Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

QF6 Pelicans-Tappara 29.03.14 (La)

<< < (8/9) > >>

Mackerson:
Itkikö muuten Tikkanen sen Niemisen maalin jälkee? ;D
Ainaki tv:stä kuulosti siltä.

HuiHai:

--- Lainaus käyttäjältä: Mackerson - Maaliskuu 29, 2014, 20:58:04 ---Itkikö muuten Tikkanen sen Niemisen maalin jälkee? ;D
Ainaki tv:stä kuulosti siltä.

--- Lainaus päättyy ---

Minäkin kuulostelin, että ihan kuin ääni ois alkanut liikutukselta pettää.

Messi:
Tiki on Nemon fani, seon käynyt selväksi

Screamager:
Näitten juttujen takia tätä hommaa jaksaa harrastaa. Ne tarinat mitä vastoinkäymisistä ja voitoista kertyy, ne ovat ainutkertaisia ja säväyttäviä juttuja, ne vaan syntyvät, ilman pakotusta, jos ovat syntyäkseen. Mielenkiintoisemmaksi sen tekee vielä se, että ne syntyvät muiden tekemistä asioista, itse täytyy vain seurata vierestä. Se on sitä urheilun hienoutta, voittojen ja tappioiden kumuloitumista yhteen.

Tästä sarjan voitosta saa ja pitääkin olla tyytyväinen, kuitenkin vain hetken aikaa, sillä matka jatkuu vielä. Matkan luoma tarina jatkuu, millä painotuksilla ja millä teemoilla, jää nähtäväksi.

Tapparan peli ei ollut tässä sarjassa vielä sillä tasolla millä se on parhaimmillaan ollut. Yksi koko kauden mittapuulla kokonaisuutenakin todella heikko peli joukkoon mahtui (5. peli perjantaina), eikä peli muutenkaan vielä täysin kantanut niin kuin olisi voinut olettaa. Ennen sarjan alkua korostin tunteen ja järjen merkitystä yhdessä, mutta se ei vielä näkynyt tässä sarjassa onnistuneesti kokonaisuutena. Miettiminen ja sen aiheuttava taktisuus nousi paikoittain tunteen yli, eli pelaaminen ja taktisuus ikään kuin läikkyi yli, kun ideaalitilanteessa tunteen pitäisi tukea peliä ja pelin pitäisi tukea tunnetta järjen kuitenkin lopulta ratkaistessa.

Tästä viimeisimmästä voitosta tuli kuitenkin sellainen tunnebuusti, joka varsinkin Niemisestä näkyi YLEn haastattelussa sillä tavalla, ettei sitä teeskennellä missään, milloinkaan, parhaimmankaan luonnenäyttelijän toimesta. Se oli aitoa urheilun tuomaa onnistumisen tunnetta vastoinkäymisten jälkeen. Ilta-Sanomien toimitus (Rantanen, Nyholm, Lempinen) saa rauhassa suorittaa henkiterapiahetkiään ja ryhmädynamiikka-analyysejaan - Tappara, Rautakorpi ja Nieminen näyttivät asioiden todellisen tilan. Hommassa surullista on vain se, että jotkut uskovat noita juttuja. Urheilu kuitenkin voittaa lopulta, aina.

Maikki:
Tässä ottelussa palattiin ajoittain samaan mitä oltiin sarjan alkuvaiheissa: Aikaisemmin kirjoitin siitä, puolustajien suunnista; mennään nurkissa väärään suuntaan ja pam törmäillään suoraan Pelsuihin tai muuten vain purku kiekko menee susille - näitä näkyi eilen todella paljon; ja kuten Rautakorpi sanoikin, että eivät olleet valmiita:

Tämän päiväinen oli paljon hyvääkin; >Voutilaisen tulo 1.kenttään nostanut peliä kyllä; kiekko ja miehet liikkuu: ja tänään myös kakkonen sai ekassa varsinkin myllyjä ratkaista pelin (Jormakka). Nelonen oli kyllä makuuni, hyvää työtä..

Ainoa huoli tulee vielä tähän puolustukseen; Pelsut saivat avattua ajoittain, kuten tänään maalissakin kiekon yli kärkikarvaajien, jossa 3-2. Ja muutenkin alue/mies vartiointi paikoin pettää.. Ei ole viimevuotista selkeää menoa.. Toki, varmaan monet näkee nämä asiat myös toisinkin päin - tilastojen mukaan parempi vuosi jnejne.. mutta jotenkin hei, oikeesti: moniko on tyytyväinen tämän vuoden peleihin?

Kaikilla näillä, kuka oli susi, missä juti jne, kysymyksillä ei ole väliä: Jos ja hope so kun, Tappara voittaa mestaruuden..

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu