...Jos peli on keskiviikkona katkolla Tapparalle, voitaisiin ottaa uimalakit katsomoon mukaan;)

Täältä ulkomailta käsin ei valitettavasti hakametsään pääse kannustaman Tapparaa voittoon. Kuitenkin toivoisin, että meidän fanit aloittaisivat uuden kulttuurin, eikä kuittailisi vastustajan häviämisestä sarjassa. Annetaan mieluummin kiitos hyvästä playoff-sarjasta ja iloitaan voitosta. Muistan edellisestä työpaikastani sen verran, että siellä oli muutama naapuriseuran kannattaja, jotka tuntuivat aina olevan jostain Marko Mäkisen taklauksesta tmv. katkeria, vaikka oma joukkue olisikin paikallisväännön voittanut. Eli iloitaan positiivisista asioista = omien voitosta eikä negatiivisista = vastustajan tappiosta.

Mielestäni tämän sarjan valmentajat ovat harvinaisen fiksusti suhtaunut playoff-sarjaansa eikä ole ruvennut meuhkaamaan joidenkin yksittäistapausten perään.

Joka tapauksessa sarja on ollut hieno ja sitä on ollut kiva seurata vaikkakin vain nettiradion myötä. Kiitos menee etenkin Hakametsän yleisölle, joka antaa hyvää tukea äijille. Pikkasen lisää ukkoja halliin ja sitä kautta myös lisämeteliä voisi antaa vielä lisäsävärit pelaajille.

Lainaus käyttäjältä: Harald - Helmikuu 06, 2008, 00:03:36

Lainaus käyttäjältä: art - Helmikuu 05, 2008, 15:29:35

Toinen hyvä syy epäillä Saarisen valintaa on todennäköisyys. Kuinka usein lähes puskista -valinta voi mennä peräkkäin oikein? Aivan, ei montaa.

Matemaattisessa mielessä edeltävät tapahtumat eivät liity valinnan onnistumismahdollisuuksiin mitenkään.

Viittaatko tällä esim. siihen, että kruunun ja klaavan tulemistod.näk. on aina sama? Entä kuinka todennäköistä on, että kruunu tulee 10 kertaa peräkkäin? Osaamatta tätä oikeasti perustella, väittäisin, että onnistumisen 'jonkinlainen' todennäköisyys heikkenee, mitä useammin yritetään pärjätä heikoilla resursseilla. Minkälaiseksi todennäköisyydeksi sitä sitten voidaan kutsua? Hyviä termejä ja selityksiä otetaan mielellään vastaan.

Todennäköisyys hyvän valmentajan löytämiseen on hyvä silloin, jos valintakriteerit mm. Rautakorven ja Uraman aikana olisi sama kuin Mikko Saarisen osalta. Tosin edelleen pitäisi tietää ne kriteeritkin, jotta voisi siitä päätellä onko kriteerit tarkkoja vai ei. Tällä haluan vain sanoa sitä, että ei tähän pysty todennäköisyyttä oikein hakemaan, ellei tunne informaatiota tarpeeksi hyvin. Esim. noppakuutiossa pystymme rajaamaan tulosmahdollisuuden kuuteen eri vaihtoehtoon tai lotossa 39 eri numerovaihtoehtoa jne. Täytyy löytää ensin jonkinlaiset rajat ennenkuin todennäköisyyttä voi lähteä laskemaan. (Onhan tämä hiusten halkomista, mutta hauskaa pohdintaa. Kaikissa asioissa kun voi ja itseasiassa pitää mennä pinnan läpi syvempään tarkasteluun.)

Minä asuessani Istanbulissa seuraan päivittäin Tapparan otteita netistä käsin ja toivotan myös Mikko Saariselle onnea tulevalle kaudelle. Toivottavasti Mikko osoittautuu lahjakkaaksi valmentajaksi, joka kokemusta saadessaan hioutuu huippuvalmentajaksi. Onhan sitten olemassa se toinen vaihtoehto, mutta sitä nyt tässä kannata ruotia ennenkuin mies on päässyt hetken aikaa olemaan tositoimissa.

Joskus 90-luvulla Hakametsässä peli pyöri vahvasti Tapparan päässä. Pekka Laksola seisoo maalin edessä vastustajan pelaaja takanaan ja katselee rauhassa muualle. Joku todella kovaääninen mieskatsoja huutaa "Ota nyt Laksola se äijä maalilta!". Tämän seurauksena Laksola katsoo taakseen, huomaa pelaajan ja siirtyy sen viereen seisomaan.

Mulla on 90-luvulta kanssa hauska muistikuva Laksolan kaltaisesta legendasta Harri Laurilasta:
Harrilla oli taas synkkä päivä pelissä, mutta se kuitenkin sai yhden pitkän avauksen omalle lapaan ja yleisö kohahti. Sen jälkeen oli hetki hiljaista, kunnes joku kovaääninen heitti: "Mee ny äkkiä vaihtoon Hate niin jää edes kerran hyvä maku!!!". Yleisö reagoi huutoon nauramalla. Se oli niitä aikoja, kun istuttiin katsomossa menestyksen puutteesta turhautuneina.

Toinen hauska muistikuva liittyy tuohon kaikkien muistelemaan Theoren Fleuryyn. Tampereella pelattiin JYP-peli ja edellisestä JYP-pelistä oli jäänyt vähän kalabaliikkia ilmaan, kun summerin soidessa Hippoksella Marko Virtanen oli ajellut selästä Fleurya. Nyt tuo parivaljakko oli ensimmäisestä vaihdosta lähtien huomion kohteena. Ensimmäinen vaihto sujui suurinpiirtein niin, että Fleury luisteli Virtasen perässä koko vaihdon ajan ja nosteli kypärän takareunasta niin, että kypärän pleksi hakkasi nenään. Samalla Theo säesti verbaalisesti eleitään, mutta Virtanen ei sitten halunnut kokeilla onneaan ja painui vaihtoon. Viesti tuli selväksi ja Virtasen peli vähän sekosi.

Tuossa samaisessa pelissä muistan kyllä toisenkin erikoisen tapahtuman, kun ylivoimalla Ojanen pamautti suoraan syötöstä tolppaan, josta se kimposi toisella laidalla päivystäneen Fleuryn ulottuviin. Fleury veti suoraan vastikseen takaisin lämärillä ja se osui tolppaan ja palautui takaisin Ojaselle, josta ylivoiman pyöritys jatkui taas normaalisti.

Noista Ruotsalaisen Reksan paidoista: Eikös ne kymppikioskipaidat olleet mallinukkejen päällä kaukalon molemmilla puolilla laitojen keskikohdissa, kun pelipaidaksi niitä ei julkisesti kelpuutettu. Eli mainossopimuksesta oli jollain tavalla pidettävä kiinni. Se pykälä, jolla paita silloin hylättiin oli se, kun pelipaita ei ollut muun joukkueen kanssa yhtenevä numeroinniltaan.