Ljpp:n kanssa pitkälti samaa mieltä, mutta etukäteisarvioissa voi jopa olla varovaisen positiivinen juuri sen takia, että kyllähän skenaario on joillain joukkueilla onnistunut ihan hyvin. Oikeastaan runkosarja voi peräti mennä paremmin, mutta playoffeissa piilevät ne ihan oikeasti todelliset vaarat.
Mun mielestä kuitenkin ehkä viime kaudelta löytyy tuorein esimerkki siitä, että Marjamäki tuntuu olevan monen papereissa todella kokenut päävalmentaja, mutta itse asiassa hänellä on siitä ainoastaan 1,5 kautta kokemusta Bluesista ennen siirtymistään Kärppiin. Ja sitten penkin takana oli kuitenkin suurelle yleisölle varsin tuntematon porukka ja niin vain Kärpät käveli mestaruuteen. Karri Kivi taisi tehdä ensimmäisen (?) päävalmentajapestinsä liigassa Ässistä. Toinen kausista päättyi puolivälieriin, toinen mestaruuteen. Jyrki Aho hyppäsi täysin puskista RD:n tilalle JYP:n ja vei ensimmäisellä kaudellaan JYPin päätyyn asti ja toisella pronssille ja Bluesissa jatkui loistava työ. Kokematon Lämsä hyppäsi Jokereiden päävalmentajaksi ja vei joukkueensa välittömästi runkosarjan voittoon, mutta toisaalta tasapainon vuoksi myös antiklimaattisesti historialliseen sulamiseen puolivälierissä. Tuokkola teki saman tempun Kalpassa. Enpä kyllä moittisi myöskään suurelle yleisölle tuntematonta Pekka Tirkkosta ihan heikoksi keltanokaksi penkin takana kahden kauden perusteella.
Sitten tottahan toki löytyy esimerkkejä myös vastapuolelta:
-Virtasen voidaan katsoa epäonnistuneen aika railakkaasti JYPissä, sillä hän tuntui rikkovan sekä pelitavallisen jatkumon että menettävän joukkueensa luottamuksen kriittisellä hetkellä. Toisaalta JYP ei sulanut playoffeissa vaan itse asiassa Virtanen sai joukkueensa pelaamaan vasta sitten, kun oli ihan oikeasti veitsi kurkulla. Lopulta viimeisessä tuli todellinen musta hetki, joka maksoi jatkopaikan verran.
-Tomek Valtonen: epäonnistui totaalisesti niin pelitavassa kuin muutenkin jokereissa, mutta olihan tuo viime kauden jokerit niin tekemätön paikka kenellekään, että eipä kukaan olisi tainnut siellä noissa olosuhteissa onnistua.
-Sormunen HIFK:ssä lienee kaikista parhain esimerkki siitä, kun pelaajiston suuntaan valmentajalla ei ole auktoriteettiä, vaikka pelin taitaisikin. HIFK lässähti ihan totaalisesti tämän miehen käsissä, mutta niin taisi myös päättyä Sormusen ura samalla siihen. Mahdoton paikka, mutta täytyy huomioida, että myöskään kokenut Raimo Summanen ei onnistunut yhtään Sormusta paremmin, vaikka messiaana saapuikin joukkueeseen.
Yleensä kuitenkin näihin "keltanokkien" sulamisiin on liittynyt olennaisena osana myllerrys organisaation sisällä, joten Tapparassa lähtökohdat pitäisi siltä osin olla kunnossa, että uuteen projektiin Tapola ei joudu lähtemään täysin avuttomasta tilanteesta. Organisaatio on Rautakorven jäljiltä melkoisen rautaisessa kunnossa ja puitteet ovat suurelta osin jo tässä vaiheessa ihan kunnossa siihen, että Tapola voi onnistua. Se vaan voi olla tosiasia, että oppirahoja joudutaan ehkä playoffeissa makselemaan. Runkosarjan sulamiseen en usko lainkaan.
