Tapparan epäviralliset jälkipelit
Jääkiekkokeskustelu => Yleinen kiekkokeskustelu => Aiheen aloitti: Screamager - Huhtikuu 26, 2014, 19:19:53
-
Liigakausi 2013-14 sai Tapparan osalta hopeisen lopun. Viime kauden jäljiltä voitiin todeta "rospuuton jälkeen", nyt todetaan vaisummin "toisen kerran peräkkäin". Olo on tällä hetkellä paljon viimevuotista tyhjempi. Tämänvuotinen finaalisarja oli viimevuotista tiukempi ja sai mahdollisimman tiukan ja "jäytävimmän" ratkaisun. Game 7, jatkoerään 0-0-tilanteessa, yhdellä tilanteella on jäätävän kova merkitys.
Miten homma sitten päättyi? Palolalla jäätävä paikka toisessa päädyssä, mutta Karhusen hanska tuli tielle. Hetki siitä, aloitustappio "kentän paremmalla puolen", merkkauserheitä esim. Nieminen kiertää väärälle puolen yrittäen kaapata kiekkoa aloituspisteestä pelaajien jaloista. Liigan virtuoosimaisin yksilö Juhamatti Aaltonen pääsee puskemaan laidasta ja Puistola häviää 1vs1-tilanteensa, Aaltonen pääsee laukomaan ja Metsola päästää kiekon selkänsä taakse. Niin pienet marginaalit, niin pienet marginaalit.
Tapparalla oli saumansa katkaista finaalisarja, toisin kuin viime vuonna kun ei päästy otteluvoitoissa edes katkonpaikalle. Mahdollisuuksia oli nyt kolme, niistä yhtäkään ei onnistuttu käyttämään. Mielestäni hyökkäyspeli jäi loppuviimeksi turhan yksiulotteiseksi ja ratkaisijarintama hyytyi loppua kohden. Ehkä tässä pitää miettiä tarkemmin joukkueen rakennetta, oliko rosterissa kuitenkaan tarpeeksi kylmänviileitä ja mailaa puristamattomia kavereita? Vai oliko syy kuitenkin systeemissä syvemmällä, oliko valittu lähestymistapa esim. runkosarjan pystyyn puskemisjaksojen osalta kuitenkaan järkevää?
Kaikki kunnia esim. Palolan nousulle loistavaksi runkosarjapelaajaksi, mutta valitettavasti ne onnistumiset jäivät Ollin osalta liikaa runkosarjaan. Tapparan viimeiset kolme maalintekijää, eli maalintekijät kahdessa viimeisimmässä pelissä: Voutilainen, Kuusela, Voutilainen. Tukea ei löytynyt kriittisillä hetkillä heidän lisäkseen, se on pakko sanoa. Viimeisimmässä pelissä ylivoimallakin tarjottiin paikkoja ja Kärppien alivoima antoin Tapparan pyörittää, mutta ei onnistunut maalinteko tai edes riittävä laukominen.
Itse aiheesta pää on nyt hieman tyhjä, jatketaan pohdintaa myöhemmin.
-
On kyllä takki niin helvetin tyhjä. Se, miten tässä pitäisi taas innostua uudesta, saatanallisen pitkästä kaudesta ja kivisestä tiestä kohti uutta mestaruusmahdollisuutta tuntuu aika uskomattoman kaukaiselta ajatukselta nyt. Useimmiten kauden päätyttyä on suhteellisen helppoa nollata tilanne ja ajatella että ensi kaudella on taas paremmat mahdollisuudet ja pian sitä jo innoissaan odottaa uusia pelaajajulkistuksia, jatkosopimuksia, kesätreenikuvia... Jopa viime kaudella se uusi kipinä löytyi suhteellisen helposti, mutta nyt tuntuu vaikealta. Niin suuri mahdollisuus, niin lähellä. Muutaman sentin päässä.
Luojan kiitos tästä ei jäänyt mitään sikäli hampaankoloon, että täysin omissa käsissä se voitto oli ja itse se pupellettiin. Ei kaaduttu huonoon tuuriin, ei tuomareihin. Kärpät oli parempi.
Noh, ensi vuonna taas pykälän paremmin ja koska tämän lähemmäs mestaruutta ei voi enää päästä, parannus voi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Kyllä täältä taas tullaan.
-
Tyhjä on mieli. Pettymys raju. Mutta kaikesta huolimatta oikea joukkue voitti ja juurikin niin pienellä erolla, kuin joukkueiden tasoerot ovat.
Positiivisia asioita tästä hopeasta tulee mieleen ainakin pelaajien menetys, joka iskee mestarijoukkueen rosteriin yleensä rajuiten. Toinen positiivinen asia on mestarikrapulan välttäminen ja jääpähän nälkää myös ensikaudelle.
Viime kaudella kahden voiton päähän, tällä kaudella yhden voiton päähän, ensikaudella...
-
Ei voi mitään. Kärpät oli kaksi viimeistä peliä parempi ja aktiivisempi. Tosin pelin paras paikka oli tänään Palolalla, mutta minkäs teet. Kiitos Tappara niistä lukuisista elämyksistä, joita tälläkin kaudella sai kokea. Kiitokset Nemolle, toivottavasti saisi itsensä vielä kerran kuntoon.
Live is life soimaan viimeisen kerran ennen ensi syksyä..
-
*****tillinen pettymys, toisen kerran peräkkäin finaalissa ja sama tulos kuin vuotta aikaisemmin. Tosin viime kevään nöyryytys oli vielä kauheampi kuin tämä, vaikka tämäkin on painajainen kuin pahimmasta elokuvasta. 3-1 ottelusarja kääntyy game sevin myötä vastustajalle jatkoerässä kyllä sylettää. Kaukana ovat ajat jolloin sekä viimekeväinen että tämä käännettiin kultaiseksi. Sen verran jo nähty näitä hopeakeväitä, ettei kauheasti lämmitä edes jälkeen päin.
Katkeraa makua niellen kiitän silti joukkuetta kaudesta, parhaanne teitte.
-
On ollut vuosikausien perinne kirjoitella tänne pelaajien kevättodistukset, mutta nyt se ei jotenkin tunnu oikealta. Kollektiivina voitetaan ja hävitään. Kaikki palstan jäsenet varmasti pystyvät arvioimaan ketkä olivat onnistujia ja kenelle jäi parannettavaa. Mutta todistusten yhteenveto on ollut hyvä tapa pistää kausi pakettiin ja käsitellä tappio - voittoonhan nämä karkelot eivät ole loppuneet sitten Uraman pronssiottelun.
Vuosi sitten oli herkullinen paikka ottaa mestaruus, mutta siihen ei loukkaantumisten sävyttämässä keväässä ja Porin hurmoksessa pystytty. Nyt tiedettiin jo kesällä, että mahdollisuudet mestaruuteen ovat, mutta haaste tulee olemaan kovempi. Menetettiin maajoukkuetason pelaajia samaan aikaan kun Kärpät värväili kovaa ryhmää. Myös Jokereiden luultiin laittavan pokeritermein all-in jäähyväiskaudellaan, mutta kaikki tietävät miten siinä kävi.
Siirtomarkkinoilla menetykset (Barkov, Koskiranta, Mäntylä...) olivat täysin mahdottomat suoraan korvattavaksi. Joukkueen johdolle pitää kuitenkin nostaa hattua siitä kuinka tämän kauden Tappara oli kuitenkin kovempi joukkue kuin vuosi sitten. Kaikki hankinnat eivät osuneet, mutta niihin reagoitiin ja Tappara pyörittikin kovaa pelaajarulettia. Loppusuoralla hankittiin vielä todella kovan luokan vahvistukset hyökkäykseen ja puolustukseen - joka tontille oli tarjolla pääsarjatason korvaaja, jos tarvetta ilmenee. Tasaisen laadukkaasta ryhmästä näytti lopulta kuitenkin hiukan puuttuvan sitä jotain - se aivan huippuluokan taito pistää kiekko reppuun kovassakin paikassa. Playoff-peleissä kovin viimeistelijä olikin loukkaantumisista kärsinyt vuokramies Jukka Voutilainen, jonka maila ei tärissyt tiukassakaan paikassa.
Voutilainen on toki kokenut voittajatyyppi ja kansainvälisen tason pelaaja, mutta itseäni jäi jotenkin mietityttämään, että miksi juuri tämä Kalpasta tullut keikkatyöläinen oli lopulta meidän terävin kärki? Läpi kauden puhuttiin Tapparan kovasta harjoittelusta, mutta menikö se sittenkään nappiin? Toki Tappara pelasi eniten otteluita, mutta jäikö jollekin se kuva, että "kovaa harjoitellut Tappara" sai tästä jonkinlaista etulyöntiasemaa keväällä? Itselleni ei jäänyt. Lukko vei Tapparan 7. otteluun asti ja sai lehtitietojen mukaan Liigan eniten vapaapäiviä kauden aikana. Väkisinkin ajatukset palaavat pelillisesti ja tuloksellisesti erittäin heikkoon jaksoon Sotshin kisojen jälkeen. Joukkue vaikutti kaikinpuolin väsyneeltä ja pelasi taktisesti köyhää peliä paiskoen punaviivalta kiekkoja päätyyn. Oliko harjoituskuorma tuolloin päällä ja opeteltiinko "rasituksen alla pelaamista" (Rautakorven termi 2000-luvun alusta)? Oliko jakso fyysisesti liian raskas?
Runkosarjan aikana sai tosissaan miettiä mikä on Tapparan ns. pelikirja, mutta playoffien edetessä se kristalisoitui. Otteluiden sisällä oli selkeä rakenne ja rytmi, itse pelissä suunnilleen kolme erilaista pelitapaa. Ylivoimapelikin oli rakennettu poikkeuksellisen monimutkaiseksi, usealla eri toistuvalla variaatiolla, joita kaikkia käytettiin. Jokainen playoff-sarja näytti aluksi siltä, että Tappara on pelillisesti selkeästi vahvempi. Jopa finaalisarja, vaikka ensimmäinen peli hävittiin. Kuitenkin Aravirta teki repaleisella materiaalillaan Tapparalle jo isosti kiusaa. Lukolla oli kärjeltään terävä, mutta paljon Tapparaa kapeampi rosteri ja sarja meni jo seitsemänteen peliin. Ja lopulta Kärpät, joka oli jo matossa mutta nousi sieltä ja kampesi itsensä voittoon. Miksi vastustajat tuntuivat kehittyvän sarjojen edetessä ja pystyivät eliminoimaan Tapparan peliä? Pelikirja oli kiistatta hyvä, koska jokainen sarja aloitettiin vahvasti, mutta puuttuiko jälleen reagoitikykyä koska ero kirittiin kolme kertaa kiinni?
Sitten vielä yksi kentän ulkopuolinen asia, jossa Tapparan pitää parantaa todella paljon: Median hallinta. Miksi joka kevät kun Tappara on mestarikandidaatti, on median näkemys asiasta se, että Tappara on kentällä raiskaamassa lajia ja ottamalla voittoa suurella vääryydellä? Mediatalojen kynämiehet eivät yhtään maalia tee, mutta tuomarit ja pelaajat ovat ihmisiä joten KAIKKI vaikuttaa kaikkeen. Oliko Plihalin maali kuitenkin tämän sarjan vedenjakaja? Toisaalta upea playoff-henkeen sopiva roskamaali, mutta se: nosti mediametelin, vaikutti tuomarilinjaan, lisämotivoi Kärppiä. Mediameteli vaikuttaa Liigan ja tuomareiden johtoportaaseen - tuliko sieltä ohjeistusta kenttätasolle? Tuomaripeluutusta ainakin muutettiin Levonen-Hakkaraisen ottaessa vastuu loppu sarjasta. Jos pelaajalle tulee itselleen se tunne, että tuomarilinja on kiristynyt, niin uskaltaako hän puolustaa samalla voimakkuudella? Yksikin jäähy saattaa ratkaista sarjan ja tuomarit joutuvat tekemään päätöksensä sekunnissa, kovan paineen alla, kenties luisteluspurtista hengästyneenäkin. Ässien kultakeväästä kertovassa Kiven Kovat kirjassa päävalmentaja kertoo, kuinka apukoutsi Kaukoranta halusi yrittää tuomareihin vaikuttamista, mutta Kivi ei. Kaikkie tiedämme, että termi liaanikiekko syntyi Pasi Kaukorannan suusta, vaikka tilanne kentällä oli täysin päinvastainen - Ässät pelasi erittäin intensiivistä kamppailukiekkoa. Kivi sanoi Nelonen Pron studiossa tänä keväänä, että "Tappara pelaa näitä pelejä juuri niin kuin niitä pitää pelata". Hän tietää mistä puhuu. Kuinka ollakaan termi liaanikiekko nousi otsikoihin tasan vuosi myöhemmin uudestaan. Missään Kärppä-haastattelussa sitä ei näkynyt, mutta tuliko se median itsensä keksimänä vai ujuttiko joku ajatuksen toimittajille. Mehukas ja keskustelua herättävä skuuppi - tuomarilinja on liian salliva, ja siitä hyötyy liianikiekkoa pelaava Tappara ja kärsii virtuoosimainen Kärpät.
Melkoinen vuodatushan tästä tuli. Onko yllekirjoitetussa mitään järkeä, en ole aivan varma. Sen tiedämme, että mestaruuskrapulasta emme kärsi myöskään kaudella 2014-15. Katsotaan millaiset rosterit ovat kenelläkin jäljellä kun kun KHL on tehnyt jokakesäiset tuhonsa ja toivotaan, että meillä on ensi kaudellakin yhtä hyvä sauma. Kolmas kerta toden sanoo ja sitten onkin yhden projektin loppu ja uuden alku.
-
26.4.1986 Tshernobyl
26.4.2014 Oulu
Mauton vertaus, pahoittelut siitä. On vaan niiiin tyhjä olo.
-
Tämä Ljpp:n esiin nostama asia nousee todella suureen merkitykseen.
Miksi Tappara menestyessään on niin suunnattoman vihattava seura?
Joka ainut vuosi kun Tappara vaikuttaa vahvalta joukkueelta, alkaa median painostus (kahva, liaanikiekko. jne.). Jotakin merkitystä nyt sitten on ( josta emme siis tiedä koskien Rautakorpea), valmentajan tai joukkueen johtajan esiintymistavassa. Leinosen esiintyminen on todella surkeaa esim. tässä lippuhinta-kysymyksessä.
Tämmöiset sinällään pienet seikat nousevat suureen arvoon tasaisissa sarjoissa.
-
Tappara oli taas kerran loistava. Vahvuus on sellainen asia että se häiritsee muita. Se kenellä on rahaa ja kuka hallitsee mediaa (sanomaoy) tuo esille suosikkinsa. Jos on almamedian alueella niin jää paitsioon. tänä keväänä tämä korostui koska sanoma oy omisti lähetykset.
Esim Ilves ei pärjännyt joten ei ollut otsikoissa. Kärpillä rahaa, pystyi mm. vaihtamaan tuomarit viimeiisiin 3 peliin sillä.
-
Onhan tämä julmaa. Samalla kertaa kuvastaa urheilun hienoutta ja raakuutta. Ei mistään muusta harrastuksesta voi saada tällaisia fiiliksiä.
Hieno joukkue ja upea taistelu. Harmittaa niin vietävästi, ettei Nieminen, Peltola, Metsola ja kumppanit vieläkään saaneet nostaa pyttyä ilmaan - saako Nieminen koskaan Tapparan paidassa enää tällaista mahdollisuutta?
Mutta miten voi olla, että taas käy näin? Kaksi hopeaa putkeen, ja vielä tällä tavalla? Kertooko kolmas kerta tälläkin kertaa toden?
Kova paikka on, mutta ei vain voi mitään. Onnittelut myös Ouluun, Kärpät on mestaruutensa ansainnut.
-
Pari kriittistä loukkaantumista runkosarjan loppupuolella sotki kuvioita aika pahasti. Jormakka ei missään vaiheessa palannut samalle tasolle kuin ennen loukkaamista. Joukkueen kannalta vielä pahempi tason pudotus loukkaantumisen takia osui Aallon kohdalle. Teemu pelasi todella hyvää puolustuspeliä ennen loukkaantumistaan. Tehot toki jäivät koko kauden vajaaksi. Kakkosketjulle olisi vielä tarvinnut tehdä jotakin Jormakan paluun jälkeen.
Jotenkin hirttäydyttiin liikaa odottamaan ketsupin lentoa, varsinkin finaaleissa. Jos olisi ollut vaihtoehtoja niin ehkä ne tehot olisi sieltä tulleet?
Hyökkäyspeliin kaipaisi enemmän suoraviivaisuutta koko porukalta ala palola parhaimmillaan. Viime kaudella hiukan samat murheet finaaleissa.
Kiitos kuitenkin tästäkin kaudesta vaikka hopea v*tuttaa suunnattomasti.
-
Tappiot niellään kirveet rinnoissa, mutta hopeat kaulassa... Tällä kertaa mentiin pisimmän mahdollisen kaavan kautta, mutta ei ihan riittänyt. Mitäpä tuota nyt enempää analysoimaan: joukkueena voitetaan tai hävitään.
Kiitoksia kuitenkin kuluneesta kaudesta ja eipä tähän finaalipaikkaan olisi heti alkukaudesta uskonut. Takki on nyt tyhjä ja pää on tyhjä... Kiekkoloma alkoi.
ljpp:
Ässien kultakeväästä kertovassa Kiven Kovat kirjassa päävalmentaja kertoo, kuinka apukoutsi Kaukoranta halusi yrittää tuomareihin vaikuttamista, mutta Kivi ei. Kaikkie tiedämme, että termi liaanikiekko syntyi Pasi Kaukorannan suusta, vaikka tilanne kentällä oli täysin päinvastainen - Ässät pelasi erittäin intensiivistä kamppailukiekkoa. Kivi sanoi Nelonen Pron studiossa tänä keväänä, että "Tappara pelaa näitä pelejä juuri niin kuin niitä pitää pelata". Hän tietää mistä puhuu.
Mediasta vielä sen verran, että olikohan esimerkiksi Nelonen Pro:n kommentaattoreista muita Tapparan puolella, kuin yllättäen Karri Kivi... Olisivat viimeistään finaaleissa voineet roudata studioon edes yhden Tappara-taustaisen kommentaattorin näiden seitsemän pelin aikana (käsi pystyyn kaikki, jotka olisivat halunneet hiljentää esim. "Tikitalkin" mute-näppäimellä...).
Muutenkin tuo "kahvakiekko" tai "Metso sulaa" -mantrat ovat ihan käsittämätöntä **#**@%...! Kun tarpeeksi jotain toistetaan, niin kaikki menee läpi "totuunena"... eli on kunnon propagandaa.
Kahvakiekostakin on kuultu vasta 90 -luvun puolivälistä saakka, jos en nyt ihan väärin muista (tai viimeistään 2000-luvun alusta?). On siinäkin ajassa jonkin verran vettä Tammerkoskessa virrannut....
Mutta eipä tästä aiheesta enempää tähän ketjuun minun osaltani...
Kiitoksia vielä kerran kuluneesta kaudesta!
-
Kiitos hyvästä taistelusta. Mitään ei jääny käteen, mutta finaalipaikka on aina hatun nosto. Tuskin noi mitalit ketään lämmittää, ihan turhan kanssa koko mitalien jaot. Vain mestarit muistetaan, ja niin sen pitää olla.
-
2001 Hopeaa
2002 Hopeaa
2003 Kultaa
2013 Hopeaa
2014 Hopeaa
2015 ?
Sama valmentaja molemmilla kerroilla. Kyllä tässä tajuttoman vitutuksen ahjossa saa taas itteään keräillä ens kauteen. Kaikki oli jo kämmenellä ja vietiin sitten julmasti pois. Ei tätä halua edes ymmärtää. Tän piti olla se kausi, alusta loppuun. No ei ollu, ei taaskaan. Onhan siinä sekin että meillä olis nyt kaksi kultaa, mutta ei tietenkään ole. Joka kevät sama laulu. Mestaruuden voittaminen tämän tasoisessa organisaatiossa tapahtuu aivan liian harvoin. Sille on tehtävä jotain tänä keväänä.
-
Tappara-viha tulee jääkiekon ammoisilta ajoilta, kun parhaimmillaan kolmekin tamperelaista joukkuetta kyykytti Stadin kingejä. Kun sitten Brewer toi voittamisen kulttuurin HIFKiin, niin pian Westerberg satsasi Tapparan edustusjoukkueeseen tehden siitä ammattilaisjoukkueen (tai ainakin puoliammattilais), ja taas oli aloitteet tamperelaisilla. Jne, välillä ollutta Turku-vaihetta lukuunottamatta akselilla Helsinki-Tampere on "torailtu".
Kun sitten helsinkiläis-voittoinen media on tamperelaisia vastaan, ja Tampereella vieläkin vahvasti Tappara-Ilves-KooVee-kannattajat, niin tällaista se on. Ja voin vakuuttaa, likaisemmaksi käy jatkossa!
Nelosen studiossa kävi ainakin Janne Ojanen kerran kommentoimassa koko ottelun. Vellu Ketola oli kaikkein vähiten puolueellinen, puhui asiaa niin paljon kuin ruokkiva käsi salli. Myös höpöttäjä-Grönman oli kauden aikana Tapparan puolella välierään asti, tietenkin.
Se off-topicista.
Jokaisessa tappiossa itää voiton siemen, niin tässäkin. En epäile hetkeäkään, ettei nyt tulevalla kaudella oltaisi jälleen mestarisuosikkeja. Onko meillä silloin maalivahti-pari, isot pakit, top-5-keskushyökkääjät vai mitä, mutta jotain osaa kohennetaan. Harjoittelusta tiedetään taas jotain uutta, tosin ensi talvena ei ole Ölumppialaisia kesken kauden.
2003 mestaruutta edelsi runkosarja, jossa oltiin välillä lähes jäämässä ulos play-offeista (säälejä ei ollut) ja peli kuraa. Saukkosen Anu kirjoitti tuolloin jotain Tapparan syödyistä eväistä. Vähän kammottaa odottaa ensi kautta, mitähän sieltä oikein tulee... Tuleeko se 2003-vuoden vaikea kausi, joka päättyy kultaan, vai se 2005-vuoden voittamisen kiima, joka hiipui loppukaudella ja lopulta päättyi puolivälierään.
-
Ollaan me vaan kovia. Taas finaalissa ja taas hopea. (Hitto!!)
Koska viimeksi on sama porukka ollut peräkkäisinä vuosina finaalissa? Ja sitä ennen runkosarjan 12.s..
Tuli mieleen slogan "Sankaritarinat ei synny, ne tehdään". Jotenkin meillä se tekeminen, kiima, loppui 3-1 voitoissa.
Nyt Tappara-takki niskaan ja ulos tuulettumaan ja tunnustamaan väriä. Olen ylpeä Tapparasta.
-
Jos on almamedian alueella niin jää paitsioon. tänä keväänä tämä korostui koska sanoma oy omisti lähetykset.
Timanttinen kommentti, kiitos.
Tosiaan, Sanoma Oyj:llä on yksioikeudet Liigaan ja he luonnollisesti myyvät tätä tuotetta eteenpäin kaikissa mahdollisissa muodoissa. On TV-lähetykset joka päivä ja joka paikkakunnalta. On Iltasanomien nuppiluvultaan iso urheilutoimitus, joka tuottaa multimediaa asiasta päivittäin. On Liigapörssi peliä ja viikottain ilmestyvä Urheilu Sanomat. Ennen Hjalliksen KHL-pokeria, oli Sanoma myös omistajana mukana Hartwall Areenassa.
Tämä kaikki sekä sopimuksessa liikkuva raha tekee Sanomasta Liigan isoimman ja tärkeimmän yhteistyökumppanin. Tämä tuo heille myös erittäin paljon valtaa Liigan sisällä. Jos tämä pääyhteistyökumppani syystä tai toisesta alkaakin arvostelemaan ostamaansa tuotetta, nousevat hikikarpalot kravattimiesten ohimoille.
Se mikä tässä häirtisee on se, että pääyhteistyökumppani Sanoma otti kauden huipennuksen aikaan erittäin voimakkaasti ja yksipuolisesti kantaa pelilliseen, eli Liigan sisäiseen asiaan. Tuomarilinja oli kiistatta salliva ja kentällä rikottiin paljon. Hyvän journalismitavan mukaista olisi esittää väitteensä perustellusti ja molempien joukkueiden kannalta. Halutessaan Sanomien toimitus olisi voinut esimerkiksi tilastoida finaalien vihelletyt ja viheltämättä jääneet rikkeet, jolloin heilä olisi ollut faktaa väitteensä tueksi. Sen sijaan tuomarilinjan todettiin yksipuolisesti suosivan Tapparaa, joka on kuulemma isokokoisempi, vahvempi ja romuluisempi ja siksi sortaa Kärppiä kentällä. Väitteen tueksi poimittiin 5 irrallista Tappara-pelaajan rikettä videolle - kuka tahansa voisi koostaa samanlaisen videon Kärpistä, tai mitä tahansa joukkueesta.
Vaikuttiko mihinkään, sitä on mahdotonta sanoa. Sen tiedämme, että tuomaripeluutusta muutettiin niin, että Levonen-Hakkarainen veti sarjan loppuun. Tämä kaksikko veti sikäli kireämpää linjaa, että yleisen sallivuuden lisäksi he poimivat muutaman irtotilanteen sieltä täältä, eivätkä välttämättä niitä kovimpia.
Muutamia yksittäisiä tilanteita jäi mieleen, Tappara-lasein katsottuna:
- Josh Green lanasi poikittaisella Kärppä-pelaajan Tapparan maalinedusruuhkasta. 2min. Isku oli turha ja erittäin kova, rike selvä. Mutta montako vastaavaa poikittaista meni sarjan aikana läpi?
- Tampereen viimeisessä pelissä Josh Green sai maalin edustalla ihan reippaan iskun keskelle naamataulua (Kukkonen?). Green vielä hieman korosti tilannetta filmaamalla. Jäähyä ei tullut. Kuitenkin juurikin Green sai jäähyn hyvin samanlaisesta tuuppauksesta Ivan Humlin naamavärkkiin edellisessä ottelussa. Huml filmasi räikeästi. Jäähy tuli.
Vaatisi pelien uudelleen katselua ja tilastointia, jotta pystyisi osoittamaan kääntyivätkö rajatapaustuominnat Kärpille mediakohun ja tuomarivaihdoksen jälkeen. Bomanin ja hänen parinsa linja oli sallivampi, mutta itselleni jäi siitä kuitenkin tasapuolinen kuva ja niissä peleisä raitapaidat pysyivät sivuosassa, lukuunottamatta kyseenalaista Plihalin maalia, joka kieltämättä oli sarjan isoin tuomio. Ja erittäin mahdollisesti koko sarjan kääntänyt vedenjakaja.
Juha-Matti Aaltonen kommentoi asiaa pelin jälkeen, että liaanikiekosta puhuttiin mutta hänen mielestään molemmat yrittivät hyökätä. Hyvän voittajan hieno lausunto, joka kuitenkin todisti sen, että pelaajat eivät elä tyhjiössä ja mediakohu oli saavuttanut myös pukukopit.
-
Kiitos hianosta kaudesta ja onnea Ouluun! Tappara-lippis takas päähän, leuka rinnasta ja kohti v*ttuilun himoisia Kärppä-tuttuja.
-
2001 Hopeaa
2002 Hopeaa
2003 Kultaa
2013 Hopeaa
2014 Hopeaa
2015 ?
Sama valmentaja molemmilla kerroilla. Kyllä tässä tajuttoman vitutuksen ahjossa saa taas itteään keräillä ens kauteen. Kaikki oli jo kämmenellä ja vietiin sitten julmasti pois. Ei tätä halua edes ymmärtää. Tän piti olla se kausi, alusta loppuun. No ei ollu, ei taaskaan. Onhan siinä sekin että meillä olis nyt kaksi kultaa, mutta ei tietenkään ole. Joka kevät sama laulu. Mestaruuden voittaminen tämän tasoisessa organisaatiossa tapahtuu aivan liian harvoin. Sille on tehtävä jotain tänä keväänä.
Joo ei oikein jaksais taas olla taikauskoinen, että kolmas kerta toden sanoo. Toi 2003 olis hyvin voinut jäädä saavuttamatta, kausihan oli kaikkea muuta kuin hurraa huutoja, puolivälieristä meinasi tulla lähtö alta aikayksikön Bluesia vastaan. Ja muutenki pudotuspeleissä homma oli aika leväällään, muutamat yksilöt otti joukkueen reppuselkäänsä ja kantoivat maaliin voittajina.
-
Pahin kuohunta on yhen nukutun yön jälkeen laskenut.
Täytyy sanoo, että olihan taas hieno kausi ja joukkue (vaikka eilen ei siltä tuntunut, pelkkä tappio täytti pään), se on pitkä tie kovasta treenistä lähtien, syksyn ja talven pimeimpien kuukausien tarpoo runkosarjaa niin pelaajille kun faneille, kevät talvella alkaa taas valostuun ja tosipelit lähenee, ja hups eilen ne jo sitten päätty, kyllä tässä tarviikin lomaa kiekosta, nyt just ei motivoi ens syksy lätkän osalta taas yhtään.
Niin pienestä kiinni, niinkun todettua, ei ton tiukemmaks mestaruuden ratkominen voi mennä, mutta taas jäi jossiteltavaa, 3-1 tilanteessa oli pelejä, eriä, vaihtoja ratkasta peli meidän hyväks, mutta niin nyt vaan ei käynyt, mestaruuden ois suonut joukkueelle, mutta ennenkaikkea Niemiselle, Jugille noh nytkun alkaa luetteleen niin koko joukkue taas :).
Lätkää se tosiaankin vaan on, enskaudelle ilmeisesti tulee taas ihan sopivasti liikennettä pois ja uusia joka on hyvä, mutta myös suuriosa mieluisia pelaajia tästä ryhmästä jääkin.
Tosiaan, edelleenkin enskaudelle taas toivoisin sitä ykkössentteriä jota ei oikeastaan tällä kaudella ollut missään vaiheessa (paitsi ehkä Voutilainen, mutta tuli melko loppuvaiheessa ja heti myös pikkuvamma, alotukset yms jäi aluks ottamatta).
Myöskin taas kerran maalivahtiasiaa, nyt on mielestäni jo 2 kautta ollut ihan epäterve tilanne, tarvis olla 2 hyvää maalivahtia enskaudeks, KILPAILUA, nyt on ollut puoltoista kautta niin, että Metsolalla ei oo kilpailijaa, se on aivan sama pelaatko aivan paskasti pelin, pelaat seuraavankin pelin, ei hyvä. Toivottavasti nyt 2 kauden jälkeen kun tällä sapluunalla on menty, Rautakorpi ja johto tajuais jo pikkuhiljaa tehdä muutosta tohon maalivahti toimintaan.
2 hyvin vedettyä kautta, se suurin palkinto vaan jäi puuttuun, toivottavasti ollaan mestaruustaistossa ensvuonnakin, silloin on mahdollisuus taas.
Seuraavaks tässä sitten saa mielenkiinnolla seurata enskauden joukkueen rakentamista, toivottavasti hankinnat on loistavia, muutama kova pelimies lähtenee aivan varmasti kuitenkin tästä joukkueesta.
-
Hopeata on pureskeltu tässä nyt jonkin aikaa ja edelleen päällimmäisin ajatus on ”mitä jos”. Tämä ajatus kertoo äärimmäisestä tasaisuudesta, jota viimeisin finaali kuvasi äärimmäisellä tavalla. 0-0-tilanteessa jatkoerään, jossa Palolalla jäätävä paikka toisessa päädyssä, mutta Karhusen hanska tulee tielle. Hetki siitä, aloitustappio "kentän paremmalla puolen", merkkauserheitä esim. Nieminen kiertää väärälle puolen yrittäen kaapata kiekkoa aloituspisteestä pelaajien jaloista. Liigan virtuoosimaisin yksilö Juhamatti Aaltonen pääsee puskemaan laidasta ja Puistola häviää 1vs1-tilanteensa, Aaltonen pääsee laukomaan ja Metsola päästää kiekon selkänsä taakse.
Niin pienet marginaalit, niin pienet marginaalit, mutta tämä kuvastaa koko finaalisarjaa ja oikeastaan Tapparan kautta pienoiskoossa. Kauden ajan puhuttiin prosenttikiekosta ja sen eri tulkinnoista hyökkäävine ja puolustavine vivahteineen. Finaalisarjassa Kärppien puolustuspelaaminen kuitenkin voitti Tapparan hyökkäyspelaamisen eikä Tapparan puolustuspelaaminen pystynyt loppuun asti vastaamaan Kärppien hyökkäyspelaamiseen. Oliko pelitapa sittenkään riittävästi tilanteita tuottava, kun otetaan huomioon suorittava osa eli pelaajiston koostumus? Kamppailupelaamista korostettiin ja siihen yllytettiin itse pelin kautta, mutta olivatko esimerkkeinä Palola ja Jormakka yhdessä valmiita suorittamaan sitä, kun varmasti oli tiedossa playoffien sallivuus ja tilan väheneminen? Luisteluvoima oli myös tärkeä aspekti Tapparan pelissä ja sitähän löytyi, mutta pettikö luistelua tukeva kamppailuvoima sittenkin liikaa joidenkin kohdalla?
Pelaajista
Jos finaalipelaamisen tarkastelu viedään ihan ketjutasolle, niin kuin se on havainnollista viedä, löydetään mielestäni pari senlaatuista ongelmaa, että niitä sai pohtia jo runkosarjankin aikana.
Ykköskenttä Voutilaisen johdolla oli Tapparan tasaisin yksikkö ja sisälsikin joukkueen varmimmat suorittajat yhdessä. Kuusela ja Voutilainen tekivät kaikki Tapparan maalit viimeisissä kolmessa pelissä.
Etenkin JMJ:n ketjun katoaminen tulostaululta toisen pelin jälkeen ja oikeastaan pelillinenkin katoaminen kolmessa viimeisessä pelissä oli mielestäni se pahin takaisku Tapparalle. Tämä ketju oli loistava runkosarjaketju, mutta Jormakan loukkaantuminen jotenkin pääsi sekoittamaan ketjun kokoamisen taustalla ollutta kaunista ajatusta liikkuvasta, syöttelevästä ja lujaa laukovasta koostumuksesta. Sitten kun se paikka yhtäkkiä maalikuningas Palolalle tulikin Game 7:ssä, sillä paikalla olisi kaikki epäonnistumiset ja heikot suoritukset unohdettu, kiekko löysikin hanskan. Eihän siinä viimeisimmissä peleissä Palolalla ollut oikeastaan paikkojakaan, kun sitten yhtäkkiä mahdollisuus ratkaista mestaruus, mutta soronnoo. Jormakka laukoi paljon, mutta ne olivat enemmän suupaisuja maalia kohden kuin vaarallisia maalintekijän yrityksiä. Järvinen sai tuotua kiekkoa alueelle ja ajoi maalille, mutta nyt ei onnistunut. Järvinen oli kuitenkin parhaiten tasonsa säilyttänyt pelaaja tuosta Särkänniemi-ketjusta.
Kolmos- ja neloskenttä saivat vielä Lukko-sarjassa luotua vahvuuksiensa mukaisesti tarpeeksi tilanteita joukkueen hyväksi. Kolmoskentän Nieminen-Green-Peltola vahvuudet ovat ehdottomasti kulmapelissä ja Kärpät onnistui pitämään kolmikon kulmaväännöt vaarattomina. Plihalin tulo Peltolan tilalle Game 7:iin vähensi entisestään ketjun liikkuvuutta eikä se ollut mielestäni hyvä siirto nimenomaan ketjun hyökkäävyyttä tarkastellen, koska kulmapeliin ja -vääntöihin pelinsä perustava ketju tarvitsee myös kevyempiä jalkoja vähintään yhden jalkaparin verran. Neloskenttä vauhdikkaine laitureineen sai Lukko-sarjassa luotua tilanteita nopeudella ja ketteryydellä, jopa ratkaisten sen sarjan, kun Haapala punnersi maalille. Kärpät kuitenkin onnistui paremmalla häirintäpelillään pimentämään ko. ketjun laiturien vahvuudet ja nelosketjun peli oli kokonaisuudessaan vaaratonta, mitä pidemmällä finaalisarja eteni.
