Voittoputkessa Tapparan pelissä oli selkeää rakennetta ja toistuvuutta. Joku pari sivua takaperin mainitsikin, että tilanne näytti hyvältä koska Tappara pystyi luomaan hyökkäyksiä terävillä vastaiskuilla, vaikk peli hyökkäysalueella jättikin toivomisen varaa. Yksinkertaisettuna kaava oli trap-kiekonriisto-nopea vastaisku kolmelta kaistalta ylös. Trap-pelaamisesta nähtiin jopa variaatioita, kun KalPan kiekottelua häirittiin aktiivisesti ylhäältä ja vastakohtaisesti Lukkoa vastaan puolustettiin passiivisesti alas vetäytyen. Hyvä pelin runko josta kehittää eteenpäin ja sitä pystyttiin muokkaamaan vastustajan mukaan. Homma siis näytti olevan hyvin hallussa ja tuo vastaiskupelaaminen oli jopa terävämpää kuin viime kaudella.
Erikoista on se, että näissä heikommissa peleissä alkukaudesta ja nyt uudestaan on tämä pelin perusrakenne hukkunut täysin. Peli on sekavaa ja hidasta. Ei ole toistuvuutta ja selkeää rakennetta. Samalla myös puolustuspeli on alkanut lipsahtelemaan ja vastustajat löytävät kentältä vapaaksi unohtuneita pelaajia. Tänään viimeksi HIFK teki maalinsa karkeista merkkausvirheistä.
Ero Rautakorven aikaan on selkeä. Viime kauteenkin mahtui paljon huonoja pelejä, mm. kevätkaudelle jolloin Tappara syystä tai toisesta pakotti peliä väkisin pystysuuntaan. Touhu oli ajoittain tuskallista katseltavaa, mutta siinä näkyi pelitapa jota joukkue toteutti. Oli se sitten kilpikonnapuolustusta tai pitkän hakkaamista päätyyn, sen pystyi rivikatsojakin näkemään että "nyt pelataan näin", tykkäsi näkemästään tai ei. Nyt huonoista peleistä en ainakaan itse pysty havaitsemaan mihin kentällä pyritään kiekollisessa pelissä.
Oma näkemykseni on, että tällaista sekavuutta esiintyy kun joukkue:
- ...ei tiedä miten pitäisi pelata. Jos pelitapa ei ole selkäytimessä, niin koko touhusta tulee helposti sekavaa sähellystä. Olikohan se Sihvonen joka sanoi, että pelitapa on kuin selkänoja johon joukkue voi nojata vaikeilla hetkillä.
- ...ei halua pelata määrätyllä tavalla. Joukkue ei pelaa valmentajalleen.
- ...ei jaksa pelata fyysisen/henkisen rasituksen takia. Väsyneet pelaajat tekevät virheitä, joka ääritapauksessa tekee pelitavan toteuttamisesta hyvin hankalaa.
Esimerkiksi Suikkasen TPS:n ongelmiksi on esitetty kaikkea kolmea yllämainittua. Naapuriseura Ilveksestä näkyy hyvin mikä ero on puuhastelijoilla ja ammattivalmentajalla pelitavan jalkauttamisessa kentälle. Jälkikäteen olen kuullut kommenttia, että pelaajisto ei ymmärtänyt mitä Raimo Helminen heille yritti pelitavallisesti opettaa, vaikka tämä tekikin paljon töitä asian eteen. Yksilötasolla Raipe pystyi antamaan vahvalla pelaajataustallaan paljon vinkkejä, mutta ei organisoiman peliä.
Ennen taukoa olin hyvin optimistinen, mutta pelin tason epänormaalin jyrkkä ailahtelu sai jälleen epäilemään Tapolan kykyjä. HIFK-matsilta odotin paljon, koska se oli kaikilla mittareilla iso peli: Päävastustajia, sarjatilanne tiukka, klassikko-ottelu, ylimääräinen välipäivä alla. Silti joukkue ei saanut merkittävästi enempää itsestään irti ja HIFK otti helpon voiton varsin keskinkertaisella pelillä.