vastustajan sinisen molemmin puolin. Pelataan träppiä, jossa vastujan kiekollinen pakotetaan jommalle kummalle puolelle ansaan. Tuloksena joko riisto tai päätykiekko tai pitkäkiekko. Siis jos onnistuu ja kaikki tietää mitä tekee.
Jos paikat ei pysy ja keskittyminen ei ole 110% ja träppi ei toimi, kuten Kärppien eka maali, Taba nukku ja ukko yksin läpi. Eilen taas toimi suht hyvin.
Lisäksi Metsolan ylipelaaminen johtunee siitä että koittaa itse auttaa joukkuetta yksin liikaa ja höntyilee. Uskon että rauhoittuu kun peli joukkueella loksahtaa raiteelle.
Kuulin että isoin ongelma muutamalla pelaajalla on ollut se että keskittyminen ei pysy koko peliä. Siksi tämä systeemi rakoilee.
Eilen pelattiin ylivoimalla 1 tehty maali. Tähän pitää tulla parannus. Suurin puute on variaatioiden määrä. Nyt etenkin 44 ja 71 hakee koko ajan samaa kuviota jossa 71 nousee pakin paikalta takatolpalle. Vastustajan on suht helppo ottaa tämä pois. Lisäksi pakkien vedot pysähtyy yleensä ekaan karvaajaan tai sitten lämäri metrin yli maalin. Joku voisi kertoa meidän pakeille että nykyään pakki heittää ranteella kohti maali siitä karvaajan vierestä.
Tosin kyllä tää yv etenkin huutaa niitä pehmeitä sentterin käsiä, ja eiköhän sekin kauden mittaa korjaannu.
Yhtäkaikki, jotenkin alan uskomaan että kyllä tää vielä lähtee. Muutama ukko tarttis kyllä sen maalin jotta rentous palais otteisiin, 21 ja 55 nyt ainakin. Ja 14 tottakai. Jotenkin vaan ihmettelen että kun 18 näyttää olleen tyhjä arpa, niin miksi Makkonen päästettiin Bluesiin. Oli eilen ainakin ihan hyvä, ja tolla pelillä mahtuis nykyTapparaan ainakin mun mielestä. Ois tuonu rosteriin leveyttä kun muistaa mitä viime kaudella tapahtu. Uutta ykkössenaa odotellessa
-
Blue-peli ei pelitaktisesta puolesta antanut kovinkaan paljoa lisätietoa. Voitto tuli ylivoiman, kohtalaisen hyökkäyspelin ja ennen kaikkea normalisoituneen virhemäärän kautta. Sinänsä yhteläisyyttä viime syksyyn, että silloinkin menetettiin paljon pisteitä isoihin yksilövirheisiin, vaikka peli olisi pääsääntöisesti ollut kohtalaisesta.
Karvauspelissä Tapparalla oli Blues-pelissä viime kaudelta tuttu kaksivaiheisuus. Välillä tukittiin keskialue passiivisesti 1-2-2 ja taas välillä ajettiin kahdella hyökkääjällä sisään. Viime kaudella Tappara pystyi vaihtelemaan näin kahden välillä kuin nappia painamalla ja se oli yksi iso taktinen vahvuus. Blues-pelissä oli vaikea nähdä oliko pelitapa määritelty ketjuittain, koska Teletapit (Cono-JMJ-Jormakka) ajoivat pääsääntöisesti syvään, valmennuksen ohjeistusta vai pelaajien reagointia.
Alivoimalla Saravo-Kankaanperä on isolla vastuulla, apunaan Puistola ja Tabacek. Ylivoimalla taas Bailen-Aalto saa enemmän vastuuta ja lisäksi käytetään 4. hyökkääjää. Mielenkiintoista on se, että Pasi Puistolan YV-aikaon aika minimissä, vaikka hän on urallaan ollut erittäin tehokas Suomessa ja Ruotsissa (paljon tehokkaampi kuin esim. Mäntylä).
-
Nythän näyttää siltä että puolustuksellisesti pelataan viime kauden systeemin mukaan. Viisikko asettuu vastustajan hitaassa lähdössä noppavitoseen kutakuinkin vastustajan sinisen molemmin puolin. Pelataan träppiä, jossa vastujan kiekollinen pakotetaan jommalle kummalle puolelle ansaan. Tuloksena joko riisto tai päätykiekko tai pitkäkiekko. Siis jos onnistuu ja kaikki tietää mitä tekee.
Jos paikat ei pysy ja keskittyminen ei ole 110% ja träppi ei toimi, kuten Kärppien eka maali, Taba nukku ja ukko yksin läpi. Eilen taas toimi suht hyvin.
Tässä nyt jää se tärkein seikka trapista huomioimatta. Tapparan trapissa syöttö ensimmäisen meitin kaverin ohi vihulaisen sentterille keskustaan on super no no, sillä se asettaa pakit todella tukalaan tilanteeseen. Keskustasta pakit ei saa päästää pelipaikoille, jolloin vaihtoehto on kaventaa kohti keskustaa. Jos ajotukset ja sentterin syöttö on kohdallaan niin sieltä laidanpuolelta on aina tilaa tulla. Tapparan trappi puretaan aina jos se sallii syötön keskelle etummaisen karvaajan ohitse. Ja toisinpäin, Tappara haluaa vastustajan tulevan keskiviivan yli mahdollisimman lähellä laitaa niinkuin jo kerroitkin.
-
Eilen vastustaja teki ensimmäisen yv-maalin Tapparaa vastaan Tapparan kotipeleissä.
Ja tähän tarvittiin seitsämäs peli ja 28 ylivoimaa.
Vuosi sitten alivoima oli murheenkryyni ja seitsämässä ensimmäisessä kotipelissä Tapparaa vastaan tehtiin 9 yv-maalia ja alivoiman tappoprosentti oli noin 70.
Ilman kauden alun Pelicans-vieraspeliä (3 vastustajan yv-maalia) Tappara on päästänyt vain 3 yv-maalia.
-
Jukka tosiaan totesi tämäniltaisen pelin lehdistötilaisuudessa, että tätä viikkoa lähestyttiin siten, että lopetettiin harjoittelu alkuviikosta oikeastaan kokonaan, ainoastaan käytiin tai harjoiteltiin muutamia pelillisiä juttuja. Onhan se putki vähän paremmin liikkunutkin ainakin omaan silmään.
-
Hauskaa muuten, että vaisusti aloittanut ja edelleen tahmeasti pelaava Tappara on kolmen pisteen päässä uskomattoman alkukauden häikäisevästi pelaneesta Ilveksestä. Joskin ottelun enemmän pelanneena.
-
Hauskaa muuten, että vaisusti aloittanut ja edelleen tahmeasti pelaava Tappara on kolmen pisteen päässä uskomattoman alkukauden häikäisevästi pelaneesta Ilveksestä. Joskin ottelun enemmän pelanneena.
Kyllä, ja ottelukohtainen pistekeskiarvokin on voittoputken aikana noussut 1,71. Viime kaudella tässä vaiheessa oli kasassa 18 pinnaa ja pistekeskiarvo/ottelu 1,29.
-
Hauskaa muuten, että vaisusti aloittanut ja edelleen tahmeasti pelaava Tappara on kolmen pisteen päässä uskomattoman alkukauden häikäisevästi pelaneesta Ilveksestä. Joskin ottelun enemmän pelanneena.
Kyllä, tätä olen itsekin naureskellut tänään.
Ja se tässä on hienoa, että voitot ovat tavallaan tulleet ihan peruspelillä. Mitään loistopelejä ei oikeastaan ole vielä ollut.
-
Ju, kyllähän tuo ero sarjakärkeen hiukan pistää hymähtämään. Nyt ollaan kolmen pisteen päässä samalla ottelumäärällä, eikä todellakaan ole ollut lentokeliä. No ehkä eilen oli liikettä, vai oliko vaan ero liikkeessä iso vastustajaan.
Niin tai näin, nyt väki hallille sillä pelin pitäs kelvata jo krantummallekin! Rumutetaans kaupungilla jotta hyvää viihdettä tyrkyllä Tapparan toimesta!
-
Tappara on kyllä parantanut paljon viime peleissä. Ilves taas on mennyt alaspäin, joten eiköhän sarjataulukko näytä kohta normaalimmalta.
-
Tappara on kyllä parantanut paljon viime peleissä. Ilves taas on mennyt alaspäin, joten eiköhän sarjataulukko näytä kohta normaalimmalta.
Tapparasta olen samaa mieltä, mutta Ilves on hävinnyt ainoastaan yksittäisiä otteluita ja maalin pelejä nekin, jotka ovat hävinneet, että en kyllä sanoisi, että heidän linjansa laskeva olisi. Mikäli se lasketaan Ilveksen kohdalla tappioputkeksi, että häviävät lukolle 1-0 ja edellisenä iltana lyövät Saipan täysin kanveesiin niin...no joo. Vähän vähemmän värilaseja. Enemmän toi sun statement pitää paikkansa Pelicanssin kohdalla, jolla selkeästi on kääntynyt laskusuhdanteeksi meno.
-
Viime kaudella tapahtui selvä käänne parempaan HPK(16.peli)-pelin jälkeen.
Nyt voisi väittää että on tapahtunut selvä käänne Kärpät-pelin jälkeen (9.peli).
Kärpät-peli (1-4) oli huono esitys huonon puolustuspelin ja tehottoman hyökkäyspelin takia (vain 14 laukausta maalia kohti).
Sen jälkeen Tapparalla on ollut 6 ottelun voittoputki.
Näissä peleissä tulos 5-5-pelissä on ollut vakuuttava 17-4 ja varsinkin puolustuspelin tehokkuus (0,67 päästettyä maalia/peli 5-5-pelissä) on todella hyvä.
Asiaa on auttanut se että vastus on ollut keskimääräistä huonompaa (2xBlues ja 2xPelicans joka ei kuitenkaan ole pahimpia vastustajia sijoituksestaan huolimatta) mutta eivät parantuneet esitykset pelkästään siitä johdu.
-
Tappioasemasta voittoon näyttää olevan alkukauden teema Tapparalla. Montakohan tuollaista peliä on jo ollut? Mutta vastoinkäymiset ja niistä selviäminen lupaa hyvää kevättä ajatellen.
-
Tämän päivän 3-1- asemasta ja rehellisesti Metsolan & puolustuksen sekoilusta selviäminen ja taistelu rinnalle ja ohi kasvattaa joka äijää 5 sentillä. Hyvä näin.
Kiekkoklisee 2 " Hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä"
-
No niin. 18 peliä se vaati, että päästiin Ilveksen ohi sarjataulukossa. Hieno homma. Kyllähän tota kuittailua jo sai kuullakin ihan tarpeeks.
-
No niin. 18 peliä se vaati, että päästiin Ilveksen ohi sarjataulukossa.
Olis muuten kuulostanut karsealta elokuussa, jos olis silloin tiennyt että tuollainen virke kirjoitetaan palstalle lokakuun lopussa.
-
Nyt kun peli tökkii ja pahasti, niin on helppo listata mikä pelissä vikana ja mikä toimii;)
Eka iloisemmat asiat.
1. Jormakka - Järvinen - Palola...Toimii niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin.
2. Metsola...Ei mene mikään ilman loistavaa maskia, poikittaissyöttöä tai pientä pomppua maalilla.
3. Alivoimapeli hyvällä mallilla
4. Viisikkopuolustus toimii ja pienen pompun vastustaja tarvii, että kiekon maaliin saa
Sitten pari miinusta tai huomiota ettei kukaan leijuun ala ;)
1. Tämän toisen ketjun YV-peli
Ennen uuden sentterin ilmestymistä ottaisin Kuuselan pois viivalta ja pelipaikka olisi neliön keskellä. Siihen se EJ niitä paikkoja tykkää pelata ja viivalla olisi vielä hyvä pelaaja (Bailen). Muut pelaajat ikitaistelija ja kiekon ylöstuoja Nieminen ja Malisen vaihtaisin Greeniin...Ei vain ole Malisen paikka YV-ketjussa.
2. Ykkösketjun ja kolmosketjun hyökkäyspeli
Ykkönen korjaantuu sillä uudella sentterillä ja sen jälkeen kolmosen ei tarvitsekkaan enään niin tehoilla ja voi keskittyä pimentämään vastustajan ykköstä.
3. Joku näkee nelosen pelissäkin ongelmia, mutta minusta oiva pörräysketju ja muille ketjuille huiliaikaa antava.
4. Kun ykkössentteri saapuu, niin voiko Plihalin laittaa ulos ja odottaa Greenin hoitavan alivoiman yhtä hyvin?
5. Jos/kun se ykkössena tulee niin kuka senttereistä poppareille tai ulos? Itse en oikein nää muuta vaihtoehtoa kuin Plihal. On tietty hyvä av-pelissä, mutta Järvinen ja Malinen pelaa vielä pitkään Tapparassa ja heille suotava nytkin jo peliaikaa ja Green tuskin mihinkään on lähtemässä.
6. Meinas unohtua...Kuka opettaisi metsolle mailapelaamista:)
Eli meidän ongelmat tällä hetkellä aika pieniä. Lähinnä vain mietitään korvaako Green Plihalin alivoimassa, kun uusi ykkössentteri tulee.
ps. Nyt saa ihan nauttia kiekosta ja kannustaa. HYVÄ TAPPARA!!!
-
Eli meidän ongelmat tällä hetkellä aika pieniä. Lähinnä vain mietitään korvaako Green Plihalin alivoimassa, kun uusi ykkössentteri tulee.
Kertokaa nyt ihmeessä tietämättömälle mistä ja milloin tällainen ykkössena tulee? Porukka jauhaa varmana juttuna vaikka puoli Eurooppaa kärkkyy samaan rooliin pelaajaa. Ja vähän isommalla rahalla.
-
Itse odotan neloseen kovasti Kaksosta. Vaikka kuinka haluaisin, niin Haapala sais hakee vielä vähän lihaa, kovuutta ja älyä......
Ja samaa mieltä Plihal/Green kaksikosta, G oli P:n kanssa samaan aikaan kentällä oman pään alotuksessa ja yhteisymmärryksessä G kumartui ottaan voiton. Keskinäinenkin ymmärrys taitaa olla olla siis näistä erikoistilanteista.
Ja Malinen on mielestäni hukkunut massaan alkukauden hyvän liikkeen jälkeen. Muut saaneet putken kulkemaan, niin ei enää erotu. Mielestäni ykkössentterin pitäisi erottua..
-
Itse odotan neloseen kovasti Kaksosta. Vaikka kuinka haluaisin, niin Haapala sais hakee vielä vähän lihaa, kovuutta ja älyä......
Tässä nyt logiikka heittää. Sinänsä hintelän Haapalan tilalle neloseen lihaa, kovuutta ja alyäkin Kaksosen toimesta?
Itsekkin odottaisin kaksosia, ykköseen, eikä liity jääkiekkoon.
-
No olen sitä mieltä, että vaikka Henkalla halua on, niin ei se ihan piisaa. Kaksosella nälkä on kova, häntä on jo Saipassa arvostettu paljon duunin määrästä. Kyllähän ymmärrän tasasen neljän kentän haun, mutta ne pelit missä CC ja Haapala on ollu Plihalin kanssa, niin toivoisin toiselle laidalle "keskikokosta" jätkää, jolla riittää jalkaa.
Toki sen verran tarvii sanoa, että itse tykkäsin Kaksosen pelistä jo ennen Tapparaa, joten ehkä toivon vaan yleisesti näkeväni hänet kehissä =)
-
Eihän sitä kukaan tiedäkkään milloin tulee. Nyt on sen verran hyvä tilanne että voidaan rauhassa hakea hyvää ykkössenaa, kun peli kulkee näinkin, mutta mielestäni jossain luki että haku olisi päällä.
-
Ihmetyttää myös joukkueen epäfyysinen pelaaminen. Onko taklaaminen kiellettyä? Eikös tänä vuonna pitänyt hakea sitä tunnetta enemmän pelaamiseen?
On se kummallista kun jokainen vierasjoukkuekin taklaa kotikaukalossa enemmän kuin kotijoukkue. Muutenkin peli tuntuu olevan melkoista peruuttelua 80% peliajasta, vaikka luulisi, että näillä vikkelillä hyökkääjillä juuri karvauspelaaminen ja hyökkäyspelaaminen olisi parempi vaihtoehto(tai ainakin pirusti viihdyttävämpi).
-
Ihmetyttää myös joukkueen epäfyysinen pelaaminen. Onko taklaaminen kiellettyä? Eikös tänä vuonna pitänyt hakea sitä tunnetta enemmän pelaamiseen?
On se kummallista kun jokainen vierasjoukkuekin taklaa kotikaukalossa enemmän kuin kotijoukkue.
Aamen ja taklauksien johdosta voisi jopa kannattajatkin pitää enemmän ääntä.. Ja varsinkin kotihallissa taklauksia pitäisi nähdä paljon enemmän. Mut eipä noita fyysisiä kavereita kauheesti tässä joukkueessa oo.
-
Ihmetyttää myös joukkueen epäfyysinen pelaaminen. Onko taklaaminen kiellettyä? Eikös tänä vuonna pitänyt hakea sitä tunnetta enemmän pelaamiseen?
On se kummallista kun jokainen vierasjoukkuekin taklaa kotikaukalossa enemmän kuin kotijoukkue. Muutenkin peli tuntuu olevan melkoista peruuttelua 80% peliajasta, vaikka luulisi, että näillä vikkelillä hyökkääjillä juuri karvauspelaaminen ja hyökkäyspelaaminen olisi parempi vaihtoehto(tai ainakin pirusti viihdyttävämpi).
Tunnetta voi hakea niin monella muullakin tavalla kuin kontaktin kautta. Kotikatsomon tunne ja pelinsisäinen tunne ovat eri asioita ja saavat alkunsa eri asioista. Kotikatsomo ymmärrettävästi nauttii kontaktista ja rymistelystä kaukalossa, mutta pelin sisälle se voi luoda uhkakuvan ylirohkeasta pelaamisesta, nimenomaan kontrollin menetyksestä fyysisyyden kustannuksella. Pelinsisäinen tunne taas voi syntyä esimerkiksi pelinopeudesta, eli siitä, kuinka nopeasti kiekko liikkuu. Kun kiekon liikkumisen kontrollointi lähtee omista hallituista suorituksista, yhdistettynä tarpeelliseen yksilölähtöiseen suoraviivaisuuteen hyökkäysaluetta lähestyttäessä, voidaan alkaa puhua nopeasta pelaamisesta, mikä taas luo tarvittavaa intensiteettiä pelin sisälle. Tottakai siihen, miten pelataan, vaikuttaa vastustajankin tyyli, ja sitä kautta fyysisyyttä pitäisikin lähestyä, onko järkevää pelata fyysisesti? Tuottaako se omaan peliin riittävästi hyötyä? Totta on sekin, että ei joukkuetta ole rakennettu fyysiselle kontaktipelaamiselle.
Jos pelitapa on tarkkaa puolustusta painottava, niin kuin se tuntuu nyky-Tapparalla olevan, ei kontaktin hakeminen ole ensisijainen vaihtoehto. Sijoittumiset aina hieman sekoavat, kun taklausta haetaan ja kuten HPK-pelissä nähtiin, ei joukkuepuolustuksen rutiini ole vielä vaadittavalla tasolla. Ei puolustus saa Tapparan pelitavassa kokea yksilöiden huolettomuutta omista suorituksista, ei puolustaminen saa olla melkein-suorittamista. Sitä se kuitenkin eilen oli, joten kokonaisuudessa on vielä kehitettävää.
-
Ihmetyttää myös joukkueen epäfyysinen pelaaminen. Onko taklaaminen kiellettyä? Eikös tänä vuonna pitänyt hakea sitä tunnetta enemmän pelaamiseen?
Eipä tuo kovin suuri yllätys ole, kun katsoo pelaajahankintapoliitiikkaa. Se on kokolailla selvää, ettei tällä joukkueella ole tarkotuksenmukaista rymistellä. Itseasiassa pienet miehet luultavasti kuluttaisivat enemmän energiaa kun voittaisivat sitä, jos innostuisivat ahkerasti taklaamaan. Runkosarjakiekossa tämä onkin varmasti ihan menestyksekäs resepti, mutta itseäni vähän huolettaa kuinka käy keväällä jolloin linja on sallivampi ja ainakin vastustajat yleensä koventavat fyysistä peliä.
-
Kyllä mäkin oon sillä kannalla, että taklauksia saisi olla enemmän. Ne kummiskin on yksi tärkeä elementti muiden ohella jääkiekossa. Takaluksilla ja niiden ajoituksilla kuitenkin pystytään aika paljonkin vaikuttamaan pelin kulkuun, jopa lopputulokseen. Sen tiedän, että yksin en tän mielipiteeni kanssa ole, tätä samaa elementtiä on moni palstalle kuulumatonkin keskusteluissa peliin kaivannut. Aina pitää muistaa, että juuri näistä yksittäisistä tekijöistä koostuu se kokonaisuus, joita ihmiset halliin tulee katsomaan. Tuote pitää olla kunnossa ja mielenkiintoinen, silloin kuluttaja ostaa sen. Täällä monasti ajatellaan, että mikään ei riitä, vaikka pelejä voitetaan ja keväällä ollaan finaaleissa. Ei kaikille riitä elokuvassakaan, että siinä on onnellinen loppu, vaan siihen loppuun pitää päästä mielenkiintoisella ja mukaansa tempaavalla tavalla :)
-
Kyllä mäkin oon sillä kannalla, että taklauksia saisi olla enemmän. Ne kummiskin on yksi tärkeä elementti muiden ohella jääkiekossa. Takaluksilla ja niiden ajoituksilla kuitenkin pystytään aika paljonkin vaikuttamaan pelin kulkuun, jopa lopputulokseen. Sen tiedän, että yksin en tän mielipiteeni kanssa ole, tätä samaa elementtiä on moni palstalle kuulumatonkin keskusteluissa peliin kaivannut. Aina pitää muistaa, että juuri näistä yksittäisistä tekijöistä koostuu se kokonaisuus, joita ihmiset halliin tulee katsomaan. Tuote pitää olla kunnossa ja mielenkiintoinen, silloin kuluttaja ostaa sen.
Valmentajalla on joku peli-identiteetti ja tätä tukeva pelitapa, jota joukkueelleen harjoittaa ja peleissä tätä pelitapaa pyritään toteuttamaan. Ei Rautakorpi ala myymään peli-identitettiään katsojalukujen tuloksena. Se on myyntimiesten ja markkinointikepperuusien tehtävä muodostaa Tapparasta myyvä kokonaisuus valmentajan johtaman käytännön kenttätoteutuksen päälle.
Täällä monasti ajatellaan, että mikään ei riitä, vaikka pelejä voitetaan ja keväällä ollaan finaaleissa. Ei kaikille riitä elokuvassakaan, että siinä on onnellinen loppu, vaan siihen loppuun pitää päästä mielenkiintoisella ja mukaansa tempaavalla tavalla :)
Elokuviakin on eri tyylilajeja, muun muassa actionia ja rakkaushömppää. Siitä vaan valitsemaan raina, jossa loppuun päästään miellyttävällä tyylillä!
-
Ammattilaisurheilussa ei kyllä ole mitään muuta tavoitetta kun pelien voittaminen. Minulle ainakin riittää se että Tappara voittaa. Ei minun tarvitse nähdä mitään sirkustemppuja. Sitäpaitsi kyllä esim ketju Palola-Järvinen-Jormakka pelaa erittäin viihdyttävää jääkiekkoa. Kiekko liikkuu nätisti ja vauhtia on.
-
Elokuviakin on eri tyylilajeja, muun muassa actionia ja rakkaushömppää. Siitä vaan valitsemaan raina, jossa loppuun päästään miellyttävällä tyylillä!
No Tapparan pelihän on sitten kuin pornoleffa. Alusta loppuun samaa jyystöä ilman yllättäviä käänteitä..mutta loppu on tosiaan yleensä onnellinen ;D
-
Elokuviakin on eri tyylilajeja, muun muassa actionia ja rakkaushömppää. Siitä vaan valitsemaan raina, jossa loppuun päästään miellyttävällä tyylillä!
No Tapparan pelihän on sitten kuin pornoleffa. Alusta loppuun samaa jyystöä ilman yllättäviä käänteitä..mutta loppu on tosiaan yleensä onnellinen ;D
;D No näinhän se on. Oon itse onnistunut käymään paikanpäällä katsomassa näitä vähemmän happy end pelejä, kuten HPK- pelin. Tänään HPK nurin ja muullakin alkaa paskanmaku katoon, vaikka paikalle en nyt pääsekään.
-
Elokuviakin on eri tyylilajeja, muun muassa actionia ja rakkaushömppää. Siitä vaan valitsemaan raina, jossa loppuun päästään miellyttävällä tyylillä!
No Tapparan pelihän on sitten kuin pornoleffa. Alusta loppuun samaa jyystöä ilman yllättäviä käänteitä..mutta loppu on tosiaan yleensä onnellinen ;D
Tämä postaus kyllä olisi kuulut "Tappara markkinointi"-ketjuun ehdotukseski toimiston käytettäväksi mainoslauseeksi Aamulehden etusivun yläkulmaan.
Actionista; voisi sinne katsomoon tehdä ISON lakanan tekstillä "TAKLATKAA" niin saataisiin ehkä ne pari taklausta lisää. Eikä mitään HIFK/jokerit-hyppytaklauksia lopussa kädet ylhäällä.
