Minusta Ilomäki on saanut ihan tarpeeksi jo näyttöjä ja ottaisin Kallelan mukaan kokoonpanoon. Myöskään Kaksonen ei välttämättä ole ollut mikään jymymenestys tällä kaudella, mutta hänen kohdallaan loukkaantumiset varmaan vieläkin haittaavat? Tabacekin voisi laittaa vaikka Puistolan tilalle, josko mies viimeinkin heräisi. Vaikka Puistolasta täytyy sanoa, että mies on parantanut alkukauteen verrattuna otteitaan huomattavasti. Kankea en sen sijaan vaihtaisi yhtään mihinkään.
Muok: ja joku sanoi, että Blues-ottelusta olisi ainesta hyväksi jääkiekkoviihteeksi... Mitä hittoa? En muista yhtään matsia moneen vuoteen, että Blues-peli olisi ollut jotenkin viihteellistä katsottavaa.
Katselin peliä ja ainoa, joka aiheutti päänvaivaa oli Ilomäki ja ne kahden metrin syötöt, jotka napsu kuvitteelliseen lapaan kahden metrin päässä kohteesta. Jotenkin tuntuu Ilomäen peli-ilo olevan ihan hukassa ja itseluottamus sen kautta myös. Yliyrittäminen paistaa noissa osoitteettomissa syötöissä, kun pää ei pidäkään peliotetta rentona.
Plihal ja Nieminen ovat kyllä hyvä tutkapari ja pitkälti heidän ansiostaan myös neloskenttä on vaarallinen. Kallela ei oikein sovi siihen kuvaan, jota nelosketjulta odotetaan -ei myöskään ilomäki.
Kallela pelaa itseään monesti pikkasen ohi puolustuspäässä ja luulenpa juuri tuon olevan se kompastuskivi häneltä. Hyökkäyspäähän olisi ihan hyvä, kunhan ei laiteta Ilomäen kanssa samaan ketjuun. Viimeksi Kallela ei tainnut saada yhtään kiekkoa Ilomäeltä vauhtiin ja lapaan.
Ottelu oli kyllä ekan erän osalta jäätävää pelaamista Tapparalta, kun Ahon konsepti sekoitettiinkin ihan täysin syvältä karvaamalla. Blues ei tainnut saada yhtään puhtaasti kontrolloitua viivelähtöä. Tappara taas pelasi jotenkin viileästi. Toinen erä oli muutamaa vaikeata tilanneta lukuunottamatta yllättävän hyvin näpeissä. Puolustuspaineesta päästiinkin tällä kertaa vaihtamaan toisin kuin Saipa-pelissä. Kolmas erä meni pelailuksi eikä siitä taida jälkipolville mitään hohtoa jäädä - tai olihan se hieno päätös Plihal-Nieminen akselin pyöritykselle, kun vauhdissa vaihdettiin äijää ja paine vastustajan päässä, kiekko rummulla, tai kontrolloidusti syöteltynä päätyi Aallon maaliin. Jos joskus maali roikkuu ilmassa, niin tossa väännössä se todellakin oli sitä.
Hienot kolme pistettä, joskin mitään jännitysmomenttia peli ei tainnut tarjota. Greenille vielä loppupointsit hienosta pistesaaliista. Ehkä eniten kummastutti ylivoima, joka ei rullannut normaalisti ja silti tuli maaleja.