Kiekkokausi avattu ja itse näin uuden Tapparan nyt ensimmäistä kertaa. Vaikka pelaajistossa on tapahtunut paljon muutoksia, niin pelillisesti jatkettiin hyvin pitkälti tutuilla kuvioilla. Ensimmäinen kymppi vedettiin lujaa ja tämän jälkeen huomattavasti varovaisemmin, lyhyitä yksittäisiä pistoja lukuunottamatta. Useampi kaveri alkoi puuskuttamaan aika raskaasti jo toisessa erässä, joka varmasti on iso tekijä siihen että lopulta ei mitään ilotulitusta nähty.
+ Lajunen oli vakuuttava. Kauan kaivattu uusi Koskiranta. Iso, vahva ja fyysinen yleispelaaja joka näytti heti johtajalta kentällä.
+ Patrik Laineen hehkutukset eivät ole tuulesta temmattuja. Itselleni luisteluvoiman kehitys oli todellinen yllätys, sillä iso poika oli jalalla vaarallinen. Taitoa, nopeasti lähtevä ranne (aina ihan ylös) ja ilkeyttä myös taklata. Suoritti myös useamman väkevän takakarvauksen ja omiin luistelun, eli ei "sluibannut" kentällä. Kolmas ketju onkin mielenkiintoinen kombinaatio, koska koko kolmikolla on kohtalainen tehopistepotentiaali - pääsee iskemään kärjen takaa.
+ Plastino on ollut henk.koht huolenaiheeni, mutta osoitti olevansa ainakin kelvollista Liiga-tasoa. Tekninen puolustaja, joka ei laitoja rymistele. Vääntövoima voi olla akilleen kantapää.
+ Karhunen oli maalilla rauhallinen ja varma, vaikka Ilveksen ainokainen olisi pitänytkin ottaa. Tosin sitä edelsi Peltolan junnutasoinen virhe, joka käänsi pelin takaisin omiin. Vaikka pelaajakortissa pituusero Metsolaan on vain pari senttiä, on kuitenkin käytännössä selkeästi isompi ja peittävämpi.
- Dixonin liike on edelleen turhan raskasta, joka rajoittaa peliä. Antoi pari painavaa taklausta ja ajoi maalille, mutta nähdyllä vauhdilla tila ja aika ei oikein riitä pelin pyörittämiseen.
- Savinaisen niin ikään liikkui raskaan oloisesti, eikä liekki palanut. Tuntui innostuvan kamppailupeliin vain kun joku Ilves kävi ensin ärsyttämässä. Savinainen-Dixon kaksikko onkin tässä vaiheessa kautta isoin nähtävissä oleva riski.