Laitetaan tähän ketjuun, eikä game 4:seen, koska illan ottelun lisäksi peilaan tilannetta koko sarjan mittakaavassa.
Valitettavasti tilanne on nyt se, että toistaiseksi Kärpät on ollut parempi lähes kaikessa. Pelit pysyvät tiukkana Tapparan hetkellisten ryöpsähdysten ja Kärppien heikomman maalivahtipelin ansiosta, mutta nyt voidaan käyttää kiekkojargonia ja sanoa Kärppien tekevän pienet asiat paremmin. Myös pelaajamateriaali näyttää kellahtavan odotettua enemmän Ouluun päin, mutta tietysti parempi kollektiivi saa yksilöt näyttämään paremmilta.
Dixon, JMJ, Malinen < Kemppainen, Maxwell, Pirnes
Olen monasti sanonut että tasavahvan ja tasapaksun ero on hiuksen hieno ja Tapparan keskustasta puuttuu nyt kiekollinen johtaja. Kemppainen on sarjan ylivertainen 1. sentteri ja Maxwell kyykyttää varsinkin Malista ja JMJ:tä aloituksissa. Myös konkari Pirnes pelaa varsin vahvasti. Sarjan ainoa vertailuvoitto tulee 4. senttereiden Green > Manninen välillä. Kärppien ykkösketjun ylivertaisuus tässä sarjassa on niin itsestään selvä asia, etten siihen pureudu sen tarkemmin.
Tapola < Marjamäki
Lauri Marjamäki on sarjan paras valmentaja. Häneltä onnistuu Rautakorpimainen millintarkka pelitavan määrittäminen, sekä aktiivinen reagointi ja penkkivalmennus. Late hämmentää peluutusrytmiä niin, ettei Tappara pääse edes kotonaan täysin matchaamaan haluamallaan tavalla (esim. ylipitkä vaihto, erittäin lyhyt vaihto, Kemppaiset lootaan). Jos oma joukkue piiputtaa pitkän kiekon jälkeen, syntyy kentälle heti 20sek hämmennys (Mashur menevinään vaihtoon). Metsola on jälleen erityishuomion kohteena - Kärpät hakee syvyyssuuntaan aktiivisesti kahden pelaajan maskia: Toinen ahteri Metsolaan kiinni, toinen muutaman metrin alemmas. Tämä estää pienen molarin syvyysliikkeen ja näkyvyyden. Jatkoajalla huikea riskinotto - Kemppaiset pitivät Tapparaa pesukoneessa ylivoimalla, joten ei muuta kuin aikalisä ja samat miehet jatkavat jäällä.
Puolustus suhteessa vastustajaan
Puolustuksen piti olla Kärppien akilleen kantapää ja Tapparan vahvuus. Tosiasiassa Kärppien pakisto on selvinnyt oikein hyvin ja se on Tapparan kokeneemmat ja raskasjalkaisemmat kaverit jotka ovat ajoittain vaikeuksissa. Ryan Glennilla ja kumppaneilla ei ole mitään hätää kentällä, eikä Mashurin maila tärise viime kevään malliin. Tappara ei saa annettua riittävästi painetta. Isona tekijänä tässä on Kärppien viisikkopuolustus, joka on pääsääntöisesti todella tiivistä.
Virheiden määrä ja niiden hyödyntäminen
Tasaisissa peleissä ne muutamat virheet joita aina väistämättä tulee usein ratkaisevat. Kärpät tekee vähemmän selkeitä virheitä ja jos tekee niin vahva viisikko useimmiten takaa tuen. Kärpät myös hyödyntää Tapparan virheet tehokkaammin. 4. ottelussa erinomainena esimerkkinä Järvisen suupaisu Karhusen polkkeeseen vs. Pirneksen viimeistely läpiajosta. Niin ikään tasaisissa otteluissa luonnollisesti molemmilla joukkeilla on hyvät ja huonot hetkensä ja ns. momentum vaihtelee. Kärpät on joukkueista kuitenkin selvästi tasaisempi eikä huonon ja hyvän vaiheen ero ole yhtä suuri kuin Tapparalla.
Eli Tapparalle jää...
...yllättävän vähän peli osa-alueita tai asioita joissa olemme olleet vastustajaa edellä. Maalivahtipeli on yksi sellainen, eli Metsola on ollut parempi kuin Karhunen. Toisaalta Karhunen pääsee kaksikosta myös paljon helpommalla tasaisemman, laadukkaamman ja vähävirheisemmän viisikkopuolustuksen ansiosta. Nelosketju on toinen, Greenin yhdistelmän ollessa joukkueen pirteimpiä joka hyvällä prosentilla painaa pelin vastustajan päätyyn. Valitettavasti tämä kovin harvoin realisoituu maalina tasakentällisin. Tänään oli lähellä (Marjamäki).
Eli mikä avuksi?
Kärpät tuntuu juuri nyt olevan varsin itsevarmassa ja luottavaisessa tilassa. Vielä on toivoa, mutta jotenkin en usko että "omaan tekemiseen luottamisella" tämä sarja kääntyy. Jotain täytyisi keksiä ja tehdä Kärppien henkisen tasapainon horjuttamiseksi. Tänään Tappara taklasi ja karvasi päätylautaan huomattavasti säästeliäämmin, joka sopii erinomaisesti Kärpille. Toisaalta en ole varma onko näin kovassa pelitahdissa realistista odottaa, että joukkue pystyisi 60 min painetta ylläpitämään. Sarja on ollut tunne(kuohu) tasoltaan todella rauhallinen, eikä Tappara ole päässyt tai halunnut vääntämään ja kääntämään oululaisten kanssa. Bonsaksen tuntuu olevan ainoa joka vähän yrittää pehmittää Donskoita, eikä tämä ole siitäkään moksiskaan. Sekin on pettymys, ettei Henrik Haapala ole löytänyt Kärpistä itselleen taisteluparia Lukko-sarjan malliin (Niskala).
Tavalla tai toisella sarjaa pitää pystyä venyttämään. Marjamäki kuormittaa surutta Kemppaisen JJJ-ketjua ja vaikka nämä ovat nuorehkoja pelaajia, on vastuun pakko jossain vaiheessa alkaa tuntumaan heidänkin pohkeissa ja siinä piilee pieni toivon kipinä.