Rosterista kokonaisuutena
Ketjut pystyivät periaatteellisesti pelaamaan hieman tai paljonkin erilaista peliä toisiinsa verraten. Vahvuuksia ikään kuin samaistettiin kenttien sisään, oliko se kuitenkaan oikea ja paras lähestymistapa etenkään Särkänniemi-ketjun kohdalla? Jormakka ja Palola katosivat kuvasta melko lailla täysin, kun tilaa ja aikaa otettiin entistä enemmän pois sääntöjen niin salliessa. Mielestäni ratkaisijaosasto ei ollut näissä ketjumuodoissa parhaalla mahdollisella tolalla, koska vahvuudet peittyivät heikkouksien taakse, koska se peittyminen sallittiin pelin puolesta ja oli ikään kuin luonnollista. Ei siitä voi pelaajia sinällään syyttää, mutta niin vain kävi.
Ykkösketjusta löytyi riittävästi kylmäpäisyyttä ja ratkaisukykyä silloin, kun sitä eniten tarvittiin, muista siihen ei nyt valitettavasti ollut. Luonnistuiko muilla kentillä onnistumispaineiden käsittelykykykään riittävästi? Sitä ei joukkueen ulkopuolelta osaa sanoa, mutta ainakin Palolalla oli SE PAIKKA tehdä jotain suurta. Vielä kerran joukkueen viimeisimmät maalintekijät, neljästä viimeisestä pelistä järjestyksessä alusta alkaen: Bailen, Green, Plihal, Voutilainen, Kuusela ja Voutilainen. Virtuositeettia, kokemusta ja kylmäpäisyyttä näiltä pelaajilta löytyy, eri suhteessa tosin, mutta siis löytyy niitä ratkaisijaominaisuuksia, joita ei muilta nyt riittävästi löytynyt.
Yksi aspekti, jonka haluan finaaliparista nostaa erityisesti esiin, on joukkueiden pelaajiston kotoperäisyysaste. Kärpissä oli viime kausien aikana Oulun seudulla varttuneita ja Kärpissä Liigaan kasvaneita omia kasvatteja vakiorooleissa sekä paluumuuttajia: Karhunen, Eminger, Kukkonen, Niemelä, Ohtamaa, Pokka, Aaltonen, Alikoski, Donskoi, Junttila, Keränen, Komulainen, Pirnes ja Pyörälä sekä muita kokoonpanon ulkopuolisia kuten Viuhkola. Tapparalla oli enemmän ”vanhoja poikia kokoon”-tapainen koostumus, paljon minimaalisempana nimilistana kuin Kärpillä: Saravo, Puistola, Nieminen ja Kuusela. En voi olla ajattelematta ajattelumallia ”työ kontra omistautuminen”, ainakin kun mietitään sitä yksittäisissä tilanteissa vaadittavaa puristusta ja tahdonvoimaa joukkueiden välillä.
Organisaatiosta
Omasta mielestäni tärkeä ajatus, joka on edelleen syytä pitää mielessä kaiken tämän märehtimisen keskellä: Nyt on vieläkin käynnissä organisaation perusparannus saaristen ja hirvosten aikakauden jälkeen. Aina sanotaan, että pitää elää hetkessä ja KHL vie miehet, ei luoda pitkiä projekteja, mutta Tapparassa on ainakin pyrkimys siihen, kun avainpelaajia on sidottu pitemmillä sopimuksilla ja panostetaan pelaajien kehitykseen. Täytyy toivoa, että se oma pelaajatuotantokin sieltä tulevaisuudessa nostaa Kärppien tavoin päätään, mutta nyt on vielä ”jouduttu” turvautumaan hieman valmiimpiin ja ulkopuolisiin pelaajiin, joita on silti ehdottomasti onnistuttu kehittämään (Palola, Järvinen, Jormakka, Kallela, ..). En ole kaikista junnupuolen ratkaisuista selvillä, mutta sielläkin pitäisi pian alkaa tapahtua, kun Tappara on tekemässä itsestään organisaationa laadukkaampaa ja se näkyvin osa eli liigajoukkue/osakeyhtiö parantaa toimintaansa. Junnupuolen pitäisi pysyä tässä kehityksessä mukana tai jopa olla edellä kehityksessä.
Kaksi hopeaa on loistava pohja organisaation kehitykselle edelleen, mutta ne ”vain hopeat” kertovat kuitenkin rakenteellisista ongelmista, kun satunnaistekijät ja tätä myöten joukkueen rakenne ei ollut ihan varmalla pohjalla kauteen lähdettäessä eivätkä kesken kauden tehdyt muutokset olleet sittenkään ihan riittäviä, tai ainakin siltä tuntuu noin niin kuin suoritusvarmuuden osalta. Kärkipelaajia Koskirantaa ja Barkovia ei onnistuttu korvaamaan riittävän ajoissa ja Bailen kypsyi toki osittain Mäntylän pakiston liiderin rooliin. Oliko Järvisen kenttä pelillisen pohjan lisäksi myös henkisen pohjan osalta turhan heikoilla mestaruusjoukkueen kakkosketjuksi? Täytyy kuitenkin mainita myös pakistosta, jota ennen kautta pidettiin jumalattoman vaarallisena. Missä oli Aalto, missä oli Puistola? Joo, kentällä olivat, mutta Aallolla uransa heikoin kausi runkosarja+poffit ja Puistola ei päässyt suomalaiseen peliin riittävän nopeasti sisään. Vaarallisia nimiä, mutta kentällä jäivät liiaksi varjoon, mielestäni pääosin johtuen Tapparan puolustusvoittoisemmasta pelistä, jolloin pakkien tehtävä on pääosin puolustaa. Lisäksi ylivoimilla pyöritettiin vain kahta pakkia, mutta Aalto oli niistäkin toinen pääosan kaudesta.
Mutta mitä jos...
Viimeisenä kaneettina, tätä kaikkea tarvitsisi pohtia paljon vähemmän, jos yksikin tilanne, vain yksi tilanne, olisi kääntynyt Tapparan eduksi ennen Kärppiä esimerkiksi jatkoerässä. Se oli tällä kertaa loppuviimeksi niin pienestä kiinni, että oikein hirvittää. Mitään tällaista ei pohdittaisi, jos yksikin laukaus olisi mennyt Tapparan kannalta edullisemmin, mutta niin kai se on aina, että se tulos ansaitaan. Voittoisa tulos oli niin lähellä, mutta kun se jäi kuitenkin saavuttamatta vaikka katkonpaikkoja oli, on mielestäni syytä pohtia syvällisemmin niitä syitä, miksi saavutetuissa kolmessa katkonpaikassa ei missään onnistuttu.
-
Kyllä tuo materiaalin ero alkaa tässä hahmottumaan ja 3-1 johtoasema antoi ehkä väärän kuvan joukkueiden potentiaaleista. Samalla löytyy myös asioita joita olisi ehkä voinut tehdä paremmin, tai eri tavalla.
Kun tuota Screamagerin maalintekijälistaa katsoo, niin kyllähän siinä tavallaan Tapparan kärki kapenee mitä pidemmälle kevät eteni. Kuusela ja Voutilainen olivat tämän joukkueen parhaat pelaajat niin "paperilla" kuin kaukalossakin. EHT-tason jätkiä molemmat, kokeneita mutta eivät ikäloppuja ja mestaruuksia vyöllä. Kiekkokausi jatkuu kohti Minskin MM-kisoja, niin ketkä kaikki finalistit saavat Erkalta puhelinsoiton? Kukkonen, Aaltonen, Pyörälä satavarmasti ja ehkä vielä Ville Pokka jos Leijoniin halutaan kasvattaa uutta runkoa. Tapparasta? Niinpä. Jormakalla on EHT-näyttöjä ja Palolalla hyvä runkosarja, joten leiripaikkaan voi olla pientä saumaa, mutta aika ohkaisesta mahdollisuudesta puhutaan kisojen suhteen. Ikävää olla oikeassa, mutta on tullut tällä kaudella varoiteltua muutamaan kertaan tasavahvan ja tasapaksun pienestä erosta. Jo Lukko-sarjassa nähtiin kuinka paljon yksi loistava yksilö voi kentällä saada aikaan (Vahalahti).
Ketjut tosiaan olivat yksipuolisesti kasatut. Ykkösessä keskikokoiset ja joukkueen parhaat yleispelaajat. Kakkosessa pienet ja vikkelät. Kolmosessa hitaat ja vanhat työhevoset (pl. Peltola) ja nelonen oli sitten se mitä jäi jäljelle. Ehkä tuota olisi pitänyt varioida enemmän kauden aikana. Itse olen vanhanaiksesti Työntekijä-Pelintekijä-Maalintekijä koostumiksien kannalla ja pakkipareissa klassinen Varmistava-Hyökkäävä roolijako. Rautakorpihan ei edes pakkien osalta ajattele näin.
Vaikka ykkösessä Kuuselan pelikovuus on erittäin hyvää luokkaa, niin kyllähän tuosta kentästä maskimies ja riparimaalien vääntäjä puuttui. Erkinjuntti omalla pyörimisellään jumitti peliä nurkkiin ja jäi pakkien sitomaksi. Kakkosessa ongelma on äärimmilleen korostunut, vaikka Palola onkin sähäkkä pelaaja. Jormakka joutui usein tekemään maskia Järvisen ja Palolan pyöriessä kauempana ja silloin ei kyllä olla pelaajan vahvuusalueilla. Kolmosen kiekollinen peli taas puutui ennenkaikkea olemattomaan liikkeeseen ja osittain taidonkin puutteeseen.
-
Juurinkin tuo pakkihomma...itse ajattelen myös niin, että pitäisi olla hyökkäävä-puolustava tai yksi pari jopa puolustava-puolustava. Tärkeimpänä pidän pakkien suhteen loistavaa avaustaitoa.
Pakkien offensiivi on sitten etenkin tasakentin pelkkää plussaa.
Ja hyökkäyskentissä yhden vähintään pitää olla fyysisempi. Senttereiden aloitustaitoon myös toivoisi kehitystä.
-
Edelleen on todella tyhjä olo, tämä joukkue oli ehdottomasti kulta-ainesta. Niin hyvin roikuttiin mukana peleissä, vaikka välillä oltiinkin alakynnessä pahasti. Valitettavasti 20 playoff peliä oli liikaa, kun Kärpät pääsi paljon helpommalla. Se alkoi näkymään pahalla hetkellä, 3-1 johtoasemassa finaaleissa. Viimeisessä finaalissa Tappara oli selvästi väsyneempi ja huonommalla jalalla, mutta huikean taistelun ja Metsolan ansiosta päästiin jatkoajalle ja lopulta senttien päähän voitosta. Mahtava joukkue, joka jäi ilman palkintoa. Harmittaa todella paljon ja erityisesti Niemisen takia.
-
Onhan tämä joukkue hurjan kova, mutta se viimeinen silaus puuttui jälleen.
Olen todella ylpeä koko joukkueesta, mutta pakko nyt jälleen vähän katsoa, mitä olisi voitu vielä tehdä paremmin.
Rosteri oli leveä ja laaja, ja vaikka kenttien kemiatkin tuntuivat osittain kohtaavan, niin jokaisessa kentässä lähes jokaisella pelaajalla oli samat vahvuudet ja heikkoudet.
Ykkösnyrkissä EJ-Voutilainen-Kuusela oli kiekollista osaamista, mutta myös hyvää kulmapeliä. Heikkouksia en löydä muuta kuin sen, että kentän kemia ei mielestäni koskaan lähtenyt tasaviisikoin toimimaan niin kuin olisi pitänyt. Ylivoimalla sujui hyvin, tasaviisikoin harmittavan vähän maalipaikkoja. Ehkä ongelma oli se, että Voutilainen tuli niin myöhään tuohon keskelle, ja koko kauden siinä venkslattiin Malista ja Greeniä.
Kakkonen taas oli täynnä taiteilijoita, joista valitettavasti jokainen 5-5 pelissä oli tehoton. YV.llä jälleen esimerkiksi Palola on vaarallinen, mutta tasaviisikoin todella heikot playoffit mieheltä. Järvinen oli kyllä hyvä ja Jormakka liukas, mutta vaikka peli ajoittain pyöri ihan hyvin, niin maaleja ei tullut tarpeeksi siihen verrattuna, kuinka usein sitten soi omassa päässä. Välillä tämä kenttä oli totaali mankelissa.
Kolmonen taas oli isojen pelaajien rouhintakenttä, joissa pelattiin vastustajaa väsyttävää kulmapeliä. Jälleen kuitenkin tehoton. Tässä kentässä ei ollut sellaista "Jormakkaa", joka parilla potkulla saisikin pyörityksen päätyttyä sen maalipaikan. Esimerkiksi Peltolan ja Jormakan paikkoja olisi voitu aikaisemmin koittaa vaihtaa, mutta ymmärrän hyvin sen, että särkänniemikenttä haluttiin pitää yhdessä, kun koko kausi sillä oltiin vedetty.
Nelosessa taas oli luisteluvoimaa ja mielestäni tämä oli kaikkein onnistunein kokonaisuus muodossa Kaksonen-Malinen-Haapala. Mielestäni parhaiten onnistui nimenomaan neloskenttä roolissaan. 5-5 pelissä en pitäisi ihmeenä vaikka olisi todella lähellä, että tämä kenttä olisi tehnyt eniten maaleja (jos lasketaan Plihalinkin osuma)?
Pakistosta Bailen nousi siihen rooliin, mihin ajattelin Puistolan nousevan kauden alussa. Puistola oli kuitenkin valitettavasti lähempänä "Larssonia", kuin Bailenia. Ei missään nimessä ollut sellainen puolustuksen liideri, mitä odotettiin. Hyvä liigapelaaja, ei siinä mitään ja ihan mallikkaasti noin pelasi muutenkin. Ei ottanut kuitenkaan edes playoffeissa sitä ns. johtajan viittaa. Ei halunnut olla ratkaisupelaaja, toisin kuin esimerkiksi Bailen. Jotenkin haluton kuva jäi Puistolasta koko kaudella. Mies on ollut ylivoimalla yleensä hyvä ja tehnyt pisteitä huomattavasti, nyt tippui YV:stä jo hyvin pian runkosarjan alussa, eikä tuntunut olevan halua taistella edes itseään takaisin sinne.
Muuten puolustuksesta puhtaat paperit Saravolle, Kankaanperälle ja Kauppiselle, joka mielestäni nousi kenties yhdeksi tärkeimmäksi puolustajaksi playoffseissa.
Aalto oli viime kauteen verrattuna iso pettymys, kiekko poltti lavassa ja ei saanut niitä laukauksia maalille. Larsson paransi playoffseihin, mutta todella pahaan saumaan tuo oma maali. Pakko olla huolellisempi. Ei voi olla sattumaa että sama mies tehnyt samantapaisen maalin jo kahdesti vuoden aikana. Monelle satu kertaakaan koko uralla.
Joukkueen luomisessa myöskin menttiin hieman kauden alussa vihkoon. Bailen oli ainut osuma, McRae, Hetenyi, Tabacek (joka omasta mielestäni oli ihan hyvä).. Erityisesti McRaen floppaaminen oli aika paha rasti. Green ja Voutilainen olivat hyviä sentterivahvistuksia, mutta jotenkin se, että tuo ykkössentterin paikka eli koko ajan, mielestäni sekoitti tuota EJ-Kuusela -akselin peliä. Siitä puheenollen, toivoisin Kuuselan rinnalle ensikaudelle hieman enemmän kiekkoa jakavampaa kaveria kuin EJ, tai sitten esimerkiksi Järvinen siihen sentteriksi, niin voisi tulla kovaa jälkeä.
Connolly <-> Sawada vaihdossa hävittiin. Paha sanoa, miten Connolly olisi pärjännyt (viime kauden perusteella ihan hyvin myös playoffseissa) ja näin, mutta Sawadasta nyt ei ainakaan playoffseissa ollut mitään hyötyä. Connollyn kautta menetettiin suuri osa leveyttä, koska kauden alkuperäisen kokoonpanon perusteella kolmosessa olisi pelannut joko Kuusela tai Jormakka, jolloin sinne olisi saatu järjettömän paljon kovempi voimavara, kuin mitä kolmosessa nyt oli. Olettaen tietenkin, että kauden 2012-2013 EJ-Connolly -pari olisi yhä toiminut ykköskentässä.
Tässä asioita, jotka tulivat mieleen, että miksei sitä mestaruutta kenties nyt tullut ja mitä pitäisi parantaa. Mielestäni jalkoja tarvitaan enemmän myös kolmoseen. Kahta hidasta sentteria alaketjuissa ei voi pitää. Green mielestäni saa vetää ensi kauden kolmossentterinä ja YV:n maskimiehenä, mutta Plihal, vaikka kovasti pidinkin hänen pelistään, ei vain ole sellainen nelossentteri, joka liigassa olisi hyvä. Jalka ei riitä. Ei voida kahden kankean sentterin takia antaa näin paljon avustusta.
-
Hieno joukkue, hieno suoritus! Hopee ei todellaka oo häpee!
Kiitos Tappara!!!
-
Hieno joukkue, hieno suoritus! Hopee ei todellaka oo häpee!
Kiitos Tappara!!!
Täysin samaa mieltä tästä! Kärpät oli viimeset 3 peliä kuitenkin niin paljon pelillisesti parempi, ettei meillä ollu mitään jakoo. Mä arvelin sitä jo silloin, kun Kärpät kavensi sarjan 2-3. Joko kunto loppui tai iski paniikki. Ihan sama, mutta
miksi pitää aina etsiä joku syyllinen, kun koko joukkue hiipui ihan täysin!?
HIENO KAUSI TAKANA! ISO KIITOS KOKO TAPPARAN PELAAJISTOLLE, VALMENNUKSELLE JA ORGANISAATIOLLE!!!!
-
Mutta mun mielestä jutun juoni on siinä että Finaalissa Game 7 ja yhdellä maalilla mestaruus. Siksi katkeruus ja kitkeryys jäytää vielä pitkään, vaikka kausi kokonaisuutena olikin hieno. Nyt takana 2 hävittyä finaalisarjaa, jotka hyvin olisi voitu myös voittaa, jos jos ja jos. Ottais tää päähän jos olis hävitty vika peli Oulussa 5-0 mutta ei läheskään niin paljoa kuin nyt. Palolan kuti sisään, muutama sentti ylemmäs ja tilanne olis hiukan toisenlainen. Mutta kun meille ei sitä kannua suoda sitten millään niin ei suoda.
Mutta ensi keväänä mestaruus on jo varma, eikö niin. 01,02,03 ja nyt sitten vaan 13,14,15. Ei paljoa tässä kohtaa naurata, mutta ensi kausi kun alkaa niin taas on mahkut. Jos ei fanit luota niin ei luota pelaajatkaan. Mä luotan että seura yms kaikki siihen liittyvät tekevät kaikkensa että mestaruus ensi kaudella tulee. Enää ei yksinkertaisesti ole varaa hävitä.
-
Mutta mun mielestä jutun juoni on siinä että Finaalissa Game 7 ja yhdellä maalilla mestaruus. Siksi katkeruus ja kitkeryys jäytää vielä pitkään, vaikka kausi kokonaisuutena olikin hieno. Nyt takana 2 hävittyä finaalisarjaa, jotka hyvin olisi voitu myös voittaa, jos jos ja jos. Ottais tää päähän jos olis hävitty vika peli Oulussa 5-0 mutta ei läheskään niin paljoa kuin nyt. Palolan kuti sisään, muutama sentti ylemmäs ja tilanne olis hiukan toisenlainen. Mutta kun meille ei sitä kannua suoda sitten millään niin ei suoda.
Mun mielestä asia on taas päinvastoin: Finaalit, game 7, jatkoerä.... niin hieno saavutus, että vaikka se yksi maali jäikin tekemättä, niin silti voi olla tyytyväinen. Totta kai minäkin olisin sen mestaruuden halunnut nähdä, ja kyllä se harmitti/harmittaa, mutta olihan tuo huikea sarja etenkin joukkueelta jonka piti hävitä finaalit 4-0. Elämä jatkuu!
P.s. Omalla kohdallani vitutusta lievittää kun ei käy lueskelemassa Kärppä & Ilves fanien ilkkumisia jatkoajasta, Ilves-foorumilta, tai mistään muualtakaan. Välillä tekis mieli, mutta kun sen tietää ettei siitä hyödy mitään, niin ei kannata. :)
-
Olihan se vähän niin, että Pelicansia ja Lukkoakaan vastaan ei oltu selvästi parempia, vaan ne kuuluisat pienet marginaalit ja onnikin olivat silloin meidän puolellamme. Sama tahti meinasi sitten jatkua finaaleissa, mutta viime hetkellä kävikin toisin. En oikein missään vaiheessa kautta uskonut tuon joukkueen mestaruuteen. Jotenkin tuntui, että välillä runkosarjan pelitkin olivat tietynlaista selviytymistaistelua joka johti loppujen lopuksi aivan käsittämättömän pitkälle. Jatkuvasti oli sellainen olo, että viime kauden joukkue oli hiukan parempi. Ihmeen tapahtuminen oli kuitenkin hiuskarvan varassa ja Kärppien laittaminen noin tiukille oli kyllä sellainen suoritus, että Kanada-maljan olisi melkein voinut puolittaa kuten joku (olikohan Ahomaa?) sanoi nelosen studiossa.
-
En kirjoittanut finaalien aikana mitään... eikä vieläkään oikein pysty kirjoittamaan. Ei ainakaan mitään järkevää. Niin tyhjä olo. Tyhjä ja epäuskoinen.
Ensin Tapparalla kolme ottelupalloa. Kaikki näytti hyvältä. Siitäkin huolimatta, että Kärpät oli ollut kieltämättä pelillisesti edellä.
Vain yksi voitto kolmesta pelistä olisi riittänyt mestaruuteen.
Lopulta vain yksi maalikin olisi riittänyt mestaruuteen.
Ja tässä sitä ollaan musta pekka kourassa. Ei tahdo uskoa. Eikä käsittää.
Tottakai hieno kausi. Murhaava suoritustaso runkosarjassa ja taso säilyi pleijareissakin - eikä finaalisarjaa yksinkertaisesti voi hävitä tämän tiukemmin. Tähän runkoon kun saadaan muutama täsmävahvistus erityisesti kiekollisen pelin pyöritykseen, niin seuraavalla kaudella ei muusta enää voisi pelatakaan kuin ykkössijasta.
Mutta sittenkin olo on aivan kamala. Ei yksinkertaisesti voi hävitä tuollaisessa tilanteessa. Viimeksi on v*tuttanut näin paljon kai lähinnä kevään 2002 finaalit - tai ei, ei sekään näin paljon. Ei läheskään.
Joukkueelle kuitenkin tsemppiä - te teitte kaikkenne niillä pelimerkeillä, mitä oli jaettu.
Ensi kaudella sitten sitä revanssia ja mestaruutta hakemaan, niin sen jälkeinen riemu tuntuu tämän koettelemuksen jälkeen sitäkin makeammalta!
-
Nythän on se tilanne ensi kautta ajatellen, että se Mestaruus on tultava. Tämä lataa taas järjettömät paineet koneistoon, mutta urheilu on paineen sietoa ja sen hallintaa. Eiköhän nämä kaksi kautta opettaneet jo kantapään kautta sen, mitä se pokaali vaatii. Uskon ja luotan että se jo Jukan kansiossa lukeekin. Toisaalta tätä on tietystä kulmasta katsottuna helppo käsitellä, kun 2000-luvun alku on kirkkaassa muistissa. Kovalta tää silti kourii, mutta ohi menee. Vuoden päästä ei vituta yhtään !
-
Nythän on se tilanne ensi kautta ajatellen, että se Mestaruus on tultava. Tämä lataa taas järjettömät paineet koneistoon, mutta urheilu on paineen sietoa ja sen hallintaa. Eiköhän nämä kaksi kautta opettaneet jo kantapään kautta sen, mitä se pokaali vaatii. Uskon ja luotan että se jo Jukan kansiossa lukeekin. Toisaalta tätä on tietystä kulmasta katsottuna helppo käsitellä, kun 2000-luvun alku on kirkkaassa muistissa. Kovalta tää silti kourii, mutta ohi menee. Vuoden päästä ei vituta yhtään !
No en tiedä. Jo se, että ollaan oltu kahdesti peräkkäin finaalissa, on vaatinut aivan uskomatonta tuuria ja venymistä ja osaamista. Puhumattakaan, että vedettäisiin kolmas kerta putkeen finaaliin ja vielä kirkastettaisiin mitalia. Tämä vuosi osoitti taas, kuinka tasainen sarja tämä on, vaikka lopulta mestaruus on aina kahden kauppa. Sarjan tasaisuutta kuvaa se, että loppuotteluissa mentiin aivan millimarginaaleihin siitä huolimatta, että Kärppien piti kävellä mestaruuteen.
Tässä on nyt lopulta molemmilla finaalikausilla joukkueesta löytynyt nimeään parempia pelaajia. Koskiranta oli aivan huikea ja Barkov yllätti kypsyydellään kaikki. Tällä kaudella JMJ ja Palola olivat paikoittain jopa aivan jäätäviä ja Bailenkin pääsi vauhtiin. Jokainen kausi on oma tarinansa ja taas ensi kaudella tarvitaan uusia menestystarinoita nostamaan joukkueen tasoa ja tuomaan laajuutta. Nimittäin taas näyttää siltä, että jokunen profiilipelaaja pitää korvata uudella nimellä. Meillä oli lopulta tuuria/osaamista/suunnitelmallisuutta hankintojen ja rosterin syvyyden kanssa, sitä samaa tarvitaan taas ensi kaudella.
En nyt aivan heti kuitenkaan lähde ensi kautta tähystelemään sillä sloganilla, että mestaruus on tultava. Helvetin aikasta. Varmaa lienee vain se, että siellä on taas kovia joukkueita askissa syyskuussa ja varsinkin myöhään keväällä. Aivan kuten tälläkin kaudella.
-
Vaikea tässä on vieläkään pukea mitään sanoiksi. Se kuuluisa v-alkuinen sana ei ole päässä, vaan ennemminkin on henkisesti ihan rikki. Tämä oli jotenkin niin hemmetin kova kevät, varsinkin jos verrataan viime kauteen. Jotenkin Tapparan seuraaminen runkosarjan lopusta tähän viimeiseen finaalin kulutti ja vaati hemmetin paljon. Oikeastaan olen helpottunut siitä että pääse hengähtämään.
Loppupeleissä Tappara kaatui toisen kerran perättäin samoihin asioihin. Puolustuksessa on liian virheherkkiä pelaajia, joiden taso on liian heittelevä. Kärpissä tälläisiä hasardipommeja a'la Larsson ja Aalto ei ollut, vaikka mm. Mashur ja Niemelä heikompia olivatkin. Kuitenkin siellä oli se tarpeeliinen perustaso. Ja totuuden nimissä Kärpillä oli terävämmät yksilöt, mielestäni Ivan Huml oli ihan timanttinen. Aina pelotti kun sillä oli kiekko. Tapparalla ei KOKO JOUKKUE YHDESSÄ onnistunut oikeastaan missään pelissä. Aina oli "tulosyksikön" kentistä jompi kumpi ihan sekaisin. Ja kun Tapparalle ei alemmissa kentissä ollut tulosuhkaa, niin peli oli liian puolustuvoittoista ja energiaa vievää. Sanotaan nyt näin että liian moni tulosvastuun pelaajista kuitenkin petti.
Jälkeenpäin kun tässä miettii niin aika merkillistä kuitenkin että oltiiin näin lähellä mestaruutta. Tavallaan peli asettui uomiinsa mutta sitten kumminkaan se ei asettunut, sen verran tuskainen kevät oli pelillisesti. Mielestäni Kärpät tyrkyttämällä tarjosi kannua Tapparalle. Miettikää nyt oikeasti millä tavalla Tappara kusi kaksi Oulun peliä. Ensimmäisessä ottelussa Saravo kämmää heikolla passilla syöttämällä Aallon jalkoihin. Ja taas 5.peli kaatui Larssonin heittämään omaan maaliin. Siihen nähden suhteutettuna on omituista, että noin lähellä se oli.
Valmennuksella ei myöskään tainnut olla ihan palikat kasassa. Runkosarja vedettiin stabiileilla kentillä ja play-offeissa aloitettiin ralli. Sawada pelasi koko ajan runkosarjassa vaikka esitykset oli todella heikkoja, sitten heti kovissa peleissä villaan. Ei mennyt valmennuksella ajatukset jengin pelistä niinkuin piti.
Jotain tapahtui koko sarjassa Plihalin ja 1-3 johdon jälkeen. Hullua sanoa, mutta meni ihan maku finaaleihin tuon jälkeen. Se median itkemisen määrä Tapparaa ja tuomareita kohtaan oli ihan järkyttävää, unohtamatta "tuulipukuja". Ei sellaista jaksa, varsinkin kun se alkoi viime vuoden finaaleissa. Mielestäni tuomarit oli ollut hemmetin hyviä tähän asti sarjassa, tietenkin Plihalin maali oli kyseenalainen, mutta mielestäni se oli hieno rottailu Plihalilta, toki iso maali mutta ei ihminen kaikkea voi nähdä. Lisäksi tuomari joutui typerän säännön uhriksi. Noh, alkoi itkut liaaneista, kahvasta ja Tukka-Jukan jääkiekosta. Media oikein rummuttamalla rummutti näitä.
Mielestäni Tappara ei osannut käsitellä tuota kohua oikein. Ihmettelin jo Niemisen anteeksi pyyteleviä kommentteja siitä maalista. Yritti vain pehmittää kohua ja tulevaa tuomarointia? Mielestäni oli väärä lähestyminen Nemolta. Joukkue alkoi varovaiseksi ja Kärpät lisäsi HUOMATTAVAN paljon likaisia elementtejä peliinsä, väitän heidän harrastaneen "liianikiekkoa" huomattavasti enemmän kuin Tappara tuon 1-3 johdon jälkeisissä peleissä. Tapparan maalineduspelihän hajosi ihan käsiin.
Suurimmaksi osaksi sarja ratkesi kuitenkin ihan pelaajamateriaaliin. Tapparalla oli enemmän heikompia lenkkejä. Metsolakin pelasi sarjan "tärkeimmässä" pelissä heikomman pelinsä.
Eipä tässä sepustuksessa mitään järkeä ollut...
-
Itse en kyllä näe tämän finaalisarjan mitenkään ratkenneen tuomarityöskentelyyn ja missään tapauksessa se ei ollut syy Kärppien mestaruuteen. Kyllä Tappara mielestäni menetti saumansa liian varovaiseen pelaamiseen siinä vaiheessa, kun heillä oli kaikki avaimet käsissään. Kärpät lisäsivät fyysisyyttä rohkeasti pakkotilanteessa ja sai sillä jotenkin käännettyä pelin itselleen.
-
Itse en kyllä näe tämän finaalisarjan mitenkään ratkenneen tuomarityöskentelyyn ja missään tapauksessa se ei ollut syy Kärppien mestaruuteen. Kyllä Tappara mielestäni menetti saumansa liian varovaiseen pelaamiseen siinä vaiheessa, kun heillä oli kaikki avaimet käsissään. Kärpät lisäsivät fyysisyyttä rohkeasti pakkotilanteessa ja sai sillä jotenkin käännettyä pelin itselleen.
En ole väittänyt tämän ratkenneenkaan tuomarityöskentelyyn.
Tappara vain kadotti identiteettinsä tuon Plihalin maalin jälkeen. Kärpät lisäsi hiukan ronskimpaa peliä ja Tappara alitajuisesti otti napsun pois, niin siitä tulee hemmetin iso ero.
-
Jotain tapahtui koko sarjassa Plihalin ja 1-3 johdon jälkeen. Hullua sanoa, mutta meni ihan maku finaaleihin tuon jälkeen. Se median itkemisen määrä Tapparaa ja tuomareita kohtaan oli ihan järkyttävää, unohtamatta "tuulipukuja". Ei sellaista jaksa, varsinkin kun se alkoi viime vuoden finaaleissa. Mielestäni tuomarit oli ollut hemmetin hyviä tähän asti sarjassa, tietenkin Plihalin maali oli kyseenalainen, mutta mielestäni se oli hieno rottailu Plihalilta, toki iso maali mutta ei ihminen kaikkea voi nähdä. Lisäksi tuomari joutui typerän säännön uhriksi. Noh, alkoi itkut liaaneista, kahvasta ja Tukka-Jukan jääkiekosta. Media oikein rummuttamalla rummutti näitä.
Mielestäni Tappara ei osannut käsitellä tuota kohua oikein. Joukkue alkoi varovaiseksi ja Kärpät lisäsi HUOMATTAVAN paljon likaisia elementtejä peliinsä, väitän heidän harrastaneen "liianikiekkoa" huomattavasti enemmän kuin Tappara tuon 1-3 johdon jälkeisissä peleissä. Tapparan maalineduspelihän hajosi ihan käsiin.
Suurimmaksi osaksi sarja ratkesi kuitenkin ihan pelaajamateriaaliin. Tapparalla oli enemmän heikompia lenkkejä. Metsolakin pelasi sarjan "tärkeimmässä" pelissä heikomman pelinsä.
Eipä tässä sepustuksessa mitään järkeä ollut...
Hienosti kirjoitettu, itsekkin näin tapahtumat täsmälleen samalla tavalla.
-
Vaikea tässä on vieläkään pukea mitään sanoiksi. Se kuuluisa v-alkuinen sana ei ole päässä, vaan ennemminkin on henkisesti ihan rikki. Tämä oli jotenkin niin hemmetin kova kevät, varsinkin jos verrataan viime kauteen. Jotenkin Tapparan seuraaminen runkosarjan lopusta tähän viimeiseen finaalin kulutti ja vaati hemmetin paljon. Oikeastaan olen helpottunut siitä että pääse hengähtämään.
Tähän erittäin vahva sama. Jo tuon perjantain kuudennen finaalin jälkeen oma ilmapallo oli täysin tyhjä, siihen tuli kannattajanakin ladattua kaikki mahdollinen hallissa, ratkaisupeli tulikin seurattua ihan "puolivaloilla". Vaikka tällä hetkellä on menossa KHL-finaalit, NHL-playoffit ja MM-kisatkin ovat tulossa niin tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa. Eiköhän kuitenkin kevään kuluessa jotain mielenkiintoa uutta Liiga-kauttakin kohtaan synny, kun Tappara joukkue alkaa hahmottua.
Ja kuten aiemminkin tuli todettua niin Tapparan energiavarastot olivat aika tyhjiä jo tuossa kuudennessa pelissä. Ympäri kenttää tehtiin jatkuvasti selviä väsymyksestä johtuvia huolimattomuusvirheitä ja Kärpät vaikutti 45 minuutttia olevan paljon terävämpi. En tiedä olisiko tämä pitänyt jotenkin huomioida pelisuunnitelmassa ja yrittää pelata vähän yksinkertaisemmin ja jättää ne näpertelyt ja syöttöjen hakeminen pois. Vaikka tosiaan lähelle päästiin niin olihan tuo Kärppien roosteri nimenomaan kärjen osalta paljon laajempi ja terävämpikin. Kovaa työtä JR ja kumppanit kuitenkin tekivät.
-
Joopa juu, hopeaa ei ole häpeä, mutta ottaa aivolohkoon aika urakalla, edelleen. Eikö ole muuten ihme homma miten nälkä kasvaa syödessä, ei harmittaisi läheskään niin paljon jos olisi pudottu jo pelsuille 4-1? Tai ENNAKKOON ylivertainen Kärpät olisi vienyt finaalit 4-0. Lisäketutusbonus on tuo Palolan 1000 taalan tontti, mestaruus EI voinut olla lähempänä vaikka kaikki parametrit ja asiantuntijat, mediapeli muuta arvioivat. Tätä pohjustusta vastaan täytyy olla enemmän kuin tyytyväinen kokonaisuuteen ja suhteuttaa saavutusta. Hopeakin on jo hieno, harvinainen loistosuoritus! Tuplahopea sitä vasta onkin!! Aivan tyhmää miettiä jotain maalivahtien peluutusta, ketjuja, pelaajien suorituksia ilta vs. Ilta. Jotain tekemällä niin ja niin voitto olisi tullut tai JOS meillä olisi JMA niin tulee ainakin ensi vuonna, hah hah!
On se aika hitsin vaikeaa voittaa mestaruus nykyään, ehkä 7-8 joukkuetta lähtee sitä uskottavasti joka kausi tavoittelemaan ja lähes yhtä monta floppia nähdään joka vuosi. Kärpätkin ui floppien putkessa vuosia ja millä budjetilla, 7 vuotta kallista floppia! Jokerit..äh, näitä riittää! Tappara on nykyisin kaukana flopista, uskottava ja huipulla. Ei pettänyt Palolat, Jormakat, Metsolat eikä varsinkaan Rautakorpi! Kaikki onnistuivat aivan mahtavasti kun katsomme kokonaisuutta, eikä takkerruta game 7 sullemullesullemulleSULLE ratkaisuun. Kiitos ja jatketaan tästä, toivotaan mitalia ensi kaudella, väriä on turha spekuloida ::)