Kauden edelliset HIFK-pelit ratkesivat tasakentällisin ja nyt oli täysin toisinpäin, Tapparan "kakkos-yv" sai aikaiseksi tärkeät kaksi yv-maalia ja Tapparan alivoima toimi liigan toisiksi parasta ylivoimaa vastaan hyvin. Tapparan peliintulo oli aivan toisesta sfääristä pariin aikaisempaan verrattuna, HIFK oli ensimmäisen kymmenen minuuttia purjeissa, sitten Tapparan alivoimat tasoittivat puntteja hieman HIFKin suuntaan, mutta loppujen lopuksi Tappara sai hyödynnettyä ylivoimansa yksinkertaisella suoraviivaisella kuviolla, josta oikeastaan hyvin suuri plussa menee Plihalin maskipelaamiselle, tuurasi siis Niemistä tuossa yv:ssä. Järvisen yv oli nyt kyllä pimennossa, mutta vastaavasti Malisen kenttä sai aikaan voittoon vaadittavat maalit. Lundström saatiin sivuttaisliikkeeseen kahden miehen ylivoimalla Kuuselan ja Bailenin voimin, ehkäpä tuo yv tuosta saa tuulta purjeisiinsa.
Toinen erä meni melko lailla tasan, mutta viimeiseen erään Tappara joutui täysin puolustuskannalle varmasti osittain omasta tahdostaan, mutta kyllä HIFKikin pyrki aktiivisesti päälle oikeastaan melko nousujohteisesti pelin alusta lähtien, mutta maalia ne pyrkimykset eivät tuottaneet ja Metsola teki useita hyviä torjuntoja. Loistavaa mielenhallintaa koko joukkueelta pelata nollapeli vieraissa kahden hieman hankalamman ottelun jälkeen, latautuminen oli paljon paremmalla tasolla heti alusta alkaen.
Tasakentällisin Tapparan hyökkäyspeli oli vaisumpaa, mutta onneksi nyt ylivoima paikkasi sitä voittoon vaadittavasti ja puolustus piti täydellisesti. Varmasti Tapparan ottelusuunnitelma painotti puolustusta parin viime pelin vuotojen tähden ja nyt se kyllä onnistui eikä pelistä kummempia moitteita ole annettavaksi.
Järvisen kentältä oli tällä kertaa välipeli, mutta vastaavasti Malisen kolmonen petrasi hienosti viime aikoihin verraten. Malinen sai aikaan tilanteita omilla haastoillaan, mutta aina ei ollut tukipelaaminen kunnossa ja jäi ikään kuin yksin.
