Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

Tapparan peliesitykset kaudella 2014-15

<< < (33/36) > >>

Screamager:

--- Lainaus käyttäjältä: Ioni - Tammikuu 26, 2015, 21:28:33 ---Sen verran täytyy kyllä sanoa, että maalintekoon noilla sektoreilla ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Tilastoista voi toki katsoa, että maalinedestä tehdään valtaosa maaleista. Tuo tilasto kuitenkin valehtelee jo siinä, että laukaus viivalta joka ohjataan maalin edestä maaliin merkitään 1-sektorilta tehdyksi. Valtaosa peleissä 1-sektorista ammuttavista laukauksista monesti ovatkin näitä ohjureita tai sitten puolustajan puristuksessa rääpäistyjä rannareita. Suoraan syötöstä ammutut suorat laukaukset, usein 2 sektorista, ja maskin takaa viivasta tulevat laukaukset ovat maalivahdin kannalta vähintään yhtä vaarallisia. Tilastot eivät kerro millaisesta tilanteesta kukin laukaus on ammuttu, se kertoo vain, että kiekko on mennyt siitä kohtaa maalia kohti.

--- Lainaus päättyy ---

Aika vahvoja oletuksia ohjurien määrästä ja rääpäistyistä rannareista. Täytyy sanoa, että oikeastaan todella raakaa aliarviointia. Ohjaus on pelitilanneteko siinä missä mailan lavalla suoritettu laukaus. Semmoisia Greenin naamasta tai paidanhelmasta menneitä ohjureitakin joskus on, mutta ne hukkuvat massaan.

Se nyt vaan on totta, että mitä lähempää ja isommasta kulmasta lauot, sitä todennäköisempää maalinteko on. Suorituksen laatuun on vaikea ottaa objektiivisesti kantaa muuta kuin laukausten onnistumisprosentin kautta. Myös pitemmän aikavälin laukomistarkkuuden tarkastelusta saa osviittaa laukomisen laadusta.

Laukausten jakaantumisesta eri sektoreihin saa myös osviittaa pelaamisen laadusta. Tarkastelin joku aika sitten Kärppien viimeisen kymmenen pelin laukauksia, ja niiden mukaan Kärppien vastustajat olivat saaneet vain 33,6 % laukauksista 1- ja 2-sektoreilta ja Kärpillä lukema oli 42,8 %. Vertailun vuoksi joulutauon jälkeen Tapparan vastustajat ovat laukoneet 1- ja 2-sektoreilta 40,1 % laukauksistaan ja Tappara 50,1 %. Kärppien vastustajien lukema 33,6 % on todella alhainen ja kertoo Kärppien loistavasta puolustamisesta. Tapparan lukema 50,1 % yhdistettynä kokonaislaukusmäärään (vastustajaa noin 100 laukausta alhaisempi) taas kertoo siitä, että Tappara ei pyri laukomaan kuin TPS (70 kutia per peli), vaan pyrkii korostetusti paremmille paikoille. Hyvin on viime aikoina onnistunutkin.

Tapparan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 7,1 laukausta (tarkkuus 78,1 %) (laukausprosentti 14,1 %)
2-sektorilta 17,1 laukausta (tarkkuus 55,6 %) (laukausprosentti 5,9 %)
3-sektorilta 66,1 laukausta (tarkkuus 49,4 %) (laukausprosentti 1,5 %)
4-sektorilta 187 laukausta (tarkkuus 63,6 %) (laukausprosentti 0,5 %)
Yhteensä 19,7 laukausta (tarkkuus 58,4 %) (laukausprosentti 5,1 %)

Tapparan vastustajan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 9,0 laukausta (tarkkuus 78,2 %) (laukausprosentti 11,1 %)
2-sektorilta 22,4 laukausta (tarkkuus 62,0 %) (laukausprosentti 4,5 %)
3-sektorilta 129,9 laukausta (tarkkuus 54,0 %) (laukausprosentti 0,8 %)
4-sektorilta 29,2 laukausta (tarkkuus 70,9 %) (laukausprosentti 3,4 %)
Yhteensä 24,7 laukausta (tarkkuus 63,1 %) (laukausprosentti 4,1 %)

Tapparan 2- ja 3-sektorin laukaukset eivät ole olleet kovin tarkkoja, mutta 2-sektorin tarkkuudessa korostuu marraskuun huono lukema, jolloin jopa viivalaukominen oli 2-sektoria tarkempaa. 3-sektorin laukaustarkkuus on ollut koko kauden samoissa lukemissa, eikä siinä silloin mikään maski auta, jos veto menee seinille tai jää matkalle. Irtokiekosta toki voi tulla uusi parempi tilanne, mutta sittenhän tulee ja se kirjataan ylös. Se kuuluu jääkiekon jatkumoluonteeseen. Jokainen tilanne periytyy ja tietyistä tilanteista seuraa paremia ja joistakin huonompia tilanteita.

Eivät nämä ole mitään satunnaisista ohjureista tai rääpäistyistä rannareista johtuvia lukuja, vaan joukkueen pelistä kertovia lukuja. Mitä paremmilta paikoilta päästään laukomaan, sitä todennäköisempää maalinteko on. Sitten päälle tulevat kaikenmaailman tukitoimet, joista maskipelaaminen on hyvä esimerkki. Aika monta kutia sieltä viivasta silti saa yhden maalin eteen edelleen vetää, eli läheskään aina ne tukitoimet eivät ole tarpeeksi kunnossa. Tällöin auttaa, kun pyrkii lähemmäs maalia eikä tee kuten TPS, että roiskii yhdessä ottelussa viivalta tasakentällisin 25 kutia ja maalin edestä vain 2.

Ja jos vielä miettii realistisesti, että kumpi on yleisempi: 1-sektorista ilman härdelliä tullut veto vai 3-sektorista härdellin kanssa tullut veto? Yleensä siinä 1-sektorilla on vähemmän vapaata tilaa kuin viivasta lauottaessa eli yleensä siinä tuppaa enemmän sitä härdelliä ja kaikenmoista ylimääräistä olemaan maalivahtia haittaamassa. Sitten ne 1-sektorin ilman härdelliä tulleet vedot, niin yleensä niissä ollaan joko läpiajossa tai poikkeuksellisesti päästy purjehtimaan maalille. Kyllä maalivahti silloin käsittääkseni on pitkässä juoksussa heikommilla kuin jonkunmoisen kunnollisen reagointiajan sisältävissä kauempaa tulleissa vedoissa, joissa ei pahimmillaan ole mitään maskia tai härdelliä.

Vilttitossu:
Ehkä lauantain peli oli sellanen, että joukkueen varsinkin se pitää unohtaa 100%:sti, ja meidänkään ei ole siitä syytä vetää sen suurempia johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Todella hieno peli numerollisesti, ja jää historian kirjoihin ja muisteloihin, mutta katseet eteenpäin.
Aika klisee, mutta HPK tulee huomenna olemaan se joukkueen henkisen ja pelillisen tason mittari.  Siinä katotaan, onko viime viikkoiset palaverit menny perille, ja miten on saatu viikonlopun murskajaiset unohdettua.
Avainasemassa Tapparan peliesityksissä ois nyt mun mielestä peliin tulot. Pitää olla heti valmiina taistelemaan ja luistelemaan voitosta, eikä odotella, että joku sen hoitaa, vaan jokainen hoitaa itse oman tonttinsa 100%:sti alusta alkaen!

Näin kun toimitaan, ni tolle(kin) joukkueelle on vaan taivas rajana.

iroj:

--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Tammikuu 26, 2015, 22:37:38 ---Eivät nämä ole mitään satunnaisista ohjureista tai rääpäistyistä rannareista johtuvia lukuja, vaan joukkueen pelistä kertovia lukuja. Mitä paremmilta paikoilta päästään laukomaan, sitä todennäköisempää maalinteko on.
Ja jos vielä miettii realistisesti, että kumpi on yleisempi: 1-sektorista ilman härdelliä tullut veto vai 3-sektorista härdellin kanssa tullut veto? Yleensä siinä 1-sektorilla on vähemmän vapaata tilaa kuin viivasta lauottaessa eli yleensä siinä tuppaa enemmän sitä härdelliä ja kaikenmoista ylimääräistä olemaan maalivahtia haittaamassa. Sitten ne 1-sektorin ilman härdelliä tulleet vedot, niin yleensä niissä ollaan joko läpiajossa tai poikkeuksellisesti päästy purjehtimaan maalille. Kyllä maalivahti silloin käsittääkseni on pitkässä juoksussa heikommilla kuin jonkunmoisen kunnollisen reagointiajan sisältävissä kauempaa tulleissa vedoissa, joissa ei pahimmillaan ole mitään maskia tai härdelliä.

--- Lainaus päättyy ---

Kuinka monta maalia Tappara on tehnyt ohjureilla tai Tapparaa vastaan on tehty ohjureilla?
Tällaiset maalit jäävät helposti mieleen mutta ne ovat harvinaisia (ei rebound-maalitkaan kovin yleisiä ole).
Ohjuri on vain pieni lisä hyökkäysarsenaaliin.
Ohjuri-maalit ovat harvinaisia koska ei ole helppo ohjata tarkasti kohti tulevaa laukausta.
3 viikon jälkeen Tapparan laukausten onnistumisprosentti vaaralliselta maalintekoalueelta oli 7,3 ja nyt se on noin 10.
Tähän onnistumisprosenttiin vaikuttaa luultavasti paljon enemmän pelaajien suoritustaso (tai ehkä on saatu luotua parempia paikkoja vaaralliselle maalintekoalueelle) kuin vastustajien maalivahtien taso.
Puolen metrin torjuntaliikkeillä+reaktioajoilla maalivahdin torjunta-ajat ovat noin 0,3-0,4 sekuntia (hanskakäsi nopein ylös ja hitain alas sekä mailakäsi ja jalat hanskakättä hitaampia).
Jos pelaaja pääsee laukomaan keskeltä 8 metrin päästä niin maalivahdin ollessa keskellä viivalla laukaisukulma-alue jolla kiekko voi mennä maaliin on noin 4 astetta kumpaankin nurkkaan (4 metristä noin 8 astetta) ja laukauksen keskinopeudella 30 m/s kiekko olisi maalissa 0,27 sekunnin kuluttua.
Vaarallisella maalintekoalueella pelaajien suurien ongelma on se että tilaa ja aikaa on vähän vastustajien häiritessä ja siksi ei ole helppo pystyä parhaisiin mahdollisiin laukauksiin.
Huipputaitavat pelaajat tekevät usein maaleja tällaisistakin paikoista.
Laukausten onnistumisprosentti vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta on aina ollut 2-3%.
Tällä onnistumistasolla on käytännössä mahdotonta päästä hyviin maalimääriin vaikka lisättäisiin laukomista.
Härdellinteolla voidaan yrittää auttaa mutta kauempaa laukaisukulma-alueet jolla kiekko voi mennä maaliin ovat selvästi pienempiä kuin läheltä joten siksi on vaikeampi onnistua vaikka maalivahti ei näkisikään kiekkoa.

peterra:
Mielenkiintoinen tilastokuriositeetti nykyisestä paremmasta jaksosta Tapparalla on se, että vieraissa peli on kulkenut selvästi nihkeämmin kuin kotona. Viimeisestä seittemästä (nykyisen putken aikaiset) vieraspelistä ollaan hävitty suoraan kolme. Sen sijaan viimeisestä kahdeksasta kotipelistä nykyisessä putkessa ei olla hävitty suoraan yhtään ja rankkareillakin vain kahdesti. Jos ajatellaan asiaa pelitaktisesti niin Tappara on vienyt pelejä enemmän tuonne tunnpelaamiseen ja sillä tavalla enemmän ollaan vedetty tunteella. Tämä on heijastunut erityisesti kotipeleihin hyvänä latauksena. Vieraspeleissä on mun mielestä ollut jatkuvasti virkamiesmäisyyttä (koko kauden) ja nyt oikeastaan vieraissa pelataan sillä tavalla kuin pelattiin häviöputkessa marraskuussa. Siinä on miettimistä valmennusjohdolle, että miten tuota tunnetta saadaan matkalle mukaan. Toisaalta siinäkin on paljon miettimistä, että edelleenkin tuollainen riskejä välttävä pelitapa ilman tunnetta niin Tappara on kyllä melkosen vaaraton joukkue. Se on about 100% eri suunnasta tuleva jengi kuin Rautakorven aikana, vaikka valmentajana häärii Rautakorpen oma oppipoika. Rautakorven aikana virkamiesmäisyys ja erittäin kurinalainen sapluuna oli vaarallinen, koska Tappara voitti todella paljon pelejä sillä.

Voisin sanoa, että tässä leikitään upporikasta ja rutiköyhää nyt tämä kausi. Playoffeissa jos jatketaan valitulla linjalla niin ollaan täysin vastustajan varassa. Organisoituja ja kurinalaisia jengejä vastaan tulee todella isoja vaikeuksia, kun taas tunnepuolen jengejä vastaan voidaan jopa viedä. Paljon on kiinni siitä, kenet vastaan saadaan.

Virveliä kainaloon:
Kärpät-peli jäi näkemättä(ensimmäinen kahteen kauteen), mutta isossa kuvassa on havaittavissa selkeitä, omaan silmään helvetin positiivisia, kehityslinjoja. Tapparan kiekollinen peli on tällä hetkellä täyttä timanttia, rakenteellisesti jopa parempaa kuin Kärpillä. Näin hyvään ei edes kaikkin janoisten sankari Rautakorpi pystynyt.

Kiekon vauhti on Liigaan erittäin kovalla tasolla. Syötöt napsuvat lapoihin terävinä, laadukkaina ja tarkkoina. Tappara pelaa nähdäkseni poikkeuksellisen paljon tällä hetkellä leveyssuunnassa. Välillä tämä kostautuu vaarallisina vastahyökkäyksinä, mutta samalla myös omat hyökkäykset ovat julmetusti vaarallisempia. Tietyllä tavalla peli on "kalpamaistunut". Jätönjätöt puuttuvat, mutta pelinopeus on suuri ja kiekonhallinta selvästi Tapparalla. Hyökkäykset ovat selvästi pidempiä kuin alkukaudella. Pelaajien kasvanut itseluottamus näkyy rohkeutena pysyä kiekossa, haastaa tilanteita maalille ja antaa oivaltavia syöttöjä puolustuksen läpi.

Puolustussysteemi on aina ollut kunnossa, siinä ei selkeitä muutoksia. Puolustussuorituksissa on kuitenkin löydetty jälleen "se", joka saa vastustajat raivon partaalle. Keppiä tulee aika pirusti, mutta täysin sääntöjen puitteissa. Ikäväähän se on pelata, kun lavan päälle naputetaan jatkuvasti. Asenne.

Syksyllä puhuttiin, että Tapolalla on huikeita ajatuksia pelistä, pelinäkemys huippuluokkaa. No, nyt joku on tainnut saada myytyä nuo ajatukset joukkueelle. Onko se Tapola itse, Green, Peltola, Miksa, Tömmernes vai kuka, sillä ei ole väliä. Pääasia on se, että Tappara pelaa tulevaisuuden lätkää, ja on jännitteen kestäessä niskan päällä ketä tahansa vastaan (pl. kahva-Lukko, joka tappaa nopeuden). Ajatelkaapa sitä, että tämä on vasta Tapolan ensimmäinen kausi. Tässä voi olla kehitteillä jotain hienoa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu