Tärkeitä pelejä niin pelitavan toimivuuden kuin sarjasijoituksen kannalta tiedossa viikon sisään SaiPaa vastaan. Nyt vuorossa ensimmäinen ja uskon vahvasti, että eilisellä KalPa-pelin pelaamisella oli Tapparan osalta selvä tarkoitus. KalPa ei ollut vaarallinen ja Tapparan peli riitti, varmasti oli ottelusuunnitelmassa mietitty tulevaa itärajan reissua ja etenkin arvioitu tulevan vastustajan kuluttavuutta omalle pelille. Eilinen mentaliteetti oli mielestäni jopa selvästi nähtävissä - ensimmäiseen erään tultiin hyökkäävästi, karvattiin koko viisikolla ylhäältä ja hyökkäysalueella oli mielikuvitusta. Maalia ei syntynyt heikkojen viimeisten suoritusten (laukausten) vuoksi, mutta jos voi kliseetä käyttää, niin maali todellakin roikkui ilmassa, mutta peli ratkesi lopulta KalPan virheisiin myöhemmin pelissä.
SaiPaa vastaan ei Tappara ole vielä ylivoimamaalia onnistunut tekemään 11 ylivoimakerrallaan, kun taas Tapparan alivoima on ollut SaiPaa vastaan keskimääräistä heikompaa prosentilla 83,33 %. SaiPa on edellisissä kohtaamisissa todellakin aiheuttanut Tapparan avauspelaamiselle ongelmia ja ainakin olettaisi, että kohdatuista ongelmista on jotain opittu. Yksi Tapparan pelaamisen iskun kohde vastustajan pelissä olisi SaiPan loukkaantumistilanne pakistossa, viime peliin oli SaiPalla puettu vain neljä pakkia, nyt on tullut Pukka ja Purolinna tuuraamaan, lienevätköhän jo mukana. Samanlaista aktiivista pelaamista niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessä, mitä eilen nähtiin ottelun alussa KalPaa vastaan.
Jotenkin sitä toivoisi Tapparan peliin enemmän viisikon hyödyntämistä hyökätessä ennen hyökkäysalueelle pääsyä, ettei peli olisi sellaista puskemista ja yksinyrittämistä mitä tässä nyt on nähty. Ehkä tälläkin toisaalta on tarkoitus, ihan niin kuin alkukauden ylinopealla avauspelaamisella ja sen jälkeen löydetyillä kiekkokontrollin elementeillä. Harjoitellaan kevättä kohden eri tyylejä ja sitten niistä yhdistellään paras kombinaatio kulloiseenkin tilanteeseen.