Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Jussi Tapola - Tapparan päävalmentaja kevät 2014 ->

<< < (22/288) > >>

kirvesrinta:

Itseäni ihmetyttää se, että (joidenkin mielestä) ainoa tapa hyvään loppusijoitukseen on se, että syksyn aluksi otetaan ensin pohjakosketus ja annetaan etumatkaa muille joukkuille ja sitä sitten pitkän kauden aikana prosenttikiekkoa pelaamalla otetaan kiinni. Kahtena kautena tämä on runkosarjan osalta toiminut mutta kyllä viihdyttävyys on hommasta ollut kaukana kun kaiken pelin edellytyksenä on ollut kurinalainen trap-puolustaminen ja riskien välttäminen. Ei sinänsä siis ole ollut ihme, että lopulta paukut eivät mestaruuteen asti ole riittäneet. Viime vuonna homma muuttui loppusyksyn hyvien otteiden jälkeen jo keväällä hyvinkin väkinäiseksi mutta finaaliin asti rutistetiin vielä rutiinilla.

Lisäksi ihmetyttää Tapolan sanomisista se, että hänen mielestä valmentajan tärkein tehtävä on tarjota pelaajille pelitapa. Tämä vain entisestään korostaa mielestäni sitä jo vanhetunutta ideologiaa (johon Westerlund puuttui keväällä ja johon mm. Dufva asennoituu nykyään aivan päinvastaisesti) että pelitavan annetaan hallita kokonaisuutta. Pelitavan pitäisi olla vain peliä tukeva asia, ei asia joka määrittelee kaiken tekemisen. Peli pitäisi antaa pelaajille ja mm. mihin Ville Nieminenkin puuttui, pelaajat on tähtiä, ei valmentajat. Omasta mielestäni valmentajan tärkein tehtävä on auttaa pelaajia pelaamaan paremmin, niin että se hyödyttää sekä joukkueen menestymistä että pelaajan omaa kehittymistä. Pelitapa on vain yksi asia tässä kokonaisuudessa. Asiaan liittyy paljon muutakin kuin pelkästään se pelitapa, tähän kehitykseen ei nyt Tappara ole valitettavasti lähtenyt mukaan. Vanhanaikaisuutta ilmenee myös niissä kommenteissa, että Tapparassa halutaan ihan seurajohdon puolesta hyvinkin tiukkaa kontrollia mm. harjoittelun suhteen. Edelleen mielestäni jo hyvinkin vanhanaikaista ajattelua. Pelaajat ovat ammattilaisia ja näihin pitää pystyä luottamaan. Se, että joka asiaa vahditaan, kytätään ja rajoitetaan ei yleensä tuota luovilla aloilla onnistumisia. Lasken myös jääkiekon luovaksi alaksi, ottaen huomioon sen valtavan taitotason jota nykypelaajilta vaaditaan. Se, että luotetaan pelaajiin ei tarkoiteta, että vaatimustasoa alennetaan. Ei suinkaan. Luottamus ja vastuu toki pitää ansaita, mutta väitän että kun nuo molemmat ansaitsee, on se sellainen motivaation luoja että ei paremmasta väliä.

Mielestäni oli virhevalinta lähteä kauteen "köyhän miehen Rautakorvella". Sama pelitapa (puhet on puheita, haluan nähdä jotain konkreettistakin ennen kuin uskon esim. luovemman pelitavan), samat säännöt, samat rajoitukset, eri naama ja vähemmän kokemusta ei mielestäni ole sitä mitä Tappara olisi nyt kaivannut. Tappara on kevään jäljilltä sellaisessa henkisessä masennuksessa, että nyt olisi tarvittu jotain todella ”ihan erillaista”, jotain joka olisi tuonnut täysin uutta tuulahdusta ja säpinää Tampereen kiekkoskeneen. Kausi alkaa ensi viikolla ja, no kiekkohuuma on ainakin erittäin kaukana tästä nykytilanteesta kun läpsytellään norjalaisjoukkueita vastaan vailla mitään asennetta.

Naapuri:
Itse koen tilanteen niin, että kokemattoman valmentajan pitäisi saada kauteen vähintään kohtuullinen startti, koska muuten paineet kasvavat. Kokenut valmentaja, kuten Rautakorpi saa alun takkuilut anteeksi, koska kaikki tietävät että kun hänen opeillaan mennään, niin kohta homma alkaa toimimaan.

#51:

--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Syyskuu 05, 2014, 15:06:31 ---Ne hetket kun kuva pyöri kunnolla ja jaksoin nykimistä katsella, niin lähdöt olivat kontrolloituja ja palautettiin mieluummin puskemisen sijasta, mutta iso kuva voi tosiaan olla toisenlainen.

--- Lainaus päättyy ---

No tätähän se oli. Lähdettiin hitaasti ja huomattiin, että ei ole ketään kelle syöttää, joten palattiin takaisin maalin taakse. Kun tarpeeksi oli peruuteltu luisteltiin muutaman pakki-pakki levityksen jälkeen punaviivalle ja lyötiin kiekko päätyyn. Hyökkääjät eivät eilen tehnyt pelinavaamista helpoksi, liike puuttui (kuten taas ylivoimallakin). Toivottavasti tulevissa peleissä nähdään sentterejä käytettävän enemmän hyödyksi pelinavamisessa.

Screamager:

--- Lainaus käyttäjältä: #51 - Syyskuu 05, 2014, 16:03:15 ---
--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Syyskuu 05, 2014, 15:06:31 ---Ne hetket kun kuva pyöri kunnolla ja jaksoin nykimistä katsella, niin lähdöt olivat kontrolloituja ja palautettiin mieluummin puskemisen sijasta, mutta iso kuva voi tosiaan olla toisenlainen.

--- Lainaus päättyy ---

No tätähän se oli. Lähdettiin hitaasti ja huomattiin, että ei ole ketään kelle syöttää, joten palattiin takaisin maalin taakse. Kun tarpeeksi oli peruuteltu luisteltiin muutaman pakki-pakki levityksen jälkeen punaviivalle ja lyötiin kiekko päätyyn. Hyökkääjät eivät eilen tehnyt pelinavaamista helpoksi, liike puuttui (kuten taas ylivoimallakin). Toivottavasti tulevissa peleissä nähdään sentterejä käytettävän enemmän hyödyksi pelinavamisessa.

--- Lainaus päättyy ---

Ok. Tämä paranee sitten ajan ja työn kanssa. Kyse on juuri ajoituksista, etäisyyksistä ja pelin saamisesta "kiihtymään" kohti hyökkäysaluetta. Kun pakki lähtee omista, niin siinä pitää olla liikkeessä toinen pakki tai hyökkääjä järkevällä etäisyydellä ja suunnalla kiekkoon nähden, jotta avaus saadaan lähtemään sekä luonnolliseen suuntaan eli eteenpäin tai etuviistoon ja niin, että haltuunotto tulee luonnollisella tavalla ilman turhia kehon vääntelyjä. Jos tarvitsee tehdä tilaa eli pistää kiekko sivulle tai takaviistoon, niin sitten se pitää tehdä, mutta sillä ei päästä kentällä eteenpäin, vaan ostetaan aikaa tehdä seuraava tilaa voittava ratkaisu ylöspäin, minkä pitää olla aina ykköstavoite.

Sitten tärkeintä tuon kiihtymisen kannalta on se, että syötön vastaanottaja pystyy aina jatkamaan liikettään eli että viisikko ei pysähdy yhden jannun takia tai että ainoa vaihtoehto olisi dumppi päätyyn, joka ei sinällään paha ole kunhan perään on menijöitä, mutta pysähtyminen on pelin kannalta turmiollista. Sitten tulee joko palautus tai hallitsematon kiekonmenetys. Palautuskaan ei sinällään ole paha, mutta jos ne kertautuvat kuten kuvailit niin kehitystä vaaditaan totta kai. Tavoitteena kun ei ole vaan pyöriä kentällä vaan päästä ylöspäin omista. Keskustaan pelaaminen olisi pelin jatkovaihtoehtojen kannalta optimaalisin, koska tilaa on silloin periaatteessa 360 astetta ympäri, mutta aika usein se saadaan pelattua pois ja nousu tapahtuu laidoista.

Se miten tuon pitäisi kokonaisuudessaan toimia on siis se, että koko ajan miehet ja kiekko liikkuvat kohtuullisilla etäisyyksillä, ja tämä vaatii vaan raakaa pelireeniä ja mielen kirkkautta. Täällä voidaan manata toimimattomuutta, mutta itse asiaa se ei paranna, koska toimiessaan kiekkotaitavalla rosterilla se sitten toimiikin. Rosterista se ei Tapparalla jää kiinni, kun on liikettä ja kiekonhallintaa tarjolla. Kyse on siitä, että maltetaan pitää identiteetistä kiinni ja tehdään pelin kanssa töitä. Asioita pitää sopia viisikon kesken ja luottaa siihen, että toiset toimii kuten on sovittu.

Tapola sanoi myös hyvin jossain haastattelussa tuosta viime kauden kurinalaisesta puolustusvoittoisesta pelitavasta, että ei se välttämättä itsetarkoitus ollut, vaan pelaajat tahtoivat tehdä "liian usein" virheettömän ja varman ratkaisun paineen alla. Sama se on tavallaan näissä lähdöissä omista, että pitäisi uskaltaa, mutta ei kuitenkaan pidä uskaltaa liikaa, ettei peli ole 20 minuutin jälkeen 0-3 vastaiskuista.

gatecrasher:

--- Lainaus käyttäjältä: kirvesrinta - Syyskuu 05, 2014, 15:28:06 ---
Itseäni ihmetyttää se, että (joidenkin mielestä) ainoa tapa hyvään loppusijoitukseen on se, että syksyn aluksi otetaan ensin pohjakosketus ja annetaan etumatkaa muille joukkuille ja sitä sitten pitkän kauden aikana prosenttikiekkoa pelaamalla otetaan kiinni. Kahtena kautena tämä on runkosarjan osalta toiminut mutta kyllä viihdyttävyys on hommasta ollut kaukana kun kaiken pelin edellytyksenä on ollut kurinalainen trap-puolustaminen ja riskien välttäminen. Ei sinänsä siis ole ollut ihme, että lopulta paukut eivät mestaruuteen asti ole riittäneet. Viime vuonna homma muuttui loppusyksyn hyvien otteiden jälkeen jo keväällä hyvinkin väkinäiseksi mutta finaaliin asti rutistetiin vielä rutiinilla.

Lisäksi ihmetyttää Tapolan sanomisista se, että hänen mielestä valmentajan tärkein tehtävä on tarjota pelaajille pelitapa. Tämä vain entisestään korostaa mielestäni sitä jo vanhetunutta ideologiaa (johon Westerlund puuttui keväällä ja johon mm. Dufva asennoituu nykyään aivan päinvastaisesti) että pelitavan annetaan hallita kokonaisuutta. Pelitavan pitäisi olla vain peliä tukeva asia, ei asia joka määrittelee kaiken tekemisen. Peli pitäisi antaa pelaajille ja mm. mihin Ville Nieminenkin puuttui, pelaajat on tähtiä, ei valmentajat. Omasta mielestäni valmentajan tärkein tehtävä on auttaa pelaajia pelaamaan paremmin, niin että se hyödyttää sekä joukkueen menestymistä että pelaajan omaa kehittymistä. Pelitapa on vain yksi asia tässä kokonaisuudessa. Asiaan liittyy paljon muutakin kuin pelkästään se pelitapa, tähän kehitykseen ei nyt Tappara ole valitettavasti lähtenyt mukaan. Vanhanaikaisuutta ilmenee myös niissä kommenteissa, että Tapparassa halutaan ihan seurajohdon puolesta hyvinkin tiukkaa kontrollia mm. harjoittelun suhteen. Edelleen mielestäni jo hyvinkin vanhanaikaista ajattelua. Pelaajat ovat ammattilaisia ja näihin pitää pystyä luottamaan. Se, että joka asiaa vahditaan, kytätään ja rajoitetaan ei yleensä tuota luovilla aloilla onnistumisia. Lasken myös jääkiekon luovaksi alaksi, ottaen huomioon sen valtavan taitotason jota nykypelaajilta vaaditaan. Se, että luotetaan pelaajiin ei tarkoiteta, että vaatimustasoa alennetaan. Ei suinkaan. Luottamus ja vastuu toki pitää ansaita, mutta väitän että kun nuo molemmat ansaitsee, on se sellainen motivaation luoja että ei paremmasta väliä.

Mielestäni oli virhevalinta lähteä kauteen "köyhän miehen Rautakorvella". Sama pelitapa (puhet on puheita, haluan nähdä jotain konkreettistakin ennen kuin uskon esim. luovemman pelitavan), samat säännöt, samat rajoitukset, eri naama ja vähemmän kokemusta ei mielestäni ole sitä mitä Tappara olisi nyt kaivannut. Tappara on kevään jäljilltä sellaisessa henkisessä masennuksessa, että nyt olisi tarvittu jotain todella ”ihan erillaista”, jotain joka olisi tuonnut täysin uutta tuulahdusta ja säpinää Tampereen kiekkoskeneen. Kausi alkaa ensi viikolla ja, no kiekkohuuma on ainakin erittäin kaukana tästä nykytilanteesta kun läpsytellään norjalaisjoukkueita vastaan vailla mitään asennetta.

--- Lainaus päättyy ---

Kyllähän tässä asiaa on. Ennen kaikkea tuo henkinen masennustila, varsinkin kevään ja kesän osalta on silkkaa faktaa. Itse en ole isompaa kiekkokuumetta vielä syksylläkään havainnut. Tapparan olisi viime kevään pettymyksen jälkeen pitänut jotenkin saada toimintaan uutta raikkautta ja virtaa. Sitä en tiedä olisiko toinen valmentaja vai toisenlaiset pelaajahankinnat olleet tätä.

Jos pelitavallisiin juttuja vertailee vastustajiin niin onhan Kärpillä pelin perusrakenteet varsin hyvin kunnossa vaikka fyysinen Köln pystyykin horjuttamaaan puolustusalueella. No toivottavasti Berniä vastaan Tapparalta nähdään taas tavoiteltua avaus- ja syöttöpeliä. Tuo eilinen Stavanger esitys toi mieleen lähinnä Hirvosen/Dufvan kauden pelaamista. Liike ei riittänyt, syöttöpeli ja ajoitukset aivan hukassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu