Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Kiekkoaiheinen kirjallisuus

<< < (4/4)

Ljpp:

--- Lainaus käyttäjältä: gatecrasher - Syyskuu 05, 2015, 13:36:25 ---Ruutun kirja luettu. Itse asiassa opus taitaa olla aika kaukana mistään sensaatiokirjasta...

--- Lainaus päättyy ---

Noniin, kirja luettu. Kuten gatecrasher jo totesikin, tämä ei ole paljastuskirja vaan pukukopin ovet pysyvät tiukasti kiinni. Tätä vasten on syytä ihmetellä Juha Pajuojan avautumisia asiasta Twitterissä, ellei sitten ollut peräti suunniteltu mainostemppu hänen ja kirjailija-toimittaja Tuomas Nyholmin ajatusten vaihto. Muutamalla kohutapauksella suorastaan kiusoitellaan lukijaa, jonka jälkeen vain todetaan "ettei missään nimessä kerrota". Tällaisia ovat Ruudun ja Sean Averyn sananharkka NHL:ssä ja Summanen-Niinimaa episodi World Cupissa. Samalla kun kirjassa käy selväksi kuinka kovaa ja alatyylistä kieltä jääkiekkomaailmassa käytetään, niin jää lukijan päähän kysymys siitä mikä voi kaiken tämän jälkeen olla sellaista ettei sitä voi sivuilla painaa? HIFK:n mestaruusjuhlat ja siellä hajoneen Kanada-maljan kohtalo on ainoa kohutapaus, johon kirja antaa aiempaa enemmän valaistusta ja ihan nimien kera.

Jääkiekkoteoksena kirja on väkevä. Jumalainen Näytelmä (ilmeisesti Dante-viittaus?) on ansiokas selonteko suomalaisen jääkiekon yhdestä ajanjaksosta, jolloin 70- ja 80-luvulla syntyneet pelaajat saivat menestystä niin NHL:ssä kuin maajoukkueturnauksissakin. Kirjassa käydään kausi kaudelta Ruudun ura läpi, mukaanlukien Leijona-komennukset. Lukiessa saa mukavia flashbackeja omista muistoistaan World Cupista, Salt Lakesta, Torinosta, Vancouverista. Samalla kirjaa antaa hyvän kuvan huippu-urheilijan arjesta ja NHL:n alaketjujen pelaajan kovasta ammatista. Kirja vilisee tuttuja pelaajien nimiä, niin kotimaisia kuin NHL:n supertähtiäkin ja kaikista annetaan mukavasti informaatiota. Tavallaan kyse on siis paljon isommasta kokonaisuudesta kuin vain Jarkko Ruudusta.

Alla vielä muutamia kommentteja kirjasta, jotka saattavat haitata lukukokemustasi. Siksi käytän spoleria:

Spoiler- Huomattavan osan vastustajien telomisistaan Ruutu laittaa vahingon ja sattuman piikkiin. Toisaalta hän painottaa jatkuvasti sitä, että kun pelataan äärirajoilla niin väistämättä jossain kohtaa menee yli. Toisaalta Ruudun taklaus Jaromir Jagriin (Torino) suorastaan glorifioidaan sankaritekona, kuten myös Selänteen runttaus Prongeriin (Salt Lake City). Tässä on mielestäni aika paljon ristiriitaa. Toisille niitä "vahinkoja" vain sattuu paljon enemmän kuin toisille...

- Dopingista tai edes kahvia väkevämmistä piristeistä kirjassa ei puhuta sanaakaan. Samalla kuitenkin Ruutu mainitsee Santeri Heiskasen omituisen vitamiini-kahvi coctailin, jonka tämä oli tehnyt vireensä nostamiseksi. NHL:n vaativuus ja otteluihin valmistautumisen ja toisaalta palautumisen vaatimaa työmäärää tuodaan vahvasti esiin, mutta piristeinä toimivat vain päiväunet riippumatossa. Särkylääkkeiden iso määrä kirjassa kuitenkin mainitaan moneen otteeseen ja unilääkkeetkin, joita Ruutu kuitenkin vältteli viimeiseen asti.

- Kirjan loppupuolella Ruudun kaudet Ottawassa eivät olleet kovin mielenkiintoisia ja näissä luvuissa keskityttiin lähinnä lapsellisiin pukukoppikepposiin. Tässä kohtaa itse lukijana huomasin jo odottavani, että koska päästään takaisin SM-Liigaan ja häpeälliseen Jokerit-HIFK episodiin.

- Jokerit - HIFK touhu pohjustetaan kirjassa huolellisesti. Ruutu tietoisesti halusi ärsyttää vanhaa seuraansa, koska näki tästä olevan Jokereille etua. Katsojan näkökulmasta Jokereiden saama hyöty tuntuu kyllä kovin kyseenalaiselta, sillä joukku ei pystynyt kummoisiin urheilusuorituksiin. Ohimennen kirjassa mainitaan myös, että Jokereita oli kollektiivisesti alkanut ärsyttää HIFK:n näennäiskova pelityyli, jossa porukalla huudellaan ja tönitään vihellysten jälkeen. Ben-Amor vs Peltonen tapaus vain todetaan tapahtuneeksi - pelaajat törmäsivät ja SBA löi. Kuulemma mitään yhteistä suunnitelmaa Jokereilla ei tietenkään ollut. Tietysti asiasta kirjoittamista voi rajoittaa sekin, että tapaus meni poliisin käsiteltäväksi ja olisi outoa jos nyt annettaisiin julki eri tietoa kuin kuulusteluissa. Kirjan draaman kaarelle tämä kuitenkin on pieni ongelma, koska pohjatyötä ko. tapaukselle tehdään, mutta itse konfliktit ovat lähinnä anti-kliimakseja.

Kuten Ruudun ura, kirjakin on parhaimmillaan Vancouverin ja Pittsburghin aikoina.

gatecrasher:
Tuli hommattua tuo Tapparan 60-v juhlakirja; nopealla silmäyksellä parasta antia vaikuttaisi olevan varsin hienot valokuvat. Kirjan aukeamalla s.106-107 on 1965 -ikäluokan kuva jostain 70-luvulta, jossa tekstin mukaan on ainakin Miksa Mäkelä. Omasta mielestä kuvassa myöskin Haamu Haanpää ja Hate Laurila. Jos jollain tarkempaa tietoa niin voi ampua alas tai vahvistaa.

Muuten kirja näyttäisi menevän osastoon "ihan kiva". Laitetaan myöhemmin arviota jos irtoaa.

Kuten kirjan saatesanatkin kertovat niin varsinainen historiikki tämä opus ei ole, mutta menettelee ihan kohtuu hyvin vähän kevyempänä katsauksena menneeseen vaikkei mitään uutta tuokaan esiin.  Kuten aiemmassa historiikissa, myös tässä hieman häiritsee liialliset viittaukset ja suorat sitaatit Tapparan omista kausijulkaisuista ja muista seuran lehdistä. Edelleen kaipaisi sellaista "kovaa" historiikkia jossa mennään vähän syvälle toimistojen ja pukuhuoneiden vääntöihin, mukana olleiden näkemyksillä hyöstettynä. Hyvä esimerkki tällaisesta on vaikkapa HJK:n 100-v historiikki.

Kyllä tämä Tappara-opus melkein jo noiden hienojen kuvien vuoksi kannattaa hankkia.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu