Näytä kirjoitukset
61
Ottelut / Vs: Tapparan peliesitykset 2015-2016
« : Syyskuu 18, 2015, 11:23:19 »
Tapparan peliesitykset kauden kolmessa ensimmäisessä pelissä ovat olleet osaltaan hyvinkin tyypillisiä viime kausien alkukausiin peilaten, mutta väitän että isossa kuvassa ollaan hieman edellä jos pistetään kausia vertailuun.
Pelissä näkyy selvä pyrkimys sekä kalpamaiseen kiekotteluun että nopeisiin vastaiskuihin. Räknäsin Tapparan tasakentällispelin rytmittämistä keskiviikkoisessa Lukko-kamppailussa ja hitaiden/nopeiden lähtöjen suhde oli hyvin samankaltainen kuin viime kauden lopulla, eli 67 % nopeita lähtöjä ja keskimäärin viisi viivelähtöä per erä. Palautuksia myös 5-6 per erä, ylös ei lähdetty puskemaan väkisin jos ei paikkaa ollut. Avaussyöttöjä haettiin pääasiassa laitaan, mutta myös sentteriavaus oli valikoimassa. Avauspelaamisen rakenne on vielä hakusessa monipuolisten syöttölinjojen osalta, mutta sekin vahvistuu ajan myötä kun etäisyydet ja se, että lähdetäänkö 3-2-muodossa vai 4-1-muodossa ylös, selkiytyvät. Nopeista hyökkäyksistä saatiin maistiainen Lukko-pelin 3-1-maalissa, jossa Laine rynnisti ylöspäin, laukoi ja Peltola laittoi riparin sisään.
Iso linja tälle kaudelle on puheiden mukaan ollut aktiivisuuden lisääntyminen ja sitähän on ollut näkyvissä. Puolustusasemassa träppi ei ole enää ”ainoa vaihtoehto” vaan hyökkäyspäässä kiekkoa koitetaan karvata jopa kahdella miehellä ja taklauksien kautta pois, pelitilanteen mukaan. Näistä on ihan hyviä aihioita jo saatu aikaiseksi, mutta paineistamisen oikea-aikaisuudessa ja kiekottomien antamassa tuessa on vielä harjoittelemista, että laitojen ryminä saadaan muutettua kiekonriistoksi.
Hyökkäysalueelle pyrittäessä syöttely on osoittautunut vielä haastavaksi syöttötarkkuuden osalta ja on vaikuttanut siltä, että vaikka jääkään ei tietysti tähän vuodenaikaan parhaimmassa kunnossa ole, on mukana ihan rakenteellisia epätarkkuuksia sijoittumisessa / syöttäjän pelinluvussa. Hyökkäysalueella on nähty hyvin riskialttiita syöttöjä, jotka tietysti onnistuessaan ovat näyttäviä ja tuloksekkaitakin, mutta joskus yksinkertainen on kauniimpaa. Verraten esimerkiksi Kärppien Pelicans-pelissä 17.9 nähtyyn hyökkäysalueen tehokkaaseen kulmapelin pyörittämiseen ja pieniin jättöihin, joihin yhdistyi hienosti pelaajien luisteluradat maksimoiden pelinopeuden, Tapparassa ollaan vielä jäljessä.
Pelissä näkyy selvä pyrkimys sekä kalpamaiseen kiekotteluun että nopeisiin vastaiskuihin. Räknäsin Tapparan tasakentällispelin rytmittämistä keskiviikkoisessa Lukko-kamppailussa ja hitaiden/nopeiden lähtöjen suhde oli hyvin samankaltainen kuin viime kauden lopulla, eli 67 % nopeita lähtöjä ja keskimäärin viisi viivelähtöä per erä. Palautuksia myös 5-6 per erä, ylös ei lähdetty puskemaan väkisin jos ei paikkaa ollut. Avaussyöttöjä haettiin pääasiassa laitaan, mutta myös sentteriavaus oli valikoimassa. Avauspelaamisen rakenne on vielä hakusessa monipuolisten syöttölinjojen osalta, mutta sekin vahvistuu ajan myötä kun etäisyydet ja se, että lähdetäänkö 3-2-muodossa vai 4-1-muodossa ylös, selkiytyvät. Nopeista hyökkäyksistä saatiin maistiainen Lukko-pelin 3-1-maalissa, jossa Laine rynnisti ylöspäin, laukoi ja Peltola laittoi riparin sisään.
Iso linja tälle kaudelle on puheiden mukaan ollut aktiivisuuden lisääntyminen ja sitähän on ollut näkyvissä. Puolustusasemassa träppi ei ole enää ”ainoa vaihtoehto” vaan hyökkäyspäässä kiekkoa koitetaan karvata jopa kahdella miehellä ja taklauksien kautta pois, pelitilanteen mukaan. Näistä on ihan hyviä aihioita jo saatu aikaiseksi, mutta paineistamisen oikea-aikaisuudessa ja kiekottomien antamassa tuessa on vielä harjoittelemista, että laitojen ryminä saadaan muutettua kiekonriistoksi.
Hyökkäysalueelle pyrittäessä syöttely on osoittautunut vielä haastavaksi syöttötarkkuuden osalta ja on vaikuttanut siltä, että vaikka jääkään ei tietysti tähän vuodenaikaan parhaimmassa kunnossa ole, on mukana ihan rakenteellisia epätarkkuuksia sijoittumisessa / syöttäjän pelinluvussa. Hyökkäysalueella on nähty hyvin riskialttiita syöttöjä, jotka tietysti onnistuessaan ovat näyttäviä ja tuloksekkaitakin, mutta joskus yksinkertainen on kauniimpaa. Verraten esimerkiksi Kärppien Pelicans-pelissä 17.9 nähtyyn hyökkäysalueen tehokkaaseen kulmapelin pyörittämiseen ja pieniin jättöihin, joihin yhdistyi hienosti pelaajien luisteluradat maksimoiden pelinopeuden, Tapparassa ollaan vielä jäljessä.