32
« : Elokuu 05, 2010, 17:21:00 »
Kesä eteni pelaajahankintarintamalla melko odotetusti, valmiita ykköskorin "varmoja kortteja" ei hankittu.
Edelleen olen sitä mieltä, että selkeän arvojärjestyksen muodostaminen hyökkäysrungossa on vaikeaa. Uskon myös valmennuksen tiedostavan tilanteen; veikkaan peluutuksen olevan alussa tasaista laajalla ringillä ja lisäminuutit jaetaan vasta myöhemmin annettujen näyttöjen perusteella. Kokoonpanon muodostamisessa olisikin syytä keskittyä löytämään parhaiten toisiaan täydentävät pelaajat, muodostaen useampi tasainen kentällinen sen sijaan, että pyrittäisiin muodostamaan selkeät hyökkäys- ja jarrukentät. Tällöin tasainen peluutus olisi mahdollista ja syntyisi selkeä, motivoiva kilpailutilanne, jossa pelaajat ja kolmikot voisivat omilla näytöillään ansaita peliaikansa. Tämä myös siksi, että varsinaisia puolustusspesialisteja rosterissa ei juuri ole: melkein jokaisen potentiaali tuntuisi kohdistuvan hyökkäyspään tekoihin.
Ketjujen muodostaminen onkin varsin kinkkinen juttu, sillä mukana on paljon uusia kasvoja ja pelaajia, joiden todellinen suoritustaso liigassa on vielä kysymysmerkki. Onneksi treenit ja harjoitusottelut mahdollistavat kokeilut ja antavat osviittaa. Mahdollisia asetteluja:
Virpiö-Koskinen-Lähde
Virpiötä on kuvailtu hyvin liikkuvaksi taistelijatyypiksi. Koskinen ja Lähde tiedetään myös vahvoiksi luistelijoiksi; tämä kenttä ei hyydy, vaan jaksaa ja jaksaa. Liikkeellään maalipaikkoja luova kenttä, jossa pelaajatyypit sopivat toisilleen muutenkin hyvin: Koskinen on hyvin peliä ymmärtävä pelaaja, jolla kiekko pysyy mukana, kun Virpiö on Mestiksessä herättänyt huomiota nimenomaan maalintekijänä. Lähde on kahta edellistä voimakkaampi pelaaja, joka kykenee tekemään likaista työtä ja "raivaamaan" tilaa kahdelle heiveröisemmälle pelaajalle. Periksiantamaton taistelukenttä, jota vastaan olisi varmasti väsyttävää ja v-tummaista pelata.
Koskela-Vänttinen-Strömberg
Koskela-Guolla-Vänttinen
Ketju jonka yllä leijuu kysymysmerkkejä. Koskelalla ja Strömbergillä on alla vaikeat kaudet, mutta potentiaalia on kaikesta huolimatta. Kenties taistelijatyyppi Vänttinen sytyttäisi kanssapelaajiaan? Guollan pelatessa kentällisistä kenties selvin: suora jatkumo viime kaudella hetken liekehtineelle kentälle Koskela-Guolla-Nieminen, jossa Villeä stunttaa Vänttinen. Guollan kanssa Tillu tuntui jo hetkellisesti löytäneen parin vuoden takaisin tehokkuutensa, kun taas myös laidalla pelaamaan pystyvä Vänttinen vahvana kiekonsuojaajana ja taistelijana tuntuisi paikkaavan Villen paikan osuvasti; taistelutahtokin on lähes samaa luokkaa.
Šindel-Lucenius-Karjalainen
Äärimmäisen taitava kolmikko, joka kiekonhallinnalla pyrkisi kontrolloimaan peliä ja tätä kautta luomaan maalipaikkoja; taidosta se ei ainakaan jäisi kiinni. Varmasti oveluutta ja mielikuvitusta pelissä, jolloin rohkeutta oivaltaviin ratkaisuihin kentällä. Eräänlainen jatkumo viime kauden tehokentälle, jossa kaikki pelaajat olivat kiekollisesti erittäin taitavia ja mielikuvituksellisia. Karjalainen on hyvä jakamaan kiekkoa, Šindel omaa potentiaalia maalintekijäksi (terävä, tarkka laukaus) ja Lucenius monipuolisena pelaajana täydentää kolmikon.
Pekkala-Kangasniemi-Peltola
Pekkala ja Kangasniemi pelasivat jo viime kaudella paljon yhdessä. Pekkala on selkeä maalintekijätyyppi: hyvä laukaus, rohkeutta ja röyhkeyttä ratkaista. Kangasniemi on klassinen sentteri ja lukee peliä hyvin; hyviä ratkaisuja kiekollisena ja pystynee ruokkimaan kanssapelaajiaan kohtuullisesti. Peltola on energinen pelaaja, jolta ei puutu asennetta. Vahva maalin edessä, haluaa voittaa irtokiekot. Vaikka taitaa likaisen työn, potentiaalia on myös kiekollisissa taidoissa.
Mahdollinen kokoonpano on muodostettu sopimuksenalaisista hyökkääjistä. Tryout-miehiä ja muita, kuten junioreita voidaan sovitella kokoonpanoon esimerkiksi harjoitusotteluiden lepovuoroilla. Toistaiseksi näyttöjä ei juuri ole ja heidän arviointi on varsin vaikeaa.