-
Sen surkean lopun saaneen HPK-pelin jälkeen viimeisessä viidessä pelissä vain kolme päästettyä maalia. Peräti kolme nollapeliä. Tietty vähän helpompia vastustajia ollut nyt, mutta silti loistava suoritus.
-
Tuntuuko vaan siltä, vai onko niin että todella harvoin saadaan läpiajotilanteista maalia aikaan? Rankkaritkaan ei oikeen tunnu sujuvan. Tarttisko harjotella niitäkin enempi? Toki vaatii todella kovaa taitoa irtautua pakeista ja päästä nokikkain molarin kanssa, että siinä mielessä parempi kuin ettei pääsis ollenkaan.
-
Tuntuuko vaan siltä, vai onko niin että todella harvoin saadaan läpiajotilanteista maalia aikaan? Rankkaritkaan ei oikeen tunnu sujuvan. Tarttisko harjotella niitäkin enempi? Toki vaatii todella kovaa taitoa irtautua pakeista ja päästä nokikkain molarin kanssa, että siinä mielessä parempi kuin ettei pääsis ollenkaan.
Läpiajotilanteista en tiedä, mutta rankkareissa ollaan mutulla aika huonoja noin kokonaisuudessa.
Kärpät-pelin jälkeen kuulin ohimennen jonkun sanovan, että nyt sitten harjoittelemaan rankkareita. Ajattelin itsekseni, että enpä tiedä. Aika harvoin rankuille ajaudutaan, että kannattaako siihen osa-alueeseen sen enempää keskittyä, kun se kattaa muutoinkin vain runkosarja-ajan. Jos hävittiin parempana joukkueena Kärpille rankkareissa, joka on mielestäni jääkiekko-ottelun ratkaisun irvikuva, niin mitä sitten. YV:seen ne paukut mielummin.
Mielestäni läpiajo- ja rankkaritilanteet on eri asia, kuitenkin. Kaikki toivottavasti ymmärtää eron, joten en ala turhuuksia latelemaan.
-
Aika harvoin rankuille ajaudutaan, että kannattaako siihen osa-alueeseen sen enempää keskittyä, kun se kattaa muutoinkin vain runkosarja-ajan.
Kyllä rankkareihin suhtautuminen on muuttunut ammattimaisemmaksi vuosien mittaa. Sen sijaan, että laitetaan ampumaan "illan kuumat pelaajat" ja herjalla yksi pakki, niin hommaan on joukkueissa spesialistinsä. Nopeasti päässälaskien liigapeleistä tällä kaudella n. 20% on päättynyt tasatulokseen 60min jälkeen (korjatkaa jos meni väärin) ja Tapparan tapauksessa jopa 25% (8/31). Rangaistuslaukausten maksimaalinen hyödyntäminen on siis aika "halpa" tapa parantaa joukkueen pistesaalista, jolla taas on vaikutusta taloudelliseen puoleen sekä playoffien lähtöasetelmaan. Kärppien ero Tapparaan on 10p ja oululaiset ovat varmistaneet aika monta "lisäpistettä" rankkaritehokkuudellaan.
-
Aika harvoin rankuille ajaudutaan, että kannattaako siihen osa-alueeseen sen enempää keskittyä, kun se kattaa muutoinkin vain runkosarja-ajan.
Kyllä rankkareihin suhtautuminen on muuttunut ammattimaisemmaksi vuosien mittaa. Sen sijaan, että laitetaan ampumaan "illan kuumat pelaajat" ja herjalla yksi pakki, niin hommaan on joukkueissa spesialistinsä. Nopeasti päässälaskien liigapeleistä tällä kaudella n. 20% on päättynyt tasatulokseen 60min jälkeen (korjatkaa jos meni väärin) ja Tapparan tapauksessa jopa 25% (8/31). Rangaistuslaukausten maksimaalinen hyödyntäminen on siis aika "halpa" tapa parantaa joukkueen pistesaalista, jolla taas on vaikutusta taloudelliseen puoleen sekä playoffien lähtöasetelmaan. Kärppien ero Tapparaan on 10p ja oululaiset ovat varmistaneet aika monta "lisäpistettä" rankkaritehokkuudellaan.
Niin kyllä pudotuspeleissäkin voi kovassa paikassa tulla rankkari, ja jos siellä ei ole sitä ukkoa vetämässä jolla on se jokin, voi pelin tulos kääntyä suuntaan-toiseen.
Tapparan ehkä parhaat rankuilla varmaankin Kuusela, Jormakka ja Nieminen. Sellainen kutina. Mutta Erkinjuntin haluaisin nähdä laukovan myös kisassa:) siis oikeasti.
-
Niin kyllä pudotuspeleissäkin voi kovassa paikassa tulla rankkari, ja jos siellä ei ole sitä ukkoa vetämässä jolla on se jokin, voi pelin tulos kääntyä suuntaan-toiseen.
...
Playoffeissa se rankku voi tulla tosin vain pelitilanteessa, jolloin se vetäjä on rikottu pelaaja, eikä siten välttämättä juuri kukaan niistä "spesialisteista".
-
Tältä kaudelta on Tapparalla takana 33 peliä. Tilastoketjun (http://tappara.info/index.php/topic,5242.msg177677.html#msg177677) ottelun tilanteen (johdossa/tasoissa/tappiolla) mukaisen pistepörssin lisäksi muutama huomio otteluiden sisäisestä pelaamisesta tilanteen mukaan:
- Tappara ei ole ollut johtoasemassa 8 pelissä ja toisaalta tappioasemaan ei ole jouduttu 17 pelissä.
- Keskimäärin Tappara on ollut ottelun aikana johtoasemassa 25 min 36 s, tasoissa 22 min 42 s ja tappioasemassa 12 min 39 s.
- Johtoasemassa on tehty 31 maalia ja päästetty 23, tasoissa on tehty 32 maalia ja päästetty 27 ja tappioasemassa on tehty 25 maalia ja päästetty 16.
- Johtoasemassa ylivoimaprosentti on ollut 16,22 % ja alivoimaprosentti 84,38 %, tasoissa yv-% on ollut 14,52 % ja av-% 83,18 % ja tappioasemassa yv-% on ollut 22,86 % ja av-% 88,89 %.
Tappioasemapelaaminen on ollut Tapparalle harvinaisin tilanne alkukaudella, mikä on tietysti sarjataulukon mukaan ymmärrettävää. Huomionarvoista kuitenkin on tuo tappioasemapelaamisen laadukkuus: keskimäärin vajaan 13 minuutin aikana per ottelu on tehty suhteessa paljon maaleja verraten tasoissa ja johdossa pelattuun aikaan, sama homma päästettyjen maalien kanssa, vähän on niitä päästetty. Tuossa 16 päästetyn maalin lukemassakin kummittelee kolme yksittäistä lukemaa, joista kertyy 63 % kokonaislukemasta: 1-6-HPK-tappio, 1-4-Kärpät-tappio ja 1-4-Jokerit-tappio.
Tappioasemassa myös erikoistilannepelaaminen on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin muissa tilanteissa. Yv-% on noin 7,5 %-yksikköä ja av-% noin 5 %-yksikköä parempaa kuin muissa tilanteissa. Yksilöitä esiin nostaen, Tilastoketjun pistepörssistä laskien Palola, Jormakka ja Kuusela kolmistaan ovat tehneet 60 % Tapparan tappioasemassa tekemistä maaleista. Sama kolmikko erottuu myös ottelun tilanteen tasoittavien maalien tilastosta, Palolalla ja Jormakalla neljä sekä Kuuselalla kaksi, yhteensä 63 % kaikista tasoittavista maaleista.
-
Tältä kaudelta on Tapparalla takana 33 peliä. Tilastoketjun (http://tappara.info/index.php/topic,5242.msg177677.html#msg177677)
- Johtoasemassa on tehty 31 maalia ja päästetty 23, tasoissa on tehty 32 maalia ja päästetty 27 ja tappioasemassa on tehty 25 maalia ja päästetty 16.
Tuossa 16 päästetyn maalin lukemassakin kummittelee kolme yksittäistä lukemaa, joista kertyy 63 % kokonaislukemasta: 1-6-HPK-tappio, 1-4-Kärpät-tappio ja 1-4-Jokerit-tappio.
Tappioasemassa myös erikoistilannepelaaminen on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin muissa tilanteissa. Yv-% on noin 7,5 %-yksikköä ja av-% noin 5 %-yksikköä parempaa kuin muissa tilanteissa.
Tämä on hyvän joukkueen merkki.
On hämmästyttävää että Tappara on pystynyt tappioasemassa parempaan pelaamiseen kuin muulloin (maalisuhde, erikoistilannepelaaminen).
Liigatason jääkiekko on muuttunut "futismaiseksi" ja tappioasemasta nouseminen on entistä vaikeampaa.
Olen varma että moni muu liigajoukkue (jos kukaan) ei ole päässyt positiiviseen maalieroon tappioasemassa.
-
Tältä kaudelta on Tapparalla takana 33 peliä. Tilastoketjun (http://tappara.info/index.php/topic,5242.msg177677.html#msg177677) ottelun tilanteen (johdossa/tasoissa/tappiolla) mukaisen pistepörssin lisäksi muutama huomio otteluiden sisäisestä pelaamisesta tilanteen mukaan:
- Tappara ei ole ollut johtoasemassa 8 pelissä ja toisaalta tappioasemaan ei ole jouduttu 17 pelissä.
- Keskimäärin Tappara on ollut ottelun aikana johtoasemassa 25 min 36 s, tasoissa 22 min 42 s ja tappioasemassa 12 min 39 s.
- Johtoasemassa on tehty 31 maalia ja päästetty 23, tasoissa on tehty 32 maalia ja päästetty 27 ja tappioasemassa on tehty 25 maalia ja päästetty 16.
- Johtoasemassa ylivoimaprosentti on ollut 16,22 % ja alivoimaprosentti 84,38 %, tasoissa yv-% on ollut 14,52 % ja av-% 83,18 % ja tappioasemassa yv-% on ollut 22,86 % ja av-% 88,89 %.
Tappioasemapelaaminen on ollut Tapparalle harvinaisin tilanne alkukaudella, mikä on tietysti sarjataulukon mukaan ymmärrettävää. Huomionarvoista kuitenkin on tuo tappioasemapelaamisen laadukkuus: keskimäärin vajaan 13 minuutin aikana per ottelu on tehty suhteessa paljon maaleja verraten tasoissa ja johdossa pelattuun aikaan, sama homma päästettyjen maalien kanssa, vähän on niitä päästetty. Tuossa 16 päästetyn maalin lukemassakin kummittelee kolme yksittäistä lukemaa, joista kertyy 63 % kokonaislukemasta: 1-6-HPK-tappio, 1-4-Kärpät-tappio ja 1-4-Jokerit-tappio.
Tappioasemassa myös erikoistilannepelaaminen on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin muissa tilanteissa. Yv-% on noin 7,5 %-yksikköä ja av-% noin 5 %-yksikköä parempaa kuin muissa tilanteissa. Yksilöitä esiin nostaen, Tilastoketjun pistepörssistä laskien Palola, Jormakka ja Kuusela kolmistaan ovat tehneet 60 % Tapparan tappioasemassa tekemistä maaleista. Sama kolmikko erottuu myös ottelun tilanteen tasoittavien maalien tilastosta, Palolalla ja Jormakalla neljä sekä Kuuselalla kaksi, yhteensä 63 % kaikista tasoittavista maaleista.
Olipas hyvää ruodintaa. Tästähän analysoidessa tulee selvästi myös eri tavoitteet näkyville:
- Jos ollaan johdossa, pyritään jäädyttämään vastustajan peli ja keskitytään johdon puolustamiseen => ylivoimapelaamisen taustalla oleva draivi on puolustava, joten ylivoimapelin draivi myötäilee sitä.
- Tappioasemassa taas jahdataan vastustajan päänahkaa ja pyritään saamaan maalia aikaiseksi => ylivoimapeliin tulee myös tappamisen meininkiä ja draiville tulee helpotusta.
Samoin täytyy sanoa, että tappioasemassa kentällisten määrä kapenee yleensä yhdellä ja se tuo taas suhteellisesti enemmän peliaikaa myös ykköskorin äijille ja varsinkin ylivoimaukoille ratkoa pelejä. Eli drill-down analyysinä johtava muuttuja yhtälössä on nimenomaan pelillinen päätavoite voiton saavuttamiseksi.
-
Eilisen 17.1. SaiPa-pelin jäljiltä oli joissain yhteyksissä puhetta Tapparan ohi-pelaamisesta. Tapparan peli on nykyään paljolti tilan voittamista ts. pystysuunnan jääkiekkoa ja pyrkimistä kamppailuihin, joista sitten sitä tunnetta pyritään hakemaan. Playoffeissa tämä voi olla mitä mahtavin tapa pelata, mutta ei se välttämättä runkosarjapelistä toiseen kanna. Tässä pitäisikin mielestäni osata erottaa yksittäinen runkosarjapeli omaksi kokonaisuudekseen kehittymisprosessissa ja nähdä pelitavalla olevan pidempi jatkumo, pelkkien yksilöiden lyttäämisen sijaan.
Tapparan pelissähän on jo pitkään nähty tuota "puskemista ja kuskailua" eli keskialueen ylittämistä kuljettamalla lyhytsyöttöpelin ts. kiekkokontrollin elementtien sijasta. Joskus "puskeminen" toimii ja joskus, kuten eilen, sitten taas ei. Tukipelaamisen täytyy olla hyvässä kunnossa, jos tuota pelitapaa tahtoo toteuttaa menestyvästi. Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana. Se on sitten vain spekuloitava asia, mikä tai mitkä syyt tuon peliotteen heikentymisen taustalla ovat. Niitä ei kovin varmalla pohjalla pysty sanomaan kuin joukkueen sisällä oleva henkilö. Voidaan vain todeta, että ohi-pelejä ei voida välttää niin pitkään kuin pelaajat ovat ihmisiä eivätkä koneita. Niin sanotusti, se nyt vain on niin, eikä toivomalla tai parkumalla muuksi muutu.
Se, mitä tuollaisissa "ohi-peleissä" toivoisin ihan sen yksittäisen pelin kannalta, ts. lyhytjänteisesti ajatellen, näkeväni, olisi työn teettäminen enemmän kiekolla. Jos se puskeminen ja pystysuunta ei näytä toimivan, otettaisiin pelaamiseen enemmän peliä rytmittäviä tekoja ja hyödynnettäisiin tiiviimpää viisikkoa sekä kiekon liikettä hyökkäämisessä, eli lyhytsyöttöpelaamista. Puolustaminenhan on pelistä toiseen kantanut vähintään ok-tasolla, mutta hyökkäyspelaamisessa on ollut sakkausta. Toisaalta sitten taas pitkäjänteisemmin ja vähemmän värilaseilla ajatellen, ymmärrän "puskemis"-lähestymistavankin, koska sillä on perustellusti pystytty menestymäänkin eli voittamaan pelejä. Pelin kehittäminen tähtää kevääseen ja siellä (playoffeissa) asenne on luonnostaan kovempi sekä taistelutahtoisempi, jolloin nykyisenkaltaisen pystysuunnan pelin pitäisi olla tunnetilaan miltei täydellisesti sopiva.
-
Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana.
Eilen oli nähtävissä parhaiten tuo kenttätasapainon pettäminen. Laiturit odotti punaisella laidoissa kiinni syöttöä, niin sehän on helppo tapa puolustaa pois ja hyökkäyspelaamisen jatkumosta ei tarvitse puhuakaan. Tämä oli nähtävissä varsinkin Järvisen kentän ollessa jäällä. Jos jengin jalat on tuollaisessa kunnossa kiinni, niin kyllä kiekon pitää silloin tehdä työtä eikä miesten, muuten saadaan näitä "ohi-pelejä" joissa näyttää ettei joukkuetta kiinnosta pätkääkään. En oikein ymmärrä miksi se viime kauden pelitapa on pitänyt heittää lähes tyystin romukoppaan.
Kyseessä on kuitenkin vain runkosarja niin pakko ajatella pidemmälle kevääseen. Tälläinen kategorisesti aina "pystyyn puskeminen" ei voi jokaisessa runkosarjan pelissä kantaa. Se on mielestäni liikaa kiinni joukkueen vireystilasta, varsinkin kun Tapparasta löytyy myös näitä diesel-junia Plihalin, Greenin, Niemisen, Kankaanperän ja Sawadan muodossa. Lisäksi pienemmät pelaajat elävät pitkälti täysin liikkeestään, niin näen tämän pelitavan aika haavoittuvaisena play-offseihin vrt. viime kauden pelitapa.
-
Pari poimintaa Tapparasta omasta näkökulmastani:
-menestys menee viihdyttämisen edelle
-luotetaan siihen, että playoffeissa saadaan takaisin se, mitä menetetään katsojaluvuissa
Omasta mielestäni tässä logiikassa on kuitenkin se vika, että playoffeissa tunteella on aika suuri vaikutus. Tämän todistaa ihan viime kauden Ässät. Aina toitotetaan sitä, että nykyjääkiekko Liigassa on pääasiassa liiketoimintaa, joten tuntuu jotenkin järkyttävältä, että 80-90% kaudesta eli runkosarja pelataan niin, että vain osassa katsojat viihtyvät. Itse olen katsonut suurimman osan Tapparan peleistä kaudella ja myönnän, että monessa matsissa on tullut viihdyttyä (esim. kotipelit Kärppiä vastaan), mutta siinä on ollut vastustajallakin aika paljon vaikutusta. Sitten on näitä matseja, jotka tuntuu, että Tappara vain haluaa alta pois. Noissa matseissa on turha ihmetellä sitä, että miksi katsojia on noin vähän. Tunne kentällä välittyy katsomoon huomattavasti paremmin kuin katsomosta kentälle.
Rautakorven tapa keskittyä vain pleijareihin olisi ehkä kannattava taloudellisesti, jos hänen joukkueensa voittaisi mestaruuden. Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu, koska se tunne ja tahto näyttelee urheilussa niin isoa osaa (onneksi). Tämän vuoksi vaikka Tapparaa ja joukkueen menestystä rakastankin enemmän kuin mitään muuta urheilua (ehkä poislukien Leijonat), niin toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.
Tuossa tiivistettynä omat aatelmani seuraillessani lauantai-illan matsia Pelikaaneja vastaan.
-
Rautakorven tapa keskittyä vain pleijareihin olisi ehkä kannattava taloudellisesti, jos hänen joukkueensa voittaisi mestaruuden. Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu, koska se tunne ja tahto näyttelee urheilussa niin isoa osaa (onneksi). Tämän vuoksi vaikka Tapparaa ja joukkueen menestystä rakastankin enemmän kuin mitään muuta urheilua (ehkä poislukien Leijonat), niin toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.
Koko teksti täyttä asiaa ja olen itsekin täsmälleen samaa mieltä. "Ongelma"on toki vähän siinä, että Rautakorpi tosiaan tuo menestystä. Halutaanko menestystä vai viihdyttävyyttä ? Nämä kaksi asiaahan eivät toki sulje toisiaan pois. Rautakorven kiekko on aina lähtenyt puolustuspelaamisesta ja etenkin pleijareissa tämä pelityyli korostuu entisestään. Kun koko toiminta rakentuu kevään pelejä varten, voidaan myös keväällä odottaa menestystä. Siltikin, on vähän vaikea motivoida itseään lähteä hallille katsomaan runkosarjan otteluita Jyp/Saipa/Ilves ym. vastaan, koska tietää pelin viihdetason olevan todella heikko. Keskialueen trappi on tehokasta ja hyvää pelaamista, mutta viihdearvo sillä on lähes nolla.
Tänään tehtiin neljä maalia, mutta pelin viihdearvo ei ollut lähelläkään hyvää, koska siitä puuttui tunne ja vauhti lähes tyystin. Varsinkin kotipeleissä toivoisi Tapparan oikeasti pelaavan todella aktiivisesti ja hakevan maaleja jopa pienellä riskillä. Ekassa ja kolmannessa erässä Myllyniemellä oli yhteensä 7 torjuntaa ja koko pelisssä yhteensä 17. Kärppiä vastaan taisi vastustajan veskarilla olla 12 torjuntaa. Pleijareissa vain voitoilla on merkitystä, mutta pakko sanoa että runkosarjassa olisi kiva välillä nähdä hyökkäävempi ja monimuotoisempi Tappara. Meillä on sarjan parhaat laiturit, mutta se ei kyllä näy lähellekään aina pelaamisessa. Vaikea valittaa nykyisestä tahdista, mutta iloinen hyökkäyspeli ei mielestäni välillä olisi pahitteeksi, jos meitä katsojia ajatellaan.
-
Tuli tuosta Number7:n tekstistä sellainenkin yksityiskohta mieleen, että usein on tullut mietittyä, miksi tappio harmittaa niin paljon, vaikka ollaan sarjassa toisia. Ennen en osannut tarkasti vastata, mutta uskoisin, että se johtuu siitä että pelityyli tähtää siihen menestykseen viihdyttämisen kustannuksella. Sinne hallille tulee, odottaa menestystä, peli ei ole erityisen viihdyttävää ja sitten se tappio sieltä napsahtaa. Uskoisin, että tappioitakin olisi helpompi sietää, jos pelissä olisi uskallusta, maaleja ja yleisö viihtyy. Ainahan tappio harmittaa, mutta tällä kaudella Tapparan tappiot ovat v harmittaneet tavallista enemmän. Jotenkin se odotusarvo 'tylsän' matsin jälkeen on se voitto.
-
Kolme pistettä eli voitto, mikä v porukkaa oikeen vaivaa? Onhan joukkue hyökännytkin ihan huolella, ei voitot ole tullu vain ja ainoastaan puolustamalla. Jos kaivataan entisaikojen punakoneen suvereenia peliä niin siihen voi sanoa että haloo, maa kutsuu. Ei onnistu koko kautta vaihtuvuuden osuessa niinkin tärkeisiin pelipaikkoihin kun tällekin kaudelle kävi.
-
Käsittämätöntä tekstiä. Liigassa on 3 joukkuetta jotka erottuvat runsasmaalisuudellaan, siis maaleja/peli. Joukkueet ovat TPS, Ässät ja Pelicans. Oletteko oikeasti muka sitä mieltä että jos Tappara pelaisi niinkuin nuo joukkueet niin olisitte tyytyväisiä kun peleissä tulee paljon maaleja. Joo, mutta väärään päähän. Eli, ihan sama vaikka tulis 7-4 turpaan joka pelissä, pääasia että tulee maaleja sekä on paljon hurlumheitä. Eiköhän kannattaisi mennä katsomaan joko A-junnujen pelejä, Salibandyä tai Koripalloa, niissä tulee "maaleja" sekä tapahtumia piisaa. Se on totta että hurlumheikiekko olisi varmasti värikästä, mutta menestystä sillä ei kyllä oteta minkään maan pääsarjassa, eikä sitä kyllä kokoajan jaksaisi katsoa. Mestarit tulevat joka maassa yleensä parhaiten puolustavista jengeistä, myös NHL:ssä. Maailman suosituin urheilulaji on jalkapallo ja huippupeleissä tehdään varmasti keskiarvoltaan n.2 maalia/peli. Jääkiekossa on paljon muutakin kuin pelkät maalit. Tappara on pelannut tällä kaudella ainakin kymmenen todella hyvää peliä, mutta ei mikään joukkue kokoajan pelaa hyvin ja viihdyttävästi. Todella negatiivistä porukkaa tuntuu olevan osa porukasta. valitetaan jopa että ei tyydytä tällä puuduttavalla pelillä muutakuin voittoihin ja tappiot harmittavat enemmän kuin jos pelattaisiin "viihdyttävästi". No voin kertoa, Tappara on hävinnyt 4 kotipeliä tällä kaudella varsinaisella peliajalla, kotipelejä ollut 22. se ei ole paljon, mutta siltikin pitää vähän itkeä, syöttihän se pakki kerran suoraan vastustajalle ja kerran jopa kaatui ja menetti kiekon. olisi paljon kivempaa kun kaikki luistelisivat kokoajan täysiä päästä päähän ja taklaisivat joku 5 kertaa/vaihto. Jopa Suomen maajoukkuetta juhlii joka vuosi kun mestaruus tulee satojatuhansia suomalaisia, ihan sama tuleeko se millä pelillä. Ei Suomen maajoukkuekkaan pelaa mitään viihdekiekkoa vaan ja ainoastaan voitoista. Venäjä pelaa nykyään viihdekiekkoa, mutta menestykset ovat siltikin kiven takana. Kyllä NHL:ssä ja varsinkin KHL:ssäkin on todella paljon tylsiä pelejä nykyään, mutta ei sielläkään porukka kokoajan itke.
-
Miten niin tylsä?
Jos on ylivoimainen niin ei kai se tarkoita tylsää? Jos jengillä on oikeasti 2-4 maalin johto, niin ei kai nyt helvetti sentään silloin painella päälle kuin yleinen syyttäjä hakien lisämaaleja. Sehän se naurattaisikin kun reilussa johdossa joku kärkipelaaja painaa hampaat irveessä maalille ja loukkaantuu useaksi kuukaudeksi.
Itse ainakin nautin suunnattomasti pelitavallisista asioista ja sen muutoksista tietyissä pelin tilanteissa. Lisäksi ymmärrän ajattelun aina paljon "pidemmälle kevääseen".
-
Miksi kaikki pitää vääntää äärimmäisyyksiin? Lähinnä pointti oli se, että kun aina vedotaan siihen, että kyse on liiketoiminnasta niin silloin kannattavampaa olisi käyttää myös se runkosarja hieman kannattavammin eli hieman viihdyttävämpää peliä, josta seuraa enemmän yleisöä. Ei viihdyttävä peli ole mitään hurlumhei-kiekkoa. Tapparalla on kuitenkin ihan kova rosteri, joten se viihdyttävä peli ja menestys ei ole mikään mahdottomuus kuten Kärpät on tällä kaudella todistanut. Eikä viihdyttävä peli vaadi mitään parasta rosteria, jos haluaa menestyä, siitä todisteena on viime kauden Ässät.
Jos joku viihtyi tämän päivän matsissa, niin hyvä hänelle. Omalla kohdalla vaan tuo tuntui lähinnä tuollaiselta välttämättömyydeltä mikä läpsyteltiin läpi, eikä sitä voittoa jaksa edes oikein fiilistellä. Viimeisessä erässä ei tainnut olla yhtään organisoitua hyökkäystä Tapparalla? Toki sitä tunnetta olisi syntynyt, jos tappio olisi tullut, mutta voitto tuolla tyylillä ei jaksa oikein iskeä. Ehkä jos oltaisiin kisaamassa Pelicansin kanssa säälipleijaripaikasta niin tuollainen voitto olisi ollut tuulettamisen arvoinen.
Hitto, että nämä foorumit ovat tylyjä paikkoja. Heti, kun sanoo mielipiteensä niin "tosifanit" (sori nimimerkki Tosifani) ovat käskemässä siirtymään muita lajeja seuraamaan. :/
Edit: Ja tämä avautuminen ei pelkästään ollut tästä matsista vaan ylipäätään tästä kaudesta.
Edit: Ja kyllä taktiset kuviot minuakin viihdyttävät, ja varmasti useita satunnaiskatsojiakin. Itseäni vain häiritsee se loppuhetkien kilpikonna, jonka Tappara on vetänyt (viimeksi Kärppä-matsin lopussa ylivoimalla), jolloin taktisesti olisi voinut myös hallita kiekkoa ja sitä kautta puolustaa johtoa ja viihdyttää katsojia. Silloin annettiin Kärpille kiekko ja matsi viihdytti, mutta lähinnä Kärppien vuoksi heidän hakiessa tasoitusta.
-
Jos joku viihtyi tämän päivän matsissa, niin hyvä hänelle. Omalla kohdalla vaan tuo tuntui lähinnä tuollaiselta välttämättömyydeltä mikä läpsyteltii läpin, eikä sitä voittoa jaksa edes oikein fiilistellä. Viimeisessä erässä ei tainnut olla yhtään organisoitua hyökkäystä Tapparalla?
Kerro nyt ihmeessä miten tuo viimeinen erä olisi pitänyt pelata? Karvata korkealta ja kovaa, miesten ajaessa suoraan maalille ottamaan iskuja?
Jengi johtaa kahden erän jälkeen 4-1 ja vastustaja ei pääse organisoidusta oikeastaan edes omalta alueelta ylös, niin täällä jaksetaan kititstä Tapparan pelistä. Siinä on vastustajan tasollakin aika hemmetin iso merkitys.
Koittakaa nyt jumalauta herätä. Ihan oikeasti. Ihmettelin jo viime kaudella mistä nyt on tullut sellainen mentaliteetti että jokainen ottelu pitäisi voittaa kuin Barcelona Espanjan läpsysarjassa.
-
Miten niin tylsä?
Jos on ylivoimainen niin ei kai se tarkoita tylsää? Jos jengillä on oikeasti 2-4 maalin johto, niin ei kai nyt helvetti sentään silloin painella päälle kuin yleinen syyttäjä hakien lisämaaleja. Sehän se naurattaisikin kun reilussa johdossa joku kärkipelaaja painaa hampaat irveessä maalille ja loukkaantuu useaksi kuukaudeksi.
Itse ainakin nautin suunnattomasti pelitavallisista asioista ja sen muutoksista tietyissä pelin tilanteissa. Lisäksi ymmärrän ajattelun aina paljon "pidemmälle kevääseen".
Jep. Itselle ainakin maistui tänään todella hyvältä tuo pelin jäädytys kolmannessa erässä, siis sekä pelillisesti että myös sen vuoksi että vähäisten pelikatkojen vuoksi ehdin sopivasti junaan. Ainoa mihinkä kaipaisi hieman terävyyttä ja panostusta olisi nuo aukeavat vastaiskut ja niiden hyödyntäminen. Tänäänkin olisi ollut saumoja iskeä kolmannessa erässä lisää maaleja, mutta tilanteet tuhrittiin huonoihin syöttöihin.
Enemmänkin tänään harmitti toisen erän aneeminen aloitus, Pelicansille suorastaan tarjottiin mahdollisuutta nousta peliin kunnolla mukaan. No onneksi tuo vaihe kestettiin.
edit. Lisätään vielä, että ehkä ottelun viihdearvoon enemmänkin vaikutti vastustajan taso. Pelicansin puolustaminen oli välillä aivan naurettavan huonoa, hyökkäyspelaamisesta puhumattakaan. Toisaalta Tapparaa on taas syytelty kahvaamisesta yms., mutta tänään pisti muutaman kerran silmään Pelicansin todella härski kärkikarvaajan estäminen. Ei sinne välillä ollut mitään järkeä edes mennä karvaamaan kun toinen pakki otti karvaajan kyytiin tai blokkasi tehden kiekolliselle puolustajalle aikaa ja tilaa.
-
MansenMies juu, ei täällä olekaan sellaista asiaa kuin rehellinen mielipide. Olen kanssasi tilanteesta aika pitkälti samaa mieltä, mutta yhtä tylyä oli tänään päivällä itselle kyyti, kun menin tuolla avaussivulla avautumaan, että hyökkäyspelissä on aika paljon toivomisen varaa. Mielipiteet saa olla ja pitääkin olla ja sitä varten foorumit ovat, että niitä mielipiteitä vaihdellaan. Suomessa vaan tuppaa olemaan sellainen pikku ongelma, että aika harva tavallinen tallaaja foorumeilla ymmärtää ns. yliopistonäkemyksen, että asiat voivat kyllä olla ristiriidassa, mutta ihmiset eivät, jolloin foorumilla on yleisesti ottaen paljon suositumpaa hyökätä ns. kirjoittajaa kohtaan henkilökohtaisesti kuin hyökätä argumentein asiaa vastaan. Täällä siihen vaan pitää tottua, että näin tässä yhteisössä toimitaan. Se tosin tekee kaikille hyvää opetella, että oppisi argumentoimaan asioiden eikä henkilöiden kautta eli mieluummit kuin teilaat kirjoittajat teilaat asian ja esität oman näkemyksesi. Sitä kutsutaan myös nimellä rakentava keskustelu. Utopistista, tiedän.
-
Kun voitetaan pelejä 3/4, niin voihan sitä muiskutella ajatuksella, jos ne voitot tulisi Pietarin SKAmaisesti 8-1 tuloksilla. Niin joukkueella kuin faneillakin pitää olla tavoitteita ja toiveita.
Ei tää niin vakavaa oo. Ja jos on niin muistellaan vuosikymmenen alkua ja sitä kun voivoteltiin että tulispa se voitto vaikka itsensä myymisellä.
Tylsä kausihan tämä on palstalaisille kun ei oikein löydy valittamista kun kaivamalla.
-
Kuka hitto täällä on sanonut, että jokainen matsi pitäisi voittaa?
Kysymykseesi vastatakseni Coly, tse olisin ollut ainakin enemmän tunteella mukana, jos Tappara olisi hyökännyt ihan samaan tapaan kuin aikaisemmissa erissä. Ehkä se puolustusrutiini ei olisi riittänyt, ja yksi maali olisi tullut virheen seurauksena omaan päähän, mutta samalla olisi varmaan tullut maaleja toiseenkin päähän. Tällainen menestys-lätkä on täydellinen pleijareissa, koska siellä sitä tunnetta on jo muutenkin, mutta runkosarjassa sitä tunnetta ei tule kuin pelin sisältä (poikkeuksena kärkikamppailut/hegemoniaottelut). Ja runkosarjaottelut on kuitenkin satunnaiskatsojalle viihdettä ensisijaisesti, jossa mahdollisten sarjapisteiden vaikutus on toissijainen.
Runkosarjamatsit ovat kuitenkin tuote, jossa yleisön kuuluisi viihtyä ja joka maksaa satunnaiskatsojalle sen noin 20 euroa. Sanoin jo, että ymmärrän fokuksen mestaruuteen, mutta tässä tilanteessa ei pidä ihmetellä alhaisia katsojamääriä. Ei tuo runkosarjan matsi ole sellainen tapahtuma, jonka valitsisi esim. leffateatterin sijaan. Tässä otetaan iso riski siinä, että pleijarit eivät menekään niin kuin pitäisi, koska se riski on aina olemassa. Aina voi tulla se altavastaaja vastaan, jolla on henki päällä ja pudottaa heti ensimmäisellä kierroksella. Varmempaa olisi pelata runkosarja viihdyttävämmin (enemmän katsojia), jolloin tulot eivät olisi niin paljon painottuneet pleijareissa menestymiseen.
Turha minua on syyttää siitä, että odotan jotain mahdotonta. Kyllä minä nautin Tapparan jokaisesta voitosta ja toivon, että pleijareissa kaikki menee putkeen ja torilla tavataan. Lähinnä tässä nyt mietin talouden näkökulmasta, mikä on järkevää. Ei minua tarvitse häätää minnekään muiden lajien pariin, jos vähän kyseenalaistan nykytoimintaa.
-
Käsittämätöntä tekstiä. Liigassa on 3 joukkuetta jotka erottuvat runsasmaalisuudellaan, siis maaleja/peli. Joukkueet ovat TPS, Ässät ja Pelicans. Oletteko oikeasti muka sitä mieltä että jos Tappara pelaisi niinkuin nuo joukkueet niin olisitte tyytyväisiä kun peleissä tulee paljon maaleja. Joo, mutta väärään päähän. Eli, ihan sama vaikka tulis 7-4 turpaan joka pelissä, pääasia että tulee maaleja sekä on paljon hurlumheitä. Eiköhän kannattaisi mennä katsomaan joko A-junnujen pelejä, Salibandyä tai Koripalloa, niissä tulee "maaleja" sekä tapahtumia piisaa. Se on totta että hurlumheikiekko olisi varmasti värikästä, mutta menestystä sillä ei kyllä oteta minkään maan pääsarjassa, eikä sitä kyllä kokoajan jaksaisi katsoa. Mestarit tulevat joka maassa yleensä parhaiten puolustavista jengeistä, myös NHL:ssä. Maailman suosituin urheilulaji on jalkapallo ja huippupeleissä tehdään varmasti keskiarvoltaan n.2 maalia/peli. Jääkiekossa on paljon muutakin kuin pelkät maalit. Tappara on pelannut tällä kaudella ainakin kymmenen todella hyvää peliä, mutta ei mikään joukkue kokoajan pelaa hyvin ja viihdyttävästi. Todella negatiivistä porukkaa tuntuu olevan osa porukasta. valitetaan jopa että ei tyydytä tällä puuduttavalla pelillä muutakuin voittoihin ja tappiot harmittavat enemmän kuin jos pelattaisiin "viihdyttävästi". No voin kertoa, Tappara on hävinnyt 4 kotipeliä tällä kaudella varsinaisella peliajalla, kotipelejä ollut 22.
Seurasin aikaisemmin paljon enemmän futista ja haikailin Cruyffin 1970-luvun Hollantia ja iloista hyökkäyspeliä.
Fakta vaan on että nykyfutiksessa ja huipputason kiekkoilussa ei pärjää iloisella ja viihdyttävällä hyökkäyspelillä.
11 vuotta sitten HPK voitti runkosarjan ja teki ylivoimaisesti eniten maaleja.
Ilkeä puolustusvoittoinen Tappara kuitenkin tiputti HPK:n välierissä.
Ratkaisevassa välierässä Tappara teki riittävät maalit kun HPK:n puolustuspeli ei ollut riittävän hyvää.
2 vuotta sitten Jyp voitti mestaruuden vaikka hyökkäyspelissä tasakentällisin ei ollut paljon kehumista (109 maalia 5-5-pelissä runkosarjassa ja keskiarvo 117).
Parjattu Dufvan Tappara ei ollut paljon huonompi (97 maalia).
Jyp oli kuitenkin ylivoimaisesti Liigan parhaiten puolustava joukkue ja erikoistilannepelaaminen oli hyvää (Liigan paras alivoimalla ja toiseksi paras ylivoimalla).
Olisihan se kiva nähdä iloista hyökkäyspeliä ja aktiivista karvaamista mutta nykyisin menestytään hyvällä viisikko- ja puolustuspelillä.
Ässät ei voittanut mestaruutta tunnetilan ansiosta vaan hyvän puolustus- ja maalivahtipelin ansiosta.
Se on melkein luonnonlaki nykyisin että parhaiten puolustava joukkue voittaa mestaruuden.
-
foorumilla on yleisesti ottaen paljon suositumpaa hyökätä ns. kirjoittajaa kohtaan henkilökohtaisesti kuin hyökätä argumentein asiaa vastaan. Täällä siihen vaan pitää tottua, että näin tässä yhteisössä toimitaan. Se tosin tekee kaikille hyvää opetella, että oppisi argumentoimaan asioiden eikä henkilöiden kautta eli mieluummit kuin teilaat kirjoittajat teilaat asian ja esität oman näkemyksesi. Sitä kutsutaan myös nimellä rakentava keskustelu. Utopistista, tiedän.
Itse kestäisin sen jos minun nimimerkkiä kohtaan hyökättäisiin, mutta itse en kestä sitä että hyökätään Tapparaa kohtaan jatkuvalla syötöllä. Siinä vaiheessa on syytä "pudottaa hanskat".
Mikään ei kelpaa. Viime kaudella oli liian "hidasta" peliä ja haettiin maalin takaa vauhtia, ei kelvannut. Nyt peliä on nopeutettu ja monen asian summana syötöt ja ajoitukset ei ole kohdillaan aina täyttä 60min, silti voittoja tulee mukavalla tahdilla. Ei kelpaa.
Joten. Puhut argumenteista ja keskustelusta, niin kerro ja argumentoi omin sanoin millaista sen pelin pitäisi olla? Minulle ei riitä pelkkä "iloisempi hyökkäyspelaaminen".
-
Lähinnä pointti oli se, että kun aina vedotaan siihen, että kyse on liiketoiminnasta niin silloin kannattavampaa olisi käyttää myös se runkosarja hieman kannattavammin eli hieman viihdyttävämpää peliä, josta seuraa enemmän yleisöä. Ei viihdyttävä peli ole mitään hurlumhei-kiekkoa. Tapparalla on kuitenkin ihan kova rosteri, joten se viihdyttävä peli ja menestys ei ole mikään mahdottomuus kuten Kärpät on tällä kaudella todistanut. Eikä viihdyttävä peli vaadi mitään parasta rosteria, jos haluaa menestyä, siitä todisteena on viime kauden Ässät.
Mun mielestä tässä on rakenteellinen ajatusvirhe. Samaa oli oikeastaan vallalla viime kaudellakin, kun peli kohosi kliiniselle tasolle ja oli samaa passivoitumista ja puolustussumppua. Kysymys on koko organisaation roolituksesta - pelaajat pelaavat rooliensa mukaan, valmentajat valmentavat ja toimiston ihmiset katselevat kalkyylit kuntoon ja hoitavat kaukalon ulkopuolisia hommia.
Pelin viihdyttävyys ei ole suorittavan osan eli valmennuksen ja pelaajiston tekemistä ohjaava arvo, vaan se ohjaava itseisarvo on menestyminen ja voittoisa pelaaminen. Se on valmentajan filosofiasta kiinni, miten siihen menestykseen päästään - ei kai voida olettaa pelitapaa määrittelevän valmentajan miettivän synkroonissa kassavirtaa ja hyökkäyksiinlähdön rakennetta suhteessa hyökkäys-puolustustransitioihin? Ei voida, valmentaja määrittää joukkueensa tapaa pelata ja kassavirtaan on vaikuttamassa sen alan ihmiset, markkinointiosasto eniten kiinni päivittäisessä kassavirtaan vaikuttamisessa. Kyllä Rautakorven peli-filosofia oli varmasti tiedossa sopimuksia tehdessä: Rautakorven kanssa ei tulla näkemään pelistä ja erästä toiseen räiskyvää hyökkäyspeliä, vaan perusasioiden priimakuntoon saattamista ja viihdyttävyyden tuomista siihen päälle voittoon vaadittavissa määrin. Se mikä mahdollisesti Rautakorven kanssa viihdyttävyydessä menetetään, korvataan menestyksellä ja tuo on yhtälönä ainakin itselleni miellyttävä.
Eli kiteytettynä: valmentaja ei myy peli-identiteettiään talouden alttarilla, kun kyse on vahvasta valmentajasta. Vahva valmentaja ohjaa johdonmukaisesti pelistä toiseen ryhmäänsä oman peli-identiteettinsä periaatteisiin nojaten, ainoana tavoitteena menestyminen kentällä. Talouden hoitavat eri ihmiset ja esim. markkinoinnilla olisi käytössä omat keinonsa kassavirran suurentamiseksi, kysymys onkin sitten enemmän aktiivisuudesta ja luovuudesta sillä saralla.
Kyllä tuo Pelicans-pelin Järvisen viimeistelmä 3-1-maali kaikkine syöttöineen aiheutti itsessäni sellaisen "KIS KIS NAM NAM"-reaktion, joka kyllä kantoi aika pitkälle. Kyllä siellä sitä viihdyttävyyttä on, mutta ei se saa olla itseisarvo, vaan lisäarvo.
-
Vieraaseen pöytään huutelua, mutta MansenMiehelle sellaista näkökulmaa tarjoan, että siellä on joka peli-ilta vastassa vakavasti otettavia ammattijoukkueita, joita vastaan ei pitäisi lähteä sitä omaa touhua muuttamaan oman pistepussin tai reilun johtoaseman vuoksi. Jo huonolla valmistautumisella ollaan hävitty pelejä Turussa ja... no jossain muuallakin. Yksikin Kerho -peli hävittiin 3-4 maalin johtoasemasta. Ymmärrän näkökulmasi, mutta arvostan myös Tapparan tapaa ottaa virheistä opiksi ja pelata vaan ne pisteet kotiin, jotka ovat jo 'taskussa'.
-
Kuka hitto täällä on sanonut, että jokainen matsi pitäisi voittaa?
itse olisin ollut ainakin enemmän tunteella mukana, jos Tappara olisi hyökännyt ihan samaan tapaan kuin aikaisemmissa erissä. Ehkä se puolustusrutiini ei olisi riittänyt, ja yksi maali olisi tullut virheen seurauksena omaan päähän, mutta samalla olisi varmaan tullut maaleja toiseenkin päähän. Tällainen menestys-lätkä on täydellinen pleijareissa, koska siellä sitä tunnetta on jo muutenkin, mutta runkosarjassa sitä tunnetta ei tule kuin pelin sisältä (poikkeuksena kärkikamppailut/hegemoniaottelut). Ja runkosarjaottelut on kuitenkin satunnaiskatsojalle viihdettä ensisijaisesti, jossa mahdollisten sarjapisteiden vaikutus on toissijainen.
Se nyt vain on sillain että jos toinen joukkue johtaa "selvästi" ottelun lopussa niin se häviöllä oleva joukkue rupeaa hallitsemaan pelivälinettä, se ei aina johdu pelkästä puolustamisesta vaan siitä että häviöllä oleva pistää kaiken peliin, pelaa parhailla pelaajilla enemmän, ja hyökkää agressiivisemmin. ihan jokaisessa lajissa , jokaisessa joukkueessa ja jokaisella sarjatasolla. ei se ole ainoastaan Tapparaa koskeva "epäkohta".
Lisäksi väitän että suurempi osa satunnais katsojistakin varmasti lähtee iloisempana vaikka 2-0 voiton kuin 4-7 tappion jälkeen hallista.
-
Kolme pistettä eli voitto, mikä v porukkaa oikeen vaivaa? Onhan joukkue hyökännytkin ihan huolella, ei voitot ole tullu vain ja ainoastaan puolustamalla. Jos kaivataan entisaikojen punakoneen suvereenia peliä niin siihen voi sanoa että haloo, maa kutsuu. Ei onnistu koko kautta vaihtuvuuden osuessa niinkin tärkeisiin pelipaikkoihin kun tällekin kaudelle kävi.
No kun luit edellisten viestit niin jos ei auennut, niin ei voi mitään. Niinku jo mainittiin niin peli on vähän mautonta.
-
Kolme pistettä eli voitto, mikä v porukkaa oikeen vaivaa? Onhan joukkue hyökännytkin ihan huolella, ei voitot ole tullu vain ja ainoastaan puolustamalla. Jos kaivataan entisaikojen punakoneen suvereenia peliä niin siihen voi sanoa että haloo, maa kutsuu. Ei onnistu koko kautta vaihtuvuuden osuessa niinkin tärkeisiin pelipaikkoihin kun tällekin kaudelle kävi.
No kun luit edellisten viestit niin jos ei auennut, niin ei voi mitään. Niinku jo mainittiin niin peli on vähän mautonta.
Eikä ole buumia vaikka ollaan toisia sarjassa, niinkuin viimekaudellakin. Jos peli ei sytytä katsojaa niin vaikea on satunnaisen katsojan sinne usein lähteä.
Tää on myös ihan vaan bisnestä, katsojat maksaa ison osan koko paskasta. Jos peli on viihdyttävää ja väkeä onhallissa ja talous voi sen takia hyvin, niin omistajapuoli on tyytyväinen.
Mode-edit: Lainaus kuntoon. Ei kirjoiteta lainauksen sisään.
-
Mukava lukea rakentavia vastaväitteitä. Kiitokset niistä.
iroj:lle:
Muuten samaa mieltä, mutta Ässien viime kauden mestaruudessa minun mielestäni suuri osa oli nimenomaan se tahto ja fiilis hyökkäyspäässä. Puolustus oli uhrautuvaista, mutta kyllä siellä hyökkäysalueen kulmissakin oli aika tekemisen meininki. Toisekseen minun mielestäni puolustuspelaaminenkin voi olla viihdyttävää, jos se on Ässien (ja tällä kaudella välillä Tapparankin) harrastamaa eli ne kiekot vaikka syödään ennen kuin ne pääsee maalille. 2003 finaaleissa Luoman heittäytyminen kiekon eteen oli yksi parhaiten mieleen jääneistä asioista, eikä se ollut millään tavalla tylsää tai epäviihdyttävää. Ei puolustuspelaaminen automaattisesti ole epäviihdyttävää kuten hyökkäyspelaaminenkaan ei välttämättä ole viihdyttävää, jos se on pelkkää blokkaamista ja toisen väsyttämistä.
Screamager:
Juu, aivan totta. Ja Rautakorpi on palauttanut Tapparaan sellaisen kunnon tekemisen meiningin ja uskottavuuden. Tarkoitukseni ei ollut lytätä Tapparan tekemistä, vaan enemmän vaan tarjota parannettava kohta siinä tekemisessä. Pelkästään urheilullisessa mielessähän homma on täysin kunnossa minun mielestäni, mutta taloudellisesti Tappara voisi pystyä tällä materiaalilla saamaan enemmän katsojia otteluihin, minun mielestäni. Tietenkin markkinointiosasto voisi keksiä parempia kampanjoita jne. mutta kyllähän se peli ottelutapahtumassa on kuitenkin aina lopulta keskiössä ja täten suurin vaikuttaja tapahtuman taloudelliseen menestykseen.
Paarma:
Kyllä itsellekin ne pisteet ovat se ykkösasia. Itseäni toistan, mutta lähinnä tässä ajattelin asiaa taloudellisesta näkökulmasta enkä niinkään urheilullisesta. Kaikki katsojat (ei siis fanit) eivät jaksa seurata runkosarjaotteluita vain menestyksen vuoksi. Toisekseen siinä surullisessa HPK-kotimatsissa mielestäni juuri kilpikonnapuolustukseen siirtyminen 'riittävän johtoaseman' hankkimisen jälkeen aiheutti tappion. Normaalilla hyökkäyspelillä HPK ei olisi ainakaan niin helposti saanut momenttumia päälle tai ainakaan Tapparan pelaajilla ei olisi tullut löysät niin helposti porkkanapöksyihin.
8onsekova16:
Juu, selväähän tuo on. Mutta Tapparalla on Rautakorven aikaan myös ollut tapa siirtyä puolustusasemiin kesken pelin (viime kaudella Rautakorpi halusi joukkueen oppivan johdossa pelaamisen), ja se on aika hermoja raastavaa katsojalle. Viime kaudella sen ymmärsi oppimisprosessin vuoksi, mutta perusrunkosarjamatsissa toivoisin Tapparan hyökkäävän normaalisti. Se takaiskun mahdollisuus on kuitenkin olemassa, vaikka sitä kilpikonnaa pelataankin ihan niin kuin Pelicans syksyllä kotimatsissaan osoitti rikkomalla Metsolan nollat viimeisellä (vai oliko viimeisillä) sekunn(e)illa ja viemällä matsin jatkoajalle.
-
Tuo väite että Tapparan peli olisi jotenkin erityisen tylsää kuuluu samaan kategoriaan väitteen kanssa kun että Tappara kahvaisi jotenkin erityisen paljon enemmän kuin muut joukkueet. Se ei siis pidä paikkaansa, ei ainakaan jos vertaa muihin joukkueisiin. Toki välillä joutuu pelaamaan puolustuksen kautta ja tukkimaan keskialuetta, mutta ei tuolla muuten voi pelejä voittaa. Se kai kuitenkin pääasia on. Yksilöinä joukkueessa on omasta mielestäni erittäinkin viihdyttäviä pelaajia paljonkin. Jos haluaa katsella hurlumheikiekkoa kannattaa ruveta seuraamaan jotain 4 divaria.
-
foorumilla on yleisesti ottaen paljon suositumpaa hyökätä ns. kirjoittajaa kohtaan henkilökohtaisesti kuin hyökätä argumentein asiaa vastaan. Täällä siihen vaan pitää tottua, että näin tässä yhteisössä toimitaan. Se tosin tekee kaikille hyvää opetella, että oppisi argumentoimaan asioiden eikä henkilöiden kautta eli mieluummit kuin teilaat kirjoittajat teilaat asian ja esität oman näkemyksesi. Sitä kutsutaan myös nimellä rakentava keskustelu. Utopistista, tiedän.
Itse kestäisin sen jos minun nimimerkkiä kohtaan hyökättäisiin, mutta itse en kestä sitä että hyökätään Tapparaa kohtaan jatkuvalla syötöllä. Siinä vaiheessa on syytä "pudottaa hanskat".
Mikään ei kelpaa. Viime kaudella oli liian "hidasta" peliä ja haettiin maalin takaa vauhtia, ei kelvannut. Nyt peliä on nopeutettu ja monen asian summana syötöt ja ajoitukset ei ole kohdillaan aina täyttä 60min, silti voittoja tulee mukavalla tahdilla. Ei kelpaa.
Joten. Puhut argumenteista ja keskustelusta, niin kerro ja argumentoi omin sanoin millaista sen pelin pitäisi olla? Minulle ei riitä pelkkä "iloisempi hyökkäyspelaaminen".
Voin esittää vain oman vision asiasta enkä mitään yleispätevää faktaa, mitä pyydät. Mielestäni kommenttini ekalla sivulla täyttivät haluamasi kriteerit, mutta pistetään nyt vielä sitten pari lisähuomiota:
1) passiivinen puolustuspelaaminen johtoasemassa -> tappavan tylsää yleisölle, mutta äärimmäisen tehokasta. Tappara puolustaa ilmeisesti omasta tahdostaan aina johdossa kiekottomana, koska kiekko yleensä viskotaan välittömästi, kun se saadaan ns. rännipurkuna keskialueelle. Pelaajat eivät pyri "rakentamaan" kiekon kanssa vaan kiekosta luovutaan ja lähdetään vaihtoon. Yleensä vastuksen ei tarvitse edes vetää maksimiriskin karvausta, että Tappara rupeaa heittelemään kiekkoja keskialueelle ja luopumaan siitä johtoasemassa. Inhorealistisin näyte tästä oli Kärppiä vastaan, kun saatiin 2 minuuttia ennen loppua yv, jossa kukaan ei edes yrittänyt rakentaa peliä vaan kiekosta luovuttiin välittömästi, kun se saatiin. On mielestäni turha väittää, että Tapparan pelaajilla ei taitotaso riitä johtoasemassa pysymään kiekossa ja myös pelaamaan sillä, mutta nimenomaan puolustaminen kiekottomana ajaa tuon pelin tohon painimiseen. Ymmärrän tuon "viimeisenä" vaihtoehtona, mutta en kategorisena vaihtoehtona, että kiekko vaan heitetään pois paineessa tai että taitotaso muka ei riitä siihen, että pystyy paineen alla pelaamaan syöttöpeliä ja organisoidusti poistumaan omalta alueelta kiekollisena. Tätähän Tappara pystyy yleensä tekemään kaksi erää, mutta se loppuu kuin seinään, kun johto on sellainen 2-3 maalia. Hyviä vastuksia vastaan jo yksikin maali voi riittää, että aktiivisuus katoaa pelistä.
2) hyökkäysalueelle pusketaan mieluummin laidoilta kuin syöttöketjuilla kuljetettaisiin. Viime kaudella mielestäni ei tehty näin vaan yleensä hyökkäysalueelle tultiin syöttelemällä nopeasti, jonka seurauksena saatiin paljon maaleja ihan rintamahyökkäyksistä. Nyt rintamahyökkäyksiä ei juuri ole, koska puolustajat ovat niin kaukana hyökkääjistä ja avaussyötölle jää vain muutama vaihtoehto yleensä laitureista eikä sentterin kautta juurikaan pelata, josta seuraa se, että laiturin ainoaksi vaihtoehdoksi kovin usein jää heittää kiekko päätyyn ja kaikki miehet perään. Enpä tainnut nähdä ykköskentällä yhtään rintamahyökkäystä viime pelissä. Yleensäkin hyökkäyspelin suoraviivaisuus maalia kohti on aika vähäistä ja mieluummin mennään kulmaan kiekon kanssa pyörimään kuin mentäisiin maalia kohti. Oikeastaan sellainen ainoa tilanne, jossa Tapparan hyökkäys kulkee suoraan maalia kohti on puolustustilanteen riisto, josta käännetään nopeasti vastaan. Tappara on tässä mielestäni Suomen paras. Kaikesta huolimatta iloisempaa hyökkäyspeli olisi mielestäni, jos omissakin uskallettaisiin kiekotella ja liikuteltaisiin kiekkoa nopeammin sivuttaissuunassa ja sentteri kävisi hakemaan vähän alempaa, jolloin päästäisiin nopeammin hyökkäysalueelle ja olisi enemmän vaihtoehtoja eikä tarvisi pakottaa peliä kulmaan tuolla pitkä päätyyn ja perään.
-
Ääää...Mun Tappara verkkarit repeäääää!! Joukkueen sarjasijoitus on 2. Joukkue voittaa 2kertaa kolmesta. Mitä vielä pitäisi olla,että porukka vaivautuisi hallille?
Enska ja Jori?Malkin ja Crosby? sirkus sarjola norsuineen päivineen? Mulle riittää ainakin se,että meillä on joukkue joka voittaa pelinsä ja jonka rutiinisuoritus on usein niin kova,että vastustaja saadaan näyttämään kentällä melko onnettomalta
Tappara hankkiutuu kaavamaisesti otteiluissa johtoon,jonka jälkeen se puristaa vastustajan hyökkäyspelaamisen hengiltä tarkalla keskialueen trapilla ja huolellisella oman pään puolustuspelaamisella.
Itse sain Pelicans ottelussakin suurta mielihyvää,kun istuin omalla kausaripaikallani vierasjoukkueen fanikatsomon alla. Tämä mullilauma kannusti ekan vartin omiaan komiasti. Sitten siirryttiin haukkumaan,että ompa täällä hiljasta,***** kirjasto. Ei uskos Tapparaa kärkijengiksi. Palola on paska huudot jne.. Palola kuittas samassa vaihdossa maalin.
Kolmannen erän komeimpia saavutuksia näillä lahtelaisilla urheiluministereillä olivat mm kannustukset: huo*ia,ho*oja,tr*nsuja vi**u vaikka marsuja me n*ssitaan kaikkiaaa. Ja taitoluistelijoille liigan katkolla huudettu ryhmäkannustus: hei h*ora mullon suora,näytä tissit näytä tissit hei hei...jne.
Miten tämä siis liittyy pelitapaan. No siten,että yhtälailla nämä fanit oireilivat katsomossa siksi,että heidän hurlumhei peliitat eivät saaneet edes paikkoja aikaan Tapparan konemaisessa puristuksessa. Jos se ahdistaa faneja noin paljon,niin miettikää miltä se tuntuu vastustajan pelaajista siellä jäällä.
Ja joku vinkkasi,että taloudellisesti olisi parempi kun pelattaisiinn viihdyttävämmin...no ei kai kukaan ole sanonut edes,että Tapparan taloudessa olisi jotain vikaa!
Ei kiekkopeli ole mikään sirkus,eikä Rautakorpi mikään teatterinjohtaja,jonka tehtävä on luoda jäälle joku helkutin disney on ais spektaakkeli.
Kyse on tulosurheilusta,jossa tavoitteena on yksittäisen pelin tasolla tehdä vähintään yksi maali enemmän kun mitä vastustaja. Kauden tasolla tavoite on kerätä mahdollisimmann paljon voittoja. Sekä voittaa kauden viimeinen pudotuspeli.
Tämän saavuttamiseen Tappara on luonut helkutin hyvän sapluunan. Tuleeko kellekkään muulle mieleen takavuosien New Jersey? Pari hyvää hyökkäävää pelaajaa,työtelijäs puolustava jengi ja helkutin hyvä molari.
-
Mahtaa Kirvesmies käynyt palstalla lukuhommissa...?
Hieno teksti.
AL/Kirvesmies: Tappara tarjoaa laatuviihdettä huippukiekon lisäksi! (http://www.aamulehti.fi/Kiekko/1194869879430/artikkeli/kirvesmies+tappara+tarjoaa+laatuviihdetta+huippukiekon+lisaksi+.html)
-
Juu, aivan totta. Ja Rautakorpi on palauttanut Tapparaan sellaisen kunnon tekemisen meiningin ja uskottavuuden. Tarkoitukseni ei ollut lytätä Tapparan tekemistä, vaan enemmän vaan tarjota parannettava kohta siinä tekemisessä. Pelkästään urheilullisessa mielessähän homma on täysin kunnossa minun mielestäni, mutta taloudellisesti Tappara voisi pystyä tällä materiaalilla saamaan enemmän katsojia otteluihin, minun mielestäni. Tietenkin markkinointiosasto voisi keksiä parempia kampanjoita jne. mutta kyllähän se peli ottelutapahtumassa on kuitenkin aina lopulta keskiössä ja täten suurin vaikuttaja tapahtuman taloudelliseen menestykseen.
Lihavoin tuon kohdan, jossa mielestäni edelleenkin on ajatusvirhe mietittäessä tätä kokonaisuutta. Niin kuin kirjoitin: "ei kai voida olettaa pelitapaa määrittelevän valmentajan miettivän synkroonissa kassavirtaa ja hyökkäyksiinlähdön rakennetta suhteessa hyökkäys-puolustustransitioihin? Ei voida, valmentaja määrittää joukkueensa tapaa pelata ja kassavirtaan on vaikuttamassa sen alan ihmiset".
Tässä "urheilullisuus kontra taloudellinen tulos"-mietinnässä pitäisi se viiva osata vetää vaan raakasti ja kylmästi siihen väliin, jossa toiselle puolen jäävät valmentajan peli-identitettiä sekä itse pelaamista kuvaavat asiat ja toiselle puolen jäävät kassavirtaan vaikuttavat talouspuolen seikat. Ei ole päivittäistä tekemistä kentän tasolla ohjaavan valmentajaryhmän tai varsinkaan pelaajiston tehtävä miettiä, miten saadaan katsojia halliin tai niitä hallissa olevia katsojia miellytettyä koko ottelun ajan. Tappara pelaa tällä hetkellä niin sanotusti jääkiekko-pelille ja kyllä siinä Tapparan pelissä on oikeasti niitä näyttäviä suorituksia, ne eivät vain ole suoritusta koko aikaa ohjaava itseisarvo. Rautakorven kanssa sopimusta tehdessä tämä "puolustus voittaa hyökkäämisen"-mentaliteetti on varmasti ollut tiedossa, menestys kuittaa paikoittaisen näyttävyyden puutteen.
Kirjoitit "taloudellisesti Tappara voisi pystyä tällä materiaalilla saamaan enemmän katsojia otteluihin" - se onkin markkinoinnin ja brändin rakentamisen alainen asia, eikä valmennuksen tekemiseen vaikuttava ohje.
-
Kolme pistettä eli voitto, mikä v porukkaa oikeen vaivaa? Onhan joukkue hyökännytkin ihan huolella, ei voitot ole tullu vain ja ainoastaan puolustamalla. Jos kaivataan entisaikojen punakoneen suvereenia peliä niin siihen voi sanoa että haloo, maa kutsuu. Ei onnistu koko kautta vaihtuvuuden osuessa niinkin tärkeisiin pelipaikkoihin kun tällekin kaudelle kävi.
No kun luit edellisten viestit niin jos ei auennut, niin ei voi mitään. Niinku jo mainittiin niin peli on vähän mautonta.
Eikä ole buumia vaikka ollaan toisia sarjassa, niinkuin viimekaudellakin. Jos peli ei sytytä katsojaa niin vaikea on satunnaisen katsojan sinne usein lähteä.
Tää on myös ihan vaan bisnestä, katsojat maksaa ison osan koko paskasta. Jos peli on viihdyttävää ja väkeä onhallissa ja talous voi sen takia hyvin, niin omistajapuoli on tyytyväinen.
Sinä kun luit viestini eikä auennut, ei voi mitään. Eikö ne edelliset viestit juuri valittaneet että peli ei viihdytä ja ei hyökätä koko aikaa riskilläkin. Johon kommentoin että ei ole pelkästään puolustettu vaan on huolella hyökättykin. Tarkennan että on ollut viihdyttävää peliä, ei tosin koko 60 minuuttista, ja että siihen punakoneen syöttöralli-maali vyörytykseen ei vaan riitä rahkeet.
Minulle tuli vaikutelma MansenMies ja peesaaja kirjoituksesta että koko 60 minuuttia pitää olla hurlumheitä vastustajan maalilla. Sitähän se punakone teki aikanaan, omistautuivat 363 päivää vuodesta vakiokokoonpanolla pelille. Sen pari päivää nekin tais saada viettää pakkasukon juhlaa. Ei ole realismia meidän liigassa.
Satunnaiskatsojia saa peliin hommaamalla "Crosbyn" tai "Malkinin", no Kontiola tai Lehteräkin olis kova juttu. Niitten mukana tulisi tosin iso viihdyttävä panos peliinkin. Nimettömän joukkueen mahtava peliesitys vs tähtiluokan tunnettu pelaaja, magneetti on se jälkimmäinen kentällä tunnistettava pelaaja.
Businesta ja katsojien maksamiset. Tappara menee toimitusjohtajan mukaan yhteistyökumppanimyynnin ansiosta paremmassa kurssissa kuin viime vuonna. Toki omilla rahoilla maksavat katsojat ovat yksi tulopuolen tukipilareista mutta ei ole merkittävin. Siis tulopuolen painopiste on kyllä yrityksien avokätisyydessä. Mutta sen tunnelman luomisessa halliin tarvitaan ne katsojat, sitä ei firmat saa toimitettua.
-
1) "Passiivinen pelaaminen"
2) "Puskeminen"
1)Mielestäni "passiivinen peli" on nautinnollista. Kenties johtuu siitä, että aina on seurattu Italian futista ja Serie A:ta. Sillä kyllähän se pitää tajuta ettei se ole Tapparalle itseisarvo siinä vaiheessa kuin noin tehdään. Itse näen asian siten että Tappara yrittää saada sitä paikkaa iskeä maalia. Pidetään omaa pakkaa kasassa ja kaveri koittaa yltiöoptisesti tehdä organisoimattomia hyökkäyksiä, jolloin Tappara lähtisi tykin suusta. Taidetta.
2) Tappara on tämän tiensä valinnut, koska laiturit on kiekollisempia kuin sentterit. Viime kaudellahan oli klassinen pari Barkov, Koskiranta silloiseen pelityyliin. Mielestäni Tappara pelaa ja hakee aika monenlaista sapluuna hyökätä. Eilen Rautakorpi mainitsi tavoitteen olevan jokaisen ketjun pelata erityylillä- ja tavalla, jolloin vastustajan olisi vaikeampi lukea peliä. Pelsuja vastaan oli muutamankin kerran havaittavissa näitä mainitsemisia poikittaissyöttöjä ja siitä sentteri haki alempaa kiekkoa kun pelattiin "viiveemmin". Mielestäni molemmat kohtasi on vähän liian suoria yleistyksiä. Tappara ja jääkiekkojoukkue ei ole kone missä sylinteri käy aamusta iltaan samalla teholla. Harjoittelun kuormituksella ja kuntopiikkien hakemissa on suuri vaikutus pelin tasoon ja pelitavan toteuttamiseen. Sen myönnän, että muutamamissa peleissä "puskeminen" on ollut tuskaista katseltavaa kun joukkue ei ole selvästikään jalan ja freesiyden vaatimalla tasolla sitä toteuttaa. Olin katsomassa vieraissa JYP-peliä missä todellakin mentiin suoraan ja surutta maalille, laitoin sen heti merkille. Joukkueella on se työkalupakissa jos se niin haluaa. Mitä kuitenkin tapahtui tuossa pelissä ja tuolla pelitavalla? Jormakan käsi meni paskaksi ajaessaan maalille. Nuo on liian isoja asioita uhrattavaksi runkosarjaan tuodakseen "viihdyttävyyttä".
En kuitenkaan ymmärrä miksi nämä ovat niin kamalia asia ettei sitä kestä? Rautakorpi mainitsee monesti joukkeelle olevan tärkeää kestää sitä omaa heikkoa pelaamista, kannattajienkin pitäisi, niin monesti Tappara on saanut heikot jaksot käännettyä hyväksi ja voitoiksi, kuten mm. Kärppiä vastaan.
On mielestäni todella hienoa nähdä Tapparan pystyvän pelaamaan monenlaista peliä ja haluaisin suurimman osan näkevän pelissä sitä punaista lankaa kevättä kohti. Mestaruus ei ratkea LA-iltana Pelsuja, sitä ei voiteta silloin mutta se voidaan hävitä.
-
Eilinen peli oli todella tylsä ja hyvä kun jaksoi katsomossa istua, vaikka joukkue voitti. Suurin syy oli kuitenkin surkea vastustaja, jolla ei ollut keinoja murtaa puolustusmuuria ja joka muutenkin antautui viimeistään 2-0 tilanteessa. Onko se sitten Tapparan vika?
Välillä on kyllä ikävä Uraman ajan viihdyttävää kiekkoa, kun tätä Rautakorven puolustuspeliä katsoo.
-
Runkosarjamatsit ovat kuitenkin tuote, jossa yleisön kuuluisi viihtyä ja joka maksaa satunnaiskatsojalle sen noin 20 euroa. Sanoin jo, että ymmärrän fokuksen mestaruuteen, mutta tässä tilanteessa ei pidä ihmetellä alhaisia katsojamääriä. Ei tuo runkosarjan matsi ole sellainen tapahtuma, jonka valitsisi esim. leffateatterin sijaan. Tässä otetaan iso riski siinä, että pleijarit eivät menekään niin kuin pitäisi, koska se riski on aina olemassa. Aina voi tulla se altavastaaja vastaan, jolla on henki päällä ja pudottaa heti ensimmäisellä kierroksella. Varmempaa olisi pelata runkosarja viihdyttävämmin (enemmän katsojia), jolloin tulot eivät olisi niin paljon painottuneet pleijareissa menestymiseen.
Yksi asia tässä askarruttaa, jos pelataan koko runkosarja tuota "viihdyttävää" kiekkoa niin luuletko että tämä nykyinen pelitapa saadaan pleijareissa päälle nappia painamalla? Juurihan sen takia runkosarjassa pelataan tuolla tyylillä jotta pelitapa saadaan hiottua viimesen päällä pleijareihin.
Itse henkilökohtaisesti muistan liian hyvin pari vuotta sitten kun voittoja ei tullut ja ykkösketju oli rakennettu Jussi Makkosen varaan joten minä ainakin nautin täysin siemauksin tästä kaudesta ja näistä kliinisistä rutiinivoitoista. Btw, tylsyydestä huudellaan ja silti Tappara on tehnyt liigassa toiseksi eniten maaleja ja viime kaudella eniten, makes me wonder......
-
Vaikkuttaakohan aiempien kausien plelien muisteloihin ja viihdyttävyyteen ajan kuluminen ja aiemmin pelanneet Barkov, Lehterä, Lucenius etc. No, onhan nyt Palola, Jormakka... joita muistellaan 2015.
Mieluummin voittoja tylsemmälläkin pelillä kuin tappiota ja näyttäviä kärkikyniä 3-5 per peli.
edit. typot
-
Kummallista. Pari kautta sitten täällä valitettiin, kun voittoja ei tullut. Nyt, kun voittoja tulee, niin porukka valittaa tavasta, jolla ne tulee.
Ainakin itselleni Tappara on seurana niin tärkeä, että mulle on loppujen lopuksi aivan sama millä niitä voittoja saadaan aikaiseksi, kunhan niitä vaan saadaan. Edellisestä viiristä on nyt 11 vuotta aikaa, joten eiköhän ne voitot ole nyt se kaikkien tärkein yksittäinen palanen tässä vaiheessa.
Totuus on myös se, että nykypäivän jääkiekossa puolustuspelillä ne mestaruudet voitetaan eikä johtoasemassa enää kannata riskihyökkäyksiä, vaan järkevämpää on yksiselitteisesti "pelin tappaminen" tiiviillä viisikkopuolustuksella ja pelin puurouttamisella. Mutta ei tuota Tapparan peliä nyt ihan tylsäksikään voi moittia, koska maaleja on tosiaan tehty toiseksi eniten koko liigassa ja suuri osa niistä myös oikeasti hienoja maaleja eikä pelkästään karojen sisään hakkaamisia.
-
Ainakin itselleni Tappara on seurana niin tärkeä, että mulle on loppujen lopuksi aivan sama millä niitä voittoja saadaan aikaiseksi, kunhan niitä vaan saadaan.
Juuri näin. Miten tahansa voitettu peli on aina mukavampi kuin hienosti hävitty peli. Sitten kun meillä on joku kolme mestaruutta voitettuna putkeen ja jengi alkaa turtumaan voittamiseen, niin sitten voidaan katsella sitä pelin muuttamista viihdyttävämpään suuntaan jos tarvetta on...
-
Täällähän alkaa olla meininki kuin Ilveksen foorumeilla. Täällä valitetaan pelin viihdyttävyydestä vaikka otetaan voittoja minkä keritään, kun taas ipa foorumeilla ei tappiot juuri haittaa kunhan "taitokiekkoa" pelataan. Niinkuin edellä moni on sanonut on minulle täysin yhdentekevää millä tavalla Tappara pelinsä voittaa, kunhan voittaa. En myöskään usko satunnaiskatsojien määrän lisääntymiseen sillä, että pelataan hyökkäysvoittoista peliä. Luulisi satunnaisfanin käyvän peleissä nimenomaan silloin kun voittoja tulee, eikä silloin kun voitot perustuvat "monimutkaisiin" pelillisiin asiohin kuten keskialueen trappiin tai agressiiviseen karvaukseen. Tämänhetkinen "yleisökato" on puhtaasti markkinointi ongelma.
-
Ehkäpä nyt tässä menee vähän överiksi tämä, että toivotaan jotain juttuja joukkueen peliin niin siitä otetaan aivan liian isoja kierroksia täällä. Siis kritiikkiä pitää olla aina ja kritiikki on oikeastaan aika isossa asemassa siinä, että kehitystä tulee. Tää on yleisesti se, että herkästi mikä tahansa negatiivinen kommentti tulkitaan ylitseampuvasti siten, että ollaan jotenkin Tapparaa vastaan. Kyllä joukkue varmaan ihan itse tietää, mitä tehdään hyvin ja missä pitää petrata. Urheilun suola on se, että täydellisyyttä ei sinänsä ole olemassa vaan se on aina vain tavoite ja aina on asioita, jotka menee pieleen. Pelin sisällä tulee heikompia jaksoja ja ylipäätään kauteen kuuluu erilaisia jaksoja. Loppujen lopuksi fanien näkemyksillä pelistä ei ole juurikaan merkitystä, koska ainoastaan sillä on merkitystä, että valmentaja pystyy myymään omat ajatuksensa joukkueelle ja se Rautakorvelta tuntuu käyvän oikein hyvin, koska aika usein kentällä tapahtuu sovittuja asioita ja aika harvoin tulee sooloiluja.
Omat näkemykset olivat lähinnä sellaisia asioita, joihin toivoin parannusta jatkossa ja joissa voitaisiin olla vieläkin parempia mun mielestä. Tarkoitus ei ollut mulla eikä varmaan monella muullakaan se, että joukkueen pitäisi muuttaa kaikkea ja nykyinen peli ei tyydytä. Nykyisellä pelillä saadaan voittoja ja itselleni tämä nykyinen Tappara kelpaa ihan minä päivänä tahansa, mutta prosessi ei saa loppua ja eteenpäin tulee mennä ja montaa osa-aluetta tulee edelleen kehittää. Hyökkäys ei ole vielä täydellinen ja osa yksilöistä ei ole varmasti vielä parhaalla tasollaan (esim. V. Nieminen) ja toisaalta sitten jotkut yksilöt eivät todennäköisesti enää paljoa nähtyä parempaan tällä kaudella pysty vrt. Jarkko Malinen.
Se, että antaa negatiivista palautetta silloin, kun tuntuu, että joissain asioissa on toivomisen varaa, vaikka voitetaankin niin ei mun mielestä tee ihmisestä huonoa fania ja tällainen yleinen syyllistäminen on todella typerää. Hyökätään rohkeasti asia vastaan asia linjalta ja otetaan kiinni jos ollaan eri mieltä. Hyvää esimerkkiä näytti Coly, vaikka olen edelleen täysin "omaa mieltäni" enkä sinänsä ole vakuuttunut Colyn kommentista, mutta kaikesta huolimatta siinä nyt tuotiin toinen näkökulma asioihin, jota en ollut itse pohtinut. Vastustajan kannaltahan tuo tosiaan on tuskaista ja rasittavaa, mutta itse en ole pelannut jääkiekkoa koskaan, joten silleen on vaikea katsoa peliä tuolla tavalla pelaajan näkökulmasta, minkä Coly vähän toi esille.
-
Eikö ne edelliset viestit juuri valittaneet että peli ei viihdytä ja ei hyökätä koko aikaa riskilläkin....
Minulle tuli vaikutelma MansenMies ja peesaaja kirjoituksesta että koko 60 minuuttia pitää olla hurlumheitä vastustajan maalilla.
Joo, antaa olla. Ei täällä järkevää keskustelua saa aiheesta, kun lukutaito on tuota luokkaa. Jaksa enää kolmatta kertaa sanoa samaa asiaa.
Sanonpa nyt vielä muihin vastauksiin kerran sen oman pointtini ja ymmärtäköön ne, jotka ymmärtää.
-Itse nautin Tapparan voittaessa, tyyli on toissijainen. Tietenkin jos voi voittaa tyylikkäästi, niin ennemmin se, mutta voitto on pääasia.
-Otin kantaa seuran taloudelliseen strategiaan, joka tällä pelityylillä ei houkuttele satunnaiskatsojia. Peli on kuitenkin se tuote, jota varten markkinointi ja brändäys. Satunnaiskatsojalle peli on viihdettä, ja ei markkinointi/brändäys saa muutettua satunnaiskatsojalle peliä yhtään sen mielenkiintoisemmaksi.
-Tällä strategialla tulovirtojen pääpaino on pleijareissa, näillä runkosarjan katsojaluvuilla. Leinonen totesi vähän aikaa sitten, että välieriin pitäiis päästä nollatulokseen yltääkseen. Siinä on aika iso riski, koska pleijareissa voi tapahtua mitä vaan. Tapparaa vastaan voi tulla se juuri ennen pleijareita hengen päälle saanut porukka, joka tiputtaa Tapparan heti ensimmäisellä kierroksella.
Minusta Tapparalla on vain sen verran kova rosteri tänä vuonna (rahaa sinne on ainakin pumpattu), että sillä voisi pelata viihdyttävää lätkää vastustajasta huolimatta ja kerätä enemmän katsojia kotipeleihin. Tällöin taloudellinen tulos ei olisi niin paljon pleijareiden varassa, vaan pleijarit olisivat enemmän sellainen taloudellinen bonus.
Kyllä minä mielummin sen mestaruuden otan kuin hyvän taloudellisen tuloksen tai parasta viihdyttävää lätkää, mutta ei tuo Rautakorven tapa mikään 100% mestaruus ole, aika kaukana siitä, vaikka menestystä pleijareissa onkin tullut. Ei se pleijarimenestys mikään takuuvarma juttu kuitenkaan ole tälläkään kaudella, vaikka olisi mikä pelityyli.
Mut joo, en jaksa enää aiheesta jauhaa, kun joku sieltä sen kahva-kortinkin otti esiin, vaikken ole moisesta mitään puhunut sanallakaan.
-
No juu ei ole 100% tapa voittaa mestaruutta, mutta ei sellaisia ole olemassakaan :D Mitä tulee katsojiin niin voittavaa jääkiekkoa ihmiset sinne tulevat ensisijaisesti katsomaan. Yleisömäärien lasku on käsittääkseni ihan yleinen trendi ollut koko Liigassa.
-
Jos voittaminen ja noin loistava kiekollinen peli mitä Tappara on esittänyt ei riitä satunnaiskatsojille niin aika kovat laatustandardit pelille silloin asetetaan. Mitä se viihdyttävyys sitten olisi, enemmän taklauksia? Koska se on ehkä ainoa elementti mikä nyky-Tapparan pelistä puuttuu.
Tappara lähti Pelicansia vastaan karvaamaan aktiivisesti mutta siinä kävikin niin ettei vastustaja pystynyt sen jälkeen rakentamaan omaa peliään ollenkaan ja käytännössä peli oli selvä ensimmäisen erän jälkeen.
Toissa kaudella Tappara pelasi mielikuvituksetonta RD-kiekkoa alkukauden katastrofipelien jälkeen ja yleisöä kuitenkin kävi. Nykyinen peli on viihdyttävyydeltään ja tuloksellisuudeltaan niin paljon parempaa että jos satunnaiskatsoja ei sitä muuten ymmärrä, niin markkinointiosaston tehtävä on se kertoa heille. Kyllä peliliinkatsomisen paikka on juuri siellä eikä missään muualla.
-
-Otin kantaa seuran taloudelliseen strategiaan, joka tällä pelityylillä ei houkuttele satunnaiskatsojia. Peli on kuitenkin se tuote, jota varten markkinointi ja brändäys. Satunnaiskatsojalle peli on viihdettä, ja ei markkinointi/brändäys saa muutettua satunnaiskatsojalle peliä yhtään sen mielenkiintoisemmaksi.
--
Minusta Tapparalla on vain sen verran kova rosteri tänä vuonna (rahaa sinne on ainakin pumpattu), että sillä voisi pelata viihdyttävää lätkää vastustajasta huolimatta ja kerätä enemmän katsojia kotipeleihin. Tällöin taloudellinen tulos ei olisi niin paljon pleijareiden varassa, vaan pleijarit olisivat enemmän sellainen taloudellinen bonus.
Mistä tiedät, että mikä houkuttelee satunnaiskatsojia? Ota huomioon lippujenkin hintataso ja yleinen yleisömäärien kehittyminen kevättä kohden.
Niin kuin tästä keskustelustakin huomaa, viihdyttävyys on hyvinkin subjektiivinen kokemus eikä mikään yhdellä tapaa ymmärrettävä termi kuten "ovenkahva". Joitakin viihdyttää maalit ja menestys, joitakin pelin voimakas hyökkäyssuuntainen virtaus. Brändäystä tehdään tuotemerkille eli Tapparalle, mikä on niin sanottua pitkän aikajänteen markkinointia. Päivittäisen markkinoinnin tehtävä on NIMENOMAAN vaikuttaa satunnaiskatsojien pelissäkäyntiin, kyllä ne vakituisemmat kävijät hallille löytävät ilman ohjeitakin.
Rosteri on päävalmentajansa kuva ja tämän rosterin on todettu sopivan valmennuksen peli-identiteettiin. Pelifilosofiaa ei aleta muuttamaan kirjanpitäjien ohjeiden mukaan, vaan kaikkea tekemistä kentän tasolla ohjaa päävalmentajan voimakas näkemys voitokkaasta jääkiekko-pelistä. Kyllä mun mielestäni edelleenkin paras ja tehokkain markkinointikikka on menestys ja voittaminen.
-
Eikö ne edelliset viestit juuri valittaneet että peli ei viihdytä ja ei hyökätä koko aikaa riskilläkin....
Minulle tuli vaikutelma MansenMies ja peesaaja kirjoituksesta että koko 60 minuuttia pitää olla hurlumheitä vastustajan maalilla.
Joo, antaa olla. Ei täällä järkevää keskustelua saa aiheesta, kun lukutaito on tuota luokkaa. Jaksa enää kolmatta kertaa sanoa samaa asiaa.
Sanonpa nyt vielä muihin vastauksiin kerran sen oman pointtini ja ymmärtäköön ne, jotka ymmärtää.
-Itse nautin Tapparan voittaessa, tyyli on toissijainen. Tietenkin jos voi voittaa tyylikkäästi, niin ennemmin se, mutta voitto on pääasia.
-Otin kantaa seuran taloudelliseen strategiaan, joka tällä pelityylillä ei houkuttele satunnaiskatsojia. Peli on kuitenkin se tuote, jota varten markkinointi ja brändäys. Satunnaiskatsojalle peli on viihdettä, ja ei markkinointi/brändäys saa muutettua satunnaiskatsojalle peliä yhtään sen mielenkiintoisemmaksi.
-Tällä strategialla tulovirtojen pääpaino on pleijareissa, näillä runkosarjan katsojaluvuilla. Leinonen totesi vähän aikaa sitten, että välieriin pitäiis päästä nollatulokseen yltääkseen. Siinä on aika iso riski, koska pleijareissa voi tapahtua mitä vaan. Tapparaa vastaan voi tulla se juuri ennen pleijareita hengen päälle saanut porukka, joka tiputtaa Tapparan heti ensimmäisellä kierroksella.
Minusta Tapparalla on vain sen verran kova rosteri tänä vuonna (rahaa sinne on ainakin pumpattu), että sillä voisi pelata viihdyttävää lätkää vastustajasta huolimatta ja kerätä enemmän katsojia kotipeleihin. Tällöin taloudellinen tulos ei olisi niin paljon pleijareiden varassa, vaan pleijarit olisivat enemmän sellainen taloudellinen bonus.
Kyllä minä mielummin sen mestaruuden otan kuin hyvän taloudellisen tuloksen tai parasta viihdyttävää lätkää, mutta ei tuo Rautakorven tapa mikään 100% mestaruus ole, aika kaukana siitä, vaikka menestystä pleijareissa onkin tullut. Ei se pleijarimenestys mikään takuuvarma juttu kuitenkaan ole tälläkään kaudella, vaikka olisi mikä pelityyli.
Mut joo, en jaksa enää aiheesta jauhaa, kun joku sieltä sen kahva-kortinkin otti esiin, vaikken ole moisesta mitään puhunut sanallakaan.
Ei ole nälvimistä tai vinoilua. Olen enempi huolestunut lukutaidostani kun kaks on jo epäilly. Keräsin alle mihin itse kiinnitin huomiota:
MansenMies: Tammikuu 25, 2014, 22:59:33 »
-menestys menee viihdyttämisen edelle
...joten tuntuu jotenkin järkyttävältä, että 80-90% kaudesta eli runkosarja pelataan niin, että vain osassa katsojat viihtyvät.
...toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.
Number7: Tammikuu 25, 2014, 23:27:28 »
Tänään tehtiin neljä maalia, mutta pelin viihdearvo ei ollut lähelläkään hyvää, koska siitä puuttui tunne ja vauhti lähes tyystin. Varsinkin kotipeleissä toivoisi Tapparan oikeasti pelaavan todella aktiivisesti ja hakevan maaleja jopa pienellä riskillä.
MansenMies: Tammikuu 25, 2014, 23:48:10 »
Uskoisin, että tappioitakin olisi helpompi sietää, jos pelissä olisi uskallusta, maaleja ja yleisö viihtyy.
Minä tähän: Tammikuu 26, 2014, 00:18:36 »
Kolme pistettä eli voitto, mikä v porukkaa oikeen vaivaa? Onhan joukkue hyökännytkin ihan huolella, ei voitot ole tullu vain ja ainoastaan puolustamalla.
Tässä edellä olis se MansenMies ja peesaaja osuus. Johon Z-16 reagoi myös antaen ymmärtää minulla olevan lukemishäiriö.
MansenMies: Tammikuu 26, 2014, 00:35:40 »
Lähinnä pointti oli se, että kun aina vedotaan siihen, että kyse on liiketoiminnasta niin silloin kannattavampaa olisi käyttää myös se runkosarja hieman kannattavammin eli hieman viihdyttävämpää peliä, josta seuraa enemmän yleisöä. Ei viihdyttävä peli ole mitään hurlumhei-kiekkoa.
Tapparalla on kuitenkin ihan kova rosteri, joten se viihdyttävä peli ja menestys ei ole mikään mahdottomuus kuten Kärpät on tällä kaudella todistanut. Eikä viihdyttävä peli vaadi mitään parasta rosteria, jos haluaa menestyä, siitä todisteena on viime kauden Ässät.
Muihin joukkueisiin vertailu on aikas vaikeaa. Kärpät, ei ne suotta ole kärkipaikalla ja siinä on rosteri jolla pystyy painamaan peliä vastustajan päätyyn myös av:lla. Laadullisesti ja rahallisestikin (3MEUR, riittääkö JMA:n kanssa edes) kova nippu. Viime kauden Ässien peli muistaakseni pitkään alkukaudesta viihdytti voittopuolisesti vain vastustajan kannattajia. Ihan oma lukunsa olis sitten Jokerit...
Strategialla tulovirtojen pääpaino noudattaa Liigan sijoituksesta maksamien palkintojen painotusta. Painotuksella playoffeihin on riskinsä mutta on kyllä painotuksella runkosarjaankin. Oliskohan yleisökeskiarvon 500 nousu kohtuullinen lisäys katsojia? Eli keskiarvo nousis vajaaseen 6000 katsojaan. Se tekis sarjassa ehkä noin 200kEUR lisää tuloa. Hiukan arvailua mitä se yleisömäärän muutos olis rahana. Finalistit taitaa saada tuon summan. Mielestäni runkosarjan lisääntyneistä tuotoista huolimatta pitkälle on mentävä pleijareissakin. Tämä menee riskienhallintaan ja on laaja ja en rupea enempää säveltämään.
Toki ymmärrän viimeisestä viestistäsi joka lainauksessa että voittojen perään sinäkin kuitenkin olet niinku muutkin mutta jos varovaisesti kysyisin :) :
Sinun näkemys, mitä on viihdyttävä jääkiekko, mistä se koostuu? Osa vastausta on tullu ilmi, sellainen peli mikä kerää yleisöä, mutta onko muuta?
-
Tää on kuin ampuis itteensä nilkkaan ,mutta koitetaan kumminkin.
Viihdyttävä jääkiekko-ottelu? Tappara on yksi liigan parhaimmista kotijoukkueista. Vähän on kotona hävitty tällä kaudella. Maalejakin on syljetty ja maaleja on tullut kavereilta joilta kukaan ei juuri mitään oikein odottanutkaan. Metsola pelannut 9 nollapeliä tällä kaudella. On siinä nyt kuitenkin ollu draamaa. Viimeiseen sekuntiin puolustettuja voittoja, niskat jumissa jännäämisestä kotio lähtöjä.
Sit on ollu myös niitä joukkueita vastassa joilla ei tällä kaudella oo mitään palaa. Jääkiekko kun on vähän sellanen peli, että joukkueet mukautuu toisiinsa kentällä. Jos vastustaja on liigan eliittiä, myös voittamiseen tarvittava suoritus, keskittymisineen , on oltava rautaa. Mutta jos vastustaja on pasha, niin voittamiseen riittävä suorituskin on usein keskinkertainen. Vastustaja joka ei tarjoa vastusta voi olla hankalampi kuin sellainen joka vaatii jatkuvaa varpaillaan olemista.
Noh. Valmentajat , seura ja pelaajat tähtäävät mestaruuteen. Ovat sen myös ihan julkisesti ilmoittaneet, joten kaikki palvelee sitä. Luulis toisaalta ,että se viihdyttää, kun kuitenkin tarkoitus on voittaa se pytty ja runkosarja on tavallaan aikaa reenata niitä mahdollisia taktisia ja pelitavallisia juttuja. Pleijareissa tuskin kukaan arvostelee tylsällä pelillä voitettua mestaruutta.
Jos sit kuitenkaan sitä mestaruutta ei voitetakkaan, niin ainakin kaikki voitava sen eteen on tehty.
-
Tuo nyt on ihan täyttä hevonkukkua, et satunnainen katsoja tulee katsomaan voittavaa jääkiekkoa! Kyllä se vaan niin on, että se satunnainen katsoja, haluaa nähdä viihdyttävää jääkiekkoa, eikä välitä tuon taivaallista kuka sen pelin voittaa. Tuntuu, että täällä on aika monen vaikea käsittää sitä tosi asiaa, että on olemassa ihmisiä, jotka tykkää katsoa jääkiekkoa, vaikka ei mitään seuraa kannatakkaan. Toinen juttu, että yritäppä saada uusia ystäviä/kannattajia tulemaan halliin, ku kotonakin voi nukkua...
Se, että hallissa on kaiken kukkuraksi hiljaista hautajaisissa, johtuu suurelta osin kenttätapahtumista. Esim. alkukauden peli Jokereita vastaan oli jääkiekkoviihdettä parhaimmillaan, ja tunnelma hallissa oli sen mukainen, vaikka turpaan tulikin :)
-
Itse en pysty ymmärtämään että joku oikeasti haluaisi lisätä "viihtyvyyttä" voittojen kustannuksella. Aivan käsittämätön toive fanilta ainakin omaan korvaan. Varsinkin kun Tappara on paukutellut maaleja toiseksi eniten koko kaudella. Katsomon hiljaisuudesta ei voi syyttää muutakuin katsojia itseään. Ehkä muutama vuosi sitten asia oli eri mutta nyt organisaatio ja pelaajat on tehnyt uskomattoman hienoa työtä toista vuotta ja joukkue ansaitsisi täyden ja äänekkäänm katsomon.
Jos haluaa viihtyvyyttä niin eikö siinä vaiheessa kannattaisi mennä katsomaan a-junnujen pelejä tai vaikka suomi sarjaa? Se on vaan julma tosiasia että hienoilla kynillä ei pelejä voiteta.
-
Tuo nyt on ihan täyttä hevonkukkua, et satunnainen katsoja tulee katsomaan voittavaa jääkiekkoa! Kyllä se vaan niin on, että se satunnainen katsoja, haluaa nähdä viihdyttävää jääkiekkoa, eikä välitä tuon taivaallista kuka sen pelin voittaa. Tuntuu, että täällä on aika monen vaikea käsittää sitä tosi asiaa, että on olemassa ihmisiä, jotka tykkää katsoa jääkiekkoa, vaikka ei mitään seuraa kannatakkaan. Toinen juttu, että yritäppä saada uusia ystäviä/kannattajia tulemaan halliin, ku kotonakin voi nukkua...
Se, että hallissa on kaiken kukkuraksi hiljaista hautajaisissa, johtuu suurelta osin kenttätapahtumista. Esim. alkukauden peli Jokereita vastaan oli jääkiekkoviihdettä parhaimmillaan, ja tunnelma hallissa oli sen mukainen, vaikka turpaan tulikin :)
No niitä Vilttiksen mainitsemia satunnaiskatsojia tulee kauden aikana ehkä tuhat. Siis sellaisia jotka ei kannusta mitään joukkuetta ja tulee vaan kattoon kiekkoo. Eikä sellaset missään tapauksessa käy joka kotipelissä, vaikka se peli näyttäis miltä. Sit vielä sellanen joka ei seuraa sen enempää Liigaa, kokee suomalaisen kiekkoilun tod.näk. joka tapauksessa hieman laimeaksi, koska kärkijoukkueet pelaavat niin taktisesti ja häntäpään joukkueet on täynnä täytemiehiä, joilla taitotaso ei oikein tahdo piisata. Toisin sanoen. Ihminen joka haluaa mennä joskus kattoon kiekkoo vaikkei sitä kauheesti seuraakkaan ,ei varmasti huomaa eroa. Hallit on tiistaisin suomessa hiljaisia joka paikkakunnalla.
Oma mielipiteeni on , ettei niiden jokusen satojen tai tuhannen katsojan takia kannata ruveta leikkiin sarjapisteillä tai joukkueen tavotteilla. Suurin osa hallissa käyvistä katsojista on kuitenkin lajia enemmän tai vähemmän aktiivisesti seuraavia.
Provosoiduin, kun jokseenkin vit..taa tää ihmeellinen keskustelu viihtymisestä, kun tälläkaudella pelataan tosissaan kannusta.
Anteeksi, en kirjoita aiheesta enempää.
-
Otetaan ny sit tällanen esimerkki aiheesta. Ens kaudella, kun Jokerit pelaa Itä-Suomen mestaruussarjaa, ni meen kattomaan Helsinkiin vaikkapa Jokerit - Kazan peliä. Mulle on ihan yks lysti kumpi sen pelin voittaa, kun haluun nähdä siellä viihdyttävää hyvää jääkiekkoa, ja jos se peli on ihan täyttä kuraa, ni aika paljon saa tapahtua ennenkuin menen uudestaan. Tällasia vastaavia jääkiekon ystäviä käy myös Liigan otteluissa, ja heiltä saadut eurot olis ihan yhtä tärkeitä, kun Tapparan faneilta saadut eurot.
-
Otetaan ny sit tällanen esimerkki aiheesta. Ens kaudella, kun Jokerit pelaa Itä-Suomen mestaruussarjaa, ni meen kattomaan Helsinkiin vaikkapa Jokerit - Kazan peliä. Mulle on ihan yks lysti kumpi sen pelin voittaa, kun haluun nähdä siellä viihdyttävää hyvää jääkiekkoa, ja jos se peli on ihan täyttä kuraa, ni aika paljon saa tapahtua ennenkuin menen uudestaan. Tällasia vastaavia jääkiekon ystäviä käy myös Liigan otteluissa, ja heiltä saadut eurot olis ihan yhtä tärkeitä, kun Tapparan faneilta saadut eurot.
Mutta tuo nyt on jo täysin eri asia. KHL-Jokerit on uutta ja ihmeellistä ja loppupeleissä tulee elämään tai kuolemaan näiden satunnaiskannattjien mukana. KHL:ssä on kuitenkin tähti pelaajia jotka vetävät näitä satunnaiskatsojia katsomoihin ja väitän että puolet yleisöstä on muita kuin Jokeri-faneja. Niin kuin tuossa aikasemmin sanottiin niin kauden aikana Tapparan peleissä ei hirveästi käy näitä satunnaiskatsojia joilla ei ole siteitä kumpaankaan jengiin ja suurinosa tälläisistä tulevat eri firmojen kausareilla tai kutsuvieraina peleihin joten väitän että voittaminen on myös katsojamäärän kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin ilmaveivit tai jalkakynät.
-
Mutu tuntumalta Tampereella on vähintään 20 000 Tapparan himokannattajaa, joille vain voitot ja menestys merkitsevät. He katselevat melkein kaikki Tapparan pelit. Mistä? TV:stä.
Jokainen seura saa ( paitsi Jokerit ) 800 000 euroa korvausta Nelosen lähetyksistä. TV-katsojat maksavat tämän. Kyllä se on vaan hyväksyttävä, että väki vähenee katsomoista arki- ja vähemmän ennakkoon kiinnostavista peleistä.
-
Nimenomaan tähän, mitä trasat viimeisessä lauseessaan sanoi, haluisin puuttua/muutoksen: "vähemmän ennakkoon kiinnostavista peleistä".
Juuri nämä pelit, kuten esim. viime lauantain Pelicans ottelu, pitäs saada kiinnostavammaks. Miten se sit tapahtuu, se on eri asia. Yks tapa on murskata vastustaja, kun siihen paikka olisi. Tollanen puolivillainen läpsyttely ilman suurempia tunteita tappaa sen tunteen myös katsomossa, ja sen sen tunteen tuoma tunnelma on se, millä taistellaan katsojista TV:n kanssa.
Toinen asia, hieman ohi aiheen tosin, on Hakametsän tarjoamat puitteet modernille jääkiekkotapahtumalle. Nehän on surkeat, kaikinpuolin. Muuta hyvää hyvää tossa hallissa ei taida olla, kun sijainti ja historia :D
-
Nimenomaan tähän, mitä trasat viimeisessä lauseessaan sanoi, haluisin puuttua/muutoksen: "vähemmän ennakkoon kiinnostavista peleistä".
Juuri nämä pelit, kuten esim. viime lauantain Pelicans ottelu, pitäs saada kiinnostavammaks. Miten se sit tapahtuu, se on eri asia. Yks tapa on murskata vastustaja, kun siihen paikka olisi. Tollanen puolivillainen läpsyttely ilman suurempia tunteita tappaa sen tunteen myös katsomossa, ja sen sen tunteen tuoma tunnelma on se, millä taistellaan katsojista TV:n kanssa.
Toinen asia, hieman ohi aiheen tosin, on Hakametsän tarjoamat puitteet modernille jääkiekkotapahtumalle. Nehän on surkeat, kaikinpuolin. Muuta hyvää hyvää tossa hallissa ei taida olla, kun sijainti ja historia :D
Vaikka Liigassa on paskoja jengejä niin ei joukkueiden ero ole niin iso että häntäpän jengejä vastaan pystyttäisiin paukuttamaan 10 maalia per peli. Peli ei kuitenkaan päättynyt esim 2-1 vaan Tappara teki 4! maalia. Kärpät tehnyt liigassa ylivoimaisesti eniten maaleja mutta "vain" 3.25kaappia/ peliä kohti. Eikä sitä tunnelmaa pysty yksin luomaan, se riippuu vastustajastakin erittäin paljon. En tiedä olisiko pelissä ollut tunnelmaa yhtään sen enempää vaikka Tappara olisi paukuttanut 8 maalia. Jos ottaa esim viime kauden Jokeriväännöt jotka olivat loistavaa kiekkoa, viihde syntyi siitä kun molemmat pelasivat fyysisesti ja molemmat pelasi taktisesti hyvää kiekkoa ja pelissä yritettiin väkisin saada niskalenkkiä toisesta. Pelicans vaan noli sen verran paska ettei tuollaista tunnetta syntynyt. Ja näissä peleissä taas tuee se katsomon vastuu, Katsojat pystyisivät luomaan sen tunteen näihin "läpsyttely" peleihin mutta Tampereella se ei näytä onnistuvan ja tästä on aivan turha syyttää joukkuetta.
Tämä kritiikki on muutenkin jotain niin käsittämätöntä etten taida jaksaa kommentoida enempää..
-
Mun mielestä sun ei kannatakkaan, kun et edes yritä ymmärtää ;)
Viimeisimmät kotipelit vaan ovat olleet tylsiä, ehkä Kärppä mittelöä lukuunottamatta, ja that´s it!
Eikä mun tartte tätä ees sen kummemmin todistella, lauantai-ilta ja 4500 katsojaa...
Jos asuttais Pohjois-Koreassa, ni meillä ois joka ilta tupa täynnä, mutta kun täällä ihmisille on viihdemaailmassa tarjontaa ja valinnanvapaus, ni on luonnollista, että valitaan se omasta mielestä parempi viihde.
-
Mun mielestä sun ei kannatakkaan, kun et edes yritä ymmärtää ;)
Viimeisimmät kotipelit vaan ovat olleet tylsiä, ehkä Kärppä mittelöä lukuunottamatta, ja that´s it!
Eikä mun tartte tätä ees sen kummemmin todistella, lauantai-ilta ja 4500 katsojaa...
Huoh no jos vielä kerran. Kertooko katsoja määrä enemmän pelistä vai katsojista? niimpä. Sille ei joukkue voi mitään jos katsojat päättävät istua katsomossa perse penkissä ja hiljaa kahvia lipittäen. Jos fanikatsomo pisteisi metelin pystyyn niin varmasti pelistä jäisi parempi fiilis ja kukaan ei sanoisi peliä tylsäksi.
4 maalia, murskavoitto, lähes täydellinen dominointi ja lähesvarma top-2 sijoitus runkosarjassa mitä enempää sitä voi fani vaatia?????
-
Fanille se riittää. Koeta nyt hyvä mies ymmärtää, että niitä euroja pitäs sinne seuran kassaan saada muiltakin kun faneilta, sitä oon nimenomaan sulle yrittäny tässä toitottaa!
-
Huoh no jos vielä kerran. Kertooko katsoja määrä enemmän pelistä vai katsojista? niimpä. Sille ei joukkue voi mitään jos katsojat päättävät istua katsomossa perse penkissä ja hiljaa kahvia lipittäen. Jos fanikatsomo pisteisi metelin pystyyn niin varmasti pelistä jäisi parempi fiilis ja kukaan ei sanoisi peliä tylsäksi.
4 maalia, murskavoitto, lähes täydellinen dominointi ja lähesvarma top-2 sijoitus runkosarjassa mitä enempää sitä voi fani vaatia?????
Kyllähän se fanien käytökseen vaikuttaa miten joukkue pelaa. Kummasti aina kun tulee esimerkiksi hyviä taklauksia, niin katsojatkin heräävät.
Tää katsojien ja pelaajien suhde pitäisi toimia molempien suuntaan. Pelaajien pitää ansaita fanit ja toisinpäin.
Itselle kyllä riittää vallan mainiosti Pelicans-pelin kaltainen esitys, kunhan se ei ihan jokaisessa pelissä ole ihan samanlaista. Ja playoffeissa tuskin on. Itse kaipaan enemmän tunteita ja räiskyvyyttä peliin taklauksien muodossa, mutta mielummin katselen silti voittavaa kiekkoa, kuin sellaista jossa taklataan ja otetaan aina turpaan.
-
Fanille se riittää. Koeta nyt hyvä mies ymmärtää, että niitä euroja pitäs sinne seuran kassaan saada muiltakin kun faneilta, sitä oon nimenomaan sulle yrittäny tässä toitottaa!
Argh! Niin ja se fanikatsomon eläytyminen peliin vaikuttaa ainoastaan fanien viihtyvyyteen? Totta kai myös normikatsoja viihtyy paremmin jos hallissa on tunnelmaa Tapparan dominoinnin lisäksi.
-
Voi jeesus tätä ketjua!! Tää alkaa kyllä ensinäkin liittymään tosi vähän itse aiheeseen ja toisekseen aika absurdia olettaa,että joukkue muuttaisi pelitapaansa sen takia,että saataisiin joitan satunnaiskatsojia halliin.
Ja muoistetaan nyt sekin,että ollaan iham kohta ainoa kaupunki koko Suomessa missä on kaksi pääsarjajoukkuetta. Meillä on todella paljon kiekkotarjontaa kaupungissa,ihan oikeasti jopa joillain viikoilla ylitarjontaa!!
Yhdistettynä nykyiseen taloustilanteeseen,telvisiointiin ja vuosi vuodelta kiristyvään kilpailuun ihmisten vapaa-ajasta meillä on ihan mallikkaat katsojakeskiarvot.
-
Meidän peli jääkiekkoa on ihan yleisestikin moitittu siitä, että se tappaa tunteen jääkiekosta. Näin on sanoneet "asiantuntijoiden " lisäks myös useat pelaajat, ei pelkästään yleisö. En tykänny meidän pelistä maajoukkueessa, enkä tykkää siitä myöskään Tapparassa. Tehokasta se on, mm. maailmanmestaruus sillä saavutettu, mutta se ei vaan silmiä hivele, mielipiteeni sen suhteen ei tule muuttumaan.
Playoffit tulee muuttamaan tottakai tilannetta, ja tunne kaukalossa lisääntyy, ja saattaa jopa muutaman taklauksenkin nähä, mutta edelleenkään se ei katsojakeskiarvoo nosta, jos jengi oottaa pelkkiä pleijareita. Katsojamäärät = raha, ja raha se tätäkin bisnestä pyörittää.
Kyllä yleisöön menevä jääkiekko voi myös olla menestyksekästä, vrt. Kärpät ja Saipa.
-
M
Kyllä yleisöön menevä jääkiekko voi myös olla menestyksekästä, vrt. Kärpät ja Saipa.
Meidän näkemys viihdyttävästä lätkästä on hyvin kaukana toisista jos Saipan kusipääkiekko on sinusta viihdyttävää. Marjamäki tuonut meidänpeliä myös Kärppiin, esimerkiksi taklauksia ei Kärppienkään peleissä juurikaan nähdä. Se on toki järkevää koska tässä liigassa ei paljoa kannata taklata koska niistä lentää niin usein pihalle. Onhan Kärpillä toki Aaltonen joka saattaa jonkun pelin fleguilla jos ei työnteko maistu sitten taas seuraavassa pelissä heittelee nättejä kikkoja mutta jos minulta kysytään niin halaisin omassa jengissä katella mielummin Greenin kaltaista ammattilaista, ei mitenkään räiskyvä mutta äärettömän hieno pelimies. Kärpät pystyy pelamaan "viihdyttävämpää" kiekkoa myös sen takia että heillä on budjetissa miljoona euroa enemmän hankkia näitä taikureita kuten Aaltonen ja Huml mutta ilman näitä ihan euroopan kärkikastin miehiä ei mestaruutta pysty voittamaan ilman äärimmäisen tiukkaa puolustuspeliä.
Jos oikeasti Tapparan pelityyli ahistaa ja tykkää enemmän "Aaltosmaisesta" pelistä suosittelen KHLää, siellä ei näe meidänpeliä, ei viimeisen päälle hiottuja taktiikoita mutta sen sijaan siellä näkee selkäsuorana hiihteleviä kiekkotaitureita ja paljon jalkakikkoja sekä koulumaaleja.
-
Meidän peli jääkiekkoa on ihan yleisestikin moitittu siitä, että se tappaa tunteen jääkiekosta. Näin on sanoneet "asiantuntijoiden " lisäks myös useat pelaajat, ei pelkästään yleisö. En tykänny meidän pelistä maajoukkueessa, enkä tykkää siitä myöskään Tapparassa. Tehokasta se on, mm. maailmanmestaruus sillä saavutettu, mutta se ei vaan silmiä hivele, mielipiteeni sen suhteen ei tule muuttumaan.
Playoffit tulee muuttamaan tottakai tilannetta, ja tunne kaukalossa lisääntyy, ja saattaa jopa muutaman taklauksenkin nähä, mutta edelleenkään se ei katsojakeskiarvoo nosta, jos jengi oottaa pelkkiä pleijareita. Katsojamäärät = raha, ja raha se tätäkin bisnestä pyörittää.
Kyllä yleisöön menevä jääkiekko voi myös olla menestyksekästä, vrt. Kärpät ja Saipa.
Tapparan nykyinen pelitapa ei ole meidän peliä nähnytkään.
Jos haluttaisiin tässä ketjussa esiin nostettua "viihdyttävämpää" peliä, pitäsi harkita valmentajan vaihtoa - ei kai kukaan tätä toivo? Tässä pitäisikin ymmärtää ja käsittää yhtälö Tappara+Rautakorpi. Se on helvetin menestyksekäs yhtälö ja se mikä näyttävyydessä mahdollisesti menetetään, se korvataan menestyksellä. Rautakorpi valmentaa oman filosofiansa mukaan ja siinä on katsojan kannalta omat heikkoutensa, mutta myös kiistattomat vahvuutensa. Rautakorpi eikä kukaan muukaan vahva valmentaja valmenna kassakoneelle, vaan jääkiekko-pelille. Aivan turha verrata johonkin Kärppiin tai SaiPaan, koska siellä on eri peli-identiteetin valmentaja.
Niin kuin on moneen kertaan kerrottu, on ajanhukkaa vetää suoria johtopäätöksiä "viihdyttävästä pelistä" (subjektiivinen näkemys!!) yleisömäärien suuruuteen. Tampereella on kilpailua kiekkokatsojista, televisio- ja nettitarjonta on kasvanut huimasti ja lippujen hinnat ovat nousseet, ihmisillä on vaihtoehtoja. Markkinoinnin tehtävä on tehdä Tapparan pelistä satunnaisille seuraajille muita ajanviettotapoja parempi vaihtoehto ja tämä taas ei liity tähän ketjuun.
-
Perus-Pertti Palikka tulee katsomaan voittavaa jääkiekkoa, nimekkäitä pelaajia ja halpaa kaljaa. Tämä siis kärjistetysti siitä sakista joka valuu ovista sisään nappiverkkarit jalassa ja KOFF:n lippis takaraivolla.
En minä ainakaan näe SaiPan painejuoksukiekkoa kauhean katsoja ystävällisenä tai sen enempää tunteita herättävän kuin Tapparan pelinkään. Tunnelma välittyy katsomosta kaukaloon ja tällä hetkellä ainakin se, että katsomosta ei saada tarpeeksi irti on yksi suuri ongelma tuon tunnelman suhteen. Odotan mielenkiinnolla HPK peliä josko kaukaloa lähempänä oleva kannatusjoukko saisi enemmän porukkaa mukaan. Niin joo ja yksinkertaiset huudot ja laulut hiuksista *******.
-
Rautakorpi toimii ensin jaakiekkoliiton meidän peli lähettiläänä, ja käy sitä filosofiaa opettamassa seurajoukkueille. Sit tulee Tapparaan valmentamaan, ja unohtaa sen kaiken..... jepjep ja heihei!
Voittavaa jääkiekkoa nähään joka pelissä, kun tasapelejä ei enää valitettavasti voi tulla.
Saipa ei pelaa kyllä kaunista kiekkoa, mutta se taistelu tarttuu yleisöönkin.
-
Toki Tapparan pelissä on osia meidän pelistä,mutta esimerkiksi meidän keskialueen puolustus suurimmaksi osaksi tyylipuhtaalla trapilla ei ole meidän peliä.
Meidän pelin filosofian ainakin sen mukaan mitä minulle on liiton valmentajakoulutuksissa opetettu päätähtäin on pelivälineen hallinta ja kiekonmenetyksen jälkeen sen hankkiminen mahdollisimman nopeasti takaisin omalle joukkueelle.
Käytännössä niin,että lähin pelaaja pyrkii mahdollisimman pian antamaan aktiivisen paineen. Tapparallahan yleensä vetäydytään varsinkin johtoasemassa tiukkaan viissikkomiehitykseen keskialueelle ja odotetaan,että vastustaja puskee siihen.
-
Rautakorpi toimii ensin jaakiekkoliiton meidän peli lähettiläänä, ja käy sitä filosofiaa opettamassa seurajoukkueille. Sit tulee Tapparaan valmentamaan, ja unohtaa sen kaiken..... jepjep ja heihei!
Itsekään en paljoa jääkiekon taktillisista elementeistä tiedä enkä oikeastaan välitäkkään tietää mutta jos tässä lainauksessa on sinun perustelut meidän pelistä Tapparassa niin sinulla ei ole ilmeisesti mitään hajua mistä puhut. Joten omalta osalta asia on loppuun käsitelty ellet pysty tuomaan väitteillesi jotain uskottavampaa perustelua.
-
Rautakorpi toimii ensin jaakiekkoliiton meidän peli lähettiläänä, ja käy sitä filosofiaa opettamassa seurajoukkueille. Sit tulee Tapparaan valmentamaan, ja unohtaa sen kaiken..... jepjep ja heihei!
En voi mitään, jos käsität nykyisen Tapparan pelaamisen meidän peliksi. Sitä se ei ole, vaan pystysuunnan jääkiekkoa, eli tilan voittamista tilan teon kustannuksella. Tällä kaudella pääpaino on ollut pystysuunnan pelaamisessa, jossa pyritään hakemaan tunnetta kamppailupelaamisen kautta ja se pyrkimys tunteen hakemiseen on juuri niitä viime kevään Ässät-sarjan jäänteitä, joita on käsitelty aika monessa yhteydessä. Viime kaudella Tappara pelasi enemmän meidän peliä, mutta nyt on uusi kausi ja uudet kujeet, ei niitä oppeja ole Rautakorven päästä mihinkään unohdettu vaan nykyajan vaatimusten mukaisesti Rautakorpi on muuntanut Tapparan pelaamista näkemyksensä mukaisesti.
-
Voittavaa jääkiekkoa nähään joka pelissä, kun tasapelejä ei enää valitettavasti voi tulla.
Pölhö, et ilmeisesti ymmärrä mitä voittava jääkiekko on. Mä en edes viitsi ruveta jankkaamaan kanssasi tästä(kään) asiasta, eiköhän tuo meidän pelin ymmärtäminen olisi ensin hoidettava kuntoon.
-
Muutoinkin ainakin viimeksi kun olen Rautakorven ideologiasta luentoa ollut kuuntelemassa nousi esiin se,että jokaisella syötöllä tulisi voittaa yksi vastustaja. Eli mm puolustaja antaa syötön kun imee vastustajan ensin tarpeeksi lähelle itseään. Eli voittaa alueensa.
Meidän pelissä taas koitetaan lähteä tiiviin viisikon avulla pienin etäisyyksin ja niin,että kiekkoa ei menetetä missään tapauksessa. Esimerkiksi hyökkäykseen lähdössä ennemmin pelataan takaisin alas kun lyödään päätykiekko. Meillä monesti pakki tuo pitkälle jalalla kiekon ja lyö vastustajan alueelle tai antaa juoksukiekon laiturille.
Johtoasemassa myöskin pelataan kiekkoa monesti pois omilta "roiskimalla" tämä ei tulisi kyseeseen meidän pelissä.
-
Koko käsite voittava jääkiekko on tässä asiayhteydessä huono, koska jos luet tuolta aikasempia kirjotuksia, ni haen tällä sitä, että halliin saataisiin lisää nimenomaan jääkiekon ystäviä ei Tapparan ystäviä, eli ihmisiä ketkä haluavat katsoa hyvää ja viihdyttävää jääkiekko-ottelua kannattamatta mitään seuraa.
Luonnollisesti, ei Tapparan peli olekaan ihan samaa meidän peliä, mitä esim, maajoukkue pelasi, ku pelitapa lanseerattiin. On selvää, että muutoksia siihen tulee vuosien varrella, mutta että ihan pystysuunnan jääkiekkoa, eikai sentään? Raipen valmentava Ilves pelas pystysuunnan jääkiekkoa, ja sitä ei Tappara tällä kaudella pelaa, onneksi :)
edit. parit typot
-
Eikö viihdyttävyys tarkoita etupäässä maaleja? Tappara on tehnyt toiseksi eniten maaleja liigassa. Monet niistä aika hienoja. Malliksi kelpaa vaikka 3-1 maali viimeisimmästä Pelicans-pelistä. Muistatteko tämän: Jan-Mikael Järvinen 3-1 TV (Nick Bailen, Pasi Puistola)
Jos viihdyttävyys tarkoittaa hienoja syöttöjä, rohkeita kuljetuksia ja näppäriä harhautuksia, niin onhan meillä Järvinen, Erkinjuntti, Bailen, Palola ja muutama muukin esittänyt noita.
Jos viihdyttävyys tarkoittaa tunteella pelaamista ja ns. isännän otteita kaukalossa, niin onhan meillä Nieminen, Green ja Kankaanperä, muun muassa.
Jos viihdyttävyys tarkoittaa coast-to-coast -hyökkäämistä ilman keskialueen puolustusta, Juha-Matti Aaltosta viemässä kiekkoa läpiajosta maalin taakse, tai NHL-tyylisiä show-tappeluita, niin sitten meillä ei ole sellaista. Valitettavasti?
-
Meidän peli jääkiekkoa on ihan yleisestikin moitittu siitä, että se tappaa tunteen jääkiekosta.
Tapparan nykyinen pelitapa ei ole meidän peliä nähnytkään.
Älä kerro sitä "Vilttitossulle".
Et kuitenkaan ole (luultavasti) Tapparan valmentajaringissä, niin mitenhän voit tietää millainen pelitapa Tapparalla on? Tälläisen kysymyksen/vastauksen samainen nimimerkki minulle aikoinaan heitti.
Nythän hän on tietävinään että Tapparan peli on "meidän peliä" hitaine vivahteineen vailla tunnetta. En usko, ei kuitenkaan valmenna Tapparan kopissa.
-
Rautakorpi toimii ensin jaakiekkoliiton meidän peli lähettiläänä, ja käy sitä filosofiaa opettamassa seurajoukkueille. Sit tulee Tapparaan valmentamaan, ja unohtaa sen kaiken..... jepjep ja heihei!
Voittavaa jääkiekkoa nähään joka pelissä, kun tasapelejä ei enää valitettavasti voi tulla.
Saipa ei pelaa kyllä kaunista kiekkoa, mutta se taistelu tarttuu yleisöönkin.
Tasapelejä tulee kyllä vieläkin, jostain syystä media puhuu niistä jatkoaikatappioina mutta kuitenkin niistä se tasapelipiste tulee.
Itse tykkään että Tapparaltakin hienoa taistelua löytyy joka innostaa yleisöäkin. 30 vuotta pelejä seuranneena tykkään kyllä tosi paljon siitä että voitetaan, on näitä taaperruksia nähty.
-
Luonnollisesti, ei Tapparan peli olekaan ihan samaa meidän peliä, mitä esim, maajoukkue pelasi, ku pelitapa lanseerattiin. On selvää, että muutoksia siihen tulee vuosien varrella, mutta että ihan pystysuunnan jääkiekkoa, eikai sentään? Raipen valmentava Ilves pelas pystysuunnan jääkiekkoa, ja sitä ei Tappara tällä kaudella pelaa, onneksi :)
Linden #16 toi edellä esiin suoraan Rautakorven suusta kommentteja meidän pelistä ja jos suhteutat nyt tällä kaudella nähtyä Tapparan peliä niihin kommentteihin, aikamoista aasinsiltaa saa rakentaa, että löytää yhtäläisyydet. Ei voida puhua enää meidän pelistä - meidän peliä ei määritellä pelkästään viivelähtöjen määrällä.
Ero Raipen valmentamaan pystysuuntaan tulee jo ihan siinä, että Rautakorpi osaa tämänkin valmentamisen paremmin kuin Raipe. Ja juu, onneksi Tappara ei pelaa sitä Ilveksen pystysuuntaa, vaan Tapparan pystysuuntaa paremmalla valmennuksella ja laadukkaammalla materiaalilla.
-
Myönnetään, metsään meni vertaus pelitavasta meidän peliin, käsi ylhäällä virheen merkkinä :)
Mutta se mistä lähdettiin liikkeelle, siitä en vaan voi olla vieläkään erimieltä, etteikö Tapparan pelit usein olis tylsiä. Se, että voitetaan, on hienoa ja tykkäänkin lähteä hallilta pois mieluummin voittajana, mutta niin myös hienon pelinkin. Otan jälleen esille hyväksi esimerkiksi alkusyksyn Jokerit pelin. Tappio tuli, mutta mikä peli, huh, uskomaton. Siinä oli tunnetta ja taistelua, ja se välittyi katsomoon, ja katsomon tunne varmasti myös kentälle.
-
Otan jälleen esille hyväksi esimerkiksi alkusyksyn Jokerit pelin. Tappio tuli, mutta mikä peli, huh, uskomaton. Siinä oli tunnetta ja taistelua, ja se välittyi katsomoon, ja katsomon tunne varmasti myös kentälle.
Sitten kun semmoisia pistetään 60 putkeen kaudessa, voi olla maaliskuussa hiki. Vastustajakin kerkeää vaihtumaan välissä monta kertaa paremmasta huonompaan ja toisin päin. Ei puhuta turhaan ottelusuunnitelmista tai kunnon ajoittamisista.
-
Jossainpäin maailmaa pelaajat sit vaan jaksaa paremmin kovavauhtisia otteluita, kiivaammalla rytmillä ja huomattavasti enemmän...
Kyllähän menestys urheilullisesti on hyvää ollut, en sitä missään nimessä ole kiistänyt, enkä ala kiistämään.
Jollain sitä tunnelmaa on halliin saatava, koska se juuri on se ase taistelussa televisioo vastaan. Tässä on markkinoinnille ja muille "viihdevastaaville" pähkinää purtavaks tulevaisuudessa.
-
Kyllä Tapparan pelissä on elementtejä viime kaudesta, jos se nyt jonkun mielestä oli meidän peliä. Rautakorpi on nimenomaan itse sanonut ettei meidän peli ole mikään yksittäinen pelitapa tai pelikirja, joten miksi täällä joku yrittää näin väittää? Tällä hetkellä Tappara pelaa vastustajan mukaan enemmän tai vähemmän kiekkokontrollia, mutta ei se joukkueen pelaamisesta ole kadonnut. Erona viime kauteen on että nyt ihan selkeästi peliä halutaan monipuolistaa, toisena iltana karvataan ylempää ja toisena ollaan enemmän trapissa. Toisena iltana pakit kiekottelevat enemmän ja lähdetään koko tiiviillä viisikolla, toisena iltana pusketaan nopeammin ylös. En mä nyky-Tapparaa pystysuunnan joukkueeksi suoraan lähtisi kategorisoimaan.
-
Kyllä Tapparan pelissä on elementtejä viime kaudesta, jos se nyt jonkun mielestä oli meidän peliä. Rautakorpi on nimenomaan itse sanonut ettei meidän peli ole mikään yksittäinen pelitapa tai pelikirja, joten miksi täällä joku yrittää näin väittää? Tällä hetkellä Tappara pelaa vastustajan mukaan enemmän tai vähemmän kiekkokontrollia, mutta ei se joukkueen pelaamisesta ole kadonnut. Erona viime kauteen on että nyt ihan selkeästi peliä halutaan monipuolistaa, toisena iltana karvataan ylempää ja toisena ollaan enemmän trapissa. Toisena iltana pakit kiekottelevat enemmän ja lähdetään koko tiiviillä viisikolla, toisena iltana pusketaan nopeammin ylös. En mä nyky-Tapparaa pystysuunnan joukkueeksi suoraan lähtisi kategorisoimaan.
Tuossa mä olen sikäli erimieltä,että en tiedä mitä koitetaan mutta juuri monesti juuri ei tarpeeksi muuteta sapluunaa vastustajan mukaan. Eli jos meitä karvataan syvältä yritetään edelleen liian hitaasti ylös ja meidän pakit joutuu kiipeliin omilla.
Ja vastaavasti välillä ollaan liiankin passiivisesti trapissa,kuten esim eka tasausottelu Tampereella,annettiin suotta kaksi erää SaiPan päättää suunta ja tempo. Kolmannessa kun nostettiin karvausta ja mentiin välillä aggressiivisemmin päälle saatiin heti paikkoja enemmän.
Toki tässä voi olla sekin,että yksinkertaisesti aina ei onnistu se mitä haetaan,eli ollaan passiivia tai aloitteettomia vaikka se ei todellakaan olisi tarkoitus.
Mutta siittä olen samaa mieltä,että Jukka tiimeineen on kokoajan jalostanut Tapparan pelitapaa. Pelissä on elementtejä tilanvoittokiekosta,kontrollipelistä ym joten olisiko meillä hienosti sanottuna hybridipelitapa ;)
Ja uskon,että kun Jormakka saadaan takaisin rosteriin ja mahdollisesti kova luu sentteriksi vielä(kuulin joukkueen taustalta että yllättävän kovia nimiäkin on listalla) niin saadaan ehkä enemmän vielä vaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen.
Useimpina iltoina puolus onkin jo ihan mallillaan.
-
Yleisesti meidän peli liitetään suoraan kiekkokontrolliin, mikä on tavallaan oikein, mutta tavallaan myös rajoittaa turhaan keskustelua, tässä olet Corkscrew oikeassa. Meidän pelissä on eri tilanteisiin erirytmisiä vaihtoehtoja eikä se sinällään ole vain yksi pelitapa, mutta mielestäni tämän kauden Tapparaa voi paremmin luonnehtia pystysuunnan joukkueeksi juuri joidenkin tärkeiden pelin monipuolisuuden elementtien ollessa kokonaan pois käytöstä joissakin peleissä. Pystysuunta on ollut Tapparalle leimallista läpi koko kauden, jossain vaiheessa syksyä oli kiekkokontrolliakin hieman enemmän mukana, mutta tässä joulutauon jälkeen on peli ollut hyvinkin leimallisesti pystysuuntaa.
Meidän peliin tupataan yhdistämään voimakkaasti työn teettäminen kiekolla, eli niin sanotusti kliininen peli - lyhytsyöttöpelaaminen, kiekkokontrolli ja tiivis viisikko - jotka ovat monessa Tapparan pelissä tällä kaudella olleet pimennossa. Oli hieman väärin sanoa alkuun, ettei Tapparan nykyinen pelitapa ole meidän peliä nähnytkään, on siellä niitä elementtejä muun muassa hyökkäyksiinlähdöissä, joskus lähdetään hidastaen tai palauttamalla, toisin sanoen reagoidaan vastassa olevaan puolustuspeliin oman edun mukaisesti. Kysymys onkin rakenteesta siitä ylöspäin, jolloin pystysuunta on nykyisellään Tapparalle hyvin leimaava tapa pelata. Meidän pelin yksi teoreettinen lähtökohta on olla aloitteellinen peliä kohtaan ja parhaiten aloitteellisuus onnistuu kiekkokontrollilla. Roiskiminen tai puskeminen ei ole aloitteellisuutta puhtaimmillaan.
Kiekkokontrollipelaaminen ei ole omiaan tuottamaan tunnetta ja tätä taustaa vasten kamppailupelaamiselle alttiimpaa pystysuunnan pelaamista on tälle kaudelle lisätty ja parhaiten tämä näkyy keskialueella, jolla kiekkokontrollin oppeihin tukeutuen ei olisi näkyvissä nykyistä puskemista ja pitkiä syöttöjä vastustajan siniselle.
-
Pelikirjoista hetkeksi Tapparan suorituskäyrään, jossa on tällä kaudella ollut havaittavissa tiettyä säännönmukaisuutta. Nyt on taas vähän taukoa takana ja reenattu on (http://www.tappara.fi/liiga/uutiset/273-tammikuu-2014/8049-antti-erkinjuntti-vaikea-viikonloppu-luvassa), joten jos vanha kaava pitää kutinsa:
31.1 Tappara-HPK: Tuskainen peli luvassa
1.2 Ässät-Tappara: Vähän parempaa, mutta edelleen väkinäistä
4.2 Tappara-HIFK: Joukkue saavuttaa jälleen normaalia hyvää suoritustasoaan, levättyään pari päivää.
HPK:lle ja HIFK:lle nämä ovat isoja pelejä, mutta Porilaisilla voi olla aika "ranteet auki"-meininki playoff-paikan karattua käsistä lopullisesti.
-
Kaava on pitänyt täysin kutinsa - HIFK matsin meininki nähdään sitten huomenna.
Varoituksen sana Tapparalle (ja Kärpille):
Kärkikaksikon kevätkausi on mennyt pitkälti playoff-pelien odotteluksi ja siihen valmistautumisessa. Sarjatilanne näyttää kuitenkin sellaiselta, että säälipeleistä vastaan voi tulla joukkue, jolla on tavoitteet korkealla ja omaa runsaasti mustan hevosen potentiaalia. Kärpillä ja Tapparalla on riskinsä siinä, että löytyykö se 105% pelaaminen napista kääntämällä puolen kauden "odottelun" jälkeen?
-
Kaava on pitänyt täysin kutinsa - HIFK matsin meininki nähdään sitten huomenna.
Varoituksen sana Tapparalle (ja Kärpille):
Kärkikaksikon kevätkausi on mennyt pitkälti playoff-pelien odotteluksi ja siihen valmistautumisessa. Sarjatilanne näyttää kuitenkin sellaiselta, että säälipeleistä vastaan voi tulla joukkue, jolla on tavoitteet korkealla ja omaa runsaasti mustan hevosen potentiaalia. Kärpillä ja Tapparalla on riskinsä siinä, että löytyykö se 105% pelaaminen napista kääntämällä puolen kauden "odottelun" jälkeen?
Valitettavasti kaava ei loppuun asti pitänyt paikkaansa. Todella virkamiesmäinen esitys HIFK:ta vastaan. Toivottavasti viimeisten kovien reenien takia....
Mitä tulee varoitukseen, niin tuo on se suurin pelko itsellänikin. Kausi on ikään kuin surffailtu myötätuulessa, eikä edes 100% ole tarvinnut antaa lähellekään joka matsissa pisteiden eteen. Sama on varmasti ollut matka myös Kärpillä. Sitten kun tosipelit alkavat, voi olla vaikea saada heti kaikkea koneesta irti. Toivottavasti Jukka saa psyykattua joukkueen oikeaan mielentilaan, kun pleijarit alkavat.
-
Jaaha, aikamoiseksi puskemiseksi mennyt hyökkäyspeli Voutilaisen toisesta pelistä alkaen. Taisi olla vähän liikaa laittaa kaikki ketjut uusiksi kun Jormakkakin palasi samaan aikaan. Trappi vuotaa ja pahoja merkkausvirheitä jatkuvasti. Hyökkäyspelistä juoni kateissa. Saa poijat petrata lopun runkosarjan aikana tai käy huonosti.
-
Jaaha, aikamoiseksi puskemiseksi mennyt hyökkäyspeli Voutilaisen toisesta pelistä alkaen. Taisi olla vähän liikaa laittaa kaikki ketjut uusiksi kun Jormakkakin palasi samaan aikaan. Trappi vuotaa ja pahoja merkkausvirheitä jatkuvasti. Hyökkäyspelistä juoni kateissa. Saa poijat petrata lopun runkosarjan aikana tai käy huonosti.
Olihan tuossa hyökkäyspelissä suuria vaikeuksia jo ennen Voutilaisen tuloa. Ainakin SaiPa- ja HPK kotipelit olivat kamalaa puurtamista. Paljon näyttää olevan ongelmia tämän hetken pelaamisessa. Toivottavasti saadaan ongelmiin ratkaisut ennen playoffeja. Siitä samaa mieltä, että aivan turhaan mentiin tuo EJ-Green-Kuusela rikkomaan.
-
Hieman alkoi huolestuttaa, miksei pelin taso jo heikkene, mutta nyt aletaan mennä oikeaan suuntaan. Eilen maalivahtipeli vääristi ja Tappara oli kenttäpelissä turhan hyvä, mutta tämänpäiväinen tukkoisuus huojensi mieltä. Runkosarjassa ei ole enää mitään pelattavaa ja on se ja sama, onko piste-keskiarvo per ottelu viimeisen sarjakuudenneksen 1,5 vai 2,5, joten Tappara voi pitää puolentoista kuukauden olympiatauon ja keskittyä harjoitteluun. Sama koskee tietysti Kärppiäkin.
-
Jaaha, aikamoiseksi puskemiseksi mennyt hyökkäyspeli Voutilaisen toisesta pelistä alkaen. Taisi olla vähän liikaa laittaa kaikki ketjut uusiksi kun Jormakkakin palasi samaan aikaan. Trappi vuotaa ja pahoja merkkausvirheitä jatkuvasti. Hyökkäyspelistä juoni kateissa. Saa poijat petrata lopun runkosarjan aikana tai käy huonosti.
Olihan tuossa hyökkäyspelissä suuria vaikeuksia jo ennen Voutilaisen tuloa. Ainakin SaiPa- ja HPK kotipelit olivat kamalaa puurtamista. Paljon näyttää olevan ongelmia tämän hetken pelaamisessa. Toivottavasti saadaan ongelmiin ratkaisut ennen playoffeja. Siitä samaa mieltä, että aivan turhaan mentiin tuo EJ-Green-Kuusela rikkomaan.
Joo. Kyllä on kotipelien seuraamiset olleet pitkään nastalla istumista. Ei toimi kunnolla hyökkäyspeli ja jos/kun viime aikoina on puolustus vuotanut niin turpaan tulee ja huolella.
-
Eräs syy Tapparan heikkoihin suorituksiin voi olla se, ettei Tapparalla vain ole panosta otteluissa. Kuuden sakkiin on paikka jo varmistettu, ja melkeinpä kirkossakin kuulutettu runkosarjan kakkostila. Kun vielä Kärpät kärjessä on vaikea ohitettava eikä takaa näytä kukaan tulevan ohi, niin ollaan ikään kuin "välitilassa". Ota siinä sitten hullunraivo päälle...
Näinhän asian ei saisi olla, vaan jokainen ottelu tulisi ottaa yksittäisenä otteluna eikä liiemmin miettiä runkosarjan tilannetta. Rautakorven tietäen (mm. viime vuonna valitsi pahimman mahdollisen vastustajan tammikuun tasauksessa) hän haluaisi mieluummin enemmän haastetta ja oikeanlaista panosta otteluihin. Tällainen fiilis itselläni katsojana on, että voisivat playoffsit jo alkaa näiden loppukauden "merkityksettömien" pelien sijaan. Merkityksettömällä tarkoitan tilannetta sarjataulukon suhteen, otteluista voi silti huokua luontainen into ja taistelu väheksymättä loppukauden otteluita sen kummemmin.
Toisaalta kun rupeaa miettimään mm. Jokereita, Ilvestä ja sääliplayoffs joukkueita, niin ne ovat pelanneet tärkeistä otteluista jo pitkän ajan, mikä ei voi olla näkymättä kevään tosipeleihin nähden positiivisessa mielessä, kun sitä kokemusta "tosipaikoista" on jonkun verran. Tappara saattaa olla näihin joukkueisiin etulyöntiasemassa fyysisesti ja strategisesti, mutta henkisellä puolella näkemykseni mukaan tulisi takkiin.
-
Täytyy sanoa kyllä tämän päivän esityksestä, että olihan se luokaton verrattuna aiempiin peleihin taisteluilmeeltään. Toisaalta rupesin miettimään miksi jotenkin kaikki kiekot pomppivat lavassa ja syötöt vähän sitä sun tätä, kun vielä pistetään laitapainien sata-nolla -tappiot, on reenien pakko olla aika kovaa rääkkiä tällä hetkellä. Jypillä ei oikein ole varaa satsata vielä tässä vaiheessa playoffseihin ja heiltä löytyi selvästi tuoreempaa jalkaa ja rennompi puristusote mailasta. Tapparalla taas on nyt hyvä hetki vetää äärimmilleen rasitustila ja simuloida sitä rasitustilaa otteluissaan valmistautuessa playoffseihin. Poffeissahan tuo rasitustila on vastakkain olevilla joukkueilla pääsääntöisesti sama, mutta kysymys on siitä kumpi joukkue pystyy kaivamaan kuorman alla paremman suoritustason irti. Toinen ja kolmas erähän oli jo huomattavasti eri luonteista peliä (tosin Jyp sai enemmän varmistella) kun Jypin jalka ei liikkunut niin liukkaasti. Kolmannen erän väännöissä rupesi löytymään jo muutaman kerran sitä tahtotilaakin.
En tiedä pitääkö arveluni yhtään paikkaansa, mutten oikein keksi muuta selitystä noille käsittämättömille hasardeille ja sille miksi mailaa puristetaan eikä ihan ollakaan hereillä eri tilanteissa. Jos kuitenkin arveluni osuu kohdalleen, on silloin niiden tappioiden aika juuri nyt, jos poffeissa niiltä säästytään tällaisten peliesitysten kera.
-
Varsin mielenkiintoinen pelillinen ja tuloksellinen romahdus tähän väliin. Oletin, että nyt joukkue saisi itsestään suunnilleen parasta irti kun vastaan tulee 3 päävastustajaa peräkkäin ja sen jälkeen olympiatauko. Tapparan oma peli muuttunut puhtaaksi pystysuunnan puskemiseksi, mutta joukkue otti reilusti turpaan kun vastaan tuli kaksi vahvaa leimallisesti pystysuuntaan pelaavaa joukkuetta. Todella mielenkiintoista nähdä millaisella pelillä joukkue tulee tauolta takaisin, vai onko kevääseent todella tarkoitus lähteä nyt nähdyllä yksinkertaisella ja yksipuolisella sapluunalla.
Yksilötasolla huomio osuu Josh Greeniin, jonka pelin taso on tipahtanut selkeästi viime kierroksilla. Tähän asti Green on ollu joukkueen yksi joukkueen tasaisimpia suorittajia ja illasta toiseen hyvä.
-
Tuossa kun vähän sarjataulukkoa katseli, niin heräsi mietteitä. Joka paikassa on kuulutettu, että tuo Tapparan toinen sija runkosarjassa olisi jo kiveen hakattu ja kirkossa kuulutettu. Seuraavana Kärpät Oulussa ja edes yhden pisteen saaminen sieltä edellyttää melkoista muutosta viikonlopun otteista. Jyppi jos voittaa tuon rästipelinsä niin ero on enää yhdeksän pistettä. Jypillä seuraavana vastassa tps. Jos vlopun kaltaisia otteita jatketaan viikko-pari, niin alkaa sijat 3-4 olemaan melko realistisia, koska ei saipaakaan voi jättää noteeraamatta näissä karkeloissa. Olympia-tauko voi tietysti tehdä kaikennäköisiä muutoksia "päivän kuntoon" yhdellä jos toisellakin joukkueella.
-
Tuossa kun vähän sarjataulukkoa katseli, niin heräsi mietteitä. Joka paikassa on kuulutettu, että tuo Tapparan toinen sija runkosarjassa olisi jo kiveen hakattu ja kirkossa kuulutettu. Seuraavana Kärpät Oulussa ja edes yhden pisteen saaminen sieltä edellyttää melkoista muutosta viikonlopun otteista. Jyppi jos voittaa tuon rästipelinsä niin ero on enää yhdeksän pistettä. Jypillä seuraavana vastassa tps. Jos vlopun kaltaisia otteita jatketaan viikko-pari, niin alkaa sijat 3-4 olemaan melko realistisia, koska ei saipaakaan voi jättää noteeraamatta näissä karkeloissa. Olympia-tauko voi tietysti tehdä kaikennäköisiä muutoksia "päivän kuntoon" yhdellä jos toisellakin joukkueella.
SaiPalla on nyt 85 pistettä ja yhdeksän peliä jäljellä, joiden joukossa Tappara ja JYP. Jos nyt pääsisivät johonkin älyttömään lentoon ja voittaisivat vaikka seitsemän, riittäisi meille silti pari-kolme voittoa jäljellä olevista yhdeksästä. Melkoinen painajaisskenaario saa olla, että SaiPa (tai Lukko) tulisi ohi. JYP on vähän lähempänä, mutta hyvin kaukana hekin. Huippuvireessä voisivat tulla ohi, mikäli me syöksytään, joten en minäkään käyttäisi kuvausta 'kirkossa kuulutettu' meidän kakkospaikasta. 'Viimeistelyä vaille valmis' olisi parempi ilmaus.
Yksi tapa lähestyä asiaa on käytössä sivustolla sportsclubstats.com (http://www.sportsclubstats.com/hockey/Finland/SMLiiga.html). Jos käytetään sivuston painotetun nopan menetelmää, jossa Tapparalla ja muilla joukkueilla on menneisiin otteluihin perustava vahvuusluku pohjalla vaikuttamassa tulevien otteluiden todennäköisyyksiin, on Tappara 97 kertaa sadasta sijalla kaksi 60 pelin jälkeen. Neljänneksi valahdetaan 0,09 prosentin todennäköisyydellä. (Ottakaa tuo kuitenkin vain mielenkiintoisena matemaattisena mallina, älkää lopullisena totuutena.)
-
Mutta jos tappara nyt häviää kolme peliä ja jyp voittaa kolme plus rästipelin eli neljä, ollaan jo tasapisteissä. Olen mielelläni väärässä, mutta viime pelien näytöillä ei jypin rinnalle tulo ole kovinkaan suurta utopiaa. Enkä nyt yritä mitenkään provoilla. Ja ei mulla ole mitään väliä, kunhan kotietu saadaan ja play offeissa ollaan timanttisessa tikissä, se kelpaa oikein hyvin 😉
-
Mutta jos tappara nyt häviää kolme peliä ja jyp voittaa kolme plus rästipelin eli neljä, ollaan jo tasapisteissä. Olen mielelläni väärässä, mutta viime pelien näytöillä ei jypin rinnalle tulo ole kovinkaan suurta utopiaa. Enkä nyt yritä mitenkään provoilla. Ja ei mulla ole mitään väliä, kunhan kotietu saadaan ja play offeissa ollaan timanttisessa tikissä, se kelpaa oikein hyvin 😉
Eipä JYP ole tällä kaudella vielä neljää peräkkäistä suoraa voittoa ottanut, joten aika epätodennäköistä on että ottaisivat nytkään. Toki ovat olleet nyt loistovireessä kerättyään neljästä viimeisestä (HIFK, Jokerit, HPK, Tappara) 11 pistettä, mutta sinne osuu vielä tilastotappioita matkalle. Eikä Tappara ole vielä kolmea peräkkäistä hävinnyt tällä kaudella vaikka jatkot otettaisiin mukaan, mistä voidaan loogisesti päätellä, että huomenna kaatuu Kärpät. 8) Tai ainakaan ei jäädä nollille Ilvestä ja TPS:ää vastaan viikonloppuna, sen voin melkeinpä luvata.
Realistinen vaihtoehto on, että JYP kuroisi Tapparan pitkää etumatkaa kiinni hiljalleen kevään edetessä, mutta matka loppunee kesken. Tosin vielä realistisempana pidän sitä, että Tappara kuroo vain lisää etumatkaa runkosarjan päätösrutistuksen aikana.
-
Tapparan loppuohjelmaan kuuluu 9 peliä, näistä 5 pelataan jo pudotuspelimahdollisuutensa menettäneitä joukkueita vastaan: TPS ja Ässät kotona, KalPa kahdesti vieraissa sekä HPK vieraissa. Tai joo, Kerhon mahdollisuudet poffeihin on samaa luokkaa kuin JYP:in nouseminen kakkoseksi, joten sen voi kai ottaa laskuista pois. Toki joukkueet yrittävät tehdä loppuun asti kiusaa, mutta kai siihen joku syy on, miksi Tappara on jo pitkään ollut varma sarjakakkonen ja nämä joukkueet aivan toisessa päässä sarjataulukkoa.
Kukaan ei voi tietää, miten runkosarjan loppu oikeasti menee, mutta lähihistoria kertoo, ettei Tappara kovin usein montaa peliä ole hävinnyt hävinnyt. Tällä kaudella keskimäärin on kokonaan ilman pisteitä yhdessä pelissä neljästä.
Mielestäni tässä on helmikuussa pelattu aktiivisempaa peliä ja oltu hyökkäämisalttiimpia sekä aloitteellisempia (tästä on käytetty termiä pystysuunnan kiekko) kuin aiemmin nähdyssä, ns. tylsemmässä Tapparan pelityylissä. Pelityylin muutos on johtanut useisiin yksilövirheisiin ja vastustajan vastahyökkäysmaaleihin, jolloin olemme joutuneet heti pelin alusta alkaen pelaaman takaa-ajajan asemassa. Ässiä vastaan onnistuttiin nousussa, Lukkoa vastaan päästiin lähelle ja JYPiä vastaan oli mahdollisuudet nousuun.
-
Mtv sport topit ja flopit 10.2 (http://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/smliiga/uutiset.shtml/2014/02/1860725/sm-liigan-topit-ja-flopit-lukko-hyokkaajalla-upea-tehoilta), päästiin FLOP nro 4, ihan parin viimepelin esityksillä :)
-
Yksi tapa lähestyä asiaa on käytössä sivustolla sportsclubstats.com (http://www.sportsclubstats.com/hockey/Finland/SMLiiga.html). Jos käytetään sivuston painotetun nopan menetelmää, jossa Tapparalla ja muilla joukkueilla on menneisiin otteluihin perustava vahvuusluku pohjalla vaikuttamassa tulevien otteluiden todennäköisyyksiin, on Tappara 97 kertaa sadasta sijalla kaksi 60 pelin jälkeen.
Tuossahan se on kaikki olennainen asiasta, niin hieno kikkare että saa melkein itkemään ilosta. Voidaan tietysti arvuutella että mitä jos tämä voittaa tai tuo häviää kaikki pelit ja joskus tapahtuukin jotain sellaista kuin Ässille vuosi sitten, mutta toimintaa ei suunnitella anekdoottien ja kauhuskenaarioiden vaan linkin kaltaisen estimaatin perusteella.
-
Tapparan peli muuttunu aika paljon viikossa parissa, kun palstan asiantuntijoiden mukaan sillon Tapparan peli ei ollu lähelläkään Meidän Peliä, ja mä en tienny jääkiekosta hölkäsen pöläystä.
"johtava" analyytikko, Petteri Sihvonen sanoo puolestaan näin: "Tappara pelaa hyvää ja täysimääräistä Meidän Peliä".
Oikein rupes jo harmittamaan, ku rupesin melkein uskomaan palstan asiantuntijoita, onneks tuli Sihvonen ja korjas ;)
-
Sihvonen nyt ajaa omaa agendaansa. Jos nyt mittarina käytetään tätä "meidän peliä" niin Tappara pelaa juuri Kärppiä vastaan sellaista peliä. Pelasi siinä edellisessä voitollisessa kotipelissä myös 1.erässä, jonka jälkeen muutti pelitapaansa tuohon peliin ja oli aikas lailla kusessa.
Onko se nyt Sihvosen isäukko Jatkoajassa se "siffa" laski kauden alussa tehneen Tapparan nolla (0) "meidän pelin" kontrollitekoa Kerhoa vastaan. Tuloksena oli se 6-1 tappio.
Tapparalla on tällä hetkellä variaatioita pelissään. Suurimmaksi osaksi viime aikoina Tapparan peli on ollut todella kaukana "sihvoslaisesta meidän pelistä".
-
Hah hah, niin se vaan taitaa olla, et ei tällä palstalla juuri muut oo koskaan väärässä ku mä :D
Sihvonenkaan ei tajua pelitavoista yhtään mitään, ja Tappara uudistaa pelikirjansa jokaiseen peliin. Jos jossain pelissä joukkue on poikennut pelitavasta, ni se ei Tapparassa voi koskaan johtua ainakaan siitä, että pelaajat eivät toteuttaneet valmentajan pelisuunnitelmaa...
-
Hah hah, niin se vaan taitaa olla, et ei tällä palstalla juuri muut oo koskaan väärässä ku mä :D
Sihvonenkaan ei tajua pelitavoista yhtään mitään, ja Tappara uudistaa pelikirjansa jokaiseen peliin. Jos jossain pelissä joukkue on poikennut pelitavasta, ni se ei Tapparassa voi koskaan johtua ainakaan siitä, että pelaajat eivät toteuttaneet valmentajan pelisuunnitelmaa...
Älä vedä marttyyrin viittaa hartioillesi.
Ei Tappara mitään pelikirjaansa uudista, vaan siitä millä tavalla se missäkin pelissä ja tilanteessa pelaa. Kysymys on siitä missä pelissä Sihvonen tuon meidän peli-analyysinsä tekee Tapparan osalta. Jos sihvonen olisi katsonut esim. Lukko-Tappara tai Ilves-Tappara pelit, niin ei todellakaan puhuisi Tapparasta ja hänen ideologian "meidän pelistä" samassa lauseessa.
Vai oletko löytänyt Sihvosen analyysit noista peleistä jostain? Sihvonen ajaa täysin omaa asiaansa tuossa tekstissä.
-
En, en vedä marttyyrin viittaa hartioilleni, vaan nauran ja makeesti, ihan niinku viimesenä nauravan kuuluukin ;)
Onko oikeesti paha paikka tunnustaa olevansa väärässä? Vai meinaatko, että olet parempi asiantuntija tässä asiassa kun Sihvonen? Luulen kyllä ihan aikuisten oikeasti, että Sihvonen on nähnyt tällä kaudella useammankin Tapparan pelin, sinäkö et usko näin? Ajatteletko tosiaan näin, että Tappara ei pelaa Meidän Peliä, paitsi tossa yhdessä pelissä. Tai vaihtoehtoisesti, Tappara vaihtaa pelikirjan kesken kauden toisesta toiseen vastustajasta riippuen?
-
Kyllä Sihvonen pelitavoista varmasti tajuaa todella paljon, mutta yhtä totta on myös se että Tappara kyllä muokkaa peliään eri tilanteiden ja vastustajan mukaan. On ihan päivänselvää että tiettyihin matseihin lähdetään eri "pelikirjoilla".
-
No siinä ei kyllä koko taktiikkaa vastustajan mukaan uusiks laiteta, mutta tottakai systeemejä viilataan. Pari sivua kun luetaan tästä taaksepäin, ni mm. Coly ja Screamager oli sitä mieltä, että Tapparan peli ei ole Meidän Peliä nähnykkään, siinä tämä pointti!
-
Kyllä Sihvonen pelitavoista varmasti tajuaa todella paljon, mutta yhtä totta on myös se että Tappara kyllä muokkaa peliään eri tilanteiden ja vastustajan mukaan. On ihan päivänselvää että tiettyihin matseihin lähdetään eri "pelikirjoilla".
Jep. Ei Tapparasta voi puhua pelkästään "Meidän peli"-joukkueena, koska viime kauteen verrattuna se on pelannut paljon vähemmän kiekkokontrollia. Sihvonen näkee kaudessa luultavasti 5-10 kertaa jokaisen joukkueen pelin, tämän hän on muistaakseni jatkoajassa itsekin myöntänyt. Minä ainakin luotan enemmän pelitapa-asioissa näihin meidän palstan parhaimpiin asiantuntiohin (esim. Screamager), jotka näkevät Tapparalta sen reilu 30 ottelua.
Ihan off-topicina tuota Sihvosen uskottavuutta vie aika roimasti tämäntyyliset heitot: "Teen tämän ihan selväksi: NHL on täysin ylimainostettu sarja. Ei joku Crosby ole kummoinenkaan pelaaja olympiatasolla. Eikä olisi niin häävi jossain EHT-turnauksessakaan."
-
Jos Vilttitossu viitsit ottaa sen Sihvosen talutusnuoran kaulastasi pois, pystyt varmasti lukemaan tämän kirjoitukseni tästä ketjusta:
Yleisesti meidän peli liitetään suoraan kiekkokontrolliin, mikä on tavallaan oikein, mutta tavallaan myös rajoittaa turhaan keskustelua, tässä olet Corkscrew oikeassa. Meidän pelissä on eri tilanteisiin erirytmisiä vaihtoehtoja eikä se sinällään ole vain yksi pelitapa, mutta mielestäni tämän kauden Tapparaa voi paremmin luonnehtia pystysuunnan joukkueeksi juuri joidenkin tärkeiden pelin monipuolisuuden elementtien ollessa kokonaan pois käytöstä joissakin peleissä. Pystysuunta on ollut Tapparalle leimallista läpi koko kauden, jossain vaiheessa syksyä oli kiekkokontrolliakin hieman enemmän mukana, mutta tässä joulutauon jälkeen on peli ollut hyvinkin leimallisesti pystysuuntaa.
Meidän peliin tupataan yhdistämään voimakkaasti työn teettäminen kiekolla, eli niin sanotusti kliininen peli - lyhytsyöttöpelaaminen, kiekkokontrolli ja tiivis viisikko - jotka ovat monessa Tapparan pelissä tällä kaudella olleet pimennossa. Oli hieman väärin sanoa alkuun, ettei Tapparan nykyinen pelitapa ole meidän peliä nähnytkään, on siellä niitä elementtejä muun muassa hyökkäyksiinlähdöissä, joskus lähdetään hidastaen tai palauttamalla, toisin sanoen reagoidaan vastassa olevaan puolustuspeliin oman edun mukaisesti. Kysymys onkin rakenteesta siitä ylöspäin, jolloin pystysuunta on nykyisellään Tapparalle hyvin leimaava tapa pelata. Meidän pelin yksi teoreettinen lähtökohta on olla aloitteellinen peliä kohtaan ja parhaiten aloitteellisuus onnistuu kiekkokontrollilla. Roiskiminen tai puskeminen ei ole aloitteellisuutta puhtaimmillaan.
Kiekkokontrollipelaaminen ei ole omiaan tuottamaan tunnetta ja tätä taustaa vasten kamppailupelaamiselle alttiimpaa pystysuunnan pelaamista on tälle kaudelle lisätty ja parhaiten tämä näkyy keskialueella, jolla kiekkokontrollin oppeihin tukeutuen ei olisi näkyvissä nykyistä puskemista ja pitkiä syöttöjä vastustajan siniselle.
Lisäksi voit tutustua tähän kirjoitukseeni yleisen kiekkokeskustelun pelitapaketjusta:
Ensinnäkin, kukaan ei tiedä Sihvosen otantaa Tapparan pelityylistä, onko se vain tuo Kärpät-peli, jossa Tappara käytti voimakasta hyökkäyksien rytmittämistä. Mielestäni hyökkääminen puolustusalueelta eteenpäin ei vieläkään ollut sitä perinteistä Meidän peliä eli kiekkokontrollipelaamista lyhytsyöttöpelin muodossa. En tiedä, miksi Sihvonen ei tätä havainnoinut. Keskustelua edistävämpää olisi puhua pystysuunnan pelaamisesta.
Meidän pelin perusluonne ei selviä täältä palstalta kenenkään toimesta, se täytyy kysyä sitä kehittäneiltä suoraan (esim. Rautakorvelta). Tosiasia on kuitenkin se, että tällä kaudella suurimmaksi osaksi Tappara ei ole ollut aloitteellinen peliä kohtaan siinä mielessä, kuin se kiekkokontrollilla ja perinteisillä Meidän pelin teeseillä ymmärretään. Peli oli puskemista ja rännikiekkoheittoja, joissa ei nähty kiekkokontrollia. Meidän peli pohjaa käsittääkseni siihen, että kun voittoon pyritään, ollaan peliä kohtaan aloitteellisia, mikä onnistuu parhaiten kiekkokontrollilla läpi kentän.
Meidän peli ei ideologisena terminä ole vielä mielestäni iskostunut suomalaiseen kiekkokeskusteluun siinä mielessä kuin se olisi ideologisena terminä ymmärrettävä, eli eri rytmisiä vaihtoehtoja eri tilanteisiin tilanteen mukaan. Se käsitetään helposti väärin ja siitä provosoidutaan helposti (ei jääkiekkoa tarvitse keksiä uudelleen jne.). Se ei ole pelkkä yksittäinen pelikirja, jossa on x määrä sivuja, vaan ennemmin suomalaista jääkiekkoa ("meitä") voittamisessa auttava peli-ideologia.
Edistääkö se sitten keskustelua, jos suurin osa joukkueista pystytään määrittämään Meidän peliä pelaavaksi? Termi Meidän peli liitetään turhan vahvastikin kiekkokontrollipelaamiseen, vaikka vaihtoehtona olisikin Meidän pelissä myös pystysuunnan peli - keskustelussa pitäisi nimenomaan osata jakaa termit mustavalkoiseksi kokonaisuuksiksi, joissa ääripäinä ovat kiekkokontrolli ja pystysuunta, joista lähdetään lähentymään. Tätä taustaa vasten olisi Tapparan osalta oikeampaa puhua hybridipelikirjasta, jossa yhdistetään kiekkokontrollia ja pystysuuntaa, pääpaino kuitenkin selvästi pystysuunnan puolella. Pystysuunnan pelaaminen lisäksi altistaa enemmän kamppailupelaamiselle kuin kliininen kiekkokontrollipelaaminen ja tämäkin on ollut Rautakorven mielessä, kun on maininnut viime kevään jäljiltä sen, että oman pelaamisen pitäisi tuottaa enemmän tunnetta oman pelin sisään.
***
Termejä voidaan käyttää ihan miten halutaan, kyse on siitä, että edistetäänkö sillä termien käytöllä keskustelua. Perusedellytys keskustelulle on termien oikea käyttö. Yksittäiseen peliin laaditaan aina PELISUUNNITELMA, joka sisältää tarpeellisen määrän variaatioita joukkueen PELIKIRJASTA. PELIKIRJA ei muutu pelistä toiseen, kyse on PELIKIRJAN periaatteita soveltavasta PELISUUNNITELMASTA. PELIKIRJA perustuu valmentajan PELI-IDENTITEETTIIN, eli valmentajan omaan näkemykseen voittavasta jääkiekosta.
-
No ei siinä varmaan koko taktiikkaa uusiksi laiteta, mutta eiköhän Tapparan pelikirjaan kuulu muutama muukin tapa pelata kun vaan yksi. Esim joissain peleissä pyritään pelaamaan nopeammin kun taas jossain pelataan enemmän hitaita lähtöjä. Jossain peleissä karvataan vähän agressiivisemmin kun taas joissain otetaan varovaisemmin. Näin yksinkertaistettuna.
-
"Tapparan nykyinen pelitapa ei ole meidän peliä nähnytkään."
Toi on sanasta sanaan suora lainaus Screamager mitä tuolla aikasemmin kirjotit. Se on nyt vaan sinun sana vastaan Sihvosen sana. Kun sun referenssejä analysoida jääkiekkoa en tiedä, ni sillon uskon mieluummin Sihvosta.
-
Pitääkö tää nyt tavuttaa, aikuselle miehelle?
Meidän peliin tupataan yhdistämään voimakkaasti työn teettäminen kiekolla, eli niin sanotusti kliininen peli - lyhytsyöttöpelaaminen, kiekkokontrolli ja tiivis viisikko - jotka ovat monessa Tapparan pelissä tällä kaudella olleet pimennossa. Oli hieman väärin sanoa alkuun, ettei Tapparan nykyinen pelitapa ole meidän peliä nähnytkään, on siellä niitä elementtejä muun muassa hyökkäyksiinlähdöissä, joskus lähdetään hidastaen tai palauttamalla, toisin sanoen reagoidaan vastassa olevaan puolustuspeliin oman edun mukaisesti. Kysymys onkin rakenteesta siitä ylöspäin, jolloin pystysuunta on nykyisellään Tapparalle hyvin leimaava tapa pelata. Meidän pelin yksi teoreettinen lähtökohta on olla aloitteellinen peliä kohtaan ja parhaiten aloitteellisuus onnistuu kiekkokontrollilla. Roiskiminen tai puskeminen ei ole aloitteellisuutta puhtaimmillaan.
Yhdistin tuossa alkuperäisessä pätkässä "Tapparan nykyinen pelitapa ei ole meidän peliä nähnytkään" virheellisesti Meidän pelin ns. suuren massan mielipiteeseen pelkästä kliinisestä kiekkokontrollipelaamisesta ja korjasin lausuntoa myöhemmin. Muotoilu jäi turhan kärkkääksi kun kirjoitin sen viestin alun alkajaankin turhan kiireessä, mitä ei näemmä kannata täällä palstalla tehdä, koska siitähän sitä saadaan jankutusta aikaiseksi, vaikka koittaa myöhemmin kertoa, että tuli tehtyä virhe. Koittaisit sinäkin Vilttitossu nyt ryhdistäytyä.
Referenssit analysoinnistani näkyvät täällä palstalla sekä joissain ketjuissa Jatkoajan puolella. En tarvitse mitään lisänimiä "johtava" tai markkinointia tekstieni tueksi, koen, että täällä ollaan yhteisellä asialla ja asiat keskustelevat pääosin keskenään. Se pitää joka pitää ja se länkyttää joka länkyttää, niin se menee kaikkialla. Perustan kirjoitukseni näkemääni ja siitä tulkitsemaani.
-
Toi oli ihan hyvä, toi lainaus minkä laitoit nyt. On totta, että se keskustelu sillon meni aika kiivaaks, ja voisin hyvin veikata, että toi on sillon mennyt multa ohi, lukematta tai kiireesti luettuna, eli ajattelematta. Enkä mä niistä pelitavoista niin ymmärräkään, totesin vaan sillon, et tylsää oli Tapparan peli, Meidän Peli ei ollut se asian pointti :) Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, hyvä, että keskustelua syntyy.
Kyllä mä sen uskon, että sä ymmärrät pelitavoista yms., en sitä kiellä, ja saat mieluusti jatkaa analysointiasi. Täällä on vaan nykysin valloillaan aika vahvasti tapa, että jos on erimieltä tai mieltynyt johonkin erityyliseen (pelitapaan/pelaajaan yms.), ni tuomioksi tulee ettei jääkiekosta mitään ymmärrä. Minua se ei niin kovasti haittaa, tykkään väittelyistä, mutta nuorisolle internetissä käydyt keskustelut ja siellä kohdatut arvostelut/haukkumiset yms. voivat olla joskus hieman traumaattisempia.
En ole itse poikkeus, tyly olen välillä minäkin, ja anteeks oon joutunu joskus sanomisiani pyytämään :)
Eiköhän haudata sotakirveet, ja analysoidaan vaikka finaalia sit seuraavaks ;)
-
Sanotaanko näin, että tuossa oli välissä joulukuun lopussa ja tammikuun alussa sellainen vaihe omasta mielestä, kun hyökkäyspelissä oli vähemmän puskemista ja enemmän oikeastaan hyökättiin rintamana ja syötellen. Eli kiekollisesti ihan kelpopeliä, mutta sitten jostain syystä alkaen Kärppiä vastaan pelatusta kotipelistä alettiin taas kategorisesti puskea pystyyn eli toisin sanoen ei niinkään etsitty syöttösuuntia hyökkäyksessä vaan lähes aina kiekko heitettiin päätyyn, jonka seurauksena aika monet pelit muuttui melkoiseksi taisteluksi. TPS:ää vastaan saatiin pitää mielin määrin kiekkoa, joten siitä on vaikea vetää mitään johtopäätöksiä, vaikka Tappara siinä pelissä todellakin kiekollinen oli ja melkoisia hyökkäyssommitelmia rakennettiin ekassa erässä, jossa lukemat 2-0 vaan mairittelee TPS:ää, peli olis voinut olla vaikka 5-0 avauserän jälkeen, paikkoja niihin oli ja pari rimaakin vedettiin.
TPS:ää vastaan peli oli pääosin ihan kivan näköistä, mutta esim. Ilves pelasi äärimmäisen järkevästi Tapparaa vastaan ja piti meidät totaalisesti kaksi erää kulmissa. Tapparalla ei ollut paljoa paikkoja, vaikka näennäisesti vietiinkin peliä. Tämä on ollut perin usein kaava näissä peleissä viime aikoina, mutta jotenkin ollaan saatu hirveästi voittoja siitä huolimatta. Oudointa on se, että yleensä vastustajalle annetaan edelleen kaksi tai jopa kolme maalia eteen, ennen kuin hyökkäyksessä ruvetaan pelaamaan niin isolla riskillä, että pakkokin tulla onnistumisia. Oli aika näyttävä loppu tuossa viimeisessä Kärpät-Tappara pelissä, vaikka pelissä oltiin käytännössä kaksi erää täysin altavastaajia.
-
Tuolla HPK-Tappara ketjun puolella on ollut melko huolestuneita kommentteja Tapparan pelaamisen tasosta tällä hetkellä. Samoin pelaajat osiossa on jaettu melko kovaakin kritiikki pelaajien omiin ketjuihin. Osin varmaan ihan aiheestakin.
Itse en ole mitenkään kovin huolissani Tapparan tilanteesta ja peliesityksistä tällä hetkellä. Kausi on ollut jo tähän saakka hyvin pitkä, pelaajilla on takana eht-pelit mukaanlukien jo jotain 70 ottelua, joillain enemmänkin kun otetetaan mj-pelit mukaan. Lisäksi varmaan noin parisataa harjoitusta.. En yhtään ihmettele, jos ylipitkän runkosarjan lopun lähes panoksettomissa otteluissa ei olla parhaimmillaan. Etenkin kun vastassa olevilla joukkueilla on lähes poikkeuksetta kyse jos ei nyt elämästä ja kuolemasta, niin ainakin kauden tärkeimmistä otteluista.
Tapparalla on käytännössä ollut sementoitu sarjasijoitus jo toista kuukautta. Lisäksi varmasti harjoittelu on ollut hyvin erilaista kun joukkueilla, jotka ovat joutuneet jo herkistelemään runkosarjan loppukiihdytykseen.
Lisäksi Tapparan kohdalla on myös se, että ei nyt ole järkeä vetää kieli vyönalla ja syödä jokaista kiekkoa loukkaantumisen uhalla(esim case Voutilainen). Toki myös "löysäilyssä" piilee tämän suhteen oma vaaransa, kun vedät 95% asenteella et välttämättä toimi selkäytimellä ja saatat ajaa itsesi huonoon rakoon ja loukkantua jne.
Kukaan ei tarkoituksella pelaa kuitenkaan huonosti, mutta ihmisen alitajunta nyt vaan on sellanen, että jos ei "tilanne" ole päällä, niin ei se suoritus ole optimaalinen yleensä.
Toki kysymysmerkkejä on Tapparallakin, eikä tässä mihinkään varmaan mestaruuteen olla purjehtimassa. Mutta niin niitä on kaikilla muillakin, ei yksikään joukkue mun mielestä ole ollut ylitse Tapparan. Joten lähden ihan luottavaisena, että kun nelkut pyörähtää käyntiin nähdään kentällä päämäärätietoinen ja valmis Tappara.
Ainiin, no Niemis Ville kyllä itseäkin huolestuttaa, painaako C-kirjain niin paljon, että ei luistin kulje vai mikä on?
-
Sehän on ollut päivänselvää jo pitkään, että tällainen vaihe tulee runkosarjan lopulla. Käytännössä varma runkosarjan kakkossija, sen myötä panoksettomat pelit, mikä mahdollistaa kovan harjoittelun = huonoja peliesityksiä. Kun kroppa on jumissa, kovassa rasituksessa myös pää on jumissa, ja Tapparalle tulee nyt tästä johtuvia aivopieruja.
-
Varmasti puolustuspeli terävöityy taas ennallen, mut miten tuo hyökkäyspeli. Sitä kun ei oikein ole ollut koko kaudella. Ylivoimatkin on puolet aika surkeeta. Tämänkauden pelaajaruletin myötä pitäs joukkue olla joka osaalueella liigan kovinpia, mutta hyökkäyksien osalta en usko. Rautakoo tehdy sellasen puolenkentän puolustustaistelupelitavan ja ukot siihen et muistuttaa amerikkalaista jalkapalloo. Pysäytetään peli punasen ja sinisen väliin, ja hyökkäys ok kun saadaan kiekko päätyyn. Siihen ne eväät sit loppuu.todellisia maalipaikkoja luodaan harvoin.
-
Varmasti puolustuspeli terävöityy taas ennallen, mut miten tuo hyökkäyspeli. Sitä kun ei oikein ole ollut koko kaudella. Ylivoimatkin on puolet aika surkeeta.
Missään pelissä ei ole jääty maaleitta ja Palola voittaa maalipörssin. Maaleja tehty 164, toiseksi eniten. Hyökkäyspeli ei aina miellytä silmää, mutta on aivan järjetöntä väittää, että hyökkäyspeliä ei ole oikein ollut. Tapparan on rakentanut tämän kauden pelitavan puolustamisen ehdoilla ja hyökkäys osaltaan kärsii (väärä sana, mutta ajatuksena) tästä. Puolustusvalmius edellyttää tiettyä kaavamaisuutta hyökkäämisessäkin, ei voida ihan kaikkea kokeilla ja soveltaa, vaan koko ajan täytyy ajatella pelin rytmittämistä puolustusvalmiudenkin kautta. Ylivoimassa on tietyssä mielessä parannettavaa, mutta ei siitäkään nyt voi missään nimessä sanoa, että puolet on aika surkeeta.
-
Keväällä 2003 oli Tapparan peli hyvin diesel-mäistä, eikä edellisten kausien lennokkuutta nähty. Mika Saukkonen kirjoitti legendaarisen "Rautakorven eväät on syöty"-kolumninsa. Pari kuukautta myöhemmin juhlittiin keskustorilla. Vuosi vuodelta Rautakorpi kiristi ruuvia runkosarjan aikana, pyrkien ajoittamaan huippukunnon ja parhaan pelin kauden viimeiseen otteluun. Kahdella edellisellä kerralla Tappara jäi finaaleissa vastustajan jalkoihin, mutta kolmannella kerralla joukkue suorastaan vyöryi mestaruuteen.
Kuten itse ja moni muukin on todennut, on Tapparalla (ja Kärpillä) omat riskitekijänsä harvinaisen aikaisin ratkenneen sarjasijoituksen johdosta. Todellakin, jos vastaan tulee riittävän kova ja hyvävireinen ryhmä, voi 105% vaihteen löytäminen olla yllättävänkin vaikeaa. 2003 vastaan tuli todella kova Blues, joka oli erittäin lähellä laittaa Tapparan kesälomille (Mike Stapleton taisi napauttaa ylärimaan...), mutta joukkue heräsi viime hetkellä ja voitti yhden kaikkien aikojen parhaista playoff-sarjoista.
Jokerit se uhkatekijä on selkeästi, jos joukkue jää säälipeleihin. Jos Narrit saisivat 1-2 kiinnitystä sarjan alussa, niin alkaisi olla ihan oikeasti totinen paikka.
-
Hyökkäyspeli on ollut runkosarjassa aivan riittävällä tasolla ja meillä on maalintekoon kykeneviä pelaajia ihan riittävästi. Meillä on sniper tyyppisiä hyökkääjiä ala Jormakka,Kuusela,Palola. Lisäksi Green on osoittanut pystyvänsä
jatkuvasti tekemään maaleja.
Meillä on juuri sen tyyppiset maalintekijät mitä tarvitaan toteuttaaksemme peliä puolustuksen kautta. Se on totta, ettei se kaunista ole, eikä vaikuta kovin kummoiselta. Mutta tehokasta se on kuten jo aijemmin mainittu liigan toiseksi suurin maalimäärä kertoo.
Ja tilastoja katsomatta oma mutu on se, että Tapparan kohdalla maaleja on syntynyt tasaisesti peleissä, eikä tässä ole sellaista vääristymää, että olisi mätetty maaleja vaan selvissä peleissä.
Meillä on lisäksi Bailenin muodossa mukavasti tulitukea viivasta. Lisäksi Kauppisella ja Aallolla on tähän vielä vähintäänkin kohtuullinen potentiaali tuoda mukaan.
Joten en ole huollissani hyökkäyspelaamisesta maalien muodossa ainakaan. Ja se taitaa olla se ultimaattinen mittari
hyvälle tai huonolle hyökkäypelille.
Ainoa vaara piilee siinä, että saadaan koneet käyntiin heti ekalla kierroksella...
-
En tiedä, että onko se sitten nykyaikana trendikästä nostaa esiin uhkakuvia ja spekuloida pahimmalla, mutta koittakaa näissä viimeisissä peleissä nyt edes käsittää se, että jääkiekko-ottelussa on kaksi joukkuetta, oma joukkue ja vastustaja. Omalla joukkueella ja vastustajalla on poikkeuksetta eri tavoitteet pelin lopputulosta kohtaan ja tätä myöten myös omanlaisensa tunnetila pelin sisällä. Joukkueiden peli on yksittäisessä ottelussa aina suhteessa toisiinsa. Tappara on valmistautunut playoffeihin jo hyvän aikaa varman sarjasijoituksen kera, kun taas keskikasti on Liigassa äärimmäisen tasainen eikä siellä ole varaa sopeuttaa toimintaa (treenit, pelin hiominen tiettyihin yksityiskohtiin keskittyen ym.) kevään huipennusta ajatellen, siellä joudutaan pelaamaan vielä sijoituksista ja ylipäätään playoffeihin pääsemisestäkin ihan täysillä.
Sitten kannattaa huomioida vielä sekin, että vastustajalla saattaa osua joskus Tapparaakin vastaan loistava peli, niin kuin nyt esimerkiksi Markkasella SaisPan maalilla. Oli häneltä ainutkertainen suoritus tällä kaudella, kun nollasi Tapparan. Ja ettei tarvitse sanoa sitä, ettei Markkanen tai SaisPan puolustus joutunut testiin, niin kyllä perkele joutui.
Tässä on vielä ennen playoffien alkua Tapparan osalta latautumisaikaa ja jotkut viimeiset runkosarjapelit näyttelevät latautumisessa loppuviimeksi aika pientä osaa, kun aikaa viimeisen runkosarjapelin ja ensimmäisen playoff-pelin välillä on viikon verran.
Joskus vastustajakin voi pelata hyvin suhteessa Tapparaan, eikä pelin lopputuloksen tarvitse olla vain Tapparan huonouden syytä.
-
Joskus vastustajakin voi pelata hyvin, eikä pelin lopputuloksen tarvitse olla vain Tapparan huonoutta.
Haluan uskoa edellä mainitun kirjoittajan teoriaan. Tottahan tuo varmaan on isolta osalta. Saispa pelissä liike oli hyvää ja mahdollisuus tehdä maaleja oli suuri, Markkanen oli sitten omaa luokkaansa. Toki jatkossa on onnistuttava maalin teossa vaikka vastustajan kassarilla olisi mainio päivä.
-
Vähän on tukkoisen oloista Tapparan pelaaminen. Luistin ei oikein liiku, kiekollinen pelaaminen hidasta ja huolimatonta, pelaajien reagoinnit käyvät pienellä viiveellä. Isompi huolenaihe on Sawadan, Nemon, Plihalin ja Kangen liikkeen riittävyys. Esim. tänään SaiPaa vastaan Haapala ja Kaksonen toivat tarvittavaa luisteluvoimaa kentälle. Tapparan osalta tosipelit alkavat 10 päivän päästä eikä varaa ole antaa yhtään etumatkaa vaan playoff-moodin on oltava päällä heti alusta lähtien. No toivottavasti viimeistään ensi viikko herkistellään ja sitä kautta tietty vauhdikkuus koko pelaamiseen saataisin takaisin.
-
Urheilulehden lyhyt Tappara-analyysi (http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/onko-harjoitteluraakki-liigaseuralta-oikea-ratkaisu-ollut-ongelmaa)
Ismo Lehkonen on kuullut juttuja Tapparan koventuneesta harjoittelusta ilmeisesti siinä määrin uskottavasta lähteestä, että voi tuoda tietonsa julki Urheilulehden analyysipätkässä. Tämä tieto sopisi mitä mainioimmin viime aikojen peli-ilmeeseen, jossa näkyy tietynlainen huolimattomuus ja ajattelun heikkous pelaamisessa. Vastustaja on ollut viime peleissä suhteessa Tapparaa parempi, siitä kilpaurheilun periaatteiden nimissä kaikki kunnia Jokereille, HPK:lle ja SaiPalle, mutta ei näistä viimeaikaisista peleistä kannata suurempia johtopäätöksiä tehdä, kun ottaa huomioon taustoja ja katsoo tuloksien taakse. Esimerkiksi HPK-tappiopelin takaiskumaalit olivat kaikki melko epätyypillisiä tämän kauden Tapparaa vastaan tehtyjä maaleja, kaikkien syntyessä melko selkeiden Tappara-virheiden jälkeen ja ne tilanteet olivat Tapparalta "liian helppoja" virheitä.
Tiedossa on siis torstain KalPa-pelin jälkeen vielä viikon latautumistauko ennen Tapparan ensimmäistä playoff-sarjaa ja tämän tauon aikana henkinen valmius varmasti pystytään nostamaan vaaditulle tasolle. Pohjatyö on suureksi osaksi jo tehty, kohta nähdään, mihin se riittää.