Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Hopeaa 2015 - Miljoonan mutkan kautta

<< < (11/13) > >>

illodin:
Onhan Tappara antanut faneilleen mahtavia elämyksiä taas tällä kaudella. Huimaa on ollut seurata etenkin tätä kevättä. Se, että nyt tuli hopeaa eikä kultaa, toki harmittaa, mutta aina mieluummin isojen tunteiden ja hienojen vaiheiden kautta hopealle, kuin sääleistä lomille tms hmv loppu kaudelle.

Moni varmasti ajattelee, että miksi jäi niin pienestä kiinni. Toisaalta voisi ajatella, että miksi niinkin lähelle päästiin kun takamatkalta on lähdetty. Pelaajabudetti, pelaajapooli ym resurssit. Lukon pudotus game 7:ssä. Joukkue näytti tahtoa ja venymiskykyä paikoissa, joissa monelta olisi jo usko loppunut.

Hieno kausi, hienoja miehiä, hieno joukkue.

Kiitos Tappara.

IsotKirvekset:

--- Lainaus käyttäjältä: gatecrasher - Huhtikuu 26, 2015, 13:22:24 ---
--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Huhtikuu 26, 2015, 12:44:20 ---Heitän tähän ketjuun yhden vaisun toiveen tästä kesästä:

viime kesänä fanien pettymys hopeasta mielestäni näkyi tällä foorumilla uskomattoman negatiivisuuden kierteenä, jota oikeastaan vaivattiin täällä foorumilla lähes koko kesä aina Rautakorven lähdöstä oikeastaan joulukuuhun asti.

Toivoisin, että tänä kesänä oltaisiin ylpeitä meidän joukkueesta, tuotteesta ja organisaatiosta ja jätettäisiin se negatiivisuus ja pirujen maalailu seinille kokonaan pois. Pidetään kesälomaa ja kesärauhaa eikä aloiteta taas niitä puheita, kuinka kaikki on menetetty ja aurinko ei enää koskaan nouse Tampereella.

--- Lainaus päättyy ---

Viime kevään tapahtumat tosiaan näkyivät hallilla vielä joulukuuhun asti. Porukka vaelteli ihan apatiassa manaten menetettyä mahdollisuutta ja valmentaja valintaakin. Omatkin fiilikset olivat tosiaan kauden alkaessa ihan pohjamudissa verrattuna esim. 2012-13 kauden alkuun, jolloin sitä oli odottanut innolla lähes puoli vuotta. Nyt olen ainakin helkkarin ylpeä jengistä ja samalla koko organisaatiosta. Parempi vain voitti. Mutta toki Tapparakin voisi organisaationa tulla vaikka joukkueen julkistuksen ja visioiden kanssa vähän isommin esiin kuin viime keväänä. Se olisi merkki, että nyt mennään taas eteenpäin kohti uutta. Sitkeänä ja yhtenäisenä.

--- Lainaus päättyy ---

Eihän tuo ollut edes mikään ihme. Jatkumo Ässä-tappion jälkeen oli raastava G7 jatkoaikatappio, jonka jälkeen joukkueesta poistui tärkeitä pelaajia. Eikä koko kesänä tullut oikein mitään positiivista uutista pelaajamarkkinoilta. Sitten kuultiin että valmentajakin ottaa hatkat. Koko syksy odotettiin veret seisauttavaa uutista sentterihankinnasta, jota ei koskaan sitten tullutkaan.
Lisäksi faneja repi synkkä väittely siitä että suliko Metsola Aaltosen jatkoaikamaalissa vai ei.

Vaikea tuosta on kauhean positiivista olotilaa kaivaa, kun samalla joukkue rullaa vuoristorataa kentällä. Välillä oltiin sarjan heittopussi ja sitten taas ei hävitty kenellekkään.

Uskoisin kuitenkin että nyt paketti tulee olemaan hitusen helpompi kerätä kokoon ensi syksyksi. Finaali hävittiin taas G7 jatkoajalla, mutta tällä kertaa ei ketään osoiteta sormella. Joukkue teki uskomattoman nousun finaalisarjassakin ja Metsola oli kuin muuri. Kärpät vain oli hiukkasen parempi.

Nyt vain positiivisemmalla mielellä kohden kesälaitumia, ja kun kiekko putoaa Raksilassa jäähän syyskuussa niin ollaan valmiita ensi kauden tarinaan.

Screamager:
Eihän tämä lopputulos ole oikeastaan eilisillan parinkymmenen sekunnin pelinjälkeisen kooman jälkeen vituttanut läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Joukkueen ja pelin seuraaminen aiheutti tälläkin kaudella suuria tunteita, joista kaikki eivät näppäimistölle/suusta pihalle asti päässeet. Viime kauden päätyttyä pään ympärillä oli kuitenkin paljon kireämpi vanne kuin nyt, vaikka hopean kirkastaminen ei vieläkään onnistunut. Merkittävin syy tähän on se, että tällä kaudella matka oli aivan erilainen ja täynnä elämyksiä, joita viime kaudella ei päässyt kokemaan. Tunnepankki sai täytettä jo runkosarjan matkaa seuratessa ja voidaan sanoa, että itselleni henkilökohtaisesti tämä finaalisarja oli enää kirsikan hakemista kehityskakun päälle. Viime kausi oli kokonaisuudessaan (alusta loppuun) korkeatasoisempi kuin tämä kausi, mutta kannattaja-minäni näkökulmasta tämä kausi herätti paljon enemmän ajatuksia ja, kaikesta huolimatta, enemmän positiivisia tunteita.

Kaksi peräkkäistä kautta ovat molemmat päättyneet seiskapelin jatketulla ajalla, joten on sinällään riskialtista alkaa vetelemään tarkkoja syy-seuraus-suhdeanalyyseja, koska yksi pomppukin (esim. Junttila ei olisi päässyt sohaisemaan pomppukiekkoa Palolan edestä jatkoerässä) olisi voinut kääntää lopputuloksen päinvastaiseksi. Mielestäni on kuitenkin syytä tälläkin kertaa pohtia sitä, että miten ja miksi päädyttiin jälleen hopeiseen tulokseen.

Viime kausi oli irvistystä ja taistelua, nyt oli hymyä ja taistelua noin karrikoidusti. Tapola hymyili finaalisarjan aikana haastatteluissa useammin kuin Rautakorpi varmaan ikinä julkisesti seuravalmennustyössään ja kyllähän tuo joukkue eilenkin taisteli, mutta valitettavasti sanan pahassa merkityksessä eli puolustus oli selviytymistaistelua ja hyökkäys tietynlaista raastamista. Joukkueesta imettiin kauden aikana kohdatuissa mutkissa varmasti enemmän kuin oikeasti tällainen perustauno ymmärtääkään.

Vaikka 14-15 hopea siis liittyykin joukon jatkoksi kolmanneksi hopeaksi putkeen, tämä kausi oli aivan selkeästi erilainen tarina niin lähtökohtien kuin matkan osalta kuin edelliset. Tällä kaudella mikään ei ollut itsestäänselvää. Matkalla finaalien seiskapeliin oli yhteen laskettuna varmaan se otsikon mukainen miljoona mutkaa, syksyllä peli oli useammalla mutkalla päivästä ja pelistä toiseen ja keväällä mutkia ilmeni vielä yllättävänkin paljon, vaikka välillä päästiin ihmettelemään myös maalinteon helppoutta. Ihan lopulta tulos oli sama kuin edelliskerrallakin. Voidaan tiivistetysti sanoa, että nyt mutkia saattoi olla liikaa, ja tasapainoa vapautuneen suorituksen sekä rutiinin välille ei saatu iskostettua ryhmän DNA:han ja kurinalaisemman joukkueen eli Kärppien peruspeli tuotti tasalaatuisemman pelin rakenteen ratkaisevassa sarjassa.

Jos viime kaudella ongelma oli se, että koneesta ei löytynyt riittävän tehokasta turboa antamaan kuoliniskua, niin nyt ongelmana oli se, että turbo pyöri välillä liiankin tehokkaasti ja laajalla kierroslukualueella. Puolustamisen ja hyökkäämisen vapaus ei juurtunut riittävälle tasolle runkosarjan jauhamisen aikana, mistä seurasi se, että pelin taso alkoi heitellä ennalta-arvaamattomastikin ja kauden tärkeimmillä hetkillä jouduttiin liian usein pesukoneeseen ”suoraa viivaa” kautta edennyttä joukkuetta vastaan.

Tapparalla oli pelitavassaan pohjalla kiekkokontrolli-pelin perusperiaatteet, joiden päälle tuli joustoa, luovuutta ja tunnetta ja näiden hallinta muodostuikin tämän kauden Tapparan tuloksen määrääväksi tekijäksi. Tilanteiden yksilöllinen tunnistaminen ajoi joukkueen välillä siihen tilaan, että viisikon jäsenet tunnistivat tilanteita kukin vähän eri lailla. Kurinalaisuuden, luovuuden ja höntyilyn välisiä rajoja venyteltiin pitkin kautta ja lopulta samaan tulokseen oikeuttavasti kuin mihin viime vuonna päästiin kurinalaisella ”puolusta ja sitten hyökkää”-ajatuksella. Taklauspeli tuli työkalupakkiin ”uutena” ulottuvuutena ja vahvuutena, loppua kohden pelin vaatima viisaus kuitenkin ajoi sen edelle ja tiukalla finaalipelitahdillakin oli varmasti osansa jaksamisen haasteiden kanssa.

Isossa kuvassa Kärpät oli lopulta joukkueena parempi. Voidaan rehellisesti sanoa, että Juha Metsola pelasti Tapparan G7:iin ja sen viidenteen erään, mutta muu joukkue ei päässyt Metsolan yksilöpelin tasolle. Kärppien finaalisarjassa tekemät kohtuu useatkin muutokset eivät lopulta koituneet kohtaloksi, vaan pysyivät hallussa. Täytyy muistaa, että Tapparalla oli vastassa kuitenkin mm. koko liigakauden paras ketju ja hetkeen aikaan parhaan suomalaisvalmentajan johtama riittävän monella Kärppä-sydämellä varustettu rosteri. Kärppiä voidaan nälviä ulkomaalaishankinnoista ja Kasparin lippiksistä, mutta totuus on se, että joukkueessa oli kuitenkin useampia oikeasti logolleen pelaavia, viime kauden tapaan. Niin oli toki Tapparallakin, mutta tällä kaudella vastustaja oli vain liian kova ja Kärpiltä löytyi se viimevuotisen kaltainen yksilövirtuositeettikin paremmin kuin Tapparalla (Kemppaisen ketju kokonaisuudessaan).

Yhdeksi tulokseen vaikuttavaksi tekijäksi voidaan myös nostaa Tapparan viime kausien vastakohta eli rosterin kapeus. Luotettava kierrätysvara oli käytännössä nollissa, koska keväällä ei uskallettu kokeilla enempää. Kierrätysvarana oli pari rattailta pudonnutta pakkia, pari alkukauden mukana ollutta nuorta pelaajaa ja loppumetreillä mukaan tullut Heikkilä. Kärpät pystyi vaihtamaan kolmos-neloskentän vastuulla olevia hyökkääjiään pelin tason kummemmin kärsimättä ja ratkaisu tuli lopulta yhden tällaisen kierrätysringin pelaajan henkilökohtaisesta oivalluksesta. Tämä ei kuitenkaan ollut isossa kuvassa merkittävin asia, mutta yhtenä detaljina ratkomassa pienimpiä eroja.

Kiitos Tapparalle elämyksien täyttämästä kaudesta ja uudella puhdilla uusien työhaalareiden vaihtoon - edelliset lienevät jo polvista puhki.

KILO:
Jossain vaiheessa näitä playoffeja ajattelin, että ei luultavasti maistu jääkiekko miltään ensi kaudella. Aina vain jatkuva jännitys vei mehut. Nyt ratkaisun tultua, odotan jo ensi kauden aloitusta. Harjoituspelejä, uusia vahvistuksia, case-Lainetta. Jotain nihkeetä CHL:ää, missä voin taas arvioida uudet kolomatikset aivan perseelleen.

Mutta jos mulle joku nyt sanoisi, että Tappara pelaisi ensi vuonnakin mitaleista, sanoisin että kelpaa. Vaikka sitten pronssisesta. Toisaalta se hieman spoilaisi tulevaisuutta, enkä tiedä mitä intoa siinä sitten olisi.

Chaddy:
Kausi oli monellakin tapaa erilainen kuin viimekautinen, vaikka lopputulos oli sama. En ole näköjään yksin ajatusteni kanssa siinä, että tämä tappio on yllättäen jollain tapaa helpompi niellä kuin vuosi sitten.  Vaikea tarkasti sanoa miksi, ja voi olla että tunne vielä muuttuu tästä. Päällimmäisenä tunteena on tietenkin pettymys, mutta toisaalta myös suuri ylpeys ja kiitollisuus joukkueelle tästä kaudesta. Se oli kaunis tarina, vaikka viimeinen lause ei ollutkaan sitä mitä olisimme halunneet lukea.

Tiedän, ettei olla ”SaiPa” tai ”Ilves”, jolle mitali olisi juhlien paikka. Mutta silti itselle on tullut viimeisen vuorokauden aikana mieleen, eikö tämä joukkue ansaitse jonkinlaista virallista ”päätöstilaisuutta”? Eikö fanit ansaitse sitä? Minkä takia ei voida järjestää esimerkiksi Tampereen vapputorin yhteyteen jotain pientä tapahtumaa, jonne joukkue vielä kerran tulee esittäytymään faneilleen?

Kuten mainittua ymmärrän toisaalta miksi näin ei toimita. Johan siellä viestitetään sekin, että tälle organisaatiolle ei kelpaa jatkossakaan kuin kulta. Mutta siitä huolimatta, en näkisi tämänkaltaisessa tapahtumassa kuin voittajia. Uskon, että sekä fanit (ja erityisesti mietin nyt niitä uusia ja nuorempia faneja, jotka eivät esimerkiksi kokeneet 2003 torijuhlia) että myös pelaajat saisivat tästä paljon irti. Suljettaisiin yhdessä kirjan kansi sen sijaan, että jokainen joutuu nyt käsittelemään asiaa omassa päässään. Päästettäisiin vielä kerran Jukka Peltola mikin varteen kertomaan kaikille, miten ensi kausi tulee päättymään.

Just sayin’.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu