Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

Tapparan peliesitykset kaudella 2014-15

<< < (5/36) > >>

Linden #16:
Ongelmia tuntuu olevan. Kuten on alkukaudesta viime kausina totuttu. Nyt sillä erotuksella, että penkin takana ei ole "kaiken nähnyt" mestarivalmentaja Jukka Rautakorpi, vaan lupaavana pidetty Jussi Tapola.
Jonka meriitteinä on ainakin seuran sisällä ja junioripuolen "tietäjien" suulla pidetty pelaajien kehitystä, etenkin luistelun saralla.

Ilkeät kielet kumminkin hallien käytävillä raportoivat milloin mitäkin negatiivista Tapolan ja joukkueen väleistä. On puhuttu, että kokeneet pelaajat eivät osta Tapolaa. Eivät pidä hänen tyylistään. Puistola kuulemma lähtenyt sukset ristissä. Ilmoittanut kesken pelin haluavansa siirtoa jne.
On puhuttu, että Tapola olisikin vielä enemmän despootti, vaativampi kuin Rautakorpi jne.

No totuuttahan kukaan ei varmaan tällä palstalla tiedä, tai jos tietää ei sitä tänne kirjoita. Ainoa mikä on selvää alkaa yleinen ilmapiiri joukkueen ympärillä pikkuhiljaa olla häiritsevän negatiivinen.

Tämä alkaa näkyä jo kentälläkin, sillä pienetkin alamäet pelin sisällä tuntuvat rikkovan sen oman peli ja tekemisen. Nyt Blues ottelussa ajoittain oli nähtävissä mielestäni lievää haluttomuuttakin sekä turhautumista omaan tekemiseen. Kuuluipa ottelun harvalukuisesta yleisöstä jo kauden ensimmäiset herätys Tappara huudotkin, tilanne alkaa olla sama kun viimekauden käännekohdassa surullisessa HPK-kotiottelussa. Jonka jälkeen suunta alkoi kääntyä.

Jatkuva ketjuruletti varmasti rassaa pelaajia, eikä reagointi ole aina ollut edes johdonmukaista. Sitäpaitsi ketjuruletti on tässä vaiheessa melko turhaa, kun lähes kaikki alisuorittavata. Puhtaita papereita ei kovin monelle voi antaa.

Myös pelissä on vähän joka osa-alueella ongelmia tällä hetkellä, en tiedä onko se seurausta ketjuruletista vai onko ketjuruletti seurausta pelillisistä ongelmista. Varmaan vähän molempia. Mutta mikäli mitään sentteriä tai ylipäätään muutoksia käytettävissä oleviin pelaajiin ei ole tulossa, niin kannattaisi rauhoittaa tilanne. Antaa joillekin valmennuksen parhaaksi katsomilleen koostumuksille aikaa hitsautua yhteen. On löydettävä neljä sentteriä, jotka johtavat kiinteänä omaa ketjuansa. Samoin vakiinnuttaa yv- ja av-koostumukset.

Ensinmäinen ongelma pelillisesti on avaaminen omilta. Peli käytännössä pysähtyy keskialueelle. Alhaalla annetaan pakki- pakki syöttö, jonka jälkeen menee sormi suuhun. Useasti meidän maalivahdista katsottuna vasemassa laidassa olisi laituri vauhdissa vapaana hetkellisesti, mutta avausta ei kuulu. Vaan puolustaja "hautoo" kiekkoa niin pitkään, että keskialue on tukossa. Vaihtoehdoksi jää joko antaa lyhyt syöttö sentterille, joka on yleensä jo kiinni vastustajan trapissa. Tai sitten laiturille joka on jo joutunut ottamaan vauhdin pois ja joutuu lyömään kiekon vaan nopeasti päätyyn, eikä ehdi perään itse. Tai sitten puolustaja itse yrittää voittaa viivan ja lyödä kiekon päätyyn. Kaikissa tapauksissa kiekkoja menetetään liikaa. Sekä joudutaan hyökkäämään 95% sesti organisoitua puolustusta vastaan. Niillä kerroilla kun kiekko saadaan vauhtiin yleensä meidän nopeat laiturit pääsevät heittämällä alueelle.

Ylempänä kirjoitetun johdosta joudumme yleensä hyökkäämään organisoitua puolustusta vastaa, eikä suorista hyökkäyksistä saada luotua vaarallisia maalipaikkoja. Jos taas voitetaan päätykiekko ja aletaan jauhaa pitkää hyökkäystä ei päästä sektoriin, ainakaan viimeisessä Blues pelissä ei päästy laidoilta mihinkään ja laukaukset tulivat kaukaa, ilman maskia.
Aijemmissa peleissä päästiin sentään luomaan jokusia maalintekopaikkoja, mutta niissä sorruttiin monesti vielä turhaan siirtelyyn tai muuten vaan näpertelyyn.

Erikoistilanteista sen verran, että ylivoimalla on oltu aivan sekaisin. Peluutus on ollu vähintäänkin sekavaa ja hämmentävää. Varmaan myös pelaajille. Kuviona on ollut melkein orjallisesti JMJ-Palola poikittaissyöttö rumba, jonka kaikki varmasti tietävät ja pelaavat pois. Muutoin yv on lähinnä kiekon siirtelyä laidoilla, vastustaja neliötä ei Oikeen ole onnistuttu repimään missään kohtaa.

Huolestuttavaa on myös se, että joukkue pelin ollessa vaikeaa ei olla nähty juurikaan edes yksilösuorituksia, rohkeita haastoja (pl. Jormakka) vaan avainpelaaja toisensa jälkeen tuntuu tällä hetkellä pettävän. Green ei lapioi maalilta kiekkoja verkkoon, Palola ja Kuusela ei räpäytä terävää rannetta kaarelta verkkoon, Peltola ei tee tahdon ja kynäilyn yhdistelmiä, Mäntylä ei juuri taklaa jne. Pelaajat näyttävät väliin tosi aneemisilta, lähes haluttomilta, eikä edes omat henkilökohtaiset vahvuudet nouse esiin.

Maalivahtipeli on ollut ainoana osa-alueena lähes kunnossa alkukaudesta. Toki Metsolan mailapelaaminen on sellaista ettei se ainakaan edistä tuota oman pään peliä. Kaverilla tuntuu puuttuvan täysin kyky tehdä peliä edistäviä tai puolustajia auttavia ratkaisuita mailalla.Vaikka muutoin onkin ollut mies paikallaan, niin tässä selvä kehityskohde.

Kokonaisuutena näyttää oikeastaan aikalailla samalta kun toissa kauden alussa, jolloin kanssa keskialueen ylitys oli tosi vaikeaa. Yleinen ilme oikeestaan samalta kun viime kaudella HPK- kotitappio otteluun saakka.
Nyt pitäisi nähdä vielä se iso muutos kentällä mikä parilla edelliskaudella on nähty. Muuten on reagoitava jollain tapaa. Näkisin, että tässä on mj-taukoon tai heti sen jälkeisiin otteluihin asti ns alkukautta ja aikaa.
 Sen jälkeen vaaditaan päitä vadille ja kauden päättäminen positiivisessa sävyssä alkaa näyttää hankalalta.
Aikaa (tapolan)tiimalasissa on vielä, mutta kieltämättä se alkaa käydä vähiin.

iroj:
Tuo laukausten onnistumisprosentti on selvä pärjäämisen indikaattori.
Tapparan laukausten onnistumisprosentti on vain 3,6 ja vastustajien 5,0.
Vaaralliselta maalintekoalueelta Tapparan laukausten onnistumisprosentti on 7,3 ja vastustajien noin 10.

2 vuotta sitten Rautakorven aloittaessa 1.neljännes meni huonosti ja joukkue hävisi vastustajalle laukausten onnistumisprosentilla (5,3<6,8).
Sen jälkeen Tapparan tunnusmerkki on ollut melkein jatkuvasti hyvä laukausten onnistumisprosentti (yleensä noin 8 ) Ässät-finaalisarjaa lukuunottamatta.
Rautakorven toissakauden 3.neljänneksellä Tapparalla meni hyvin ja joukkue voitti vastustajat selvästi laukausten onnistumisprosentilla (7,3>3,5).
Silloin KAIKKIEN laukausten onnistumisprosentti oli yhtä hyvä kuin nyt laukausten onnistumisprosentti vaaralliselta maalintekoalueelta.

Tämä tehottomuus on ainakin osittain henkimaailman hommia.

Löki:
Laukausten laatu on kyllä surkeaa, mikä johtuu siitä, että liian monella ns. maalintekijällä on ainakin norsun kokoinen apina selässä.
Mutta jotenkin vielä uskon tämän homman kääntyvän siten, että keväällä taistellaan kirkkaimmista mitaleista ja vielä Tapolan johdolla.
Perkale kaikki ti-to halliin ja kannustetaan Tappara voittejen tielle.

KILO:

--- Lainaus käyttäjältä: iroj - Lokakuu 04, 2014, 20:00:08 ---Tuo laukausten onnistumisprosentti on selvä pärjäämisen indikaattori.

--- Lainaus päättyy ---
Kun TPS-peliä katsoi, niin Blues-pelin tavoin silmään osui edelleen meidän kehno syöttöpeli.

Ihan perussyötöt jopa pienillä nopeuksilla, lyhyillä etäisyyksillä tuottivat pahoja vaikeuksia. Karrikoidusti sanottuna syöttö ennemmin epäonnistuu kuin onnistuu. Hirveen vaikee on siinä sitten luoda maalipaikkoja tai hyviä vetopaikkoja tai edes luoda peliä.

Toinen ongelma noissa syötöissä on niiden hitaus. Siksi varsinkin ylivoima tuntuu prakaavan. Vastustajan neliötä ei saada liikkeelle, joten parhaat vetolinjat on lähes poikkeuksetta tukossa.

Kuljetus–veto-yhdistelmä ei ole kovin hedelmällinen, koska kiekko jää usein lihamuuriin tai kimpoaa säärisuojista helvettiin.

Screamager:
Laukomisanalyysi 12 pelin jälkeen

Tähän ketjuun enemmän pelillistä näkökulmaa. Tappara on laukonut 556 kertaa ja vastustaja 548 kertaa. Vaaralliselta maalintekoalueelta eli sektoreilta 1 ja 2 Tappara on laukonut 223 kertaa ja vastustaja 252 kertaa, eli vastustaja selvähkösti enemmän. Suurin ero kokonaislaukausmäärässä tulee viivalaukauksista eli sektorin 3 laukauksista, joita Tapparalla on 283 ja vastustajalla 213. Pienestä kulmasta Tappara on laukonut 50 kertaa ja vastustaja 83 kertaa.

Tapparan ja kulloisenkin vastustajan laukomiskäyttäytymisessä on löydettävissä selkeitä eroja. Vastustaja on laukonut Tapparaa enemmän sektoreilta 1 (14 laukausta enemmän), 2 (15 enemmän) ja 4 (33 enemmän), kun taas Tappara on nollannut tuon eron laukomalla 70 laukausta enemmän sektorilta 3. Kaikista laukauksistaan Tappara on laukonut 40,1 % vaaralliselta maalintekoalueelta (sektoreilta 1 ja 2), kun vastustajalla tämä lukema on hieman korkeampi eli 46,0 %.

Eli jos ajatellaan jo ihan laukomisen teoreettista tehokkuutta, niin yli kymmenestä metristä laukominen ei ole läheskään yhtä tehokasta kuin laukominen lähempää maalia teoreettisestikin paremmalta laukomissektorilta. Vielä kun huomioidaan siniviivan entisestään kasvanut etäisyys maalista, on maalinteon teoreettinen tehokkuus viivan tuntumasta (josta suurin osa 3-sektorin laukauksista tulee) lauottaessa entistä heikompaa. Toki tällöin mukaan astuu maalineduspelaaminen ripareiden ja irtokiekkojen toivossa, mutta menestyvän joukkueen ei näihin asioihin pelissään pidä luottaa pitkällä tähtäimellä.

Laukausten tehokkuus on laukausprosentti-taulukon mukaan Tapparalla ja vastustajalla lähestulkoon samaa tasoa. Laukaustarkkuudessa Tappara on kuitenkin ollut jopa selvästi vastustajaa heikompi kaikilla muilla sektoreilla kuin maalinedustalla sektorilla 1. Lisäksi on huomattavaa, että Tappara laukoo paljon ja epätarkasti 3-sektorista.

Tapparan pitäisikin saada laukomisen painopistettään enemmän vaaralliselle maalintekoalueelle ja lisää tarkkuutta laukauksiinsa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu