Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

Tapparan peliesitykset kaudella 2014-15

(1/36) > >>

Screamager:
Uusi kausi uusine esityksineen on jälleen käynnistynyt ja parin pelin ajan on keretty totuttautua liigakiekkoon. Viime kauden alusta muistanemme sen pakotetun pystysuunnan pelin, joka sitten loppujen lopuksi oli osa kokonaisprosessia pelin osalta, mutta nyt on lähdetty rauhallisemmalle, hallitummalle ja aloitteellisemmalle linjalle heti alusta lähtien. Avaukset ovat mieluummin kontrolloituja ja palautuksia nähdään, mikäli ei ole fiksusti tilaa voitettavissa. Kiekko pyritään saamaan keskialueelle hallitusti eri variaatioilla (pakin nosto, pakin avaus, pakki-pakki, jne.) ja isoin työnsarka on tällä hetkellä pelissä siitä eteenpäin.

Johtuuko sitten jäästä kuinka paljon tässä vaiheessa kautta, niin päätyjen kautta pelataan paljon. Hyökkäykseenlähdön jälkeen keskialue on vielä lähes järjestään melko tukossa, kun meitin viisikko pelaa vähän sinne päin, syöttölinjat menevät tukkoon ja vastustaja on entistä tiiviimmässä tilassa kaventuneella keskialueella. Muutaman kerran pelissä päästään toki luistellen ja syötellen alueelle, mutta pääosassa ovat päätykiekot. Päätykiekoissa se ajoitus on lyhytsyöttöpelin lisäksi tärkeää, että päästään antamaan paine molemmilta laidoilta ja tätä kautta myös mahdollistamaan kierrättäminen paineen alta toiselle puolen, kun kiekkoon on keretty. Siitä nopea siirto viivaan ja rauhoitus, niin saadaan alkaa vatkata kuviota tarkemmin.

Ihannetilanne olisi toki kiihtyvä kiekonpitolähtö hyökkäysalueelle asti, mutta vastustajan keskialueen sumpun läpäisemisessä on vielä opettelemista ja ollaan pakotettuja rakentamaan enemmän päädyn kautta. Niitä päätypelejä on muutenkin varmaan treenattu, kun on tämä hybridipitkä, josta saatiin jo Ilves-pelissä Tapparan osalta näyte, olikos ekassa erässä kun lauottiin omalta puolen punaista päätyyn, Karjalainen kerkesi kiekkoon ja pelasi sen yllättävästi ja vaarallisesti Rauhalalle Ilveksen maalin eteen.

Tapparan pelissä näkyy jo tässä vaiheessa ihan hyviä asioita ja reagointiakin, joka on tässä vaiheessa ehdottoman positiivista. Karvaus on ollut pääosin passiivista trappia, mutta silloin paineistetaan lujempaa, kun vastustajan avaaja palaa ensimmäiseltä avausyritykseltään takaisin omiin ja siihen iskemällä kiinni koetetaan saada puntti tutisemaan lujemmin. Tästä on jokusen kerran onnistuttu riistoissa ja saatu hyökkäys vastustajan kannalta vaarallisella alueella katki, joten reagointi on karvauksen osalta pelissä mukana jo nyt. Ilves-pelin viimeisessä erässä osoitettu puolustusvoittoinen passivoituminen on vielä hallussa, kun Metsolaan voidaan kaikesta huolimatta vieläkin luottaa.

Erikoistilanteet ovat herättäneet ihan aiheellista polemiikkia lähinnä ylivoiman osalta ja se on jopa tuskaisen näköistä katsella. Miehet eivät ole viime kaudelta muuttuneet paria jannua lukuun ottamatta, mutta alue on isontunut ja se tuntuu tuovan vielä vaikeuksia saada kiekkoa vetosektorille pyörityksen päätteeksi. Alivoima pelaa keskustan melko lailla täysin pois ja siinä on miessumppu omia ja vastustajia, eikä sen sumpun lävitse ole helppoa saada kiekkoa maalille asti. Yksi vaihtoehto olisi kiekottomien luovuuden korostaminen ja alivoimaneliön pakottaminen liikkeeseen hallittujen kiekottomien pelaajien liikkeiden ja syöttöketjujen myötä, mutta niissä pitää olla niin pirun tarkkana että onnistuvat, kun syöttöpeli on muutenkin vielä kohmeessa.

Yhteenvetona sanottakoon kuitenkin, että Tapolan puheet taidon ja luovuuden esiinsaattamisesta pelitavan kautta vaikuttavat olevan ihan todenmukaisia puheita. Pari peliä syyskuun jäillä ei ole vielä mikään varma pohja löytää syyseuraus-suhteita pelin osalta, mutta aihiot kiekkokontrollia korostavaan pelitapaan ovat nähtävissä. Pelaajilla tai ketjukoostumuksilla toteutus vielä laahaa yksikkö/viisikkotasolla enemmän tai vähemmän, mutta viime kauden pohjilta on hyvä lähteä ylläpitämään semmoista ajattelutapaa, että voivat ne Palola, Järvinen sun muut sieltä vielä vaikka noustakin esiin.

miolta:
Miten helvetissä toi hyökkäyspeli voi olla noin saamatonta? Joku jyppi, ässät, hpk ja saipa painaa neljästä kuuteen maalia joka ilta, ja Tappara tekee sen yhden..ehkä.. Joku viisaampi voi tehdä tähän jäätävän analyysin, ite ei pysty. Näyttää vaan että kesän treenit on vedetty pleikkarilla, siihen malliin kiekko polttaa lavassa..
Tänäänkin lukko-pelin lopussa ylivoimalla Palolalle kaksi vetopaikkaa..ei varmaan kukaan pysty laukomaan yhtä heikosti? just ja just jakso kiekko maalille asti b-pisteeltä..
Lisäys..no esim. tänään Perrin jypille 1+3..siinä se ero. Mites noi Tapparan sentterit? Onko neljällä yhteensä pisteitä noin paljon alkukaudella?

peterra:

--- Lainaus käyttäjältä: miolta - Syyskuu 26, 2014, 20:00:45 ---Miten helvetissä toi hyökkäyspeli voi olla noin saamatonta? Joku jyppi, ässät, hpk ja saipa painaa neljästä kuuteen maalia joka ilta, ja Tappara tekee sen yhden..ehkä.. Joku viisaampi voi tehdä tähän jäätävän analyysin, ite ei pysty. Näyttää vaan että kesän treenit on vedetty pleikkarilla, siihen malliin kiekko polttaa lavassa..
Tänäänkin lukko-pelin lopussa ylivoimalla Palolalle kaksi vetopaikkaa..ei varmaan kukaan pysty laukomaan yhtä heikosti? just ja just jakso kiekko maalille asti b-pisteeltä..

--- Lainaus päättyy ---

No jaa-a, samaan aikaan, kun ihailet sitä, että JYP, Ässät ja Saipa ovat illasta toiseen taikoneet neljä tai kuusi osumaa voit myös tarkkailla sitä, montako maalia he ovat päästäneet.
Joo, se on aivan 100% fakta, että Tapparan hyökkäyspelaaminen on aneemista ja tuskinpa siihen on yhtä ainoaa syytä olemassa ja jos olisi se varmaan korjattaisiin pikaisesti. Mielestäni kysymys on edelleenkin siitä pelitavasta. Tappara ei hyökkää rohkeasti tai pelaa rohkeasti vaan varman päälle ja varmistellen. Tämän seurauksena puolustuspeli pysyy tiiviinä 60 minuuttia ja hirveästi ei tuu paikkoja vastuksille. Vaa'an toisessa päässä taas on se, että koska pyritään vahvasti puolustamalla kontrolloimaan kiekotonta peliä yhdenkin miehen seikkailu viisikon ulkopuolella (mahdollistaisi rohkeita ja yltiöoptisia syöttöjä) joista joskus tulee maaleja, ei ole edes mahdollista. Tappara myös käyttää vähät maalipaikkansa pääosin todella huonosti, joka kielii siitä, että joukkueen itseluottamus ei oo mikään kovin hyvä, koska hyvistäkin paikoista syötetään vielä viereen.

Otteluketjussa voi ottaa tarkemmin, ketkä pelaajat tänään olivat huonoja yksilöinä, mutta pääosin murhe on kyl siinä, että puolustuspeli on hyvää, mutta hyvän puolustuspelin kustanne on tällä hetkellä se, että hyökkäyspeliä ei ole tai sitä on liian vähän.

Kadg:
Ylempiin viesteihin:

Tappara on tällähetkellä tehnyt 7 peliin 12 häkkiä, eli 1,7 maalia/ottelu. Se on selkeästi liigan heikoin lukema. Toiseksi huonoin on Lukon 5 peliin 10 maalia, mutta sekin on sentään 2 maalia/peli. Muilla joukkueilla sitten selkeästi yli 2 maalia/peli, parhaimpana HIFK 22 maalia / 6 peliä, eli 3,7 maalia/peli. Päästetyissä maaleissa Tappara on liigan keskitason paremmalla puolella, mutta ei missään kärjessä, joten ei tuo hyökkäyspeli noin kehnona voi kauaa enää pysyä tai alkaa näyttämään raskaalta syksyltä.

Jormakkaa lukuunottamatta jokainen kärkihyökkääjä on alisuorittanut. Tuolla YV-ajalla Järvisenkin 1+1 on kyllä erittäin heikko suoritus seitsemään matsiin, puhumattakaan Kuuselan yhdestä syötöstä. Karjalainen vaikuttaa hieman heikommalta versiolta Haapalasta; vielä tehottomampi, ihan kelvollisen näköistä peliä, mutta siitä ei ikinä synny mitään.

Tuntuu vähän nyt, että oliko sittenkin pieni vaihtuvuus joukkueessa haitta ennemmin kuin hyöty? Vähän vaikuttaisi, että ideat on hyökkäyksessä loppu ja samoja viime kauden kikkoja käytetään yhä, mutta ne eivät enää toimi. Lisäksi YV-kenttien pyöritys on nyt suoraan sanottuna ihan surkeaa. Joka peliin niitä vaihdellaan, mutta missään ei tule tulosta. Viime kaudella oli viisaasti rakennettu kaksi liigan ehkäpä parasta yv-ketjua (ja tehoparit Kuusela-Bailen, Järvinen-Palola), jolla saatiin molemmista YV-kentistä vaarallisia. Nyt tänään tuo viiden hyökkääjän viritelmä näytti ihan kelvolliselta, mutta sitten Kolomatis-Aalto -pari viivalla oli kyllä todella kummallinen veto toiseen YV.seen. Selkeästi uudempaa viritelmää tuohon kaipaisi, sillä liigan heikoin ylivoima tällä hetkellä meillä on, ja sitten taas miettii että millainen potentiaali tuossa nipussa piilee. Enemmän liikettä siihen ja variaatioita, nyt tuo takakolmio osataan muiden joukkueiden toimesta liian hyvin. Lisäksi keskellä käyttö ei viime kauden tapaan enää toimi (playoffseissa Voutilainen ja Jormakka vetivät tämän roolin erinomaisesti).

Screamager:

--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Syyskuu 26, 2014, 20:08:18 ---Joo, se on aivan 100% fakta, että Tapparan hyökkäyspelaaminen on aneemista ja tuskinpa siihen on yhtä ainoaa syytä olemassa ja jos olisi se varmaan korjattaisiin pikaisesti. Mielestäni kysymys on edelleenkin siitä pelitavasta. Tappara ei hyökkää rohkeasti tai pelaa rohkeasti vaan varman päälle ja varmistellen. Tämän seurauksena puolustuspeli pysyy tiiviinä 60 minuuttia ja hirveästi ei tuu paikkoja vastuksille.
--- Lainaus päättyy ---

En lähtisi minään 100%-faktana tuota aneemisuutta naulaamaan. Tapolan teemana on ollut rohkeuden ja uhkarohkeuden välisen rajan löytäminen sekä taidon esiin saattaminen. Esimerkiksi taidon esiin saattamisesta ja rohkeammasta pelistä on mielestäni alkukaudella nähty vahvoja viitteitä yksittäisissä peleissä.

Otetaan ensinnä huomioon ajankohta, pelin kehittymisprosessi on vasta alussa. Jo nyt on kuitenkin saatu väläytyksiä rakenteellisesti hyvästä hyökkäyspelistä, parhaimpana esimerkkinä taannoinen 19.9 Ässät-pelin kaksi ensimmäistä erää. Pelin virtaus oli Tapparalla loistavasti hallussa pitkiäkin jaksoja ja pelissä onnistuttiin säilyttämään hyvistä asioista muodostuva pelillinen jatkumo. Maalipaikkoja oli aivan tarpeeksi, jotta parempana päivänä olisi ollut useampikin maali taululla. Samaa jatkumoa oli havaittavissa sitä aiemmassa 17.9 SaiPa-pelissä, joka toki hävittiin, mutta ei mitenkään hyökkäyspelin rakenteiden pettämiseen vaan pelkistäen alun tunarointiin, ja tietysti tehottomuuteen myöhemmissä maalipaikoissa.

On totta, että Tappara käyttää päätykiekkoja, jotka tietty parantavat puolustusvalmiutta, ja muutenkin nähdään semmoista toivotaan, toivotaan-periaatteella tapahtuvaa hyökkäämistä, mutta mielestäni se ei ole kuitenkaan ensisijainen vaihtoehto. Mainituissa kahdessa pelissä Tapparan syöttöpeli omista asti toimi huomattavasti esim. 26.9 Lukko-peliä paremmin. Tässä kohdin täytyykin ottaa huomioon vastustaja ja sitä kautta omaan peliin kohdistuvat vaatimukset sekä pelaamisen edellytykset ylipäätään. Heikommin keskialuetta puolustavaa joukkuetta vastaan pelatessa syöttöpelillä on paljon paremmat mahdollisuudet onnistua hyökkäysalueelle edetessä, kun sitten taas esimerkiksi Lukkoa vastaan keskialuetta ei oikein tahdottu päästä kontrolloidusti ylittämään omista lähteneillä hyökkäyksillä. Mutta miten Lukkoa vastaan lähdettiin omista? Näin vajaat pari erää livenä ja tallenteelta, niin niistä tehdyin havainnoin voin sanoa, että pyrittiin korostamaan nopeita lähtöjä enemmän kuin SaiPaa ja Ässiä vastaan.

Edellytyksiä keskialueen pelille meinaan luodaan jo omista lähdettäessä. Jos pusketaan nopeasti reagoiden ja luisteluvoimaisesti ylös, niin hyökkääjien hakujen onnistuminen ja syöttösuuntien tarjoaminen edellyttää nopeaa viisikkotason synkroonissa tapahtuvaa ajattelua, mitkä eivät ole alkukaudesta mitään itsestäänselvyyksiä. Toinen vaihtoehto tässä on päätykiekko, jonne koitetaan ehtiä perään ennen vastustajaa. Päätykiekkoja nähtiinkin eilen Lukkoa vastaan vajaassa parissa erässä Tapparan hyökkäyksiinlähdöissä melko paljon, kun keskialue oli tukossa eikä peliä edistäviä luistelu- tai syöttölinjoja löytynyt. Tavoite oli kuitenkin pelata kiekko ylöspäin kohti vastustajan maalia, kuten perinteisiin jääkiekon arvoihin kuuluukin. Jossain toisessa pelissä (tai joukkueessa esim. KalPa) palautetaan alaspäin mieluummin kuin pusketaan väkisin ylös.

Sitten taas jos peilaa tilannetta noihin SaiPa- ja Ässät-pelien hyökkäyksiinlähtöihin, niin mielestäni niissä nähtiin enemmän malttia, eikä joka tilanteen ensisijainen tavoite ollut puskea ylös ja taas ylös, vaan mieluummin haettiin viivelähtöjen avulla rintamahyökkäyksiä, joissa sentteri haki oman sinisen kohdalta syöttöväylän keskelle. Myös palautuksia nähtiin mielestäni enemmän mainituissa kahdessa pelissä, kun huomattiin, että keskialue menee tukkoon.

Muutaman kerran kiekko saatiinkin pelattua näissä hitaammissa lähdöissä nätisti sentterille, jolloin hyökkäysviisikon antama paine puolustusviisikkoa kohtaan kasvaa huomattavasti, koska hyökätessä pelaamisvaihtoehtoja muodostuu heti enemmän, kun hyökkääjät menevät kiekonhallinnalla kontrolloidussa rintamassa kohti hyökkäysaluetta koittaen murtaa keskialueen. Puolustavan ryhmityksen täytyy tällöin ottaa puolustamisessa huomioon paljon enemmän asioita kiekottomien poispelaamisen osalta ym., kuin jos vastassa olisi suuremmilta osin päätykiekkoja kiskova hyökkäys.

Tiivistäen, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja varsinkin näin alkukaudella kannattaa olla varovainen joukkuetason aneemisuuteen tai saamattomuuteen liittyvissä johtopäätöksissä, varsinkin kun on nähty hyviäkin otteita heikompien esityksien seassa. Vastustaja vaikuttaa vielä tässä vaiheessa kautta oman pelitaparutiinin puutteesta johtuen yllättävänkin paljon itse pelin sujuvuuteen ja "näyttävyyteen". Pelkkiin silmähavaintoihin perustuvat analyysit ovat myös vähän riskialttiita kulloisenkin pelin jälkeisestä mielentilasta riippuen, etenkin heikomman tappiopelin jäljiltä.


--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Syyskuu 26, 2014, 20:08:18 ---Vaa'an toisessa päässä taas on se, että koska pyritään vahvasti puolustamalla kontrolloimaan kiekotonta peliä yhdenkin miehen seikkailu viisikon ulkopuolella (mahdollistaisi rohkeita ja yltiöoptisia syöttöjä) joista joskus tulee maaleja, ei ole edes mahdollista. Tappara myös käyttää vähät maalipaikkansa pääosin todella huonosti, joka kielii siitä, että joukkueen itseluottamus ei oo mikään kovin hyvä, koska hyvistäkin paikoista syötetään vielä viereen.
--- Lainaus päättyy ---

Onko Liigassa tuollaisia joukkueita, joissa yksi tai useampi mies seikkailisi puolustavan viisikon ulkopuolella? Ei ole ainakaan silloin, kun joukkue pyrkii voittamaan ja menestymään pelkkien sirkustemppujen ja "ooh la la"-syöttöjen suorittamisen sijasta. Ja kyllä Tapparalla on maalipaikkoja ollut, eikä niitä ole niin vähääkään ollut, mutta maalipaikan päättävä suoritus eli laukominen on enemmän yksilö- kuin joukkuekeskeistä.

Olen analysoinut Tapparan laukomista sektoreittain ja tarkkuuksien osalta otteluketjuissa sekä kootusti tilastoketjussa, niin mielestäni maalipaikat eivät ole numeroidenkaan varassa mitenkään vähissä, koska vaaralliselle maalintekoalueelle päästään suhteellisen hyvin. Ja kun vaaralliselle maalintekoalueelle päästään, ja joukkueessa on maalikuningas-Palola, Kuusela ja Jormakka vain muutamia mainitakseni, niin pitkässä juoksussa tuloskin asettuu vaaditulle tasolle. Ei semmoista koko kauden kestävää jumia voi tuollaisista yksilöistä koostuvalla ryhmällä ollakaan, jos rehellisiä ollaan.

YHTEENVETONA: Ongelmia on enemmän yksilö- kuin joukkuetasolla, sillä laukominen vaaralliselta maalintekoalueelta (etäisyys <10 metriä ja laukauskulma >45 astetta) on epätarkkaa (tarkkuus 64,4 % - pitäisi olla 70 % tai enemmän, koska viivalta ja pienestä kulmasta lauottujen kutien tarkkuus on luonnostaan heikompi) ja laukausten onnistumisprosentti kyseiseltä alueelta on vain 6,7 %. Esimerkiksi kauden 2012-13 loppupuolelta vaarallisen maalintekoalueen laukausten onnistumisprosentti oli iroj:n laskelmien mukaan lähes 15 %.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu