Tapparan epäviralliset jälkipelit
Yleinen keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Anikos - Tammikuu 03, 2006, 23:23:23
-
Kun nyt kerran telkusta puhutaan niin mitäs tykkäätte tosi-tv:stä?
Jos ei joku jo tiedä niin myönnettäköön, moon ihan hulluna! Melkeinpä kaikki tulee katsottua(juuri nyt töllössä tulee "Kaunotar ja nörtti"), uusin villitys se tupakkalakko... (joo, menin tekemään uuden vuoden lupauksen) BB on ihan ykkönen, samoin Selviytyjät. Suomen Robinsonia tuli vähemmän katsottua, en tiä miks. Vaimot vaihtoon, ihan ykkönen(ihme perheitä Suomestakin vaan löytyy...). Onhan näitä vaikka muille jakaa!
-
Big Brotheriin jäin ihan koukkuun, jopa niin pahasti, että meinasin hankkia sen DVD:kin. No toistaseks se on vielä ostamatta. BB:n brittiversiot oli kans ihan huippuja.
-
Eihän siinä mitään. Jos ei omista omaa elämää niin silloin lienee pakko katsella kun toiset elää omaansa.
-
Eihän siinä mitään. Jos ei omista omaa elämää niin silloin lienee pakko katsella kun toiset elää omaansa.
Entäs jos omistaa oman elämän ja silti jää koukkuun?
-
Ei kai sitä aina jaksa 24 tuntia/vrk vetää tukka putkella, vaikka kuinka olisi omaa elämää? Ihan mukava välillä pistää aivot off-asentoon. Tiedä nyt sitten, kuinka paljon vaarallisempaa on illalla tuijotella lasittunein silmin tositeeveesarjoja, kuin esimerkiksi kahlailla lasittunein silmin läpi netin keskustelupalstoja. Nykyisin kun saa ohjelmat jopa nauhoitettua, eli muuta elämää ei tarvitse suunnitella ohjelmakartan mukaan.
Omalta osalta kyllästymispiste on jo sen verran ylitetty, että juuri nyt ei taida tulla yhtään tosi-tv sarjaa, jota jaksaisi seurailla. Amazing Race on juuri päättyneistä suosikki ja bb oli hyvä, joskin aivan liian pitkäksi venytetty.
-
Mä en vaan millään jaksa ymmärtää eikö ihmisen omassa elämässä ole tarpeeksi purtavaa, että täytyy vielä vahdata jonkun Jantterin tyhjänpäiväisiä touhuja töllöstä. Samaan kategoriaan lasken myös Seitsemän Päivää-lehden tilaamisen huolimatta siitä että siitä löytyy TV-ohjelmat, turhan päivänen paskalehti kaikki tyyni!
-
Mä en vaan millään jaksa ymmärtää eikö ihmisen omassa elämässä ole tarpeeksi purtavaa, että täytyy vielä vahdata jonkun Jantterin tyhjänpäiväisiä touhuja töllöstä. Samaan kategoriaan lasken myös Seitsemän Päivää-lehden tilaamisen huolimatta siitä että siitä löytyy TV-ohjelmat, turhan päivänen paskalehti kaikki tyyni!
Voi kuinka samaa mieltä olenkaan kanssasi!
-
Mä en vaan millään jaksa ymmärtää eikö ihmisen omassa elämässä ole tarpeeksi purtavaa, että täytyy vielä vahdata jonkun Jantterin tyhjänpäiväisiä touhuja töllöstä. Samaan kategoriaan lasken myös Seitsemän Päivää-lehden tilaamisen huolimatta siitä että siitä löytyy TV-ohjelmat, turhan päivänen paskalehti kaikki tyyni!
Meille tulee seiskakin! ;D Sanotaanko että mä vaan olen niin vahingonilonen ihmisten töppäilyille että mä rakastan kaikkea missä saan nauraa muille. Ei, en väitä että olisin itse mitenkään päin parempi/huonompi/erilainen mutta minäpä en hölmöilekään tv:ssä...(no olin mä kerran Tulosruudussa mutta ei mua sieltä kukaan huomannu)
-
Omistan käsittääkseni elämän, elämän jossa riittää purtavaa ja sitä omaa realitya ihan kylliksi. Vaativa vaimo kaksi puberteetin kourissa taistelevaa poikaa, sekä kaksi jatkuvassa kiimassa sekoilevaa koiraa pitävät menon melkoisen vilkkaana.
Vielä kun työni on 6 pv viikossa ja työajat keskimäärin 11-12 h/vrk:ssa lisättynä harrastuksellani, joka on notkua Hakametsässä joka ikisessä Tapparan kotiottelussa, lisättynä muutamilla vierasottelu matkoilla, voi sanoa, että kyllä elämää löytyy. Tämän perkeleen netin kanssakin on niin naimisissa, että hirvittää.
Eli, kyllä sitä omaa elämää eletään melkoisessa vilskeessä. Siksi onkin todella hienoa joskus irtautua ja nauttia siitä kun ihka oikeat ihmiset sekoilee televisioruudulla. Kiireet unohtuu kummasti kun ihmettelee kuinka ihmeessä Pertulla voi olla niin helvetin karvainen perse tai miksi tuolla naisella on nainen miehenä.
Kummastusta on myöskin herättänyt se, minkä ihmeen takia ennen ja jälkeen ohjelmien käsiteltävien kuvat on niin valheellisia. Ennen suurta ja mahtavaa muodonmuutosta sammakolla ei ole tippakaan meikkiä ja naaman täytyy ehdottomasti olla vähintäinkin norsun vitulla. Kaippa siksi, että siitä muodonmuutoksesta saadaan todella dramaattinen.
Omaa elämän elämistä se on hetkittäinen irtautuminenkin oravanpyörästä huhaa viihteen parissa, viihteen joka auttaa hienosti laskemaan kierroksia vanhasta kiihtyneestä koneesta.
-
Omistan käsittääkseni elämän, elämän jossa riittää purtavaa ja sitä omaa realitya ihan kylliksi. Vaativa vaimo kaksi puberteetin kourissa taistelevaa poikaa, sekä kaksi jatkuvassa kiimassa sekoilevaa koiraa pitävät menon melkoisen vilkkaana.
Sullahan on sitten vähän niin kuin Ozzy Osbournella... ;)
-
Kummastusta on myöskin herättänyt se, minkä ihmeen takia ennen ja jälkeen ohjelmien käsiteltävien kuvat on niin valheellisia. Ennen suurta ja mahtavaa muodonmuutosta sammakolla ei ole tippakaan meikkiä ja naaman täytyy ehdottomasti olla vähintäinkin norsun vitulla. Kaippa siksi, että siitä muodonmuutoksesta saadaan todella dramaattinen.
Mä olen miettiny ihan samaa. Melkein kaikki ihmiset näyttää aina paremmalta jos ne hymyilee(riippuu tietty purukaluston kunnosta).
Ai niin, eiköhän mullakin omaakin elämää riitä 1v7kk, 7kk ja 29v lasten hoidossa, opiskelussa ja kohta päälle työnteko (äitiys"loma" ei todellakaan ole nimensä veroisesti lomaa, pääsis jo töihin).
-
Omistan käsittääkseni elämän, elämän jossa riittää purtavaa ja sitä omaa realitya ihan kylliksi. Vaativa vaimo kaksi puberteetin kourissa taistelevaa poikaa, sekä kaksi jatkuvassa kiimassa sekoilevaa koiraa pitävät menon melkoisen vilkkaana.
Sullahan on sitten vähän niin kuin Ozzy Osbournella... ;)
No ei kai nyt sentään. Ozzy on kone ja minä olen vain minä. Melkoinen sekametelisoppa siitä ilmeisesti syntyy kun on rahaa enemmän kuin paljon ja luonne kuin Ozzyllä. On se melkoista hulabaloota, ainakin sen sarjan mukaan. Tosin tuskin se ihan realitya oli, varmaan siihen on sävelletty melkoisesti.
Ps. Yhdistit asiat varmaan noiden kiimaisten koirien vuoksi, onneksi meillä nuo ei ainakaan kuseksi ja pasko mihin sattuu.
-
Ps. Yhdistit asiat varmaan noiden kiimaisten koirien vuoksi, onneksi meillä nuo ei ainakaan kuseksi ja pasko mihin sattuu.
Joo, kyllähän se tarjosi herkullisen yhtymäkohdan ;D. Sekä tietysti se, että on ne Ozzynkin kakarat sellaisia ikuisia puberteetikoita. Ja kaippa se Sharon osaa olla vaativakin.
Niin ja tietenkin Ozzy sopii myöskin aiheeseen, tuollaistahan Osbournejen elämä varmasti (??) oikeasti on...
-
Tosi-teeveet on peräaukosta.
-
Tosi-teeveet on peräaukosta.
Sie ootki ihan ite sellainen pa rakkaani!
Niin siis Selviytyjät on enimmäkseen (=riippuen kauden kilpailijoista) erittäin hyvin tehtyä viihdettä. Etenkin vielä kun vertaa Suomen Robinsoniin. Usalaiset ovat vaan niin hyviä noissa leikkausohjausasioissa, että ei voi muuta kuin ihailla. Etenkin tämä viimeisin Survivorin Maya-jakso joka tulee Suomeen joskus parin vuoden päästä oli käsittämättömän hyvää "aivot narikkaan" -viihdettä.
Amazing race kärsii joka vuosi siitä, että kilpailijat kerätään yhteen ihan liian usein ns. aukioloajoilla/lentoajoilla ja muutenkin siinä sarjassa ottaa nupoliin se, että aina pitää olla ne samanlaiset stereotypiat mukana joka ikinen vuosi.
Suomen Big Brother oli oikeastikin yllättävän hyvä. Vaatii muutenkin paljon, että uskaltaa pistää itsensä tuolla tavalla likoon. Katsoin lähes tulkoon joka jakson. Itse DVD oli silti huono=liian pikaisesti väsätty lyhyte.
Innolla odotan jo seuraavaa kautta.
-
Omistan käsittääkseni elämän, elämän jossa riittää purtavaa ja sitä omaa realitya ihan kylliksi. Vaativa vaimo kaksi puberteetin kourissa taistelevaa poikaa, sekä kaksi jatkuvassa kiimassa sekoilevaa koiraa pitävät menon melkoisen vilkkaana.
Vielä kun työni on 6 pv viikossa ja työajat keskimäärin 11-12 h/vrk:ssa lisättynä harrastuksellani, joka on notkua Hakametsässä joka ikisessä Tapparan kotiottelussa, lisättynä muutamilla vierasottelu matkoilla, voi sanoa, että kyllä elämää löytyy. Tämän perkeleen netin kanssakin on niin naimisissa, että hirvittää.
Eli, kyllä sitä omaa elämää eletään melkoisessa vilskeessä. Siksi onkin todella hienoa joskus irtautua ja nauttia siitä kun ihka oikeat ihmiset sekoilee televisioruudulla. Kiireet unohtuu kummasti kun ihmettelee kuinka ihmeessä Pertulla voi olla niin helvetin karvainen perse tai miksi tuolla naisella on nainen miehenä.
Kummastusta on myöskin herättänyt se, minkä ihmeen takia ennen ja jälkeen ohjelmien käsiteltävien kuvat on niin valheellisia. Ennen suurta ja mahtavaa muodonmuutosta sammakolla ei ole tippakaan meikkiä ja naaman täytyy ehdottomasti olla vähintäinkin norsun vitulla. Kaippa siksi, että siitä muodonmuutoksesta saadaan todella dramaattinen.
Omaa elämän elämistä se on hetkittäinen irtautuminenkin oravanpyörästä huhaa viihteen parissa, viihteen joka auttaa hienosti laskemaan kierroksia vanhasta kiihtyneestä koneesta.
Itse asiassa tässä olikin kaikki jo sanottu niin hyvin kuin vain ihminen voi. *tekee aaltoja*
-
Omistan käsittääkseni elämän, elämän jossa riittää purtavaa ja sitä omaa realitya ihan kylliksi. Vaativa vaimo kaksi puberteetin kourissa taistelevaa poikaa, sekä kaksi jatkuvassa kiimassa sekoilevaa koiraa pitävät menon melkoisen vilkkaana.
Vielä kun työni on 6 pv viikossa ja työajat keskimäärin 11-12 h/vrk:ssa lisättynä harrastuksellani, joka on notkua Hakametsässä joka ikisessä Tapparan kotiottelussa, lisättynä muutamilla vierasottelu matkoilla, voi sanoa, että kyllä elämää löytyy. Tämän perkeleen netin kanssakin on niin naimisissa, että hirvittää.
Eli, kyllä sitä omaa elämää eletään melkoisessa vilskeessä. Siksi onkin todella hienoa joskus irtautua ja nauttia siitä kun ihka oikeat ihmiset sekoilee televisioruudulla. Kiireet unohtuu kummasti kun ihmettelee kuinka ihmeessä Pertulla voi olla niin helvetin karvainen perse tai miksi tuolla naisella on nainen miehenä.
Kummastusta on myöskin herättänyt se, minkä ihmeen takia ennen ja jälkeen ohjelmien käsiteltävien kuvat on niin valheellisia. Ennen suurta ja mahtavaa muodonmuutosta sammakolla ei ole tippakaan meikkiä ja naaman täytyy ehdottomasti olla vähintäinkin norsun vitulla. Kaippa siksi, että siitä muodonmuutoksesta saadaan todella dramaattinen.
Omaa elämän elämistä se on hetkittäinen irtautuminenkin oravanpyörästä huhaa viihteen parissa, viihteen joka auttaa hienosti laskemaan kierroksia vanhasta kiihtyneestä koneesta.
Kyllä siitä oravanpyörästä voi irtautua muutenkin kuin ihmisen älyä aliarvioivaa TV-formaattia tuijottamalla, joka on vielä TV-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Ihan vaikka alkaa karsimaan sitä työtaakkaa ja käyttää vapautuvan ajan johonkin oikeasti tärkeään, sitä mammonaa kun ei ole tietääkseni kukaan tuonpuoleiseen mukaansa saanut. Turha tässä on alkaa poikasen antamaan elämänohjeita kokeneemmalle, mutta niitä katsantokantoja on vaan monia. Toiset arvostaa elämässä eri asioita kun toiset. Mulle henk.koht. riittää vähempikin ansio (no tällä hetkellä kirjaimellisesti, kun olen taas työtön) kunhan saan tehdä itselle tärkeitä asioita ja seurata kahden pienen tyttäreni kasvua. Elämä on elämistä varten ja käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin.
Palatakseni aisaan... Reality oli aluks ihan jees uutena ohjelmamuotona, mutta nykyään kun sitä pursuaa jo aivan kaikkialta ja joka muodossa nii en viitsi tuhlata aikaani siihen. No onneks mun ei tarvikkaan kapulasta kun löytyy muitakin numeroita ja sitten vielä se off-nappi.
-
Tykkään ehdottomasti katsella tosi-tv:tä! Mm. BB, Selviytyjät, Kaunotar ja Nörtti (sekä kotimainen, että ulkomainen versio), sekä Miljonäärijussi on sellaisia, mitä olen katsellut. Suomen Robisonia en ole katsonut, muuta kuin yhen jakson...
-
Kyllä siitä oravanpyörästä voi irtautua muutenkin kuin ihmisen älyä aliarvioivaa TV-formaattia tuijottamalla, joka on vielä TV-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Ihan vaikka alkaa karsimaan sitä työtaakkaa ja käyttää vapautuvan ajan johonkin oikeasti tärkeään, sitä mammonaa kun ei ole tietääkseni kukaan tuonpuoleiseen mukaansa saanut. Turha tässä on alkaa poikasen antamaan elämänohjeita kokeneemmalle, mutta niitä katsantokantoja on vaan monia. Toiset arvostaa elämässä eri asioita kun toiset. Mulle henk.koht. riittää vähempikin ansio (no tällä hetkellä kirjaimellisesti, kun olen taas työtön) kunhan saan tehdä itselle tärkeitä asioita ja seurata kahden pienen tyttäreni kasvua. Elämä on elämistä varten ja käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin.
Palatakseni aisaan... Reality oli aluks ihan jees uutena ohjelmamuotona, mutta nykyään kun sitä pursuaa jo aivan kaikkialta ja joka muodossa nii en viitsi tuhlata aikaani siihen. No onneks mun ei tarvikkaan kapulasta kun löytyy muitakin numeroita ja sitten vielä se off-nappi.
Ensinnäkin hömppäviihteelle on aina tilausta. Eikä siinä loppujen lopuksi ihmisen älyä aliarvioida, sillä valtaosa (fiksuista) ihmisistä tietää kyllä, mitä sieltä tulee ja katsoo sitä just siksi. Ei tyhmyyttään vaan silkasta perusnautinnosta ja uteliaisuudesta. Ymmärtämättömät taikka suppeakatseiset elämän selättämät ernopaasilinnat heittävät sitten enemmänkin ilmaan niitä "en katso, vaikka maksettais" -sloganeita.
Hömpän ja hömpästä nauttivien kritisoiminen on vaan just noin perushelppoa. Siihen ekaan heittoosi saitkin ajl:lta hyvän vastineen. Tämä vastineen vastineesi meni sitten jo hieman ohi itse aiheesta.
Niin eihän siis kukaan kyseenalaista sitä, että elämässä on paljon tärkeämpiäkin ja järkevämpiäkin asioita kuin televisio noin yleensäkin. Aiheena on nyt silti tosi-tv eikä esim. perhe tai työ.
Ja tosi-tv ei muutes kyllä ole tv-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Sehän just perustuu siihen, että kukaan ei voi tietää, mitä minäkin päivänä oikeastikin tapahtuu. On vain ne annetut raamit, joihin nämä rohkeat kadun picassot maalaavat sitten niitä arkikuvia laidasta laitaan.
Joillekin on vaan jotenkin vaikea ymmärtää se, että kaiken ei todellakaan tarvitse olla sitä jokahetkistä aivoja stimuloivaa rubikinkuutiota tahika elämäntarkoitusta, vaan välillä on vaan perin terveellistä olla aidosti nolla ja löhötä siellä sohvan pohjalla naureskellen jollekin Pertun suusammakolle (taikka just sille ajl:n mainitsemalle karvaselle perseelle) telkun kautta.
Mutta se on kyllä totta, että nämä tosi-tv:t ovat jo ajat sitten karanneet käsistä ja erilaisia formaatteja on ihan liikaa ja uusia pukkaa vaan koko ajan lisää, mutta toisaalta näinhän se menee, sitä tehdään mikä myy, ja sitä kautta jokaiselle jotakin. Aikoinaan oli vain yksi saippuasarja ja sitä seurasi paljon kopioita, samalla tavalla kävi lakimiessarjojen kanssa kuten myös poliisisarjojen kanssa.
Mä en esim. jaksa sitä ylipullistelevan näköistä Shield-kaljua katsella, vaikka tällaisen kuulin kaverin pitäisikin olla just niin in. Onhan se siis kova, koska se lyö kuulemani mukaan jatkuvasti ihmisiä turpaan ja nostaa penkistäkin ties kuinka monta sataa kiloa. Mutta hyvä silti, että sillekin tv-pamppujen viimeistä piirtoja myöten suunnittelemalle tv-sarjalle löytyy paljonkin tarvetta.
Joskus jouluaikoina on kiva katsella telkusta jopa papin saarnaakin ja silti mun on hyvin vaikea uskoa Jumalaan.
Viime aikoina olen innostunut katsomaan ihan erkkinä jotain tylsää pokeria, vaikka vihaan korttipelejä.
Menikö jo ihan liirumlaarumiksi?
-
Joskus jouluaikoina on kiva katsella telkusta jopa papin saarnaakin ja silti mun on hyvin vaikea uskoa Jumalaan.
Eikös ne jumalapalveluksetkin ole tosi-tv:tä?
Ja kiitokset nimimerkille joka pitää minua tyhmänä.
-
Kyllä siitä oravanpyörästä voi irtautua muutenkin kuin ihmisen älyä aliarvioivaa TV-formaattia tuijottamalla, joka on vielä TV-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Ihan vaikka alkaa karsimaan sitä työtaakkaa ja käyttää vapautuvan ajan johonkin oikeasti tärkeään, sitä mammonaa kun ei ole tietääkseni kukaan tuonpuoleiseen mukaansa saanut. Turha tässä on alkaa poikasen antamaan elämänohjeita kokeneemmalle, mutta niitä katsantokantoja on vaan monia. Toiset arvostaa elämässä eri asioita kun toiset. Mulle henk.koht. riittää vähempikin ansio (no tällä hetkellä kirjaimellisesti, kun olen taas työtön) kunhan saan tehdä itselle tärkeitä asioita ja seurata kahden pienen tyttäreni kasvua. Elämä on elämistä varten ja käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin.
Palatakseni aisaan... Reality oli aluks ihan jees uutena ohjelmamuotona, mutta nykyään kun sitä pursuaa jo aivan kaikkialta ja joka muodossa nii en viitsi tuhlata aikaani siihen. No onneks mun ei tarvikkaan kapulasta kun löytyy muitakin numeroita ja sitten vielä se off-nappi.
Ensinnäkin hömppäviihteelle on aina tilausta. Eikä siinä loppujen lopuksi ihmisen älyä aliarvioida, sillä valtaosa (fiksuista) ihmisistä tietää kyllä, mitä sieltä tulee ja katsoo sitä just siksi. Ei tyhmyyttään vaan silkasta perusnautinnosta ja uteliaisuudesta. Ymmärtämättömät taikka suppeakatseiset elämän selättämät ernopaasilinnat heittävät sitten enemmänkin ilmaan niitä "en katso, vaikka maksettais" -sloganeita.
Hömpän ja hömpästä nauttivien kritisoiminen on vaan just noin perushelppoa. Siihen ekaan heittoosi saitkin ajl:lta hyvän vastineen. Tämä vastineen vastineesi meni sitten jo hieman ohi itse aiheesta.
Niin eihän siis kukaan kyseenalaista sitä, että elämässä on paljon tärkeämpiäkin ja järkevämpiäkin asioita kuin televisio noin yleensäkin. Aiheena on nyt silti tosi-tv eikä esim. perhe tai työ.
Ja tosi-tv ei muutes kyllä ole tv-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Sehän just perustuu siihen, että kukaan ei voi tietää, mitä minäkin päivänä oikeastikin tapahtuu. On vain ne annetut raamit, joihin nämä rohkeat kadun picassot maalaavat sitten niitä arkikuvia laidasta laitaan.
Joillekin on vaan jotenkin vaikea ymmärtää se, että kaiken ei todellakaan tarvitse olla sitä jokahetkistä aivoja stimuloivaa rubikinkuutiota tahika elämäntarkoitusta, vaan välillä on vaan perin terveellistä olla aidosti nolla ja löhötä siellä sohvan pohjalla naureskellen jollekin Pertun suusammakolle (taikka just sille ajl:n mainitsemalle karvaselle perseelle) telkun kautta.
Mutta se on kyllä totta, että nämä tosi-tv:t ovat jo ajat sitten karanneet käsistä ja erilaisia formaatteja on ihan liikaa ja uusia pukkaa vaan koko ajan lisää, mutta toisaalta näinhän se menee, sitä tehdään mikä myy, ja sitä kautta jokaiselle jotakin. Aikoinaan oli vain yksi saippuasarja ja sitä seurasi paljon kopioita, samalla tavalla kävi lakimiessarjojen kanssa kuten myös poliisisarjojen kanssa.
Mä en esim. jaksa sitä ylipullistelevan näköistä Shield-kaljua katsella, vaikka tällaisen kuulin kaverin pitäisikin olla just niin in. Onhan se siis kova, koska se lyö kuulemani mukaan jatkuvasti ihmisiä turpaan ja nostaa penkistäkin ties kuinka monta sataa kiloa. Mutta hyvä silti, että sillekin tv-pamppujen viimeistä piirtoja myöten suunnittelemalle tv-sarjalle löytyy paljonkin tarvetta.
Joskus jouluaikoina on kiva katsella telkusta jopa papin saarnaakin ja silti mun on hyvin vaikea uskoa Jumalaan.
Viime aikoina olen innostunut katsomaan ihan erkkinä jotain tylsää pokeria, vaikka vihaan korttipelejä.
Menikö jo ihan liirumlaarumiksi?
No okei ehkä se oli turhaa jeesustelua, mutta jos kertoo arkielämän olevan täynnä työtä ja stressaavaa (siitä tai muista muista syistä) niin ei mielestäni ole mitenkään ohiampuvaa kysyä kannattaisiko sitä vähän vähentää, koska tuskin se Pertun perseen näkeminen oikeasti sitä stressiä vähentää...
Itse asiassa ne tosi-tv:t on kirjoitettu etukäteen hyvinkin tarkasti. Satuin kuulemaan radiosta suomen BigBrother:n juontajan haastattelun, jossa hän kertoi hyvin selvästi, että osanottajista löytyy aina ne tietyt profiilit ja tapahtumia yritetään viedä tiettyyn suuntaan etukäteen suunnitelluilla tehtävillä.
Turhaa tästä nyt on sotaa tehdä, toiset tykkää toiset ei ja hyvä jos edes joillekiin löytyy nyky tv-tarjonnasta seurattavaa.
-
Joskus jouluaikoina on kiva katsella telkusta jopa papin saarnaakin ja silti mun on hyvin vaikea uskoa Jumalaan.
Eikös ne jumalapalveluksetkin ole tosi-tv:tä?
Ja kiitokset nimimerkille joka pitää minua tyhmänä.
En pidä sinua tyhmänä, sillä katsojien aliarvioimisella tarkoitin niinkuin ajl:kin mainitsi, että nämä rajut muodonmuutokset tuntuu melko usein rankasti lavastetuilta...